Joululoma!

Kauan odotettu joululoma starttasi meidän perheessä eilen. Loman kunniaksi ei puuhailtu mitään erityistä, Nemo pääsi iltalenkillä kyllä etsimään frisbeetä pellon lumihangista. Aamulla käytiin Moreenilla juoksuttamassa poitsua. Voi että, sillä on virtaa! Pinkoo ihan kahjona lumessa. Ainoa huono puoli on se, että tassuihin kertyy paljon lunta ja Nemo nuolee niitä paljon. Ollaan mietitty töpsykkäitä tassuihin, mutta tuskin pysyvät poitsun menossa mukana. Tassurasvaa meinasin hommailla ja hoitaa sillä tassuja, kun meinaavat vähän halkeilla.

Nemolla on sisälläkin nykyisin tosi paljon energiaa (tai onhan sillä aina, mutta sen huomaa nyt paremmin, kun on lomalla). Ollaan leikitty koria ja ties mitä leikkejä, jotta tuo energiaeläin saa jotain tekemistä. Sen kanssa pitäisi kyllä käydä ihan aktiivisesti treenaamassa, harmi vaan, että olosuhteet eivät sitä oikein salli.

Kaikki lähikentät on jäädytetty, joten meillä ei ole juuri mitään treenipaikkaa täksi talveksi (oma parkkis lähes ainoa). Tammikuussa saan toivottavasti ihan ihka oman ajokortin (pidetään peukkuja pystyssä inssin suhteen!), joten keväällä päästään Nemon kanssa vähän paremmin liikkumaan. Ajattelin yrittää treenipaikkaa Janakkalan koirakerhosta, joka taitaa olla ainoa halliseura tässä lähellä. Seura järjestää myös aktiivisesti kokeita, joten niihin voisi päästä sisäpiiristä paremmin.

Ensi vuodelle on jo tokosuunnitelmat laadittuna: AVO1-tulosta lähdetään jahtaamaan. Aion varata kokeeksi tokokokeeseen paikan jo heti alkuvuodesta, jotta päästään kokeilemaan kisaamista uudessa luokassa (ja treenailemaan autolla ajoa!). Nemolla on nyt ollut tosi hyvä vire treenaamiseen. Seuruuta ollaan tehty ihan minipätkinä sisällä ja ulkona. Ollaan treenattu myös AVO-hyppyä sisällä pahvilaatikosta tehdyn "hyppyesteen" kanssa. Vähän Nemppa ihmettelee, että mikäs tää nyt on, kun ei seisotakaan vaan istutaan ja pitää hypätä takaisin.

Oikeastaan kaikki muut avoimen osa-alueet alkavatkin olla muuten jo ihan hyvällä mallilla. Kaukoja ja luoksetuloa ollaan tehty jo viime syksynä. Luoksetuloon pitää saada napakka pysäytys ja vauhdikas loppuluoksetulo. Kaukkarit ovat menneet yleensä hyvin, mutta pitää koittaa saada kokeiltua avopakettia muutaman liikkeen putkissa myös, että näkee, miten kaukkari sujuu liikkeiden lomassa.

Joululomalla me vaan relaillaan ja nautitaan lomasta ja mahtavasta talvisäästä! Huomenna lähdetään Espooseen ja Nemppa pääsee riekkumaan Nilon kanssa. Varmaan kiva saada leikkiseuraa. Veikkaan vaan, että joulukuusesta saattaa tippua enemmän kuin neljä kuusenkoristetta noiden poikien nujutessa. Toivotaan, että kuusi pysyy pystyssä!

Oikein lämmintä ja rentouttavaa joulua kaikille!

Pieksämäen tokokoe 16.12.2012

Kolmas kerta toden sanoo. Läpäistiin nimittäin tänään alokasluokka kolmannella yrittämällä. Kisapäivä starttasi jo kuuden aikaan, kun lähdettiin karseassa tuiskussa ja tuulessa ajamaan kohti Pieksämäkeä. Aikaa ajoon meni reilut kolme tuntia. Oltiin ajoissa paikalla ja onneksi myös luokka pääsi alkamaan vähän etuajassa.

Olin jo viikkoja aikaisemmin suunnitellut sotasuunnitelman tähän kokeeseen. Päivinä ennen koetta vain vähän liiketreeniä ja pelkkänä intona. Mahdollisimman vähän mitään ylimääräistä riehumista kotona ja lenkit tavallista lyhyempiä, että on sitten kokeessa oikein räjähdysmäisesti intoa. Tämä taktiikka meinasi viedä multa koetta edeltävänä iltana suorastaan hermot, kun Nemo oli niin levoton ja täynnä virtaa, että meinasi poksahtaa.

Kisapäivänä ei kuitenkaan mitään huimaa energiapurkausta näkynyt missään. Aloin jo pelätä pahinta, että puihin menee jälleen.

Mentiin ekaan osioon toisessa ryhmässä. Tässä aloin jo todella huolestua, kun Nemon nenä oli koko ajan kentän pinnassa kiinni eikä mitään alyä siitä, että pitäisi ottaa perusasentoa ja keskittyä muhun. Jotain se nuoli ja söi sieltä maasta, sain repiä sen sieltä irti. Loppujen lopuksi kuitenkin saatiin eka osio purkkiin ja toinenkin meni ihan mukavasti.

Luoksepäästävyys: 10 (Istui nätisti ja antoi vieraan herran kopeloida hampaat ja taputella kaulaa)

Paikalla makaaminen: 10 (Tätä hermoilin tosi paljon, kun maailmassa kiinnostavinta tuntui olevan tuo kentän hiekka. Onneksi oli makuullaan ihan ok, tosin ei ihan suorassa. Vähän haisteli maata ja mulkoili muita. Ilmeisesti pelkkä paikalla pysyminen riitti täysiin pisteisiin eikä kauneusvirheitä lasekttu.)

Seuraaminen hihnassa: 7 (Vähän tällaista seuruupätkää pelkäsin. Alussa ei ollut yhtään mukana, vähän jätätti ja pysähdyksessä poikitti edessä.)

Seuraaminen vapaana: 9 (Paljon parempi! Tuomarikin sanoi, että tämä oli ihan toisesta maailmasta.)

Liikkeestä maahanmeno: 9 (Alun seuruupätkässä ehkä jotain pientä haahuilua, muuten aika hyvä).

Luoksetulo: 8 (Tuli suoraan eteen ja meni käskystä sivulle. En tiedä, mistä pisteitä lähti, ehkä luoksetulon vauhdista?).

Liikkeestä seisominen: 9 (Tätä ihmettelen, kun alun seuruu oli vähän haahuilua. Stoppasi samantien ja istui käskystä suoraan sivulle.)

Estehyppy: 9 (Tämä oli oikein hieno, ei haistellut estettä eikä liikuttanut etujalkoja!)

Kokonaisvaikutus: 8 (Ihan mukavaa puuhailua yhdessä)

Yhteensä 176 pistettä ja 1-tulos, sijoitus 6/18.

Liikkeiden välissä Nemo oli tosin koko ajan sinkoamassa palkkansa luokse kentän reunalle ja sain koko ajan kutsua sitä takaisin luokse. Toisaalta tämä "ajatus palkinnossa" varmaan auttoi Nemoa pitämään parempaa virettä yllä kokeessa, kun koko ajan odotti, että koska saa mennä. Palkkana purkissa jauhelihaa, leikkelettä ja lihapullia.

Oikein kiva fiilis on, kun saatiin alokasluokka lopultakin suoritettua. Tämä oli ihan hyvä juttu siinäkin mielessä, että saatiin vahingossa ylinopeussakotkin aamutuimaan, kun uninen kuski ei huomannut nopeusrajoituksen vaihtumista ja reissuun meni muutenkin yli 13 tuntia. Onneksi ei ollut turha reissu! Kokeen pisteet olivat ehkä vähän korkeammat kuin oltaisiin ansaittu, mutta ykköstulos joka tapauksessa. Tästä suunta kohti avointa luokkaa!

Koemaista tokoa

Joulukuun puolivälissä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa alokasluokkaa jälleen. Eilen pääsin töistä aikaisemmin ja lähdin ex-tempore tokottamaan parkkikselle. Kasasin ihan hypynkin, joten päätin ottaa alo-luokan koemaisena treeninä. Palkkana uusi lempparivinkulelu.

Oikeastaan muuten liikkeet menivät hyvin, mutta hypyn Nemo oli unohtanut kokonaan. Ensimmäisellä kerralla, kun sanoin "hyppy" ja "seis" toljotti melkein poikittain vinossa esteen takana. Toisella kerralla sama homma, nyt poikitus toiseen suuntaan. Kolmannella istui ja neljännellä muisti, että mikä tää homma nyt oli. Sai kuitenkin onnistuneen hypyn jälkeen mennä palkalle. Otin hypyn pari kertaa uudestaan ja nyt sitten heti onnistuminen. Harmi, että hyppy meni pieleen, kun muuten olisi saatu tosi hyvä liikeketju.

Nyt tehdään sitten koemaista ja intotreeniä sekaisin, vaihdellaan liikkeitä, ketjutellaan ja ajetaan sisään kentän ulkopuolista palkkaa. Nyt jo Nemo tajuaa, että palkan saa hakea jossain vaiheessa, mutta meinaa sitten singota sinne joka välissä.

Omaa koiran välipalkkaa pitää myös miettiä. Olen nyt saanut hyvän "intopalkkauksen" eri pari kimeää kehua ja sitten vähän koiran härnäystä / taputusta välissä. Pitää miettiä, onko kokeeseen liian vahvaa palkkausta. Ilman tuontyyppistä välipalkkaa Nemppa putoaa kyllä herkästi "zombi" -vaihteelle. Sivulletulot olivat ihan ok, niitä on nyt paljon tehty pelkkänä omana treeninään.

Tilasin Pipa Pärssiselta 16 kpl koulutusoppaita (eli kaikki mitä on olemassa). Pitää lueskella niitäkin läpi ja katsoa, mitä vinkkejä siellä olisi aloon ja muihin luokkiin. BH:sta on oma vihkonsa samoin kuin pk-treenaamisesta nyt yleensä. Kiinnostavin vihko tällä hetkellä on tokoa ajatellen tunnari-vihkonen, jonka aion lukea viikonloppuna läpi ja koittaa ottaa tunnarin treenaukseen jopa jo ensi viikolla :).

Liesjärven kansallispuistossa

Käytiin seikkailemassa Nemon kanssa jälleen uudessa kansallispuistossa, tällä kertaa Liesjärvellä. Viimeisimmän parin kuukauden aikana ollaan tehty aika monta vastaavaa reissua, että aamulla katsotaan Luontoon.fi -sivustolta uusi kohde ja lähdetty vaan matkaan ilman edes kunnollista maastokarttaa.

Tästä reissusta kehkeytyikin ihan todellinen seikkailu, koska kohdattiin reitillä monia kulkua vaikeuttavia haasteita. Alkuun rämmittiin reilut 3 km Sikomäen parkkialueelta Siltalahteen. Siitä 1,4 km edestakainen reissu Pirttilahteen ja tämän jälkeen pidettiin paussi Siltalahdessa. Paikalle pamahti pariskunta pienen lapsen kanssa ja taas Nemo seurasi poikaa tosi tarkkaan. Nemosta lapset on edelleen tosi ihmeellisiä, niitä pitää kyttäillä ja seurata.

Siltalahdesta rämmittiin ehkä noin 5 km matka Kaksvetisen nuotiopaikalle. Aikaisemmin bongattiin lappu, jossa sanottiin, että tiettyjä reittejä ei ole raivattu vielä viime vuoden myrskyjen tuhoilta. No, sillä meidän reitillä sitä kaatunutta puuta riittikin ja kerran jouduttiin kaivamaan ihan kirves esiin ja hakkaamaan oksia reitiltä pois, että päästiin Nemon kanssa eteenpäin.

Tällä reitillä vastaan tuli myös metsästäjiä ja sen jälkeen olikin sellainen olo, että toivottavasti eivät ammu vahingossa meitä. Kaksvetiselle meni parisataa metriä järkyttävän huonokuntoista pitkospuuta, jonka ohessa riitti kaiken maailman lämpärettä ja suota. Pelkät lenkkarin olivat oikein mainio kenkävalinta. List läts. Nempalla oli kivaa, kun pääsi vaikeissa kohdissa irti ja sai itse tepsutella sieltä, mistä huvitti mennä.

Nuotiopaikalla paisteltiin taas vaihteeksi makkaraa ja Nemo sai Ceasaria ja naudanlihaherkkuja. Melkein samantien tulikin jo ihan pilkkopimeää ja viimeinen pari kilometriä piti rämpiä aivan täydellisessä pimeydessä. Tällä matkalla oli myös ihan hirveitä pitkospuita ja törmättiin kamalaan lämpärealueeseen, jossa hukattiin polkukin. Heiteltiin puita yhden lätäkän yli, että päästiin ylipäätään jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa kengät olivat jo niin märät, että oli jo aivan sama, mihin astui. Onneksi päästiin autolle ilman sen yhtään kaatumista tai muuta tapaturmaa. Nemolle taas hyvä reilun neljän tunnin iltalenkki.

Tämä oli neljäs kansallispuisto, jossa ollaan Nempan kanssa vierailtu. Aiemmin ollaan käyty Leivonmäen, Helvetinjärven ja Oulangan kansallispuistoissa. Pitää ottaa tavoitteeksi käydä vielä lopuissakin kansallispuistoissa seikkailemassa.

Tokotteluja

Nemon kanssa ollaan koitettu tokotella aina hyvän sään ja fiiliksen mukaan. Viime viikolla käytiin tekemässä oma pikku treeni: aloluokan juttuja (lähinnä palkkausta), ohjattu vaihteeksi oikealle ja ruutua.

Tänään illalla käytiin Riitta-Liisan ja Rhondan kanssa treenailemassa Jukolassa. Kentällä on hyvät valot ilta-aikaan, joten siellä on varsin mukavaa treenailla tähänkin aikaan vuodesta. Hetsailin Nemoa jo kotona, vinguttelin lelua nenän edessä ja tungin reppuun sekä heiluttelin nakki-/lihapullapussia kuonon edessä. Ilkeä ohjaaja.

Nemolla olikin sitten ihan megavire päällä jo alusta lähtien. Kentällä alkoi saman tien kaivaa reppua, että "täällä se lelu on, tule ulos!". Laitoin Nemon ihan tyhjäkäynnille siksi aikaa, että Rhonda tuli kentälle ja vasta sitten näytin, että "hähhää" on se lelu täällä, mutta et saa - vielä.

Nemo tekikin sitten ihan mielettömän hyvällä draivilla monta lyhyttä seuruupätkää putkeen, vaikka oli häiriötä kentällä (palloa potkivia poikia ja Rhonda). En varmaan ikinä olla saatu niin montaa ja niin hyvää seuruulähtöä kuin tänään. Tein seuruupätkien väliin kolme alo-liikettä ilman palkkaa (liikkeestä seisominen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno) ja vikan jälkeen leikkipalkka. Hyvin meni kaikki kolme liikettä.

Sen jälkeen kokeeksi vielä pikku pätkä seuruuta ja vieläkin oli tosi hyvä meno päällä. Tehtiin paljon hyviä käännöksiä ja täyskäännöksiä. Olipas kiva treenata, kun Nemo oli näin innokkaalla päällä. Joskus on nähtävästi ihan hyvä, kun Nemon kanssa ei ehdi treenailla. Sitten kun taas tehdään on intonappi ihan pohjassa!

Koitin saada meille kahteen lähellä olevaan tokokokeeseen paikkaa tälle ja ensi kuulle, mutta kumpikin koe oli jo täynnä. Olisin halunnut käydä katsomassa, millä mallilla aloliikkeet nyt ovat ja saada itselle lisää koejännitystreeniä. Voi kökkö, ei viitsi ihan kolmea tuntia ajaa edestakaisin pelkän kokeen takia. Pitää koittaa saada koepaikka sitten heti tammikuulle. Nyt ollaan sen verran jo avo-luokkaakin treenattu, että haluaisin alkaa keskittyä enemmän jo seuraavan luokan treenaamisen ja päästä kisaamaan sielläkin. Ensin pitäisi vaan saada tämä alo alta pois :).

Jyväskylän KV

Ensimmäistä kertaa tehtiin Nemon kanssa näyttelymatka Jyväskylään. Aiemmin ollaan aamulla vaan pakattu koira autoon ja kymmenen minuuttia ajattu Paviljongille. Nyt varattiin viikonlopuksi mökki Riihivuorelta, josta lähdettiin sitten sunnuntaina käymään Jyväskylän näyttelyssä visiitillä.

Mökki oli tosi mukava, sopiva kahdelle ihmiselle ja koiralle. Nemo keksi siellä taas uusia paikkoja, joissa nukkua. Uusi suosikkipaikka oli nukkua tunkeutuneena kenkätelineen alle. Sinne möngertäminen oli kyllä jo vähän hupaisan näköistä.

Jyväskylän näyttelyyn oli ilmoitettu 37 koiraa. Avoimessa luokassa koiria oli taas ihan mukavasti. Parannusta viime vuoteen oli se, että näyttelykehä oli paljon isompi kuin viime vuonna ja oli vähän avarammassa hallissa, joten siellä ei ollut hirveää väentungosta ja ruuhkaa kuin viime vuonna. Tuomarina oli Jeff Luscott Isosta-Britanniasta, joka oli todella miellyttävä tuomari. Koiria juoksuttaessaan hän sanoi "laitetaan nämä kauniit koirat juoksemaan" ja oli muutenkin oikein miellyttävä tuomari.

Itse taas vähän hermoilin ennen kehään menoa Nemon seisottamista, kun valmistautuminen jäi taas viimeiseen iltaan ja seisottelin Nemoa edellisenä iltana Riihivuoren huipulla tuiskussa ja tuulessa. Onneksi poitsu osasi olla kehässä jo tosi edustava ja sain siirrettyä jalkojakin niin, että piti ne sen jälkeen aloillaan. Tuomarin katsauksessakin seisoi hienosti, antoi tutkia eikä istunut. Samoin jaksoi seisoa tuomarin edessä ihan liikkumatta tosi hienosti.

Avoimen kehästä saatiinkin ERI ja SA ja kilpailuluokasta meille irtosi vielä PU4-sijoitus ja varaserti. Nemppa taitaa olla sellainen varasertivalio :). Saadaan jo kolmas varaserti roikkumaan seinähyllyn kylkeen. Tosi mukava näyttelyreissu, josta jäi hyvä fiilis.

Brittituomari kommentoi Nemosta seuraavaa:

Impressive boy with the head, body and balance. Well filled in chest and rear quorters. Good over the topline. Good coat condition and length. Moves really well. Strong legs with the nice action.

Nemon liikkumisesta sain tosin kehän jälkeen kommenttia, että joissain kohdin kun koitan hidastaa Nemoa tai muuten tulee jonkinlainen nykäys, Nemo peitsaa, mutta muuten liikkuu hyvin. Vaikea sanoa, kun en itse tätä huomaa, mutta pitääpä tätäkin tarkastella seuraavissa näyttelyissä lähemmin.

Kalacollie seikkailee Helvetinjärvellä

Viikonloppuna tehtiin luontoretki Helvetinjärven kansallispuistoon Tampereen pohjoispuolelle. Ajeltiin paikalle perjantaina (tosin tukkoisen Tampereen läpi) ja yövyttiin teltassa Haukanhiedalla. Ajateltiin, että tässä saadaan viettää iltaa ihan omassa luonnonrauhassa. Vähän meidän jälkeen paikalle pölähti tietenkin puolijoukkueellinen partiolaisia ja armeijamallin kailottajajohtaja, joten ilta kuunneltiinkin sitten telttakiilojen nakutusta maahan ja moottorisahan meteliä. Paisteltiin makkarat ja tehtiin muuta iltapalaa, Nemo nautti Ceasar-aterian ja rouskutteli ydinluutaan. Sai se pari lihapullaakin.

Yö meni kuitenkin hyvin ja rauhallisesti. Nemo nukahti ensimmäisenä, se oli menossa jo telttaan ennen kuin se oli pystyssäkään. Heräsin yöllä kerran katsomaan, miten koiralla menee (nukkui sykkärällä Samin rinkan vieressä) ja käärin makuupussiani Nempan ympärille. Tuskinpa vielä näillä keleillä teltassa paleli, mutta ajattelin lämmittää varmuuden vuoksi.

Lauantaiaamuna ajatuksena oli käydä päiväretkellä katsomassa Helvetinkurua ja kävellä sinne ja takaisin kymmenisen kilsaa. Reitti oli kuitenkin niin märkä ja mutainen, että päätettiin vaihtaa retkimaisemaa autolla. Ennen lähtöä Nemo löysi sitten IHANAN kasan mätiä kaloja ja pyöriskeli niissä aivan innoissaan. Multa meinasi lentää aamupala pihalle, kun kävin katsomassa, missä se kävi pyörimässä. Nemppa sai sitten uuden lempinimen: kalacollie. Ikinä ei ole missään sonnassa pyörinyt, mutta nyt sitten löysi tämän. Onneksi mukana oli fleksi, joka antoi mahdollisuuden viiden metrin hajurakoon maastossa.

Helvetinkurua kiertää n. 4 km pitkä luontopolku, joka käytiin kiepsaisemassa ympäri. Matkalla nähtävyyspaikalle huomasin, että Nemolla roikkui järkyttävän kokoinen kakkapökäle karvoissa kiinni. Sami koitti sitä kepillä sohia pois, mutta oli niin tiukassa, ettei lähtenyt. En viitsinyt paperillakaan sitä ruveta kaivamaan, joten annettiin olla. Toivottavasti sama pökäle ei ollut vielä karvoissa teltassa nukkumisen aikaan...

Helvetinkurun nähtävyydeltä jatkettiin polkua katsomatta sen kummemmin mihin oltiin menossa. Päädyttiin mutapolulle, jota rämmittiin 1,6 km. Nemo kahlasi ihan suossa ja ties missä ja oli lopulta aivan musta. Ihmeteltiin, että onpas tämä toinen puoli polkua vähän huonokuntoinen (toinen puoli oli leveä sorapolku). Lopulta tajuttiin, että mentiin ihan vikasuuntaan ja rämmittiin takaisin. Ja sitten meillä olikin vasta likainen koira!

Mentiin katsomaan Helvetinkurun maja, mutta siellä oli niin paljon muita matkaajia (mm. ne partiolaiset), joten otettiin vain vähän evästä. Nemo bongasi järven ja hyppäsi saman tien uimaan. Siinä tilanteessa oli ihan hyväkin, koska Nemo oli oikeasti todella likainen! Ilmeisesti ei vielä marraskuussakaan ole uimakausi ohi. Ehkä Nemolla oli jo itselläkin sellainen olo, että voisi vähän peseytyä.

Paluumatkalla nähtiin auton ikkunasta myös Suomen luonnossa aika harvinaisia otuksia, nimittäin strutseja. Joku on saanut hyvän idean ryhtyä keskelle ei mitään strutsifarmariksi. Kiva reissu oli, mutta ehkä ensi kerralla Nemo voisi koittaa sotkea itseään vähän vähemmän. Tämä olikin jo aika mones luontoreissu Nemon kanssa. Luonnossa liikkuminen on kyllä mukavaa koirankin kanssa, joten Nemo pääsee seikkailemaan metsään varmasti jatkossakin.

Päiväretkeilyä ja pikkutreenejä

Nempan kanssa ollaan tehty vähän vähemmän treenailuja työkiireiden takia. Lomalla käytiin pari kertaa treenailemassa pikkujuttuja ja eilen käytiin Rhondan ja Riitta-Liisan kanssa treeneilemassa tokoa ja lenkkeilemässä. Tein Nemolle vähän seuruuta intona eli ihan lyhyttä pätkää palkalla. Olen lopultakin löytänyt vinkulelun, joka ei mene parin treenin aikana rikki! Siitä on vielä kiva taistellakin eli kiva lelu on Nemonkin mielestä.

Eilen tehtiin vielä noutoa, merkille menoa, ohjattua noutoa (oikea), luoksetuloa suoraan ja stoppina. Stoppauksissa Nemolla ei näytä olevan mitään ongelmaa, tosi kivasti stoppaa heti kun huudan "seis". Käytin stopeissa eri käskyä "tänne", tätä pitää koittaa ajaa sisään.

Suorassa luoksetulossa saadaan kentällä ihan hyviä suorituksia, mutta ongelma on, että sama "tule" lipsahtaa lenkeilläkin ja silloin olen pari kertaa unohtanut ottaa suoraan eteen. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi Nemo on luoksetulossa sekaisin kuin käkikello. Olisi ehkä tokoon pitänyt ottaa joku ihan oma tokokäsky esim. "hit", jotta ei olisi mennyt sekaisin lenkkiluoksetulojen kanssa. Olen tosin lenkeilläkin tehnyt ihan tokona luoksetuloja ja tokoluoksetulo on myös meidän viestitreeneissä eli juoksutuksessa. Pitäisi tehdä tästäkin mustavalkoista eli kaikki luoksetulot eteen, jos käsky on "tule".

Nemppa selvästi nautti lenkkeilystä Rhondan kanssa, kun sai juosta vapaana. Aika usein meni kyllä joukon kärjessä, Rhonda jäi taakse. Välillä Nemo sitten taas koitti innostaa Rhondaa leikkimään ja riehumaan, välillä ei välittänyt siitä mitään. Selvästi kuitenkin tykkäsi, kun lenkillä oli kaveri mukana.

Eilen käytiin luontoretkellä Lopen suunnilla ja kierrettiin Iso-Melkutin niminen järvi. Oli aika hieno paikka. Kaikki lenkit, jotka kiertävät järviä, ovat kyllä mukavia. Paisteltiin makkaraa ja Nemo sai etsiä nakin ja lihapullan paloja aikansa kuluksi. Nemolle pitäisi muistaa näille päiväreissuille ottaa mukaan jotain kovaa tai kauan aikaa vievää ruokaa, koska Nemo ei malta olla yhtään aloillaan, jos tehdään metsässä ruokaa. Pian sillä on joku keppi suussa tai se pööpöilee omiaan. Hassua oli, että heti kun päästiin kodalle, jossa tehtiin meille vähän ruokaa, Nemo hyppäsi katolle ja oli jo kipittämässä sitä puolessa välissä ennen kuin tajusin, missä se on ja käskin alas. No, kai se kota vähän A-esteeltä näytti :).

Retkeilyä kertyi kolme ja puoli tuntia ja reissun jälkeen Nemo meni onneksi nukkumaan eikä alkanut vaatia leikkiä ja huomiota. Joskus on tosi ärsyttävää, kun Nemon kanssa käy pitkän lenkin ja ajattelee, että nyt saan tehdä hommia rauhassa, niin Nemo tunkee lelua ja päätä syliin, että "huomaa minut" tai "leiki mun kanssa". Eipä taida pitkät lenkit kovin paljon poitsua väsyttää. Aina paremmin väsyttämiseen toimii kunnon päänuppitreeni - sen jälkeen Nemo simahtaa ihan samantien.

Pk:ta ja tottista

Viikolla ei olla ehditty ja jaksettu Nempan kanssa muuta kuin käydä iltalenkeillä metsässä. Nempan suosituin treeni viikolla onkin ollut esineiden etsintä metsästä. Kolmea esinettä ollaan käyty heittelemässä metsään (ei siis tallottua ruutua) ja Nemo on saanut ne etsiä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa Kirstulassa treenailemassa vähän tottista ja A-estettä. Otin eka tuomarin tervehdyksen (=Samin kättelyn) ja sitten vähän seuruuta nurtsilla. Tehtiin taas yhden ihmisen henkilöryhmän kiertoa. Juuri silloin kentän laitaan tuli auto, jossa jotain koiraporukkaa. Hääräsivät siinä hetken ja Nemo kyttäili niitä, joten saatiin kiertää Samia jonkun aikaa ennen kuin sain kontaktin pitämään koko kierroksen ajan.

Tehtiin jäävät eli liikkeestä istuminen ja maahanmeno, josta luoksetulo. A-este tehtiin ensin loivemmalla esteellä ja sitten kisaesteellä. Nemolla on ihan megakiire esteelle ja paahtaa ihan aivot narikassa. Kerran hyppäsi korkealta alas, mutta muilla kerroilla Sami ehti ohjata sen nätisti alas. Kisaesteellä tehtiin pari suoritusta ja ne menivät hyvin. Pitänee koittaa ehtia treenailla vielä vähän kisaestettä noudollakin tämän syksyn aikana.

Tänään käytiin treenailemassa tokoa. Ei ollakaan sitten M-leirin tehty ruutua ja ohjattua. Tein ensin ohjatun kapuloilla (2 kapulaa ja yksi lelu keskellä). Nemolle on ihan sama, onko haettavana lelu vai kapula, yhtä innolla lähtee merkiltä hakemaan. Merkkiä haettiin ensin pari kertaa ennen kuin meni oikein. Nemoa hämäsi, kun kentällä oli lehtiä ja kerran pysähtyi yhden punertavan lehden eteen "merkille".

Ruutu tehtiin kosketusalustan kanssa. Tein ensin normiruudun pelkillä suorilla lähetyksillä ja sen jälkeen merkin kautta ohjattuna maahanmenoon asti. Kerran tein vielä maaahanmenosta sivulletulonkin (joka oli aika hidas). Hyviä treenejä molemmat Nemon ylimääräisen energian purkamiseen.

Tehtiin pikkaisen myös alo-juttuja. Ideana näissä oli kentän reunapalkalle vapauttaminen. Tein eka pätkän seuruuta (vapautus), sitten liikkeestä maahanmenon (vapautus) ja lopuksi putkeen liikkeestä seisomisen ja luoksetulon (joiden jälkeen vapautus). Ensi viikolla aloitan oikean kisaomaisen treenin eli ihan pikkupaloja ja siitä palkka ja treeni loppuu siihen. Koitetaan saada Nemolle paljon kisanomaista treeniä, jos motivaatio siitä vaikka kehittyisi.

Sisällä olen tehnyt tosi paljon nyt sitä, että ilmaisen Nemolle, että nyt ois mahdollisuus tehdä kivaa treeniä ja jään seisomaan paikoilleen. Nemo on saanut palkan jokaisesta sivulletulosta, joihin on tullut ilman käskyä. Ollaan tehty sivulletuloja paljon myös lenkeillä. Sisällä ollaan myös tehty ihan pikkupätkiä seuruuta ja käännöksiä.

Toissapäivänä löydettiin Nemolle lelu, josta se sekoaa ihan täysin: haukkuva lelukoira. Pitää miettiä, voisiko tätä jotenkin hyödyntää koulutuksessa eli nostaisiko tämän lelun avulla treenaaminen Nemon virettä? Lelu on sellainen, että kun sen laittaa haukkumaan, Nemo vinkuu, hyppii ja haukkuu. Sitten riittää, kun leluun koskee, niin alkaa sama vipinä. En tiedä meneekö sitten jo ylivireen puolelle.

Räpäräpä -treeniä

Alkuviikosta oli melkein sateettomia päiviä, mutta tiestysti juuri sinä päivänä, kun on tarkoitus treenailla Ellan kanssa, sataa kaatamalla. Käytiin treenailemassa Hyvinkään vinttikoirakeskuksen nurmella. Kentällä treenaili ennen meitä noutajakaksikko "linnun" eli damin noutoa lähetyksestä. Varmaan aika ajankohtainen treeni näin syksyllä.

Kenttä oli paikoin yhtä lammikkoa ja mutalöllöä, mutta rohkeasti käytiin silti treenaamassa koiria Ellan kanssa. Lyn ja Nemo treenailivat kentällä samaan aikaan. Tein Nemolle vähän seuruupätkiä, jättävät, luoksetuloja, kaukot, eteenmenon ja sitten kierreltiin Ellaa kontaktissa ja treenailtiin tuomarin tervehdintää. Nemosta oli tosi kiva treenata, ei haitannut kaatosade ja räpäräpä-kenttä yhtään! En ole tarkoituksella tehnyt mitään koko viikon aikana, joten virtaa ja tekemisen intoa riitti. Tulipahan treenattua vähän märemmälläkin kentällä, ihan hyvää harjoitusta sekin.

Kiitos Ellalle vielä treeniseurasta! Treenaillaan ensi kerralla sitten kuivalla säällä.

Tokotteluja

Sää oli tänään sopiva treenaamiseen eli ei sadetta! Wuhuu! Käytiinkin vetäisemässä tokotreenit Rhondan kanssa Jukolan koulun kentällä. Alkuun paikkamakuu. Nemo heitti lonkalle taas jossakin välissä, muttei haistellut maata ja muutenkin oli ihan ok. En jättänyt mitään nakkeja eteen tai käynyt korjaamassa. Menin vähäksi aikaa piiloon, mistä Nemo terästäytyi heti. Joo, ihan ok. Nemolle nyt varmaan turha koittaa saada sitä sfinksi-asentoa, jos tuollakin pysyy. Muutenkin jo ihan plääh-liike. Jos koittaisi saada sitä mielenkiintoa paikkamakuuseen niin, että pysyy terävän oloisena maassa koko makuun ajan. Rhondalla kyllä on tosi hieno ja suora paikkamakuu-asento!

Tehtiin Riitta-Liisan avustuksella vähän häiriökontaktia ja yhden ihmisen kiertoa. Edelleen Nemo välillä vilkuilee, että mitäs tuossa vieressä tapahtuu, mutta ottaa hyvin "äp"-huomautuksesta kontaktin. Välillä silmänvalkuaiset paistoi valkoisina, kun koitti samaan aikaan katsoa mua ja Riitta-Liisaa. Back to the basics -jaksoa aletaan viemään läpi satunnaisilla kontaktitreeneillä.

Henkilökierrossa kehuin hyvästä kontaktista ja taas "äp" jos kontakti häviää. Alussa menetti aina kontaktin Riitta-Liisan takana. Sitten pyörin ympyrää niin kauan, että koko ympyrä meni kontaktissa ja siitä iso palkkaleikki.

Tein myös noudon ja kaukot. Noudossa vähän lällytteli tuonnissa, joskin toi eteen. Otin sitten jättönoudon eli juoksin pois ja jätin kapulan välille ja huusin "hae" samalla kun vielä itse juoksin. Nyt Nemo toi sitten ilman mitään lällyttelyjä ja pidossakin piti hyvin kapulan. Tehtiin 650g kapulalla. Veikkaan, että vien tämän kapulan avo-kokeeseenkin, toimii meillä parhaiten :). Kevyemmällä alkaa helposti lällyttelemään kapulaa.

Pitäis ehkä huvikseen hommata myös se 1kg kapula ja alkaa treenailla sillä. Kurtsaria pitäisi myös alkaa käyttää treeneissä. Rhondalle toimii ihan sellaisena keskittymisjuttuja metallipannan laitto kaulaan seuruussa, jännä juttu.

Sittenpä ne kaukot. Näissä ei mitään ongelmaa. Otin etäisyyttä n. 4 metriä. Hienosti meni i-m-i-m -setti ilman millinkään takajalkojen liikettä. Hyvä Nemo! Tästä taas kiva leikkipalkka. Hauskinta oli, että kun Rhonda teki kaukoja, Nemo meni pari kertaa myös maahan ja istumaan. Voi siellä katsomossakin jumpata!

Loppuun vielä luoksetulo jalkapallotellingin kierrosta. Nempan kanssa on pikkasen tehty merkkiä, kun ei enää osannut kiertää vaan jäi jalkapallomaalin yhden tukireunan eteen seisomaan ja katseli, että missä tässä oikein on se merkki :D. Tein pari kertaa kierrot läheltä, mutta kauempaa otti sitten merkillemenona. No, pääasia että meni jonnekin eteenpäin, että sain sen kutsuttua sieltä eteen luokse. Otin varman päälle ja näytin oikean paikan nakilla ja kädellä. Näitä eteentuloja hinkkaillaan niin kauan, että sujuu kuin vettä vaan eikä yhtään enää tarjoa mitään puolivasen-eteentuloa.

Käytiin vielä yhteislenkillä metsässä. Otin Nemon ennen mutalammikkoa kiinni, koska muuten se olisi ollut siellä iloisesti polskimassa. Muuten menivät Rhondan kanssa ihan sovussa, lopussa Nemo viipotti edellä ja Rhonda perässä. Välillä piti ihan tiirustella, missä missä se mun karvaturri oikein painelee. Välillä Nemo sitten kävi Rhondaa nuuskimassa ja vähän härkkimässä, että leikittäiskö. Tosi hyvin koiruudet tulevat toimeen! Nemo taas välillä haisteli takakylkeään ja tassuaan, tiedä taas mitä nokkosenpistoja se lenkillä sai. Kyllä voi olla kauaskantoiset jäljet yhdellä ampiaisenpistolla! Kiitos Riitalle taas mukavasta treeni- ja lenkkiseurasta!

Maccabee-leiri 21.-23.9.2012

Viikonloppu vierähti Maccabee-porukan kanssa Kuralan kartanossa Turun kupeessa järjestykseltään toisella Maccabee-leirillä. Paikalla oli paljon uusia ja jonkin verran tuttujakin Maccabee-omistajia ja -koiria. Kivaa oli viettää viikonloppu mukavassa seurassa!

Leirillä treenailtiin agilityä, maastoja ja vähän tokoa ja tottistakin. Perjantaina majoituttiin mökkeihin ja tutustuttiin uusiin tyyppeihin. Perjantaina kävin tekemässä Nemolle illalla hallissa pienen iltatreenin, tehtiin vähän kaikkea. Lauantaina agittajata aloittivat treeninsä heti aamusta Santun ohjeistamana hallissa ja maastoon suunnattiin pikkuporukalla vähän myöhemmin. Ella talloi Nemolle ehkä reilun 500 m pitkän jäljen, jolla 7 keppiä. Itse tein Lynille pari jälkeä (eka tuli liian vaikeaan maastoon, mutta ajettiin Briellä). Sami teki sitten Sydneylle pidemmän jäljen. Lisäksi Mari teki pari jälkeä omille koirilleen.

Nempan jälki meni ihan hyvin. Alussa oli taas vaikeaa, kun jälki lähti tosi hassuun suuntaan ja Nemo haki jälkeä alussa tosi paljon. Lähti kuitenkin ihan hyvin ajamaan. Alussa oli pitkä pätkä ilman yhtään keppiä, joten siitä tulin vielä epävarmemmaksi, ollaanko jäljellä. Keppejä alkoi nousta vähän tiuhempaan jäljen edetessä, joten siitä tiesin, että taas mennään ihan hyvin. Nemo nosti kaiken kaikkiaan 5/7 keppiä. Teki hyvin töitä jäljellä ja varsinkin kulmissa.

Iltapäivällä tehtiin vielä yhteinen esineruutu. Haetin Nemolla kaksi esinettä aika läheltä. Alussa taas haahuili ja löysi ruudusta narttupissit, jonka päälle piti sitten kakata. Otin taas lähetyksen suoraan esineelle ja nosti ekan esineen. Lähetin suoraan toisella, mutta ilmeisesti ei halunnut sitä nostaa, kun meni siitä vain ohi. Lopulta nosti kauempaa Qiron oman lelun, jonka Q oli sinne kiikuttanut.

Lauantai-iltana Nemo pääsi leikkimään illalla vielä Siiri-siskon kanssa. Sisarusten leikkiminen tosin oli vähän sitä, että möllöttävät toisiaan ja syövät kilpaa heinää. Iltatreeninä Sami oli käynyt Nemon kanssa tekemässä ex-tempore vähän agia matalilla hyppyesteillä. Olivat menneet samaan syssyyn puoli rataa eli monta hyppyä, pari putkea ja A:n. Aika hauskaa, kun Nemon kanssa ei agia ole treenattu koskaan. Voisi se agittaminen Nemoltakin luonnistua.

Su aamuna muutamat agittajat ottivat vähän ratatreeniä, jonka jälkeen päästiin tekemään tokoa ja tottista. Tehtiin aluksi paikkamakuu porukalla. Nemo heitti melkein heti lonkalle ja pälyili taas ympäriinsä - haisteli myös maata. Makuuaika oli n. 2 min. Kyisin Tiinalta, mitä mieltä oli Nemon makuusta ja kuulemma muuten oli ok, mutta haistelut pitää saada pois.

Sitten tehtiin henkilöryhmää. Nemon kanssa menin eka ihan kokeeksi läpi ilman näkyvää palkkaa. Tässä kontakti rakoili ja otin sitten nakin kanssa, sitten kiersi ryhmää hyvässä kontaktissa ja stoppasi hyvin ihmistenkin vieressä kontaktissa. Tehtiin sitten läpituloa monta kertaa niin, että saatiin hyvä suoritus kontaktissa - puoli matkaa reipasta kävelyä, loput juoksua. Tiina jäi meidän kanssa vielä sivummalle treenaamaan kontaktia eli pomppi ja taputti yms. edessämme ja palkka aina, kun Nemo piti kontaktin. Nemolla on kuulemma vähän ongelmia peruskontaktissa (ei virettä tekemiseen, yllätys!) ja tätä pitää treenata nyt tosi paljon. En vain oikein tiedä, millä ihmeellä saan sille seuruuseen sen hyvän ilmeen, kun olen koittanut nytkin tehdä pelkkää intoseuruuta. Pitää vaan treenata lisää.

Tehtiin vielä erikseen pelkkää sivulle tuloa ilman käskyä eli seison vain paikoillani ja palkka aina, kun Nemo tulee sivulle itse.

Sitten tein vielä loppuun ruutua ja ohjattua. Ruutu ensin kosketusalustalla suorasta lähetyksestä, sitten pari kertaa merkin kautta oikealle. Meni ihan ok. Ohjattua tein ihan vain testatakseni, noutaako myös ohjatun kapulan. Tilasin Julian kautta meille hienot uudet ohjatun kapulat ja oli pakko päästä heti tesmaamaan niitä. Nemo haki kapulan hyvin.

Tuosta sunnuntain tokosta en ole niin nyreissäni, vaikka vire ei ollut huippuluokkaa, kun oli kuitenkin jo treeniä parilta päivältä takana. Pidetään taas vähän taukoa ja tehdään lisää treeniä loppuviikosta.

Tokotusta

Eilen ja tänään tokoiltiin päivälenkillä. Eilen tein seuruuta, käännöksiä ja jäävät avoimen tyyliin. Seisomisessa Nemppa kääntyi aluksi, kun menin ohi, mutta saatiin myös hyviä paikallaseisomisia. Tein myös vähän paikkasiirtymiä sivulla eli oikealle, vasemmalle ja taakse.

Tänään purettiin työpäivän aikana kotona kertynyttä energiaa tekemällä ohjattua ja ruutua mallia evl. Ihan aluksi tein ihan lyhyttä seuruuta, josta joka kerta vapautus palkalle eli repulle taakse.

Ohjatussa tehtiin oikea. Tosi hyvin Nemo katsoo mun käden suunnan ja ottaa siitä suuntiman. Huomasin käsiohjauksen merkityksen evl-ruudussa, jonka tein nyt alusta asti merkin kanssa. Alussa lähti merkki-käskystä ruutuun, mutta ohjasin kädellä ensin merkille ja vasta sitten ruutuun.

Merkiltä ruutuun lähetyksessä Nemo katsoi myös mun kättä eli käänsin sen oikealle ruutuun käden avulla. En tiedä, saako ohjaaja näyttää ruudun suunnan kädellä. Viimeksi tein vasemmalle, nyt oikealle. Nemo haki hyvin ruudun paikan. Jätin ruutuun parin neliösentin kosketusalustan, jonka joka kerta otti suuhun ja heitti ruutuympyrästä pois. Tää oli aika hauska juttu. Otin nyt extempore-vielä maahanmenonkin ruudussa ja se toimi hyvin. Tein yhden kerran maahanmenosta sivulletulonkin eli melkein koko liike tehtiin kerralla.

Nää merkkillemenon kautta liikkeet on ihan lempparijuttuja ja niitä on kiva tehdäkin, kun onnistumisia tulee paljon. Ohjattu tehtiin vielä kahdella lelulla. En ole jaksanut ottaa vieläkään kolmatta lelua häiriöksi. Pitää aloittaa kolmannen paikan treenaaminen jossain vaiheessa. Ensi viikonloppuna saadaan toivottavasti ohjatun kapulat eli sitten voidaan alkaa treenailla tätä ihan oikeannäköiseen liikemuotoon :).

Tunnaria haluaisin alkaa myös treenailemaan, mutta meille se aloittaminen tuottaa ongelmia, kun Nemo ei tajua, että pitäisi haistella vain yhtä kapulaa ja tuoda se yksi hajullinen kapula. Rhonda osaaa tunnarin jo todella hyvin, mekin halutaan osata!

BH-treeniä

Käytiin pitkästä aikaa BH-treeneissä Kirstulassa. Koiria oli taas aika mukavasti, joten ehti nähdä erinäisiä treenikuvioita ja suorituksia. Tein Marin kanssa parina, Nemo meni eka makuuseen.

Ei taas voinut oikein makuuksi sanoa, kun jouduin korjailemaan asentoa parikin kertaa. En aio nyt hyväksyä noita lonkalle siirtymisiä, joten palkkasin suorista makuista ja korjasin kaikki vinot. Pk-puolella se nyt olisi sama, miten päin siellä maassa pysyy, mutta tokossa tuo on hankalaa, jos röhnöttää kyljellään. Haluaisin takoa Nemon päähän, että paikkamakuussa ollaan valppaana eikä haisutella tai muuten pölhöillä siellä maassa. Tokossa tuo lonkalle siirtäminen tietää herkästi vireen laskua ja sitä kautta sitten pisteiden laskua. Tein ihan lyhyttä pätkää ja palkkasin usein. Ensi kerralla koitan lelua naaman edessä, jos se kiinnostaisi. Nurmella oli ilmeisen vahvoja hajuja, kun eräs narttukin haisteli nurtsia seisaaltaan makuusta.

Itse treeninä tehtiiin seuruuta, käännöksiä ja täyskäännöksiä. Tein lyhyttä pätkää ja palkkasin paljon pallolla välissä. Se on niin jännä, kun kentällä oli montakin koiraa, joille vire seuruussa ei ole mikään ongelma - seuraavat vaikka kuuhun! Nempalla olen koittanut tehdä pelkkää intoseuruuta eli hyvää virettä tekemiseen. Musta liikkeelle lähdöt oli nyt aika hyviä, otti kontaktin aika nopeasti ja aika pitkääkin pätkää päästiin ilman palkkaa.

Tehtiin vähän myös henkilöryhmää. Jokaista kierrettävää piti vähän mulkoilla ja katsella, paria vähän haistellakin. Se on jotenkin Nemon luonteessa, että kaikki uudet ihmiset pitää möllöttää, että kukas tää on ja mitä se tossa seisoo. Lenkilläkin on sama juttu. Jos joku seisoo tien reunassa, Nemo jää kattomaan, että mitä sä siinä seisot? Se on vähän epäileväinen kaikkia uusia ihmisiä kohtaan. Sit jos joku vaikuttaa Nemosta tutulta, niin se pitäis käydä tsekkaamassa. Pitää kuitenkin koittaa treenata henkilöryhmä siten, että siinä mennään vaan kontaktissa, vaikka ryhmässä olisi minkälaista ukkoa tai akkaa seisoskelemassa.

Tein myös liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Maahanmeno oli kiva, luoksetulossa pidin nakin edessä, ettei yhtään tarjoa mitään puolivasen-eteentuloa. Tässä olen nyt ollut tarkempi, että "tule" on suoraan eteen. Yleensä pitkällä matkalla kiertää vasemmalta kaaren ja sit tulee eteen vinoon.

Treenien lopussa Mari kysyi, olisinko kiinnostunut Nemon kanssa syksyn BH-kokeesta. Hmm... pitääpä todellakin miettiä. Toisaalta olisi kiva käydä kokeilemassa, miten menee. Toisaalta olen vielä tosi epävarma Nemosta, että miten jaksaa pitkät seuruupätkät. Mun epävarmuus heijastuu sitten ehkä Nemoonkin mikä voi enteillä sellaista zombi-toimintaa, että kokeen läpi meneminen voi tuntua pitkältä! Ensi keskiviikkoon mennessä pitäisi ilmottaa, tullaanko kokeeseen. Pitää treenailla viikonloppuna ja sitten tehdä vielä tiistai-treeni ja katsoa sitten, mikä on meininki.

Ruutuuun!

Eilen käytiin aamulenkillä Ahvenistolla. Nemon lempparipaikka, kun yleensä aina pääsee myös uimaan. Sää oli niin hieno, ettei Nemolta viitsinyt kieltää uimisen riemua. Nemppa pääsikin kahteen otteeseen uimaan. Toisen kerran hyppeli veteen laiturilta. Pari kertaa molskahti ihan uppeluksiin, mutta tuli pintaan kuin koho ja lähti keppinsä perään. Ihan kahjo vesipeto!

Tänään ei taaskaan menty jälkitreeneihin, kun ei saatu Harrilta kyytiä. Ehkä ei haittaa, koska ulkona sataa eikä jälkien tekeminen sateessa ole mitään kovin ihmeellistä. Sen sijaan käytiin treenailemassa tokoa. Ensin tehtiin Nemon lempiliike "ruutuuun!", joka meni tosi hyvin. Ajattelin vaikeuttaa ja laitoin ruudun eteen merkin. Lähetys merkiltä ruutuun oli ihan priima jo ekalla kerralla. Tehtiin vielä toinen ja tämäkin yhtä hieno! Hyvä Nemo! Lisävaikeutena se, että merkin takana seisoi lapsilauma, joka seurasi meidän menoa. Ei paljon haitannut.

Siirryttiin vähän reunempaan tekemään seuruuta ja jäävät sekä kaukkarit m-i-m-i. Kaukkareissa ei mitään ongelmaa. Seuruussa tein nyt paljon palkkausta heti lähdön jälkeen, että kontakti on ihan ekasta askeleesta lähtien. Tehtiin pidempää pätkää, käännöksiä ja kaarteita. Tää tuntuu palkan kanssa niin helpolta liikkeeltä! Jäävissä tein eka makuun ja siihen avo-sivullesiirtymisen. Meinasin tehdä saman seiso-käskyn kanssa, mutta juuri silloin siihen meidän viereen tuli kaksi poikaa, joista toinen on mun oppilas. Pojat kysyivät: "Miten toi sun koira tottelee noin hyvin?". Meinasin sanoa, että koska se saa koko ajan nakkia, mutta sanoin, että koska me on treenattu! :).

Pojat oli Nemosta ihan innoissaan, joten värväsin itselleni tosi helposti kahden lapsen henkilöryhmän. Nemo vähän mulkoili lapsia, mutta kierteli ympyrää ihan hyvässä kontaktissa. Annoin vielä poikien heitelle Nempalle narulelua kentällä, tulipahan samalla vähän totuttelua alakouluikäisiin lapsiin. Ainakin Nemolle sellainen kokemus, ettei niissä ole mitään pelättävää, kun niiltäkin saa nakkia. Pojista oli hurjan kivaa antaa Nemolle palkka noudosta, jonka se aina palautti mulle eikä yhtään kertaa pojille.

Tokoa ja lenkkiä

Treenailtiin Jukolan kentällä Rhondan ja Riitan kanssa pikaisesti tokoa. Alkuun lyhyt paikkamakuu (n. 40 s.), jota Nemo ei siltikään jaksanut maata suorassa. Seuraavalla kerralla sitten vain 20 s. ja siitä iso palkka. Ihan täysin tylsä liike on nyt paikkamakuu, ei suju yhtään.

Tein seuruupätkiä samalla kun Rhonda treenaili erinäisiä juttuja. Otin ihan muutamaa askelta, pelkkää kontaktin ottoa "katso"-käskyllä ja sitten pidempää pätkää, kulmia ja täyskäännöksiä. Pääosin ihan ok tekemistä, mutta odottaa koko ajan palkkaa. Pidemmissä pätkissä mielenkiinto laskee, kun palkkausaika pitenee.

Lopuksi ohjattu nouto, tällä kertaa vasemmalle. Riitta kävi tällä kertaa viemässä lelut paikoilleen. Nemo painoi alussa merkistä ohi ja otin uusiksi muistaakseni parikin kertaa. Sitten meni hyvin merkille ja siitä vasemman säpäkkä nouto. Nemolle kaikki juoksuliikkeet, joihin sisältyy lähetys, on tosi mieluisia. Tein pelkkää merkkiäkin lelut takana häiriönä ja tästä tosi hienoja suorituksia.

Käytiin vielä lenkkeilemässä Jukolan maastoissa. Yhtään vastaantulijaa ei tällä kertaa tullut, ilmeisesti sade oli karkottanut kaikki kulkijat. Nemo koitti innostaa Rhondaa leikkimään ja sai ihan hepuleitakin metsässä. Uimassa piti käydä myös, Nemon mielestä vielä on kesää jäljellä! Ensi kerralla pitää muistaa ottaa Nemo kiinni ennen tuota lammikkoa, koska muuten on siellä joka kerta kahlaamassa.

Jälkeä ja keppihevosia

Ei ehkä ekana tulisi mieleen, että jälkeä tekiessään törmää keppihevosiin, mutta näin meille kävi tänään. Käytiin Nemolle tekemässä jälki teollisuusalueen maastoon. Sami kävi polkemassa n. 400 m pitkän jäljen pöpelikköön. Mennessä nähtiin, että kaksi tyttöä kävelivät tien laidassa ja kun Sami oli tekemässä jälkeä, samat likat suuntasivat kohti keppihevostensa kanssa. Sami koitti mutkitella metsässä siten, etteivät tytöt jäljelle päätyisi.

Annettiin vanheta tunti ja käytiin ajamassa. Maasto oli aika vaikeaa, paljon pusikkoa ja risukkoja. Alussa Nemo ajoi ihan hyvin ja nosti ekan kepin hyvin. Nosti seuraavankin, mutta sen jälkeen alkoi ajaa jälkeä ihan oudosti. Meni ihan edestakaisin, pomppi puiden yli siksakkia. Päästin liinasta irti ja annoin sen itse pyöriä omia mutkiaan. Yhdessä kohdassa meni todella pitkän pätkän nostamatta yhtään keppiä ja silloin aloin epäillä, että liekö on meidän jäljellä. Päätyi jäljeltä polulle, josta näin Samin tekemän ylitysjäljen. Oltiin monta metriä sivussa. Nemo ylitti polun ja nappasi kauempaa oman jäljen. Jäljesti vielä jokusen metrin ja nosti viimeisen kepin.

Olipahan mielenkiintoinen jälki. Olen aika varma, että saattoi jossain välissä vaihtaa eri jäljelle, sillä tytöt olivat kävelleet ihan suoraan meidän jäljen läpi keppihevostensa kanssa. Olivat nimittäin juuri jäljen toisella puolella, kun lähdettiin ajamaan jälkeä. Nemo nosti kuitenkin viisi keppiä. Keppien määrästä ei ole tietoa, kun Sami ei niitä laskenut. Arvion mukaan 1-2 keppiä jäi metsään eli ihan ok ajoi siitä huolimatta, että lähellä oli ilmeisen tuoreita harhoja. Yhden kulman taisi oikaista, ekan meni tosi hyvin. Muista kulmista ei ole mitään käsitystä, kun mutkiteltiin ihan miten sattuu.

Vire ei ollut ihan huippuluokkaa, kun keksi merkata kesken ajon, mutta jatkoi sitten ihan omatoimisesti ajamista. Oli syönyt aamulla koko ruuan, joten ruokapalkka kepeistä ei tainnut olla ihan mieluisin, mutta söi palkkansa silti. Jälki oli merkkaamaton, joten tällä kertaa treenin aiheena oli "Luota koiraan". Ehkä ensi jäljellä treenaillaan taas enemmän tarkkuutta merkatulla jäljellä.

Tokoiluja

Nempan kanssa tokoiltiin tällä viikolla pari kertaa. Ollaan pidetty vähän treenitaukoa ja oikein kerätty intoa treenaamiseen.

Perjantaina kävin tekemässä illalla pikkutreenin. Tehtiin vähän seuruuta, ohjattua noutoa ja hyppyä. Nemosta huomasi, ettei olla treenattu kunnolla vähään aikaan. Ohjatussa painoi kuin ohjus ensin merkistä ohi. Otin uusiksi, pysähtyi nyt merkille ja sitten lähti ihan salamana hakemaan oikealta lelua. Tehtiin kaksi oikeaa ja molemmilla kerroilla Nemo haki lelun tosi säpäkästi. Tein pelkkää merkkiä pari kertaa, että sain suoria merkille asettumisia.

Hypyssä kiinnitin huomiota paikalla pysymiseen ja esteen haisteluun. Alussa haisteli, kielsin ja otin uusiksi. Palkka hyvästä haistelemattomasta suorituksesta.

Tänään käytiin Riitan ja Rhondan kanssa tokoilemassa aamutuimaan. Alkuun tehtiin paikkamakuu. Tämä on meille nyt tosi vaikea, kun Nemo ei jaksa olla maassa hyvässä asennossa sitä paria minuttia. Aina kääntää takapäätään eli vire lopahtaa alkuunsa. Kävin kerran korjaamassa asennon ja jätin nakin nenän eteen, jos keskittyisi siihen. Kävin palkkaamassa välillä, kun makasi hyvin. Lopussa makasi tosi hienosti, mutta kun olin tulossa vapauttamaan, keikautti taas takapäätään.

Niin rasittavaa, että tämä liike ei nyt toimi yhtään. Nemolla menee mielenkiinto samantien, mikä ei kokeita ajatellen enteile hyvää muillekaan liikkeille. Pitää nyt tehdä ihan pikkupätkää kunnon palkalla ja venyttää siitä sitten vaihdellen erimittaista makuuaikaa. Tämä liike oli meillä jo hyvässä kuosissa, mutta nyt olen jotenkin tyrinyt palkkauksen kanssa (liikaa koemaista treeniä) ja makuu on Nemosta nyt tosi tylsä liike.

Sitten tein seuruuta häiriössä siten, että Rhonda treenasi luoksetulon stoppia ja seuruuta samaan aikaan. Nemo piti tosi hyvin kontaktin ja pääsin palkkaamaan tosi hyvistä seuruupätkistä häiriössä nakilla ja lelulla. Tämä oli tosi hyvä treeni meille!

Tehtiin pitkästä aikaa ruutua. Käytiin ensin katsomassa kosketusalusta ja otin pari lähetystä ihan läheltä. Aluksi Nemo otti alustan suuhun, mutta tajusi nopeasti, mikä on homman nimi. Vein Nemon kauemmas ja otettiin neljä lähetystä n. 5 metristä. Nämä olivat kaikki ihan mielettömän hienoja. Saman tien stoppi keskelle ruutua joka kerta! Ihan Nemon lemppariliike.

Loppuun tein vielä noudon 250 g kapulalla. Tämä on Nemolle kevyt kapula, joten vähän lällytti tullessa. Tuli kuitenkin suoraan eteen, joten otin vain luovutuksen pidolla uudestaan. Kaiken kaikkiaan tehtiin kaikki jutut tosi onnistuneesti eli hyvä on välillä pitää treenitaukoja ihan tarkoituksella olla välillä tekemättä mitään.

Loppuverryttelynä käytiin Jukolan metsässä lenkillä Rhondan kanssa. Mentiin samaa reittiä kuin viimeksi, mutta jostain syystä Nemo alkoi heti alussa haistelemaan takapäätään ja meni puskaan istumaan eikä tullut mukana. Lähti kävelemään ihan toiseen suuntaan, kun menin sen luokse. Jonkun ihme trauman on taas saanut ja jotenkin yhdistää sen ilmeisesti Rhondaan ja tuohon paikkaan. Mentiin sitten eri kautta ja siellä Nemo meni paremmin. Saatiin lenkillä treenailla paljon luoksetuloja ja koirien ja ihmisten ohitteluja, kun maastossa oli muitakin kulkijoita.

Kiitos vielä Riitalle tosi kivasta tokotreenistä ja lenkkiseurasta!

Jälkeä Hyvinkäällä

Eilen käytiin treenailemassa Ellan kanssa Hyvinkään metsissä. Ellalla oli pari hyvää maastoa tiedossa ja suunnattiin kauimmaiseen, mutta siellä olikin jo rotikkaporukka tekemässä jälkiä. Mentiin sitten vähän takapakkia isomman tien laitaan ja tehtiin jäljet sinne. Ella teki Nemolle n. 500 m pitkän jäljen, minä tein jäljen Sydneylle etsintäkoetta varten ja Sami polki harkkajäljen Lynille.

Kaikki koirat ajoivat jäljet hyvin. Sydneykin ajoi jälkeä todella hienosti, vaikka alussa lähti seuraamaan tuoretta harhaa. Nemon jälki ei ollut merkattu, vain janalla ja vikalla kepillä merkki. Janalla etenemisestä se ei vieläkään tajua mitään, mutta treenataan tätä.

Jäljen alussa olin taas epävarma Nemosta, kun Ella ei ollut laittanut keppejä ihan alkuun ollenkaan, mutta kun keppejä alkoi nousta, aloin luottaa siihen, että jäljellä ollaan. Ainoastaan yksi kulma, jossa oli kivikkoa oli minulle tosi vaikea. Päästin liinasta irti ja annoin Nemon mennä, kun en tiennyt yhtään, mihin päin ollaan menossa. Nemo nosti vähän matkan päästä kepin eli siellä se jälki sitten meni.

Vikan kepin ohitti ensin, mutta pysähdyin ja Nemo nosti senkin. Kepit jäljeltä 7/8. Ajoi jälkeä mun mielestä välillä vähän poukkoillen, joten koiraa oli välillä vähän vaikeaa lukea. Nyt Nemolla on kuitenkin hyvin kepit ja jälki tasapainossa eli sillä on motivaatiota myös keppien etsimiseen. Heti jäljen alkuun meinattiin saada myös kunnon harhoja, kun ihan jäljen vieressä seisoskeli sienestäjä. Onneksi lähti takaisin tielle eikä tullut Nemon jälkeä sotkemaan.

Nemppa pääsi jäljenajon jälkeen juoksemaan vielä Lynin ja Sydneyn kanssa. Nemosta vanhempi tyttö oli kivempi (Lyn leikki vaan kepeillä). Nemolta kuultiin ihan uusia ääniäkin, kun se rassukka jahtasi Sydneytä kahjona ja vinkui ihan hassusti.

Oli tosi käydä Ellan kanssa treenailemassa ja moikkailla samalla Ellan koiria. Kiitos Ellalle vielä treeniseurasta!

Bh-treeniä, yllätysvieraita ja sabotaasia

Tänään oli vaihteeksi taas kunnon härdellipäivä niin töissä kuin töiden jälkeenkin. Nempan kanssa käytiin BH-koetta varten treenailmassa vähän paikkamakuuta ja henkilöryhmää. Paikkamakuussa alku oli ihan terävä, mutta sitten nousi pari kertaa istumaan. Kävin palkkaamassa välissä, mutta ei oikein paikkamakuu napannut.

Henkilöryhmä meni ihan ok. Alussa vire matalampi, kun en palkannut heti lelulla. Viimeinen pidempi pätkä mutkittelua oli tosi terävä. En vain oikein ole vieläkään päässyt tähän BH-porukkaan sisään, kaikki treenailevat ryhmässä vähän kuin itsekseen. En myöskään tykännyt, kun eräs nainen mätki belgiään aika usein hihnalla kuonolle kentän reunalla ja eräs toinen mies arvosteli yhden toisen koirakon seuruuta. Ei tullut oikein sellaista kivaa ja rentoa treeni-ilmapiiriä.

Tein Nemon kanssa lopuksi vielä hyppyä vieraanhajuisella esteellä. Nyt ei sitten tietenkään haistellut estettä ollenkaan, se on vain joku koejuttu selvästi.

Treenien jälkeen mentiin tankille ja huomattiin, että toinen eturengas on melkein tyhjä. Sami oli huomannut ajaessa jo aikaisemmin jotain pientä vatkutusta, mutta ei ollut tarkistanut asiaa. Ajettiin ABC:lle täyttämään rengas ja onneksi ilma siellä näytti pysyvän. Päästiin ajamaan kotiin ja meitä odottikin jo pihassa Henna koiriensa kanssa. Henna tuli meitä moittaamaan ja toi Sipin näytille. Tosi kiva oli Sipiä nähdä pitkästä aikaa ja kuulla kuulumisia. Ajattelin Nemollekin Sipin morjestaa, mutta pojat rähjäsivät häkin suulla keskenään ihan tosissaan, joten jätettiin se suunnitelma siihen. Nemo ei ole ikinä rähjännyt millekään koiralle noin eikä ainakaan Sipille. Lienee eroaika vähän vieroittanut koiria ja tilanne taas provosoi rähjäämistä.

Hennan kanssa juteltiin hyvä tovi ja sen jälkeen lähdettiin vielä testaamaan ilmanpaineet toisella huoltoasemalla. Ajettiin Linnatuuleen asti, kun ei lähempää huoltsikkaa löytynyt. Edelleen oli ilmat renkaissa eli ilmeisesti joku pölhöpää oli käynyt päästämässä ilmat pihalle yhdestä renkaasta. Toivottavasti kukaan ei keksi tehdä tätä enää meidän autolle uudestaan. Yhdestä pikku sabotaasista aiheutui aika iso harmi, kun ajeltiin ties minne testaamaan renkaan kestoa, että Sami pääsee ajamaan huomenna turvallisin mielin töihin.

Esineruutua, jälkeä ja vesisadetta

Tänään päästiin lopultakin yhteistreeneihin Suvipielisiin. Harri nappasi meidät Ahveniston koulun pihalta puoli kuudelta ja pörryyteltiin siitä jälkimaastoihin. Harri on töissä poliisikoiralaitoksella ja matkalla sainkin varsin laajan selostuksen poliisikoirien kouluttamisesta hajutunniste-erottelun osalta.

Kun koko ryhmä oli kasassa Suvipielisten kentällä joskus puolen tunnin odottelun jälkeen, jakaannuttiin pienempiin ryhmiin ja painuttiin maastoihin. Minä ja toinen "aloitteleva" päästiin erään labbis-miekkosen matkaan. Jäljet meille tehtiin valmiiksi ja samaan aikaan poljettiin toisen aloittelevan kanssa esineruutu.

Jälkimaasto oli sata kertaa parempaa kuin viimeksi, mistä olin iloinen itseni kannalta. Jos nyt en takertuisi joka tikkuun ja kepukkaan jälkiliinani kanssa.

Tein Nemolle esineruudun kolmantena koirana. Nemo oli seuraillut edelliset suoritukset sivusta, joten sillä oli kunnon draivi ruutuun, kun oma vuoro koitti. Painui hyvin taakse (haahuili siellä kyllä taas aika pitkään), mutta toi takakulmasta esineen hyvin. Nemo juoksi kohti ja olin jo lähettämässä uudestaan, kunnes metrin päässä hogasin, että sillähän on esine suussa. Yhtään ei tarvinnut kannustaa. Jätin suosiolla yhteen, kun oli niin hyvä työskentely ja innokas tuonti. Edelleenkään ei tajua mun lähetyksistä mitään, mutta näyttää se osaavan itsekin etsiä oikeita kohtia. Nyt oli kiva, että ruutu oli Nemon nenään "puhdas" eli kukaan narttu ei ollut ehtinyt lirittää sinne. Saatiin hyvä onnistuminen ilman liian isoja häiriöitä.

Jälki meni myös oikein kivasti. Pituutta oli ehkä n. 300m ja 10 keppiä, joista Nemo nosti 8. Jälki mutkitteli kivasti pienessä tilassa, saatiin ainakin kolme kulmaa. Haahuili ennen janaa aika paljon ympäriinä ja janalta otti takajäljen, mistä ohjasin oikeaan suuntaan. Alussa olin epävarma, lähtikö Nemo janalta oikein, mutta mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän aloin luottaa koiraan. Keppejä oli kivan tiheästi, joten sain hyvin vahvisteita siitä, että jäljellä ollaan. Nemppa oli vähän laiska tuomaan löydöksiään käteen, mutta toi ne kuitenkin lopulta. Laitoin aina palkkaleikin ja -purkin (kissanruokaa ja palvikinkkua) jälkeen Nemon rauhoittumaan ja siitä lähetys.

Kulmat meni kaikki älyttömän siististi ja korjasi jälkeä tosi vähän eli ajoi aika päältä. Jälki oli ollut sateessa hautumassa melkein tunnin, mutta ei paljon menoa haitannut. Labbis-mies vähän ihmetteli rauha-hommaa, kisoja ajatellen kuulemma voi viedä kallisarvoisia minuutteja. Nemo lähti yhdellä lähetyksellä väärin, muilla lähti heti jäljelle. No, mennään tällä paketilla nyt ainakin toistaiseksi. Voihan sitä välillä kokeilla, miten Nemo ajaa ilman välirauhoja.

Muuten jälki oli tosi hyvä, paitsi että Nemo joutui jäljen alussa odottamaan aika kauan kun mamma selvitteli jälkiliinaansa. Olevinaan se oli ihan selvä jo ennen jäljelle lähtöä, no eipäs ollut. Pikkaisen noloa repiä jälkiliinaa auki, kun kaksi ihmistä odottaa vieressä. Nemo joutui muutenkin odottamaan tosi paljon hihnan päässä, kun mulla ei ollut mitään paikkaa, minne sen olisin voinut laittaa. Harri lähti eri porukkaan, joten yhtään vapaata häkkiä ei ollut. Ensi kerralla varmaan pakko ottaa oma kevythäkki mukaan, mutta hyvin Nemo rauhoittui munkin lähelle hihnassa ja osasi siinäkin relata.

Oli varmaan Nemolle aika jännä reissu, kun ensin piti mennä häkkiin, jossa oli toinen koira alla (ei muuten ole ihan helppoa nostaa koiraa niin ylös ja ottaa sieltä pois). Sitten mentiin vielä toiseen vieraaseen pakettiautoon, jossa piti istua jaloissa. Treenien lopuksi venailtiin vielä hyvä tovi vesisateessa, kun Harri unohti, että sen piti viedä meidän kotiinkin. Oli lähtenyt ajamaan kotia ja Pirjo soitti, että tulepas takaisin. Että oisko aika hankkia se oma ajokortti, ettei tarvitse koiran kanssa venailla vesisateessa :).

Tervakosken näyttely 25.8.

Nemolla oli tänään edessään taas näyttelyreissu, tällä kertaa kyseessä oli "lähinäyttely" Tervakosken pallokentällä. Näyttely oli kansainvälinen, joten jo yhdeksän aikaa parkkapaikalla oli tosi ruuhkaa. Onneksi saatiin parkkipaikka hietikolta eikä tarvinnut pitkäheinäisille nurmikkokentille ajaa.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 19 bortsua. Junnuja ja nuoria ei ollut kuin pari, joten päästiin melkein heti kehän alkamisen jälkeen tositoimiin. Avoimessa luokassa oli kolme koiraa. Nemolla oli taas vauhtinappula pohjassa, mutta oli paremmin hallinnassa kuin Raisiossa ja malttoi seistä paremmin. Nyt seisoi mun mielestä jopa tosi hienosti. Kehän alussa en tosin ehtinyt laittaa koiraa edes seisomaan ennen ympärijuoksua, kun kehä alkoi niin nopeasti.

Juoksutuksissa oli taas peitsausta ja pomppimista, mutta Nemo sai ERI:n ja SA:n. Kilpailuluokassa oltiin järjestyksessä kolmansia, mutta meille sanottiin heipat juoksutusten jälkeen. Myöhemmin mentiin tosin vielä kehään kilpailemaan varasertistä ja Nemohan sen nappasi! Meille siis jo toinen varaserti tänä vuonna. Parempi sekin kuin ei mitään.

Tuomarina oli Jean Lanning Iso-Britanniasta (sellainen hassunaloinen ja tuimannäköinen nainen) ja hän tuumaili Nemosta seuraavaa:

Well balanced and good type & quality. Good head & eye. Exellent mouth. Well set carried ears. Free active mover althought could be driven in front action.

Osa arvostelusta jäi vähän hämärän peittoon, kun en saanut kirjurin käsialasta selvää. Mielenkiintoisia kommentteja: hyvät silmät ja suu :).

Osallistuttiin vielä kasvattajaluokkaan (Remy, Tico, Nemo ja Dot) ja oltiin siinä ykkösiä. Isoon kehään tosin ei enää sitten kasvattajaluokalla menty. Muilla Maccabee-koirilla meni myös ihan hyvin. Remy taisi olla jopa Rop ja sai sertin ja cacibin ja valioitui (jos nyt ymmärsin oikein).

Näyttelyn jälkeen käytettiin Nemoa vielä Loimalahdessa uimassa ja räpsittiin lisää kuvia. Ilma oli tosi upea ja Nemppa nautti uimisesta hurjan paljon!




Eläinlääkärissä

Tilasin Nemolle eläinlääkäriajan ja kävin tsekkauttamassa koirasta muutaman mietityttäneen asian. Päällimmäisenä mielessä oli se, ettei poitsulla ole sitä esinahantulehdusta. Nemo on nuollut vehjettään todella paljon ja siitä erittyy jatkuvasti kellertävää nestettä sen verran, että osa on sitten turkissakin.

Lääkärin mukaan uroskoirille on ihan normaalia, että vehkeestä tulee "touhutippaa". Nemo on sukupuolisesti vain niin aktiivinen, että nestettä erittyy koko ajan. Se nyt ei yllätä ketään, että poitsu sai "sukupuolisesti aktiivisen" leiman. Nemon elämä on pihalla yhtä nuuhkimista, naksuttelua ja kuolaamista. Ja silloin kun Nemo naksuttelee suutaan, se on hetken aivan totaalisesti tämän maailman ulottumattomissa jossain ihanassa hajujen maassa. No pääasia, ettei ole tulehdusta. Vähän mietin jo välillä, että voiko Nemon satunnainen "apaattisuus" johtua jonkinlaisesta kivusta esim. pippelin alueella. Mutta onhan koirallakin päivänsä, joskus ollaan virkeitä, joskus vähemmän virkeitä.

Toinen asia, jota kävin näyttämässä olivat Nemon tassut. Niissä on jatkuvaa punoitusta, vaikka olen niitä Malasebilla pessytkin. Lääkäri vahvisti epäilyni siitä, että punoitus tulee todennäköisesti ruuasta. Näin ollen jätän tästä lähtien Frolocit pois ja alan etsiä sellaista ruokamerkkiä, joka ei punoitusta aiheuttaisi. Barffaaminen olisi varmasti tehokas tapa päästä punoituksesta eroon, mutta itselläni ei ajatus riitä niin pikkutarkkaan ruokintaan.

Kolmantena pyysin vielä katsomaan Nemon anaalit ja tyhjentämään ne. Nemppa on hilannut peppuaan pitkin lattioita, joten ajattelin tämänkin sitten hoitaa samalla. Tosi hienosti Nemo seisoi ja antoi ronkkia anaalinsa ja vielä peräpäänsäkin, kun lääkäri tunnusteli eturauhasen (ja sekään ei yllätä, että eturauhanen oli kooltaan aika iso).

Lääkäri suositteli lämpimästi kokeilemaan hormonipiikkiä ja katsomaan, miten vaikuttaa Nemoon. Tervakosken näyttelyn takia en sitä kuitenkaan ottanut nyt. Pitää myös miettiä tokon kisaamista pidemmällä aikavälillä, että mennäänkö kokeisiin, sillä varoaika aineella oli puoli vuotta. Kastraatiota lääkäri suositteli myös, mikä voisi olla meille paras vaihtoehto. En yhtään laittaisi pahitteeksi vaikka Nemo vähentäisi pihalla haisteluja ja naksutteluja ja saisi vähän paremman keskittymiskyvyn. Mietitään näitä.

Hassu sattuma oli, että lääkärilläkin oli bortsu 1,5-vuotias narttukoira. Juteltiin sitten vähän koirien eroista, kun hänen koiransa oli sekoitus työ- ja näyttelylinjoista. Hassun erilaisia luonteita saa kyllä samaan rotuun jalostettua. Nemo oli kuulemma ihan kennelinsä oloinen (tarkoitti varmaan karvan määrää ;).

Paluu jälkeen

Viime aikoina on tahkottu tokoa sen verran, että lyhkäsen jäljen ajo viikon tauon jälkeen tuntui oikelta paluulta jälkihommien pariin. Luulin, että tänään olisi ollut normijälkitreenit, mutta eipäs ollutkaan. Huomenna on joku jälkikoe Suvipielisten metsissä, joten jälkeä ei sinne tehdä. Oltiin jo Nemon kanssa kamat valmiina noutopaikalla, oli vähän pettymys, kun treenejä ei ollutkaan.

Olin jo niin valmistautunut jäljenajoon, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa se jälki. Sami lähti hippulat vinkuen etsimään meille jonkun jälkimaasto, jonne jäljen voisi tehdä. Ja kylläpä maaston löysikin! Jos oli Suvipielisissä hötteikköä, niin oli kyllä tälläkin jäljellä.

Jälki vanheni pari tuntia (se aika, kun leivottiin Samille muffinsseja töihin). Jäljenajo meni ihan hyvin ja Nemppa nosti kepit innokkaammin kuin viikko sitten. Yhden kepin taisi jättää nostamatta, mutta neljä viidestä oli siinä maastossa ihan hyvä saldo. Kulmasta mentiin taas yli, mutta Nemo korjasi hienosti (kiersi kauas alas ja otti sieltä hirmuspurtin mäkeen jälkeä pitkin -> mamma juoksee mäkeä ylös koiransa perässä ja tavoittelee jälkiliinaa). Tää on ainakin juttu, joka on Nemosta aina hauskaa! Oli kiva tehdä eilisen kokeen jälkeen taas sellaista, mistä Nemo nauttii tosi paljon.

Eilinen koe oli Nemolle vissiin henkisesti aika raskas, sillä oli koko illan ihan flegu. Ei tarjonnut lelua eikä muutenkaan liikehtinyt. Sami joutui iltalenkillä hilaamaan sitä perässä! Onneksi tänään oli taas normaalimpi ja jopa innostui leikkimään. Jännä homma. Pitää alkaa tehdä jotain mielikuvaharjoituksia ennen koetta etten pilaa omalla stressaamisellani Nemon suoritusta.

Siitähän nyt ei tietenkään mihinkään päästä, että häiriötreeniä ja peruskontaktia pitää tehdä lisää. On meillä paljon hionnan paikkojakin, vaikka liikkeet osataankin. Se yhteistyön hiominen - se vasta onkin ikuisuusprojekti! Nemo tosin on nyt jotenkin sekaisin kuin käkikello. Luoksetulon olen itse tyrinyt hyväksymällä välillä lenkeillä suorat sivulletulot ja sotkenut Nemon. Jäävätkin ovat nyt ihan sekaisin, maahanmeno on melkein koko ajan seisominen.

Jospas pidetään hengähdystauko nyt tokosta ja koitetaan syyskuussa sitten uudestaan. Keuruulla olisi 23.9. tuomarina Tuire, joka oli kouluttajana meidän tokovalmennuksessa. Jospas sitä stressais vähemmän, kun tuomari on jo ennestään tuttu :).

Hämeenlinna tokokoe 19.8.

Tänään käytiin tokoilemassa meille jo toinen kolmostulos alokasluokasta. Tämä oli vähän pettymys, sillä treenit Nemon kanssa ovat menneet hyvin, mutta taas just ennen kehää tapahtui jotain ja kaikki meni pieleen.

Kävin virittelemässä Nemoa vähän ennen koetta ja kertasin meidän kompastuskivet. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä Nemo takkuili jäävien kanssa, mutta sain kaikki palkattua oikeasta suorituksesta. Kuitenkin jo ennen luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta aistin koirasta, että nyt ei välttämättä mene putkeen. Nemoon oli älyttömän vaikea saada minkäänlaista kontaktia, vaikka hetsailin lelulla ja koitin palkata kontakteista. Odoteltiin kehään menoa hetki, mikä saattoi olla Nemolle liikaa. Nemppa kiskoi syömään heinää eikä ollut yhtään kuulolla. Kyttäili muita koiria.

Sama hallintaongelma jatkui kehässä. Sivulle tulosta ei meinannut tulla mitään, jouduin asettelemaan Nemon sivulle. Luoksepäästävyyden jaksoi istua ihan hyvin, mutta paikkamakuu oli aivan kamala! Meni maahan niin hitaasti, että tulkittiin kaksoiskäskyksi. Meni maihin niin vinoon kuin vain on mahdollista, haisteli maata ja peräpäätään. Ihan evvk-meininkiä. Tästä tiesin jo, että jos ei ihmeitä tapahdu, kokeessa ei päästä kovin hyville pisteille.

No, pistesaldo liikkeistä olikin sitten juuri sitä, mitä ounastelin:

Luoksepäästävyys: 10.

Paikkamakuu: 7 (Tähän pitää nyt keksiä joku todella tehokas motivaatiojuttu. Yhtään tällaista paikkamakuuta en aio enää katsoa!)

Seuraaminen kytkettynä: 7,5 (Nemo jätätti heti alussa, otti kiinni juoksuosuudessa, mutta täyskäännös aivan hirveä)

Seuraaminen vapaana: 7,5 (Vähän piristyi, mutta ei edelleenkään ollut mitään haluja pitää kontaktia)

Liikkeestä maahameno: 0 (Jäävät olleet todella varmoja ja tietty ennen koetta teki väärin ja kokeessa sitten seisominen. En viitsinyt sanoa toista käskyä, kun tiesin jo, ettei tästä kokeesta tule mitään. Kaksoiskäskylla maahanmenosta olisi saanut 7,5 pistettä, jolloin oltais saatu kakkostulos)

Luoksetulo: 8,5 (ei kovin vauhdikas, edelleen vinoon eteen vasemman puolelle. Onneksi tätä ei ollakaan treenattu kuin joka ikinen päivä)

Liikkeestä seisominen: 7 (Seuruupätkä ihan zombie-meininkiä, pysähtyi kuitenkin hyvin ja istui käskystä)

Estehyppy: 6,5 (Hyppäsi hyvin, mutta haisteli estettä noin kymmenen sentin matkalta, istui käskystä vinoon)

Kokonaisvaikutelma: 8 (Tuomari sanoi, että ohjaaja yrittää kaikkensa, mutta koira ei nyt vaan tee niin kuin pitäisi)

Pisteitä yhteensä 138,5.

Että tällainen koe. Harmittaa, että nyt niin moni asia meni päin puuta. Viimeinen treeni, jossa tein kaikki liikkeet putkeen ilman palkkaa meni tosi hyvin ja Nemo toimi innokkaasti. En tiedä paineistuiko Nemo mun jännittämisestä vai mitä tässä tapahtui. No, treenaillaan lisää ja mennään taas uudestaan kokeeseen.

En vaan oikein edelleenkään tiedä, miten Nemolle saa sellaisen vireen, että kestää koetilanteen ja jaksaa työskennellä innokkaasti. Nemo on koetilanteessa niin eri koira kuin treenatessa. Heti kun vire laskee, Nemo ei jaksa työskennellä lähelläkään normaaliosaamistaan. Jotenkin kokeessa menettää kaiken mielenkiintonsa tekemiseen eikä innostu siitä, vaikka miten koitan sitä innostaa äänenpainoilla ja taputuksilla. Ongelma on se, ettei Nemo innostu itse tekemisestä vaan enemmän palkasta (lelu ja leikkiminen), jonka tekemisestä saa. Tähän pitää nyt koittaa keskittyä, jotta intoa tekemiseen tulisi lisää ilman palkkaakin.

Jälkeä ja esineruutua

Eilen piti olla Harrin jälkitreenit, mutta ne peruuntuivat. Onneksi päästiin Pirjon jälkiryhmään ja saatiin Nemolle taas vieraanhajuinen jälki tehtyä. Jäljen teki yksi suursnautserin omistaja, joka on meidän kanssa samassa BH-ryhmässä. Itse tein pari janajälkeä puolestaan hänen koiralleen.

Jälki oli n. 400 m pitkä, kaksi kulmaa ja kuusi keppiä. Vanheni reilusti yli tunnin. Jäljen vanhetessa käytiin tekemässä esineruutu. Tosi vaikea ruutu, kun samassa ruudussa oli käynyt jo monta koiraa ennen meitä ja edellinen narttu oli lorauttanut ruutuun parikin kertaa. Nemo tietty haistoi ekana pissit eikä meinannut lähteä niiltä mihinkään (naks naks ja kuola vaan valuu). Esineruudussa jeesannut kävi heiluttamassa esinettä, minkä jälkeen Nemo lähti hyvin taakse. Haahuili takana taas ihan ikuisuuden ennen kuin palasi osoitetulle esineelle ja nosti sen. Edelleen tarvitsee paljon kannustusta esineen tuomiseen. Juuh, ruutua pitää treenailla aika paljon vielä.

Tehtiin jälki melkein heti perään. Lähti janaa kohti hyvin, mutta otti takajäljen. Ohjasin oikeaan suuntaan ja lähti siitä jäljelle ihan hyvin. Pyysin merkatun jäljen, että osaan vaatia tarkkuutta ja vaatia keppien nostot. Nemo ajoi jälkeä ihan ok tarkasti, mutta joka ikisen kepin ohi taisi aluksi mennä ja sain nostatettua ne vain pitämällä liinasta kiinni ja estämällä jatkamisen (kepit 5/6). Sotkeennuttiin liinan kanssa ja sekoiltiin taas kulmissa. Mulla loppui usko koiraan ja lopussa olin tosi epävarma, miten jälkeä ajaa. Perinteiseen tapaan hukkasin välillä merkit ja olin ihan hukassa.

Lopputulemana Pirjon kommentit: 1) Koiralle motivaatiota keppeihin ja 2) Ohjaajalle uskoa koiraan! Koiralle nyt enemmän keppitreeniä ja palkkausta pitää miettiä, mikä herkku olisi kepistä palkkaamiseen se paras. Kissanruokaa ja palvikinkkua ehdoteltiin.

Nemo osaa kyllä jäljestää, mutta en luota itseeni tarpeeksi sen lukemisessa. Vähän ehkä hermoilin normaalia enemmän, kun perässä käveli kuusi silmäparia tutkailemassa meidän puuhasteluja. No, maanantaina jatketaan. Toivottavasti seuraava jälki olisi vähän vähemmän rämeikköisessä maastossa. Musta maasto oli jotenkin hankalaa, tiedä sitten vaikuttiko se Nemon tekemiseen mitään. Varmaan välillä häiritsi Nemoa se, että sotkin liinan puuhun ja pusikoihin ja aikaa meni liinasolmun selvittelyyn.

Raision Elonäyttely 11.8.2012

Pitkä näyttelypäivä on taas takana. Lähdettiin kohti Raisiota jo puoli seiskan aikaan ja oltiin paikalla jo puoli yhdeksältä eli puoli tuntia ennen varsinaista paikallaoloaikaa. Käytettiin Nemoa lenkillä läheisellä kuntoradalla ja myös juoksuteltiin vähän.

Itse näyttely oli ohi ihan hujauksessa. Tuomari oli todella nopea, vilkaisi koirat nopeasti läpi, juoksutti ympäri ja edestakaisin kerran ja kopeloi lähes sipaisten selkää. Tuomarista muodostui nopeasti aika hutilomainen vaikutelma. En tykännyt tavasta jolla arvioi koiria olleenkaan. Vielä vähemmän tykkäsen tuomarista sen jälkeen, kun antoi meille EH:n ja arvostelun, jossa ei ollut mitään positiivista. Todella suppea lähes kolmen lauseen mittainen arvostelu. Nemo ei ollut alussa oikein hallinnassa, oli vaikea seisottaa ja juoksuttaa nätisti. Emme kuitenkaan tälle tuomarille enää mene. Tuomari oli Milivoje Urosevic Serbiasta.

Muillakin Maccabee-koirille meni vaihtelevasti. Osasta tuomari tykkäsi, osalle jakeli aika surutta EH:ta. SA:n saaminen oli tänään tiukassa, taisi antaa ainoastaan luokkansa parhaille. Nemo oli siis lopuksi avoimen luokan kolmas, mutta tuo EH harmittaa. Pitää nyt koittaa panostaa siihen näyttelykäyttäytymiseen, jottei ainakaan liikeiden takia tulisi huonompaa arviointia. Vähän paremmin musta Nemo meni sitten jo kasvattajaluokassa eli se alkuhöntsäys on Nemolle aika luontaista. Keskittyy paremmin, kun saa enemmän aikaa kehässä.

Raisiossa treffattiin kaikki Nemon sisarukset, Ella-kasvattaja ja Sylvester-isän kaksi tuoreinta pentua. Päivässä mukavinta olikin vaihtaa kuulumisia sisarusten omistajien kanssa ja syödä yhdessä hyvää ruokaa. Tiinan piha vilisi mustavalkoisia viuhahtelijoita, joten koirillakin oli varmasti kivaa treffata toisiaan. Nemokin pääsi leikkimään siskojensa ja muutaman muun kivan tytön kanssa. Stella-siskon omistaja Anna jeesasi meitä vähän Nemon esittämisessä, mistä varmasti on apua jatkoa ajatellen.

Päivällä osallistuttiin vielä BIS-kasvattajakilpailuun. Mukana kasvattajajoukkueessa olivat Nemon äippä Juni, täti Vida, veli Qiro ja tietty Nemo. Tämä oli ensimmäinen iso kasvattajakilpailu meille, joten siinä mielessä oli tosi mielenkiintoinen tapahtuma. Monta eri rotua oli edustettuina ja osa ryhmistä näytti kyllä ihan yhdestä koirasta kloonatuilta. Nemo oli tässä kehässä taas jo vähän paremmin hallinnassa. Päästiinkin jatkoon ja oltiin lopulta BIS-kasvattajaryhmän kolmansia. Ei siis ollut ihan turha reissu, vaikka henkilökohtaista kunniaa ei meille suotukaan. Päivän merkki kallistui selvästi positiivisen puolelle. Ihan kiva saada kivoja fiiliksiä koiraharrasteista varsinkin nyt, kun mieli on muuten vähän apeana isäni terveydentilan takia. Isäni on toista päivää tehohoidossa ja toivottavasti kunto lähtee pikkuhiljaa parempaa kohti.

Tässä kuitenkin muutama kuva tämän päivän näytelmistä:

Äiti lapsikatraansa keskellä: Siiri, Qiro, Stella, Juni-äiti, Kiira ja Nemo.

Kasvattajaryhmä: Qiro, Vida-täti, Juni-äiti ja Nemo

Tokoa uuden tuttavuuden kera

Saatiin tänään häiriötreeniä Jukolan kentällä, kun saatiin kelpienarttu Rhonda omistajineen treeniseuraksi. Kivaa saada Hämeenlinnasta uusia koiratuttavuuksia!

Aluksi otettiin kokeenomainen paikkamakuu. Nemolla oli melkein koko ajan nokka kohti Rhondaa ja kävin kerran korjaamassa asennonkin uusiksi. Kävin palkkaamassa monta kertaa, kun oli tarkkaavainen. Aika paljon seurasi, minne Rhondan omistaja meni piiloon. Koitin palkata aina, kun katsoi minuun. Ei edelleenkään ollut kovin motivoitunutta makuuta, mutta maassa pysyi. Pitää myöntää, että ohjaaja piilossa makaa paljon tarkkaavaisemmin.

Sitten tehtiin häiriönä seuruuta yhtä aikaa. Nemolle otin lyhyitä intopätkiä, käännöksiä ja täyskäännöstä. Vaikka toistoja tuli monia oli Nemolla hyvä vire seuruuseen. Saatiin monia todella hyviä käännöksiä ja seuruupätkiä! Tämä oli kiva yllätys!

Tehtiin vähän vuorotellenkin treeniä. Testasin Nemon vauhtiluoksetulon eteen. Edelleen tulee ihan vinoon eteen, joten eteentuloa hinkutetaan (olen tehnyt sitä nyt joka päivä, mutta nostetaan toistojen määrää entisestään).

Käskytetyt jäävät oli tosi hyviä, jälkimmäisessä seuruu ei parasta mahdollista, mutta hyvin menivät molemmat. Jos noin hyvin tekee kokeessa, ei tule olemaan mitään ongelmaa ykköstuloksen suhteen.

Loppuun tein vielä ohjatun vähän niin kuin muistin virkistyksenä. Tässä merkillemenoissa taas vähän ongelmia alussa, kolmannella meni hyvin. Siitä lähetys vasemmalle ja haki heti oikein. Oli oikein innokasta tekemistä. Tein vielä kolme hyvää merkkiä ja siinäpä se.

Käytiin lenkkeilemässä Jukolan koulun takamaastoissa. Metsäpolut olivat mulle ihan uusi löytö, joten ei ollut ollenkaan hukkareissu! Lenkin aikana Nemo löysi itselleen viilentävän lammikon, jonne olisi halunnut jäädä asumaan. Ei tullut heti perässä, vaikka jatkoin matkaa ja sanoin "hei hei".

Lenkin aikana rupesi nuuhkimaan takapäätään ja meni yhdessä vaiheessa jonkun putken alle myttyrälle ja sain kiskoa sen sieltä mukaani. Ajattelin, että nyt pisti taas ampiainen, mutta koska Nemo oli kotona ihan normaali selvästi vain kuvitteli, että oli saanut piston. Mikä lie kukkakärpänen taas säikäyttänyt sen. Kivasti osasi olla Rhondan kanssa. Oikeastaan eivät loppujen lopuksi toisistaan kovin paljon edes välittäneet. Oli kivat treenit, keskiviikkona uudestaan! :)

Telttaretki ja BH-treeniä

Tällä viikolla ollaan eletty extempore-elämää eli lähdetty käymään erinäisissä paikoissa aika lyhyellä varoitusajalla. Maanantai-iltana saatiin päähämme lähteä testaamaan uutta telttaa Evon kansallispuistoon. Valmistautuminen reissulle oli taas huippuluokkaa - ilman karttaa metsään mentaliteelilla "Joo, kyl me löydetään ilmankin". No, ei löydetty.

Evossa ajettiin luontotalolta vähän eteenpäin parkkikselle ja lähdettiin hippaloimaan jotakin polkua pitkin. Rämmittiin kaksi tuntia metsässä pääsemättä mihinkään kunnolliseen yöpymispaikkaan. Lopulta käveltiin takaisin autolle ja lähdettiin etsimään sitä paikkaa, jossa käytettiin koiria pihalla, kun ensimmäisen keran tultiin Hämeenlinnaan. Tämänkin paikan etsimisessä kesti ikuisuus, joten ei ollut kovin voitokas reissu.

Yöpymispaikalla saatiin teltta nopeasti pystyyn ja syötiin iltapala. Nemolle tarjosin kaksi Ceasaria, kun en viitsinyt jauhelihaa raahata mukana. Molemmat pikkuruuat meni alas, mutta houkuttimena piti käyttää savujuustoa. Nemo simahti telttaan ensimmäisenä ja nukkui koko yön hyvin. Laitettiin sille oma makuualusta meidän viereen, kertaakaan ei koittanut päästä teltasta ulos. Koko yön satoi, mutta teltta piti vettä hyvin. Aamulla pari minuuttia heräämisen jälkeen paikalle puuhalsi porukka, joka rupesi väsäämään uutta nuotiopuukatosta. Oletus oli, että tulivat Hämeenlinnan vankilasta. Oli vähän sen näköistä sälliä töissä.

Tiistaina käytiin ensimmäisen kerran BH-treeneissä. Paikalla kolme koiraa. Nemon lisäksi kouluttajan dobermanni ja yksi suursnautseri. Treenit olivat vapaamuotoiset. Yksi paikkamakuussa ja kaksi teki mitä huvittaa. Tein Nemolla lyhyitä seuruupätkiä lelupalkalla eli intoseuruuna. Treenien jälkeen tehtiin A:n ylitystä. Nemolla oli hullun kiilto silmissä, kun näki esteen ja tosi innolla meni aina yli. Keksittiin nyt hyvä tapa saattaa Nemo alas - minä lähetän ja Sami ohjeistaa nakilla A:ta pitkin maankamaralle. Tosi kiva treeni! Tuo systeemi on vaan vähän hankala, kun kukaan ei oikeastaan ohjaa tekemistä ja anna palautetta eli aika oman fiiliksen varassa saa treenit suunnitella ja vetää läpi ja toivoa, että ne edesauttavat kehittymistä jotenkin.

Treenien jälkeen käytettiin Nemoa Loimalahdessa lenkillä, kun äiti soitti, että isäni on saanut sairaskohtauksen ja joutuvat jäämään huoltoasemalle Vihantasalmelle. Olivat tulossa Joensuusta Hämeenlinnaan kattomaan meidän kämppää. Niinpä sitten Nemo kotiin, auton pikatyhjennys ja vanhempia hakemaan. Isä oli ihan hyvässä kunnossa, mutta oli menettänyt tajuntansa ja poliisi oli vienyt ajokortin. Ajettiin vanhemmat ja Nilo Espooseen ja siitä takaisin Hämeenlinnaan. Oltiin kotona yhden jälkeen yöllä. Edellisen telttareissun jäljiltä oli univelkaa, joten yöllä ajaminen ei ollut mitään erityisen kivaa. Mutta vanhemmat tuli pelastettua. Isäni on nyt Jorvin sairaalassa tarkkailussa. Toivotaan, että paranee hyvin ja pääsee pian kotiin.

Lauantaina olisi Raision näyttely. En ole kyllä sekuntiakaan uhrannut siihen valmistautumiseen eli mennään kehään samoilla valmistautumisilla kuin viimeksikin. Pitää vaan nostaa peukut ylös, että Nemo jaksaa olla kehässä kiinnostuneen oloinen eikä haistele maata ympärijuoksuissa. Raisiossa nähdään kaikki Nemon sisarukset pitkästä aikaa, mikä on tosi kivaa! Saa Nemo vähän treffailla siskojaan ja veljeään :).

Muutto Hämeenlinnaan

Viime päivät ovat menneet ihan täysin muuton valmistelussa, kamojen kantamisessa ja muuttolaatikoiden purkamisessa. Muutettiin siis maanantaina Hämeenlinnaan. Nemo oli muuttopäivän melkein koko ajan autossa, kun ei voitu oikein jättää muuten kämpän ovea auki. Harmi, että piti sattua lämmin päivä. Nemolla oli tosi kuuma autossa, mutta kävin sitä vähän väliä viilentämässä vedellä.

Nemo ei ollut hirveän iloinen uudesta kämpästä. Heti kun pääsi sisään tutkimaan uutta paikkaa, merkkasi kolme kulmaa. Edellisillä asukkailla oli ilmeisesti uroskoira, jonka hajut tarttuivat Nemon nenään ja ne piti peittää omalla hajulla. Kiellettiin joka merkkauksella, mutta aina piti losottaa uuteen paikkaan. Käytiin samana päivänä vanhemmillani kylässä ja Nemo pääsi leikkimään vähän aikaa Nilon kanssa. Edelleen leikki on Nemon puolelta joko alistamista (eli nylkyttämistä) tai Nilon pakoilua. Koittaa se vähän juostakin pienessä asunnossa pentukaverin kanssa.

Alussa Nemo oli myös uudesta kämpästä tosi hämillään. Uusi asunto on paljon edellistä isompi ja Nemolla riitti paljon tutkittavaa. Tylsin juttu Nemon mielestä on selvästi se, ettei ikkunoista enää nää tulijoita ja lähtijöitä. Sami lähti viemään roskia ja Nemo koitti tiirailla keittiön tuuletusluukusta ja parvekkeelta joka lasista - mistään ikkunasta ei poistujia ja muita kulkijoita näe. Edellisessa asunnossa Nemon lempihommaa oli kyttäillä ihmisiä kolme jalkaa sohvannojalla. Tässä asunnossa ei myöskään ole Nemolle samanlaisia nurkkia ja pikku koloja, joissa poitsu tykkää nukkua. Onneksi on kelpuuttanut joitakin pikku kulmauksia, joissa selvästi viihtyy nukkumassa. Laitoin varalta sille oman näyttelymäkinkin pystyyn, jos siellä haluaisi nukkua, mutta siellä ei ole viihtynyt.

Lähimaastoja ollaan jonkin verran tutkittu ja täälläkin narttujen hajuja tuntuu olevan. Joka lenkillä ulkoilu on yhtä nuuhkimista, naksuttelua ja kuolaamista. Tässä melko lähellä on Ahveniston ulkoilualue, joka on tosi kivaa metsälenkkimaastoa. Samana iltana Ahveniston lenkin kanssa käytiin myös tutustumassa läheiseen Loimalahden koirienuittopaikkaan. Ihan kivat maastot ja puitteet on tässä lähistöllä Nemoa ajatellen. Nummen koulun takaa löytyy kiva nurmikenttä, jolla voi treenailla tokoa.

Soittelin tänään myös vapaista treenipaikoista ja näillä näkymin päästään varmasti ohjattuun jälkikoulutukseen ja mahdollisesti myös BH-kurssille. Ohjattua tottista on tarjolla Kirstulan kentällä, jossa on monia esteitä ja paljon lääniä useammankin porukan treenata samaan aikaan. Eli aika hyvältä vaikuttaa koiratreenien jatkon suhteen - monessa mielessä tilanne on parempi kuin Jyväskylässä.

Nemolla on tulossa aika vauhdikas elokuu, kun luvassa on kaksi näyttelyä ja tokokoe. Ilmoitin Nemon 19.8. tokokokeeseen Hämeenlinnaan. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten virallisessa tokokokeessa pärjätään. Ennen koetta luvassa on intensiivistä treeniä ja kokeen jälkeen pidetään sitten tokosta taukoa ja keskitytään tottikseen.

Laukaan möllitoko

Käytiin siis möllöilemässä Laukan järjestämässä möllitokossa. Mielenkiintoista oli nähdä, miten homma menee, kun ei koko alo-settiä olla tehty putkeen ilman palkkaa sitten marraskuun. Alo-luokassa oli neljä koiraa. Meidän lisäksi kaksi pikkusnautseria ja australianpaimenkoira. Möllikoe meni paremmin kuin osasin odottaa, joskin selvää vireettömyyttä ja innottomuutta Nemon tekemisessä on edelleen. Tässä liikkeet tuomarin arviointien ja omien pohdintojen kera. Tuomarina oli Marjo Halmiala.

Luoksepäästävyys: 9. Piste pois "istu"-käskystä ennen tuomarin tuloa. Tästä tuomari meille huomautti. En tiennytkään, ettei toista käskyä saa antaa. No, nyt tiedän.

Paikallaan makaaminen: 9,5. Nemo meni käskystä heti vinoon ja haukotteli minuutin kohdalla. Juuri sellainen evvk-paikkamakuu, vaikka ei olla tehty kuukausiin ollenkaan. Tuosta tarkkaamattomuudesta makuussa puoli pistettä pois. Maahan käsky hidas, mutta meni ekalla. Istu paljon terävämpi.

Seuraaminen kytkettynä: 8.  Perusnemomainen seuruu. Ei kontaktia alussa, osa pätkästä sitten tosi hienoa ja välillä taas haahuilua. Kaavio oli L:n mallinen oikealle. Kaksi täyskäännöstä. Täyskäännökset tosi väljiä ja niiden jälkeen jätätti. Viimeinen pysähdys perusasentoon jäi seisonnaksi.

Seuraaminen taluttimetta: 9. Toisessa seuruussa otin rivakamman otteen eli kävelin reippaammin ja käännösten jälkeen oikein kunnolla reipasta menoa. Tämä terävöitti seuruuta selvästi ja teki vähän tarkempaa seuruuta. Edelleen täyskäännökset tosi väljiä ja niissä jäi haahuilemaan. Viimeinen pysähdys perusasentoon ok.

Liikkeestä maahanmeno: 9,5. Pisteitä pois alun löysästä seuruusta. Olisi varmaan voinut rokottaa enemmänkin. Maahanmeno ok. Tää on aina jännityksen paikka, kun treeneissä maahanmeno on mennyt vaihtelevasti. Nyt meni vaihteeksi oikein.

Luoksetulo: 8,5. Olisi voinut antaa huonommat pisteet. Luoksetulo löntystelyä ja istui eteen aivan vinoon (enemmän vasemmalle). Tätä ollaan hinkutettu ja hinkutetaan edelleen. Vauhtiluoksetuloa ja pelkkää eteen istumista suoraan kunnon kuurina.

Liikkeestä seisominen: 9,5. Alun seuruu ei säpäkintä mahdollista. Juuri käskyn aikaan Nemo alkoi härväämään jotain ötökkää tai jotain, olin varma, että rapsuttaa korvaa kohta pyllyllään tai jotain. Jäi kuitenkin seisomaan ja käskystä kivasti istuminen.

Estehyppy: 9,5. Hyppy meni hyvin, mutta seis-käsyn jälkeen hilautui pari askelta esteelle sniffailemaan sitä. Istui hyvin käskystä.

Kokonaisvaikutelma: 8,5. Ihan kivaa meillä oli, vaikka jouduinkin Nemon virettä vähän nostelemaan liikkeiden välissä.

Pisteitä yhteensä 180,5 ja 1. tulos. Oltiin itse asiassa alo-luokan ensimmäisiä, koska parilla koiralla meni palkkauksen takia joku liike nollille. Muuten oltais oltu ehkä kolmansia. Sen verran säpäkämpää oli muutaman koiran seuraaminen ja tekeminen.

Viime kerrasta viisastuneena en hinkuttanut liikkeitä paljoa ennen kehään menoa. Kävin ongelmakohdat kerran läpi ja niistä palkka. Ennen kehäänmenoa hetsasin lelulla, jonka sujautin treeniliiviin. Nemo sai lelun heti kehän ulkopuolella palkaksi.

Nyt aletaan hiomaan niitä ongelmakohtia eli: 1) motivaatio ja yleisilme, 2) täyskäännökset ja 3) hallittavuus. Pari kertaa Nemo lähti perusasennosta ilman lupaa, joten vielä pitää parantaa sitä peruskontaktia ja muutenkin yleistä tekemisen intoa ja kontaktia ohjaajaan. Ihan hyvin ollaan kuitenkin edistytty sitten viime kokeen, joten ollaan me jotain tehty oikein. Itse opin, että seuruussa kannattaa mennä vauhdilla, Nemo pysyy paremmin silloin menossa mukana.

Tässä vielä kuva Nemosta ja hienon palkintopokaalinsa kanssa. Pokaali onkin meidän ensimmäinen pysti ikinä mistään lajista!

Pentufiilistelyä

Kävin läpi vanhoja kuvia ja sieltä tuli vastaan muutama Nemon pentuvideo. Kylläpä se oli pöhkö pentuna! Onneksi nyt on jo tullut vähän enemmän järkeä päähän. Tässä yksi video pentuajoilta:

Jälkeä

Seitsemäs kerta Maaritin jälkikurssilla on nyt takana ja taas yksi jälki ajettuna. Treeneissä tänään paikalla ak:t Pirre ja Ceri. Pirrelle tehtiin eka metsäjälki ikinä ja poljin Cerille kaksikulmaisen namijäljen. Maarit teki jäljen Nemolle. Kahdeksan keppiä ja kolme kulmaa.

Lähetin Nemon jäljelle taas sivusta ja otti jäljen ylös hyvin. Alussa tehtiin keppileikkiä viritykseksi (virittiköhän se oikeastaan mitään?) ja otettiin rauha ennen lähetystä. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, vaikka ajoikin alun aika rauhattomasti. Kepin luovutus taas tosi hidas (menin taas kohti koiraa). Maarit käski juoksemaan karkuun seuraavalla kepillä. Toinen keppi oli samalla suoralla ja sen Nemo otti pokkana suuhunsa ja jatkoi matkaa. Siis Nemo täh, tuo tänne se keppi! Juoksin karkuun ja siitä palautus.

Muilla nostetuilla kepeillä juoksin sitten ihan kahjona taaksepäin ja kiljuin "jee, hieno Nemo, tuo keppi tänne!". Näillä palautukset paljon parempia. Lähetin jäljelle kepin nostopaikasta ja rauha ennen lähetystä joka kepillä. Muutamaa rauhoittumista häiritsi ympärillä pörrännyt paarma, loppujäljestä veti ketarat kattoon ja vaan kölli rapsuteltavana - Nemo selvästi rentoutui loppua kohden.

Kokonaisuutena ihan kiva suoritus, joskin musta oli rauhattomampi kuin viimeksi  ja Nemoa oli vaikeampi lukea. Meni kulmista yli, mutta etsi jäljen hienosti ja jäljelläkin korjasi ajoa hyvin. Kepeistä muutama jäi kuitenkin metsään. Oliskohan me nostettu keppejä 6/8, mutta hyvä suoritus kokonaisuutena. Ainoa ongelma meinasi tulla viimeisen kepin kanssa. Maarit löysi jäljen päästä jonkin valkoisen hököttimen ja aluksi jo luultiin, että se on joku pommi. Lopulta selvisi, että on onneksi vain Ilmatieteenlaitoksen säähavaintolaite. Käytiin kuitenkin sen verran jäljen päässä pyörimässä, että saattoi sotkea Nemon kepinnostoa. Meni pari kertaa kepin yli ja veti hulluna loppuun (vahvempi haju). Nosti kepin kuitenkin lopulta.

Jees, kolme kertaa jää vielä kurssista käymättä, mutta koitetaan käydä ne sitten kun ollaan Jyväskylässä pistäytymässä loppukesän/-syksyn aikana. Suuri kiitos Maaritille kaikesta jälkiavusta ja vinkeistä! Tästä on hyvä jatkaa!

Samilla oli vielä meille iloinen yllätys: oli käynyt sillä aikaa, kun oltiin Nemon kanssa jälkimetsässä ostamassa extempore meille 200 euron kolmen hengen (meille 2 hengen + koira) Hannah-teltan! Päästään nyt tekemään kauan odotettuja metsäretkiä Nemon kanssa. Jee!

Uroskoira - ota siitä nyt selvää

Meillä on tässä muutamana päivänä ollut vähän hiljaista syömisen kanssa. Epäilin aluksi, että johtuu esim. narttujen kiima-ajoista, ettei ruoka maistu. Aloin kuitenkin laittaa raakaa jauhelihaa ruoan sekaan ja johan alkoi syömään! Aamuisin tosin veti ainoastaan jauhelihat päältä, mutta iltaisin söi jauhelihan kanssa ruokansakin. Tätä ennen saattoi jättää monta päivää kupin lähes koskemattomaksi. Kyse on siis pikemminkin siitä, ettei nappularuoka maistu kuin siitä, että kiima-ajat olisivat sekoittaneet nuoren miehen pään. Nemo haluaa vaihtelua elämään!

Viime aikoina olen sitten pähkäillyt sitä, johtuuko Nemon pippelin märkiminen ja sen nuoleminen näistä juoksuajoista vai esinahan tulehduksesta. Ilmeisesti poikakoirilla voi olla vähän normaalia eritettä esim. juoksuisten narttukoirien hajujen vuoksi, mutta samat oireet ovat myös tulehduksessa. Nemo nuolee pippeliään joka päivä usein, joten aloitan kokeeksi Betadine-kuurin eli huuhtelu laimennetulla Betadinella kolme kertaa päivässä. Katsotaan vaikuttaako mitenkään. Luultavasti saa päähänsä myös kaulurin, jottei pääse nuolemaan ja pahentamaan asiaa, jos on tulehdusta. Käydään sitten eläinlääkärillä, jos ei lopeta märkimistä. Kauhean vaikeaa tämä elämä poikakoiran kanssa, kun aiempaa kokemusta ei ole eikä osaa sitten aina ihan sanoa, mikä on pojalle normaalia ja mikä ei.

Treenienkään osalta ei osaa aina ihan varmasti sanoa, mikä olisi se oikea tekniikka treenata Nemon kanssa. Käytiin tekemässä vielä vähän valmentautumista möllitokoon. Ongelma on edelleen tuo seuruun motivaatio ja yleensä kiinnostus tekemiseen. Nemo kestää toistoja erittäin huonosti ja mitä pidempi aika on ilman palkkaa - sitä vähemmän kiinnostusta on. Pitää koittaa tehdä paria kolmea liikettä putkeen nyt ihan kuurina, että pinna palkan odottamiseen kasvaisi.

Nyt palkkasin tosi paljon, melkein joka liikkeen jälkeen. Vinkulelu on Nemolle kovaa palkkaa ja leikkiminen, mutta on vähän sen oloinen, että miksi tässä välissä pitää tehdä tätä tylsää tokoa. Eikö voitais vaan leikkiä? Lelu kainalossa seuruu on erittäin säpäkkää, mutta heti kun lelu menee piiloon, vire laskee - vaikka lelu tulisi ihan seuruun alussakin. Noh, katsotaan miten möllit menee ja mietitään sitten lisää tuon motivaation vahvistamista.

Treeniä möllitokoon

Tokotreeniä Viihdekeskuksella Ilonan ja Hattiksen kanssa. Teemana oli valmistautuminen perjantain möllitokoihin. Nemolla otin aluksi hyppy-seisoa, jossa ei mitään ihmeellistä, hyvin sujuu. Sen jälkeen kokeiluna liikkeestä maahanmeno ja hyppy, lelupalkka hypyn jälkeen.

Tein vielä ketjutuksena neljä viimeistä liikettä kokeeksi: liikkeestä seisomisen, luoksetulon, liikkeestä maahanmenon ja hypyn. Lelupalkka vasta hypyn jälkeen. Kaksi ekaa liikettä ihan hyviä, liikkeestä maahanmenossa loppui jo kiinnostus eli maahanmeno istumaanmenona. Otin uudestaan ja meni sitten oikein. Hyppy meni hyvin, vaikka sitä olikin jo kolme kertaa hinkutettu. Luoksetulossa edelleen perusongelma eli istuminen vinoon eteen. Tätä hioin sitten vielä omana treeninään.

Kokonaisuutena kuitenkin tosi kiva treeni. Koin, että päästiin askel eteenpäin treeneissä, kun ei olla neljää liikettä tehty putkeen peräkkäin ikinä niin, että palkka tulee vasta viimeisen liikkeen jälkeen. Hiomista vielä on, mutta Nemon into tekemiseen on ihan eri luokkaa kuin vielä viime vuonna. Tulee hyvin perusasentoon, seuraaminen vähän innokkaampaa (tosin alussa edelleen saattaa ottaa kaksi askelta ilman kontaktia). Yleisesti tuntuu, että tuntuma koiraan on  parantunut paljon eli ihan hyvällä tiellä ollaan. Pitää jatkaa tuota takaperin ketjutustreeniä. Veikkaan, että Nemo hoksaa palkan paikan aika nopeasti. Vaarana tässä on tietysti se, että tietää saavansa palkan myöhemmin, jolloin tekee liikkeitä puolivaloilla - tämä pitää koittaa ehkäistä jollakin keinolla.

Nemo ja Hattis pääsivät vielä metsään juoksemaan. Hattis ei paljon Nemosta välittänyt, mutta Nemo sai Hattiksesta hepulin. Kivasti lönköttelivät lenkkinsä metsässä, ei mitään nahinointia. Oli kaikin puolin kiva treenihetki! Suuri kiitos Ilonalle vielä treeniseurasta ja kyydityksistä! :)

Treenipäivitystä

Edellinen blogi on ollut käyttökatkossa kohta pari viikkoa, joten treenien päivityksen saralla on ollut erittäin hiljaista. Treenailtu on toki tälläkin ajalla. Ollaan käyty muutaman kerran Maaritin jäljen jatkokurssilla, josta ollaan saatu hienoja onnistumisia.

Nemolle on tehty pari peltojälkeä ja erimittaisia metsäjälkiä. Ollaan ajettu sisään esinerauhaa ja se on toiminut erittäin hyvin. Maarit ohjeisti myös minua paljon Nemon lukemisessa ja tarkkuuden vaatimisessa ja Nemo onkin ajanut jälkiään varsin tarkasti. Tarkkuuden on huomannut hyvin siitä, että ajaa jäljen aivan päältä - tähän mennessä nostanut kolmelta jäljeltä kaikki kepit (6/6, 6/6 ja 10/10).

Varsinkin viimeisin jälki oli oikein hieno suoritus, sillä jäljellä oli kolme kulmaa ja ihan reippaasti pituuttakin. Nemo meni ensimmäisestä kulmasta reilusti yli, mutta löysi oikean jälkisuunnan nopeasti. Toinen ja kolmas kulma menivät tarkemmin ja se nosti kaikki kepit. Tässä keppien nostamisessa on menty ihan huimasti eteenpäin!

Viimeisten jälkien yhteydessä ollaan jouduttu miettimään Nemon palkkaus jäljellä ihan kokonaan uusiksi. Yleensä olen palkannut kepit ruualla, mutta nyt ruoka ei oikein meinannut kelvata. Kokeiltiin kepeistä palkkana myös lempparilelua frisbeetä - ei kelvannut. Lopulta kokeiltiin keppileikkiä joka kepillä ja se toimii! Koko jäljenajon konsepti on käytännössä parin viikon aikana mennyt ihan uusiksi, mutta ehdottomasti vain parempaan päin.

Töitä pitää tehdä eniten motivaation ylläpidon ja vahvistamisen kanssa, sillä muutamalla jäljellä (varsinkin pellolla) Nemolla ei meinannut olla oikein motivaatiota hommaan. Metsässä motivaatiota oli paremmin, mutta viimeisimman jäljen alussa Nemo oli juuri sen oloinen, että ei paljon kiinnostaa tää mättäiden haistelu. Innostui kuitenkin ajosta aina vain enemmän mitä pidemmälle päästiin. Jatketaan jälkitreenejä taas torstaina.

Tokossa olen koittanut aktivoitua alo-liikkeiden kanssa. Varsinkin seuruuta olen koittanut saada vireeltään paremmaksi ja pidempikestoiseksi. Perjantaina osallistutaan varmaankin Laukaan möllitokokisaan, katsotaan siellä, miten pakka on tällä hetkellä kasassa. Tavoitteena olisi päästä alo-luokka läpi vielä tämän vuoden puolella, että päästäisiin tässä hommassa vähän eteenpäin.

BH-koetta silmällä pitäen olen koittanut luoda seuruukaavioon jonkinlaisen treenisysteemin. Ollaan menty kaavio pari kertaa läpi 30 askelta+palkka systeemillä. Tällöin yhteen kaavioon tulee jopa 7 palkkauskohtaa. Seuruussakin pitää keskittyä motivaation ylläpitoon ja vahvistamiseen - treenamisen pitää aina olla hauskaa. Jospas me tuolla intoseuruun treenaamisella saataisiin pikku hiljaa seuruukaaviossa motivaatiota ylös ja palkkausmääriä alas.

Uusi blogi

Nemon kuulumisille on perustettu uusi blogi Bloggeriin! Edellinen löytyy osoitteesta http://nemon-blogi.vuodatus.net/. Toivotaan, että uusi blogi olisi entistä ehompi ja hienompi!