Nempan blogi on viettänyt pitkään hiljaiseloa. Syy
tähän on se, että saimme tammikuun puolivälissä perheenlisäystä pienen pojan
muodossa. Nemon kanssa treenailut ovat jo pidemmän aikaa olleet tauolla. Ensin
treenejä haittasi loppuraskauden isohko maha, jonka kanssa en oikein taipunut
treenaamaan enää oikein mitään. Sen lisäksi sairastelin jatkuvasti, joten
treenejä jäi välistä tästäkin syystä.
Vauvan maailmaantulo oli Nemolle aika haastavaa aikaa, koska jouduin viettämään sairaalassa kymmenen päivää vaikean raskausmyrkytyksen ja keisarileikkauksen vuoksi. Nemppa-rassu joutui olemaan paljon yksikseen, mutta onneksi selvisi näistä päivistä hienosti. Itseäni harmitti kotiinpääsyn jälkeen, etten pystynyt aluksi Nemoa edes lenkittämään sektiohaavan vuoksi.
Nyt onneksi olen jo päässyt lenkkeilemään melkein normaalisti, mutta treenaamista ja riehuntapalkkoja olen vielä vältellyt. Tavoitteena on kuitenkin päästä hallillekin silloin tällöin kevätkauden aikana treenailemaan, jottei pääse osaaminen kummaltakaan täysin ruostumaan. Onneksi Nemo on saanut sitten muulta taholta oikein hyvää lenkityspalvelua ja frisbeen jahtausta monta kertaa viikossa lähikentällä. Kuulemma sivulletulot ovat Nempalla automaatistuneet ja itse asiassa sisälläkin saattaa tulla sivulle, jos vaikkapa toinen pitää vauvaa sylissä paikalla seisten. Jotain edistystä sentään :).
Nemo on ottanut uuden tulokkaan vastaan oikein hyvin. Himppaisen on mustasukkainen vauvalle annetusta huomiosta, mutta muuten käyttäytyy ihan kuten ennenkin. Vauvan itkuun reagoi kipittämällä vauvan vierelle ja jos vain mahdollista, koittaa nuolla ja "lohduttaa" vauvelia. Ihanan rauhallinen Nemo on kuitenkin pikkuisen läheisyydessä, ei hypi eikä hillu ympärillä. Vaunulenkkejä en ole vielä aloitellut yhdessä Nemon kanssa, sitäkin pitää ihan treenailla ja varmaan opettaa joku "vierellä" -käsky yms., jotta saadaan lenkit sujumaan.
Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas treenailemaan. Kaikenlaista voi treenata sisälläkin, kun vauva päivisin nukkuu. Ulkona kentät ja pihat ovat himppa jäässä, joten ihan kaikkia juttuja, esim. noutoja, ei tällä hetkellä pystytä edes treenaamaan.
Vauvan maailmaantulo oli Nemolle aika haastavaa aikaa, koska jouduin viettämään sairaalassa kymmenen päivää vaikean raskausmyrkytyksen ja keisarileikkauksen vuoksi. Nemppa-rassu joutui olemaan paljon yksikseen, mutta onneksi selvisi näistä päivistä hienosti. Itseäni harmitti kotiinpääsyn jälkeen, etten pystynyt aluksi Nemoa edes lenkittämään sektiohaavan vuoksi.
Nyt onneksi olen jo päässyt lenkkeilemään melkein normaalisti, mutta treenaamista ja riehuntapalkkoja olen vielä vältellyt. Tavoitteena on kuitenkin päästä hallillekin silloin tällöin kevätkauden aikana treenailemaan, jottei pääse osaaminen kummaltakaan täysin ruostumaan. Onneksi Nemo on saanut sitten muulta taholta oikein hyvää lenkityspalvelua ja frisbeen jahtausta monta kertaa viikossa lähikentällä. Kuulemma sivulletulot ovat Nempalla automaatistuneet ja itse asiassa sisälläkin saattaa tulla sivulle, jos vaikkapa toinen pitää vauvaa sylissä paikalla seisten. Jotain edistystä sentään :).
Nemo on ottanut uuden tulokkaan vastaan oikein hyvin. Himppaisen on mustasukkainen vauvalle annetusta huomiosta, mutta muuten käyttäytyy ihan kuten ennenkin. Vauvan itkuun reagoi kipittämällä vauvan vierelle ja jos vain mahdollista, koittaa nuolla ja "lohduttaa" vauvelia. Ihanan rauhallinen Nemo on kuitenkin pikkuisen läheisyydessä, ei hypi eikä hillu ympärillä. Vaunulenkkejä en ole vielä aloitellut yhdessä Nemon kanssa, sitäkin pitää ihan treenailla ja varmaan opettaa joku "vierellä" -käsky yms., jotta saadaan lenkit sujumaan.
Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas treenailemaan. Kaikenlaista voi treenata sisälläkin, kun vauva päivisin nukkuu. Ulkona kentät ja pihat ovat himppa jäässä, joten ihan kaikkia juttuja, esim. noutoja, ei tällä hetkellä pystytä edes treenaamaan.
