Isänpäivän päätöksenä meillä oli tokotreenit. Paikalla vain kaksi koirakkoa minun ja Nemon lisäksi, joten hyvin oli aikaa ja tilaa treenata. Koutsi oli lomailemassa eli tehtiin omatoimitreenit.
Aloitus jälleen paikkaistumisella ja -makuulla. Nämä tiuhasti palkattuna, koska ollaan viimeksi tehty pidempää palkkausväliä. Nemolla valui kuola rinnuksille ja tassuja pitkin... Ainakin odotti innolla palkkaansa.
Viime kertojen heikot treenit ovat jääneet selkärankaan raapimaan sen verran, että tänään teemana oli "luottotreenit" eli uskon palautus heikosti menneisiin liikkeisiin. Aloitin tunnarilla hallin reunassa.
Vääriä isompi kasa sikin sokin. Ensin oman piilotusta agisäkkeihin pari kertaa, sitten vienti väärien reunalle, sitten sekaan. Ei niin mitään ongelmaa haistelussa, tuonnissa vähän pureskeli. Mahtaako mun mieliala tai tunnetila vaikuttaa Nemoon niin paljon, että välillä sössii tämänkin tuhat kertaa treenatun liikkeen vai mikä on, kun välillä on ihan pihalla? Olinko vähän jännittynyt yksin treenatessani ja tänään rennompi? Kuka tietää.
Ruutuun pääsyä odotellessani tein vähän seuraamista ja hyppynoutoa. Treenien alussa tein ns. "tarjontaseuraamista" eli kävelin koira vapaana ja nakki, kun tulee seuraamaan - bravo Nemo, alkaa mennä jakeluun! Seuraamisessa aika kovaa häiriötä ja hain tarkoituksella haastavia paikkoja perusasennossa oloon. Kun se vire on hyvä ja palkkaa tulee, ei mikään ympärillä hirveästi kiinnosta. Luottotreenejä nämäkin eli luotin siihen, että hyvin sujuu ja koira pysyy hallinnassa.
Hyppynouto metallilla. Tässä treenikohteena suora eteentulo ja siitä sivulle suoraan ilman kiertoa. Uudehkoa "viereen"-käskyä pitää vielä treenata. Olen taas saanut itseni hienoon solmuun, kun tämä käsky oli tarkoitus ottaa noutoihin ja luoksetuloon ilman eteentuloa. Nyt päätin, että Nemo tulee kuitenkin ensin eteen (kuten pk-puolella) ja nyt uusi käsky on ehkä turha. No, tuleepahan takapäätreeniä. Ainoa ongelma on, että tarjoaa edelleen kiertoa ja tulee sivulle 3/5 toistosta vinoon...
Ruudussa ideana eteenmeno ja ruudun spottaus. Jo ekalla pelkällä "edessä"-lähetyksellä töksäytti itsensä nauhojen sisään, mutta melko vinolla juoksulla ja kohtuu hitaasti. Sitten kosketusalusta ja tästä ihan nappisuoritus, otin sivulletuloon asti ja tämäkin tosi hyvä. Tein vielä pari kertaa ruudun hakua alustalla ja ilman. Ilman alustaa oli selvästi vaikeampi, joten paikan löytämistä pitää treenata lisää.
Luoksaria suorana pari kertaa. Palkkasana kentän puolivälin jälkeen, jos tuli hyvällä vauhdilla - ja Nemohan tuli! Suoraa luoksaria tehdään nyt kuurina, stopit kiertona ja yhdistämistreenejä harvakseltaan.
Koska kenttä oli täysin vapaa, otettiin tästä ilo irti ja pidettiin loppuun kunnon leikkikekkerit. Näitä tulee niin vähän hallissa tehtyä, että ihan hävettää. Pitää muistaa tehdä enemmän ja rakentaa myös tätä kautta tunnetilaa treenaamiseen hallissa ja ylipäätään mun kanssa puuhaamiseen.
Kauhean kiva ja seesteinen olo oli ajaa kotiin, kun kaikki meni hirveen hirveen hyvin! Peurojakaan ei tielle eksynyt tällä kertaa (viime viikolla jäi melkein alle), joten en loppumatkasta saanut mitään äkillistä sydäri-/paniikkikohtaustakaan. Så allt gick särskilt bra! :)
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
tiistai 4. marraskuuta 2014
Tottistelua
Sadun tottisten vika kerta piti sisällään onnistumisia, leikkiä ja riemua. Aloitettiin seuraamisilla. Tällä kertaa lelu piilossa. Tehtiin useita suhteellisen pitkiä pätkiä, joissa vauhdinvaihteluja (juoksua ja hidasta käyntiä) sekä juosten kääntymisiä, täyskäännöksiä.
Vielä viime vuonna en olisi uskaltanut lähteä Nemolle tekemään noin pitkää seuruutreeniä, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Kontakti pysyi todella hyvin ja vire nousi pilviin kehuista ja pakotteesta. Olen aina pitänyt pakotteita huonona asiana, "koiranpieksentänä", mutta yllättävää kyllä pikku nyppäisy hihnasta nostaa Nemon vireen todella hyvin. Kontakti tippuu usein käynnistä juoksuun siirtyessä, joten tässä pitää olla tarkkana. Muuten voisi sanoa, ettei ollut juurikaan huomautettavaa (paitsi ohjaajalle tiukemmat käännökset). Hieno Nemo! Palkaksi sai pitkänkaavan leikit ja pallonheitot.
Nemo on alkanut omia lelua itselleen, sen voitettuaan ja "irti"-käskyille lotkauttaa korviaan. Tänään otettiin taas tiukempi ote. "Irti"-käskyllä pikku näpy kuonoon ja sen jälkeen saman tien vapautus leluun. Tätä ei tarvinnut tehdä kuin kerran. Loput kerrat irrotti moitteetta ja palkkasin paljon suoraan irrotuksesta leluun. Lelulla on hyvä luoda jännite tekemiseen irrotuksen jälkeen, kun sen laittaa nopeasti taskuun ja samalla käsky "sivu", jolloin Nemppa viuhahtaa kivasta lelun imussa perusasentoon.
Toisella kiekalla tehtiin perusasentoon tuloa lelulla ja yksi hetsattu luoksetulo. Palkaksi taas pitkä leikkipätkä, temputtelua ja pallon heittelyä.
Jotenkin nykyisin tottiksen treenaaminen tuntuu niin ihanan simppeliltä tokoon verrattuna. Tiedän missä mennään, mikä mättää ja mitä sille pitäisi tehdä - ja vieläpä miten pitäisi tehdä! Tottiskaavio on niin paljon helpompi hahmottaa pikku paloina, joita treenailla ja rakentaa kuin esim. tokon voittajaluokka, jossa on sen sentiljoona liikkuvaa osaa.
Nemolle kannattaa tottikseen tehdä paljon vaihtelevia treenejä (esim. seuraamiseen välillä temputteluja, kiertoa, pidempää pätkää, palkkaa perusasennosta, vauhdinvaihteluja). Tärkeää vaatia hyvä kontakti vaikka lelu piilossa tai tehdään koemaisempaa palkattomampaa pätkää. Mustavalkoisuus eli tehdään aina samalla tavalla ja myös se, mitä vaaditaan myös tehdään.
Treenauksessa vain mielikuvitus on rajana. Tänään Outin koira teki hallintatreeninä tällaisen treenin: ohjaaja heitti noutokapulan, sen jälkeen täyskäännös ja henkilöryhmään, jonka jälkeen nouto. Pitää koittaa olla treenien kanssa luova ja koittaa keksiä kaikenlaisia tällaisia jippoja, joilla koira ja ohjaaja pidetään hereillä ja mielenkiinto yllä.
Vielä viime vuonna en olisi uskaltanut lähteä Nemolle tekemään noin pitkää seuruutreeniä, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Kontakti pysyi todella hyvin ja vire nousi pilviin kehuista ja pakotteesta. Olen aina pitänyt pakotteita huonona asiana, "koiranpieksentänä", mutta yllättävää kyllä pikku nyppäisy hihnasta nostaa Nemon vireen todella hyvin. Kontakti tippuu usein käynnistä juoksuun siirtyessä, joten tässä pitää olla tarkkana. Muuten voisi sanoa, ettei ollut juurikaan huomautettavaa (paitsi ohjaajalle tiukemmat käännökset). Hieno Nemo! Palkaksi sai pitkänkaavan leikit ja pallonheitot.
Nemo on alkanut omia lelua itselleen, sen voitettuaan ja "irti"-käskyille lotkauttaa korviaan. Tänään otettiin taas tiukempi ote. "Irti"-käskyllä pikku näpy kuonoon ja sen jälkeen saman tien vapautus leluun. Tätä ei tarvinnut tehdä kuin kerran. Loput kerrat irrotti moitteetta ja palkkasin paljon suoraan irrotuksesta leluun. Lelulla on hyvä luoda jännite tekemiseen irrotuksen jälkeen, kun sen laittaa nopeasti taskuun ja samalla käsky "sivu", jolloin Nemppa viuhahtaa kivasta lelun imussa perusasentoon.
Toisella kiekalla tehtiin perusasentoon tuloa lelulla ja yksi hetsattu luoksetulo. Palkaksi taas pitkä leikkipätkä, temputtelua ja pallon heittelyä.
Jotenkin nykyisin tottiksen treenaaminen tuntuu niin ihanan simppeliltä tokoon verrattuna. Tiedän missä mennään, mikä mättää ja mitä sille pitäisi tehdä - ja vieläpä miten pitäisi tehdä! Tottiskaavio on niin paljon helpompi hahmottaa pikku paloina, joita treenailla ja rakentaa kuin esim. tokon voittajaluokka, jossa on sen sentiljoona liikkuvaa osaa.
Nemolle kannattaa tottikseen tehdä paljon vaihtelevia treenejä (esim. seuraamiseen välillä temputteluja, kiertoa, pidempää pätkää, palkkaa perusasennosta, vauhdinvaihteluja). Tärkeää vaatia hyvä kontakti vaikka lelu piilossa tai tehdään koemaisempaa palkattomampaa pätkää. Mustavalkoisuus eli tehdään aina samalla tavalla ja myös se, mitä vaaditaan myös tehdään.
Treenauksessa vain mielikuvitus on rajana. Tänään Outin koira teki hallintatreeninä tällaisen treenin: ohjaaja heitti noutokapulan, sen jälkeen täyskäännös ja henkilöryhmään, jonka jälkeen nouto. Pitää koittaa olla treenien kanssa luova ja koittaa keksiä kaikenlaisia tällaisia jippoja, joilla koira ja ohjaaja pidetään hereillä ja mielenkiinto yllä.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Fyssari ja treeniahdistus
Keskiviikkona vein Nemon ensimmäistä kertaa elämässään fyssarille. Sain ajan Tamara Merenvallalle Helmeen tänne Tervakoskelle. Etäisyys oli meille hyvä, koska otin koko revohkan mukaan ja vaunuilla surrailtiin perille n. 15 minuutissa.
Fyssarikäynti meni hyvin ja Nemo antoi availla ja käydä läpi kroppaansa tosi hienosti. Oulakin jaksoi olla hienosti. Onneksi otin turvakaukalon mukaan, niin sai siinä keinua ja tuhlata energiaansa samalla kun katseli mitä Nemolle tehdään. Varasin ajan Nemolle varmistaakseni, ettei sen takapäässä (joka menee aina helposti jumiin) ole isompaa probleemaa, joka vaikuttaisi esim. hyppyyttämiseen. Halusin myös tsekata vasemman etujalan, jota pitää jostain syystä välillä istuessa koholla (ihan uusi tapa). Mistään ei löytynyt mitään erityistä. Tamaran mukaan Nemo oli jopa harvinaisen vähäjuminen ja fyysisesti muuten hyvässä kunnossa. Kuulemma kropasta tunsi, että koira juo paljon vettä, koska lihakset olivat sopivan irtonaisia ja kimmoisia. Jännää, että tuollainenkin näkyy kropasta niin helposti. Hyvä siis, että kaikki on ok ja kropan kunto hyvä.
Tänään sain poikkeuksellisesti nauttia yksin koko hallikentällä treenaamisesta, kun muu treeniporukka, kouluttaja mukaan lukien, ei päässyt tulemaan.
Aloitin tunnarilla, jossa on ollut nyt massiivisia ongelmia hallissa. Pihalla ei mitään ongelmaa, mutta hallissa ei vaan kulje. Tein alkuun oman piilotusta monta kertaa - ensin agisäkkien sekaan, sitten kartioiden alle. Näissä ei mitään ongelmaa. Lisäsin Matin ohjeiden mukaan väärät riviin taakse, oman piiloon kartioiden alle eteen. Ekalla kertaa mälväsi kaikki väärät kieritellen läpi ja sitten etsi oman. Tänään ongelmana oli tuonti. Nosti oman, mutta koitin olla kehumatta, jolloin hylkäsi oman kokonaan ja lähti pööpöilemään omiaan. Sitten oli pakko tehdä niin, että kun löysi oman, sihahdin ja pallo lensi taakse (normipalkka nakit unohtui jääkaappiin...). Tällä sain sen yhden kohtuuonnistuneen ja jätin siihen. Ainakaan tällä ei ehtinyt mälläämään kapulaa, saati puremaan sitä halki.
Ilmeisesti hallissa on liikaa hajuhäiriöitä tai jotain, koska menee niin päin prinkkalaa. Pitää koittaa nyt joka kerta, kun vaan halliin pääsen tehdä yksi onnistunut tunnari, että itsevarmuus vahvistuisi. Oman nostosta kehuminen on nähtävästi ongelma jo nyt. Ilman kehua menee epävarmaksi ja kaikki menee pieleen, tosin pihalla kestää kehumatta olemisenkin...
Palauttelevana tästä tunnarishow´sta tein ruudun. Ja sepäs se vasta pieleen menikin. Alkuun lähti tunnarikapuiden paikkaan, sen jälkeen eteni ruutua kohti ja käännös, sitten hidas lähetys ruutuun ja paikkakin vinoon. Ruutukaan ei toimi nähtävästi hallissa. Lisää "edessä"-treeniä, kosketusalustan ja lelun vientiä yms., että hahmottaa eteenmenon. Jännä, että hallissa tämäkin on niin vaikea liike, pihalla ihan superliike...
Heivasin Nempan autoon ja jäin penkille pohtimaan, mitäs sitten tehtäis. Ajatuksena oli treenata vaan noita kahta, mutta niistä jäi niin kökkö maku suuhun, että jotain onnistunuttakin olisi kiva saada tehtyä. Siispä noudot - ja nämä kulki ihan mahtavasti! Puinen tasamaana, metalli esteellä. Metallissa olen pitänyt maalarinteippiä ohuen kerroksen, jottei ole niin kylmä. Nemo on alkanut hylkiä metallia jostain syystä, joten siihen on tehty paljon leluleikkiä nostoon. Koklasin koemaisena luoksarin, pysäytykset ok, vauhtia pitäisi saada lisää väleihin.
Loppuun vielä seuraamista. Lyhyitä pätkiä, loppuun kierroilla. Koklasin kiertoa ekaa kertaa seuruutreeniin ja toimi ihan kivasti.
Pikkaisen on kyllä puskemassa päälle sellaista pientä treeniahdistusta, kun tuntuu, että näitä voittajan liikkeitä on hinkattu jo pari vuotta, mutta samat ongelmat on edelleen... Pientä edistystä on tapahtunut sentään kaukoissa, joita jumpataan aamujumppana. Takajalkojen pito on mennyt jo ihan hyvin jakeleen, haastavin vaihto on ylös-maahan-ylös, jossa tuppaa liikkumaan. Edelleen teen parin metrin päästä, varmat siirrot kauempaa.
Ei se auta kuin vain pitää hymy huulilla, unohtaa kaikki vertailut muihin koiriin ja keskittyä etenemään ihan omaan tahtiin rennosti. Vähän joutuu ehkä venyttämään pinnaa kärsivällisyyden kanssa, mutta hiljaa (=etanamaisesti madellen) hyvä tulee. :)
Talvi on varattu tämän tokon kanssa tuskastelulle ja keväällä aloitellaan taas tottistreenaamista intensiivisemmin. Jotain pikkutreenejä tottista pitää kyllä tehdä välissäkin. Lauantaina olin henkilöryhmässä hakukokeen tottisosiossa. Sitä asettaa riman itselleen aina aika korkeaksi, kun ei tiedä kisaamisesta ja tuomaroinnista mitään. Kun katseli lauantain kokeen muutamaa tottissuoritusta, tuli sellainen oli, ettei meillä ole seuraamisessa hädänpäivääkään. Jos sillä, että koira laahustaa koko kokeen noin puoli metriä perässä tai estää ohjaajaa niin, että ohjaaja käytännössä "ontuu", saa yli 70 pistettä... Ei muuta kuin se hyppy kuntoon!
Fyssarikäynti meni hyvin ja Nemo antoi availla ja käydä läpi kroppaansa tosi hienosti. Oulakin jaksoi olla hienosti. Onneksi otin turvakaukalon mukaan, niin sai siinä keinua ja tuhlata energiaansa samalla kun katseli mitä Nemolle tehdään. Varasin ajan Nemolle varmistaakseni, ettei sen takapäässä (joka menee aina helposti jumiin) ole isompaa probleemaa, joka vaikuttaisi esim. hyppyyttämiseen. Halusin myös tsekata vasemman etujalan, jota pitää jostain syystä välillä istuessa koholla (ihan uusi tapa). Mistään ei löytynyt mitään erityistä. Tamaran mukaan Nemo oli jopa harvinaisen vähäjuminen ja fyysisesti muuten hyvässä kunnossa. Kuulemma kropasta tunsi, että koira juo paljon vettä, koska lihakset olivat sopivan irtonaisia ja kimmoisia. Jännää, että tuollainenkin näkyy kropasta niin helposti. Hyvä siis, että kaikki on ok ja kropan kunto hyvä.
Tänään sain poikkeuksellisesti nauttia yksin koko hallikentällä treenaamisesta, kun muu treeniporukka, kouluttaja mukaan lukien, ei päässyt tulemaan.
Aloitin tunnarilla, jossa on ollut nyt massiivisia ongelmia hallissa. Pihalla ei mitään ongelmaa, mutta hallissa ei vaan kulje. Tein alkuun oman piilotusta monta kertaa - ensin agisäkkien sekaan, sitten kartioiden alle. Näissä ei mitään ongelmaa. Lisäsin Matin ohjeiden mukaan väärät riviin taakse, oman piiloon kartioiden alle eteen. Ekalla kertaa mälväsi kaikki väärät kieritellen läpi ja sitten etsi oman. Tänään ongelmana oli tuonti. Nosti oman, mutta koitin olla kehumatta, jolloin hylkäsi oman kokonaan ja lähti pööpöilemään omiaan. Sitten oli pakko tehdä niin, että kun löysi oman, sihahdin ja pallo lensi taakse (normipalkka nakit unohtui jääkaappiin...). Tällä sain sen yhden kohtuuonnistuneen ja jätin siihen. Ainakaan tällä ei ehtinyt mälläämään kapulaa, saati puremaan sitä halki.
Ilmeisesti hallissa on liikaa hajuhäiriöitä tai jotain, koska menee niin päin prinkkalaa. Pitää koittaa nyt joka kerta, kun vaan halliin pääsen tehdä yksi onnistunut tunnari, että itsevarmuus vahvistuisi. Oman nostosta kehuminen on nähtävästi ongelma jo nyt. Ilman kehua menee epävarmaksi ja kaikki menee pieleen, tosin pihalla kestää kehumatta olemisenkin...
Palauttelevana tästä tunnarishow´sta tein ruudun. Ja sepäs se vasta pieleen menikin. Alkuun lähti tunnarikapuiden paikkaan, sen jälkeen eteni ruutua kohti ja käännös, sitten hidas lähetys ruutuun ja paikkakin vinoon. Ruutukaan ei toimi nähtävästi hallissa. Lisää "edessä"-treeniä, kosketusalustan ja lelun vientiä yms., että hahmottaa eteenmenon. Jännä, että hallissa tämäkin on niin vaikea liike, pihalla ihan superliike...
Heivasin Nempan autoon ja jäin penkille pohtimaan, mitäs sitten tehtäis. Ajatuksena oli treenata vaan noita kahta, mutta niistä jäi niin kökkö maku suuhun, että jotain onnistunuttakin olisi kiva saada tehtyä. Siispä noudot - ja nämä kulki ihan mahtavasti! Puinen tasamaana, metalli esteellä. Metallissa olen pitänyt maalarinteippiä ohuen kerroksen, jottei ole niin kylmä. Nemo on alkanut hylkiä metallia jostain syystä, joten siihen on tehty paljon leluleikkiä nostoon. Koklasin koemaisena luoksarin, pysäytykset ok, vauhtia pitäisi saada lisää väleihin.
Loppuun vielä seuraamista. Lyhyitä pätkiä, loppuun kierroilla. Koklasin kiertoa ekaa kertaa seuruutreeniin ja toimi ihan kivasti.
Pikkaisen on kyllä puskemassa päälle sellaista pientä treeniahdistusta, kun tuntuu, että näitä voittajan liikkeitä on hinkattu jo pari vuotta, mutta samat ongelmat on edelleen... Pientä edistystä on tapahtunut sentään kaukoissa, joita jumpataan aamujumppana. Takajalkojen pito on mennyt jo ihan hyvin jakeleen, haastavin vaihto on ylös-maahan-ylös, jossa tuppaa liikkumaan. Edelleen teen parin metrin päästä, varmat siirrot kauempaa.
Ei se auta kuin vain pitää hymy huulilla, unohtaa kaikki vertailut muihin koiriin ja keskittyä etenemään ihan omaan tahtiin rennosti. Vähän joutuu ehkä venyttämään pinnaa kärsivällisyyden kanssa, mutta hiljaa (=etanamaisesti madellen) hyvä tulee. :)
Talvi on varattu tämän tokon kanssa tuskastelulle ja keväällä aloitellaan taas tottistreenaamista intensiivisemmin. Jotain pikkutreenejä tottista pitää kyllä tehdä välissäkin. Lauantaina olin henkilöryhmässä hakukokeen tottisosiossa. Sitä asettaa riman itselleen aina aika korkeaksi, kun ei tiedä kisaamisesta ja tuomaroinnista mitään. Kun katseli lauantain kokeen muutamaa tottissuoritusta, tuli sellainen oli, ettei meillä ole seuraamisessa hädänpäivääkään. Jos sillä, että koira laahustaa koko kokeen noin puoli metriä perässä tai estää ohjaajaa niin, että ohjaaja käytännössä "ontuu", saa yli 70 pistettä... Ei muuta kuin se hyppy kuntoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)