Viimoiset TTVA-treenit

Syksy on vierähtänyt hurjan nopeasti! Tänään viimeiset TTVA-treenit, joissa alkuun treeninä 15 min treeni häirittynä toinen koira kentällä. Tehtiin ensin seuruu, jossa Nemolla tosi hyvä vire. Luoksetulossa sen sijaan sekoili takapalkan kanssa, mutta tajusi lopulta lähteä oikeaan suuntaan ja oikeaan palkkaan. Ruudussa myös vähän sekoilua. Jotenkin itse olen vähän hukassa tuon liikkeen kanssa, ei oikein nyt suju. Ihan ok suorituksia siitäkin.

Tämän jälkeen koirakkokohtaisesti 10 min omaa treenitä. Tehtiin tunnaria pari kertaa. Näissä tosi hyvä ja rauhallinen haistelu molemmilla kerroilla ja nosti oman ihan oikein. Ei pahemmin edes pureskellut kapulaa. Tunnari on siis mennyt tosi paljon eteenpäin siitä, mitä oli vielä alkusyksystä. Nyt onnistui jo hallissa häiriössäkin.

Tein myös vähän ruudusta sivulletuloja pelkkänä sivulletulotreeninä ja vähän häiriössä kontaktinpitoa.

Loppuun paikkaistuminen ja -makuu. Paikkaistumisessa meinasi ensimmäisen palkkauksen jälkeen mennä maahan, mutta komensin ylös. Paikkamakuussa taas lonkalleheitto, muuten pysyi hyvin.

Tosi hyödyllinen treenikurssi oli tämä, iso kiitos Veeralle ja ryhmän muille treenaajille. Oli todella ilo treenata heidän kanssaan!

Tällä viikolla meillä on varmaan vielä perjantain hallitreenit. Viime viikolla ne jäivät väliin, koska olin sairaana. Hallitreenejä on enää vain muutama jäljellä ja sitten tuleekin pitkä välikausi, kun en todennäköisesti hallipaikkaa ainakaan heti alkukeväästä voi ottaa. Pitää koittaa treenailla sitten sisällä ja ulkona sen minkä pystyy.

Maanantain tokot

Nempalla oli tänään maanantain tokotreeneissä aika hyvä vaihde päällä. Oli jo kotona aika virtaisa ja sama jatkui hallillakin. Alkuun tehtiin luoksaria ja ajettiin sisään takapalkkaa. Lelu vietiin taakse, Nemo parin metrin päähän lelusta ja siitä suora luoksetulo toiseen leluun. Hirmuinen vauhti! Näitä pari ja yksi pelkällä vapautuksella leluun jättöpaikalta. Alamme ajaa takapalkkaan vapautussanaa "lelu", joka on jo ennestään tuttu sana.

Sitten vähän keskittymistreeniä häiriössä. Nyt olikin Nemon elämän vaikein kontaktitreeni. Leluja lenteli sinne tänne, vinkulelut vinkui ja yksi lelu lensi meidän jalkoihinkin (tosin vahingossa). Tosi vaikea treeni oli, mutta hyvin pinnisteli palkkansa eteen. Itse pitää muistaa selvästi ilmaista kiellolla ja nyppäisyllä kontaktin tippumisesta virhe. Kontaktin noston jälkeen hetki odotusta ennen palkkaa.

Vapautuksen jälkeen Nemo olisi sitten mennyt katsomaan jokaista lelua, mutta nyt pitää vaan olla hallinta-asioissa tiukkana.

Treenailtiin pari metallinoutoa vauhtina. Parempi suoritus saatiin, kun kapulaa heitettiin poispäin kaksi kertaa ja siitä vapautus liikkuvan kapulan perään. Palautuksessa ei meinannut luovuttaa kapulasta ollenkaan.

Tehtiin pari ruutuun lähetystä. Ensimmäisen kerran meni seis-käskyllä maihin. Muuten ihan hyvin toimi ruutu eri etäisyyksillä kosketusaslustalla ja ilman.

Loppuun paikkaistuminen ja -makuu. Istumisessa otin jo vähän enemmän etäisyyttä, mutta edelleen paljon palkkaa. Paikkamakuussa oli vaihtanut lonkalle, muuten pysyi hyvin.

Kotiläksynä tämän viikon aikana voitais tehdä tuota luoksaritreenin sisäänajoa ja mahdollisuuksien mukaan pari tunnaria. Sain taas uuden pussin hajustettuja kapuloita eli treeniä pystyyn vaan! :)

T niin kuin tunnari

Pakko kirjoittaa pieni pikapäivitys tunnarista. Tällä viikolla ollaan tehty tunnari kaksi kertaa: tiistaina sateessa ja tänään sateettomalla kelillä. Molemmilla kerroilla tosi hyvää tekemistä!

Alkuun olen vienyt kapulan pariin kolmeen paikkaan piiloon kauemmas puskiin. Tämän jälkeen pari jättöä lähemmäs väärien kasaa. Kolmannella kierroksella pari kertaa jättö väärien ympärille. Tänään vein kapulan jo väärien keskelle lopussa. Nemppa haisteli tosi rauhallisesti eikä välittänyt mitään vääristä - ei edes koskenut vaan keskittyi vain etsimään omaa.

Hyvää on tehnyt teettää sillä pennusta asti etsintäleikkejä. Nemon motivaatio etsimiseen ja haistelemiseen on huima! Jee! Palkaksi sai vielä etsiä puoli pussia nakkeja nurmikon seasta. Se oli niin kivaa, etten meinannut saada koiraa sisällekään. Jospa tästä vielä liike saadaan kasaan.

Sitten pitäisi alkaa keksimään taikatemppuja niiden kaukkareiden opettamiseen, että päästäis pikkuhiljaa enemmän kohti tilannetta "melkein kisavalmiita" :).

Palkattua ja palkkaamatonta

Ttva-kurssilla teemana oli tänään palkkaamattomuustreeni eli kisanomainen treeni 3-5 liikkeellä. Koska koirakoita oli vain kolme, ehdittiin treenaamaan ruhtinaallisesti muutakin.

Ihan alkuun paikkaistuminen. Tässä taas lyhyt matka ja paljon palkkaa. Hyvin meni!

Nempan kanssa palkatta tehtiin noudot, liikkeestä istuminen ja pätkä seuruuta. Hyvä oli taas nähdä kisanomainen tilanne, mitä tapahtuu. Ja siellähän tapahtui vaikka mitä! Noudoissa luovutusasennot vinoja  ja metallilla tuli joku hylkimisreaktio eli ei meinannut antaa kapulaa käteen. Oisko ollut liian kylmä? Ei ole aiemmin tuota tehnyt.

Liikkeestä istuminen oli hyvä ja seuruukin ihan ok. Palkkasin seuruusta ihan alkupätkällä. Liikkeiden väliin mahtui kuitenkin taas nemomaista haahuilua tyyliin "käynpä katsomassa, mitä tuolla tädillä on TAI onpas tässä kiva purkki kentän reunassa...". Liikkeiden välejä ja hallintaa pitää treenata paljon lisää! Kokonaisuutena kuitenkin ihan kivaa tekemistä.

Omalla 20 min treenivuorolla tehtiin aluksi häiriötreeniä. Alkuun kuljeskelin vain Nemon kanssa hihnan kanssa ja Veera teki häiriötä. Mun tehtävänä oli pitää mielenkiinto minussa. Sitten tehtiin ilman hihnaa. Pitää muistaa kentällä vaatia sitä, ettei häippäse kesken treenin minne huvittaa.

Sitten metallinoutoa vauhtina. Alkuun Nemo taas jostain syystä hylki kapulaa ekassa heitossa, mutta loppuun saatiin tosi kiva ja vauhdikas luovutus. Pitää muistaa vaan sanoa "vapaa", kun vapauttaa leluun.

Luoksetulossa koitin treenailla seis-stoppia. Nemo vaan alkoi heti alussa himmailemaan ja kyttäilemään eli tehtiin loppuun sitten vaan vauhtina läpituloluoksaria. Stoppauksissa pitää muistaa koittaa heittää lelu aikaisemmin. Jatkossa koitetaan käyttää kuitenkin enemmän takapalkka-treeniä kahdella lelulla (ensin luopuminen ja pelkkiä luoksetuloja, sitten stoppaukset ja takapalkka).

Loppuun vielä ruutua. Pari ekaa puoliväistä kosketusalustan kanssa, sitten ilman alustaa ja loppuun täysimittainen lähetys ilman alustaa. Ihan kivasti meni. Sitten vielä ne sivulletulot treenaukseen.

Treeniseura on ainakin tosi motivoivaa. Niin taitavasti treenailivat belggari ja labukka tänään evl-liikkeitä. Tosi kiva katsoa, miten erityyliset koirat treenaavat ja sitten verrata toimintaa Nemoon. Onneksi meillä ei rima ole kauhean korkealla, joten ei tule paineita saavuttaa yhtä hienoja suorituksia (ainakaan ihan vielä!).

Tokotteluja

Tällä viikolla ollaan taas treenailtu vähän sitä sun tätä. Maanantaina ttva-kurssilla tehtiin alkuun paikkamakuut ja -istumiset. Istumisessa jäin taas lähelle, mutta Nemo meinasi pari kertaa mennä maihin. Paikkamakuu oli ihan hyvä, pientä haistelua.

Omalla vuorolla tehtiin kontaktin pitoa häiriössä (vinkuleluhäiriöstäkin selvittiin), vähän seuraamista ja luoksetuloa. Riitan ohjeiden mukaan ei siis treenata hallissa tunnaria nyt enää ollenkaan eikä kaukkaritreeneissäkään ole edistytty, kun en ole saanut vielä ostettua takatargettia. Onhan tässä koko talvi aikaa hinkata kaukkareita sisällä! :)

Viikolla käytiin tekemässä yksi tunnari takapihalla. Tämä meni oikein mainiosti: pari ekaa piilossa puskissa, pari lähempänä ja pari muiden ulkopuolella. Tosi rauhallista haistelua eikä edes törkkinyt vääriä. Hyvä! Alussa kävin kerran taas sanomassa "ei oteta näitä" vieraiden kapuloiden luona.

Eilen toiset hallitreenit, joissa tehtiin taas seuruuta, häiriökontaktia, vauhtinoutoa ja luoksetulon seis-stoppia.

Tänään tunnari. Samalla sabluunalla meni kuin aiemminkin tällä viikolla. Hyvää ja rauhallista haistelua. Kävi välissä tarkistamassa kertaalleen väärät, mutta ei nostanut yhtään summamutikassa. Tein kaksi vikaa niin, että kapula oli jo lähellä vieraita (pidätin henkeäni ja hoin "älä nosta väärää!"). Hyvin haisteli viereiset ja toi oman. Jee! Nyt on tärkeää, että tulee mahdollisimman monta onnistumista peräkkäin, jotta varmuus kasvaa. Toivotaan sateettomia päiviä, että ehditään vielä pihalla treenailemaan ennen kuin lumet tulevat.

Maanantaina voisin viedä tunnarikapuloita hajustettavaksi treeneihin ja tehdä tiistaina taas tunnarin, jos säät vain sallivat.

Korrien koulutus

Käytiin Nempan kanssa saamassa oppia Riitta ja Pekka Korrin koulutuksesta tokoliikkeisiin. Oltiin Riitan ryhmässä, jossa meidän lisäksi vain kolme muuta koiraa. Aikaa jokaisella koirakolla oli treenaamiseen n. 2x30 min ja ehdittiin ottamaan väliin myös paikkamakuu ja ohjatun alkeistreeni.

Aloitettiin Nemon kanssa meidän ongelmaliikkeellä nro 1 eli tunnarilla. Tässä tehtiin liike vaiheittain: 1) oma piilossa puskissa, 2) oma piilossa kauempana vääristä, 3) oma väärien seassa.

Alkuun käytiin Nemon kanssa kävelemässä väärien kasan ympärillä ja läpi ja sanoin "ei oteta" neutraalisti merkiksi, että nämä eivät ole niitä, mitä etsitään.

Vaiheet 1 ja 2 menivät oman etsinnässä tosi hyvin. Nemo keskittyi haistelemiseen ja varsinkin 2-vaiheessa, jossa oma oli lehtien alla piilossa, teki todella pitkään töitä kapulan löytämiseksi. Riitta sanoikin, että Nemo olisi voinut saada mitalin etsimisen sinnikkyydestä :).

Kuitenkin, kun kapula vietiin väärien sekaan, nosti oman kapulan vierestä kaksi väärää. Ilmeisesti väärät olivat liian lähellä omaa. Riittakin oli yllättynyt, ettei omaa nostanut. Kolmen väärän jälkeen siirryttiin takaisin vaiheeseen kaksi. Otin oman (tai ainakin luulin ottavani) ja vein sen kauemmas piiloon. Nemopa meni sitten ottamaan oikean oman kasan keskeltä - niin outoa. Haettiin vielä se toinenkin oma.

Eli nyt tehdään näitä alkuvaiheita kuurina ulkona ja kaikessa rauhassa. Jos näyttää, että vaihe 3 ei toimi, pitää palata post it -tyyliseen alkutreeniin ja vahvistaa sitä oman haistelua.

Uutena tuli se, että oman palautuksessa voisi palkata heti noston jälkeen eli vapauttaa palkalle. Nemo tuppaa pureksimaan, joten ei oppisi yhdistämään pureskelua palautukseen. Pitotreenejä ollaan tehty ihan omana treeninään.

Toisella treenikerralla tehtiin käskytetty seuruukaavio ja loppuun vielä askelsiirtymiäkin. Tässä oikein hyvä seuraaminen, tosin peruasennot saisivat olla suorempia ja vasemmalle käännöksissä takapäätä pitäisi käyttää enemmän. Nemo ei ole yhdistänyt takapääjumppaa käännöksiin, joten pitää niitä treenata omana treeninään.

Mietin taas jälleen kerran myös kaukkareita. Näihin otan Nemolle varmaan nyt jonkin targetin takajaloille (vähän korkeampi alusta) ja aletaan jumppaamaan sen päällä.

Paljon saatiin vinkkejä myös muihin liikkeisiin esim. ruudusta sivulletuloon ja luoksetuloon. Kiva oli huomata, että ohjatussakin Nemo muisti mitä tehdään, vaikka ei olla treenattukaan pitkään aikaan.

Koulutuksesta jäi sellainen fiilis, että taas hetken ajan tiedän, mitä treenataan ja miten (kunnes tulee uusia ongelmia vastaan). Tosi kiva koulutus! Nyt sitten vaan laatimaan treenisuunnitelma ja treenaamaan erittäin pitkäjännitteisesti!

Koulutuksen jälkeen Nemo pääsi vielä rallaamaan metsässä Ellan tyttöjen kanssa, mistä varmasti tykkäsi tosi paljon. Nemolle siis oikein kiva ja puuhakas päivä!

Omaa etsimässä ja muita treenailuja

Viime viikko vierähti vauhdikkaasti syysloman merkeissä. Mökkeiltiin viikko Keski-Suomessa. Lomalla en paljon jaksanut treeneihin panostaa, lähinnä leikittiin pihapiirissä ja käytiin lenkeillä hiekkatiellä edestakaisin. Parina päivänä käytiin myös lenkillä Leivonmäen kansallispuistossa. Joutsniemen nokassa Nemo osoitti taas aikuismaisuutensa ja keksi iloisen "jahtaan aaltoja" -leikin. Himppasen pölkyn näköistä, kun koira juoksee edestakaisin pärskeitä jahtaamassa. Samalla paikalla törmättiin myös tyttöbortsuun, joka oli kuitenkin niin ujo, ettei antanut Nemon edes haistella.

Illalla käytiin treenailemassa tokoa hallilla. Aikaa oli 20 min ja otin alkuun tunnaria. Hallissa tunnariin on vähän liikaa häiriötä eikä alkuun meinannut onnistua ollenkaan. Haisteli vieraita, mutta ei löytänyt omaa viltin alta. Lopulta saatiin oikea suoritus, kun oma vietiin vähän kauemmas esteiden sekaan piiloon. Edelleenkään en oikein tiedä, mitä tuon tunnarin kanssa tekisi. Pitää koittaa treenailla ulkona vielä säiden salliessa rauhallisessa paikassa. Turhauttava liike. Pitänee kysäistä sunnuntaina Korrin Riitalta, mitä vinkkejä hänellä olisi liikkeeseen.

Nemolla oli hyvä tekemisen vire, kun ei olla yli viikkoon tehty mitään. Saatiinkin ihan kiva pitkä ohjattu seuruupätkä. Edelleen täyskäännöksiä pitää treenata enemmän, muuten ei paljon mitään sanottavaa. Tämä on meille iso edistysaskel, että Nemo on oikeasti seuraamisessa mukana!

Pyysin vinkkejä ruudusta sivulletuloon. Ensin varmaan treenaillaan vaan sivulletulon tekniikkaa ja sitten vauhtia lelun kanssa.

Ruutuun lähetykset eivät alussa ihan priimaa, jostain syystä Nemo otti häiriötä etunauhasta ja stoppasi siihen. Sitten parempaa paikanhakua, kun laitoin kosketusalustan taakse. Kiva liike se ainakin on, Nemon nopein juoksuvauhti on varmaankin ruututreeneissä :).

Ihan treenien lopuksi tehtiin vielä n. 3 min paikkaistuminen. Jäin taas lähelle ja palkkasin tiheästi. Nemo on alkanut paikallejätöissä kuolaamaan. Jotenkin koomista katsoa, miten kuolavanat valuvat turkkia pitkin tasaisina nauhoina - nakit on niin hyviä!

Pitänee ottaa taas itseä niskasta kiinni ja alkaa treenailemaan säännöllisemmin mm. kaukoja. Niistäkään ei ole oikein mitään hajua, mitä niiden kanssa nyt sitten tekisi. Kohta alkaa ulkona treenaaminen olla jo hankalaa, joten pitää käyttää viimeiset mahdollisuudet tehokkaasti hyödyksi.

Tavoitteena TVA -kurssi

Maanantaina starttasi Jankk:n kurssi "Tavoitteena TVA". Olen tosi tyytyväinen, että päästiin tällle kurssille, koska on juuri sellainen treeniryhmä, jota nyt tarvitaan. Ryhmässä on kaksi EVL-koirakkoa ja kaksi VOI-koirakkoa. Treeneissä keskitytään nimenomaan ylempien luokkien liikkeisiin, mikä on todella hyvä asia.

Ensimmäisen kerran alkuun tehtiin temppurata. Alkuun taas vähän jännäsin, että miten menee, kun Nemon kanssa nuo muille esiintymiset eivät ole menneet mitenkään ihmeellisesti. Tällä kertaa oli kuitenkin sellainen fiilis, että olen ihan jonkin toisen koiran kanssa työskentelemässä.

Nemo pujotteli agikepeistä koostuvan siksak-radan tosi hyvässä kontaktissa. Tämän jälkeen pari lähetystä agiesteiden kiertoon, siitä hyppynouto ja kierto noutokapulan kanssa vielä esteen ympäri ja nätti luovutus eteen. Tosi hienosti meni, vaikka Nemo ei meinannut toista agiestettä nähdä ja siksi toisen kierron kanssa oli vähän ongelmia. Nemo selvästi nautti tästä hommasta, joten pitää sille jatkossakin näitä tehdä!

Tämän jälkeen tehtiin paikkamakuu ja paikkaistuminen. Paikkamakuussa asento vino, mutta pysyi hyvin. Paikkaistumista ei olla paljon treenailtu ja siksi tein ihan alkutreeninä, paljon palkkaa välissä.

Omalla vuorolla otin Nemolla vähän luoksetulon seis-stoppia ja ruutuun menoa. Molemmat menivät ihan ok. Pitää vaan ottaa sellainen lelu tähän stoppi-treeniin, joka lentää hyvin pitkälle.

Ensi maanantaista lähtien aletaan sitten hiomaan yhtä kriittistä liikettä. Meillä se voisi olla tunnari (hyödynnän vieraiden ihmisten hajuja ja mahdollisuuden käyttää avustajia). Kaukkareita pitää myös muistaa treenailla, niitä ei ollakaan vähään aikaan treenattu yhtään.

Pari pikkutreeniä ollaan tehty lähikentällä. Nemo tekee nykyisin seuruuta jo tosi mielellään ja tarjoaa perusasentoa heti kun kentälle pääsee. Ihmeellistä, miten pienestä se on joskus kiinni, että saa homman toimimaan. Tästä on kiva jatkaa treenejä eteenpäin! Huomenna mennäänkin uudelleen Jankk:n halliin, tällä kertaa HML kennelkerhon vuorolla.

Vaadi!

Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään, miten suhtautuu omaan koiraansa ja miten se suhtautuminen näkyy treenaamisessa. Viimeistään tänään tajusin, että menen edelleen vähän turhan paljon Nemon ehdoilla ja kuvittelen liikaakin, mitä se missäkin kohdin pystyy tekemään (esim. vireen suhteen).

Sadun vikassa tottiksessa murskattiin aivan täysin nämä mun mielikuvitelmat ja vietiin Nemo kahdesti samana treenikertana ihan maksimeihinsa seuraamisessa - ja meni loistavasti!

Ekalla kiekalla alkuun taas perusrutiinit "tottis"-sanan kanssa, siitä palkkaus sivulta ja jo seuraavasta sivulletulosta pitkä seuruupätkä käännöksillä. Näissä vaadittiin kontaktin pitoa eli joka kerta, kun kontakti tippuu pikku nipautus hihnasta, ja heti kontaktin jälkeen kehu! Nemo teki seuruukaavion melko matalassa vireessä, mutta teki, ja sai palkaksi vasta lopussa leikkinsä.

Nemon kanssa totuus on, että sillä ei tule seuraamisessa koskaan olemaan hyvin korkeaa virettä (esim. mallia belgit), mutta juuri siksi Nemolta pitää alhaisessakin vireessä vaatia riittävän hyvää tekemistä. 

Toisella kiekalla ajattelin taas itse, että pitäisikö ottaa muuta kuin seuruuta, kun Nemo ei vaikuttanut olevan ihan hereillä (nukkui autossa). Mutta juuri tämä on se, mitä nyt pitää harjoitella eli koiralta vaaditaan tekemistä, vaikka olisi miten unessa.

Niinpä tokalla kerralla vielä lisää seuraamista. Ensin taas pelkkä palkkaus sivulta ja seuraavasta irroituksesta seuruupätkä, jossa käännöksiä, täyskäännöksiä, juoksussa käännöksiä, hidasta käyntiä, seuruun jatkamista istumisesta ja maahanmenosta yms. Tässä pätkässä sama, eli heti kontaktin tippumisesta nippaus ja kontaktista kehu. Samoin kehuja käännösten jälkeen ja muutoinkin kehuja melko runsaskätisesti.

Erittäin hyvä treeni etenkin minulle, koska nyt tiedän, mihin Nemo pystyy ja osaan siltä myös vaatia. Teknisesti seuruu on hyvää, täyskäännökset tosin vähän väljiä.

Satu sanoi meille rehellisesti, että ensi kertaa meidän treeniä nähtyään oli ajatellut: "Ei s**tana!". Nyt kuitenkin tekeminen on ihan erilaista, joten hirveästi ollaan menty eteenpäin!

Pitää muistaa tehdä kuitenkin paljon ihan pelkkää palkkaa tottis-sanasta, tottis-sanan jälkeen sivulletulosta ja parin askeleen liikkeellelähdöistä sekä irrotuksista yms. Sitten vaihtelevia seuruupätkiä ja pitkiä haastavia pitkiä pätkiä vuorotellen.

Nyt kuitenkin Nemon yleisilme seuruussa on todella paljon parantunut ja sen sijaan, että kontaktin tippumisen jälkeen vire entisestään laskisi, se päinvastoin jopa nousee.

Luoksetuloon voi myös vauhtia vaatia. Vauhtiluoksetuloissa lelu esiin vasta vähän matkaa liikkeellelähdöstä ja kehu, kun kiihdyttää hyvään vauhtiin. Nyt siis vaan vaaditaan isompia tehoja, koska Nemo siihen todellakin pystyy, mutta treenataan edelleen iloa ja onnistumisia ruokkien.                    

Nakkeja, nakkeja!

Viikko on taas vierähtänyt ja ajeltiin Nempan kanssa taas Marin koulutukseen. Tällä kertaa vastaan pikkutiellä ei onneksi tullut ketään, joten vastauusittu takapuskuri selvisi kolhuitta.

Aloitettiin tunnarilla. Mari kävi piilottamassa oman ja vieraat rivissä sivussa. Alkuun Nemon oli vaikeaa keskittyä tekemiseen, kun narttupentu olisi kiinnostanut enemmän. Tehtiin useampi oman etsintä ja loppuun sitten oma rivistä, mikä oli ihan hyvä.

Pureskeluun sain vinkiksi treenata oman paikkaa suussa eli kapula etuhampaiden taakse ja kehu, kun pitää oikealla paikalla eikä pureskele. Toinen vinkki oli lähettää oman noutoon lähietäisyydeltä käskyllä "vapaa" ja kehu, kun tuo pureskelematta. Tässä esim. lelu esille vielä siirtämässä huomiota pureskelusta muualle.

Metallinoudossa paketti oli ihan ok. Huomiota pitää kiinnittää siihen, etten lähetä Nemoa jos on hilkulla singota noutamaan (nykii sivussa). Ensin rauhallinen kontakti ja siitä lähetys. Juoksee kapulalle, mutta ravaa takaisin. Tähän Mari ei puuttuisi, vaikka ideaali on sama vauhti edestakaisin, koska muuten tekee noudon hyvin. Kapulan pidossa pitää kehua sitä varmaa otetta eikä palkata siitä, kun tuo kapulan suu auki tarjolle.

Välissä tein Nemolle huvikseni merkkiä. Näistä tuli kuitenkin kommenttia, ettei kannattaisi kovin paljon tehdä, kun treenaa voittajaan. Voi olla kisatilanteessa riski, että sotkee ruudun ja merkin. En usko, että Nemo näitä enää tässä vaikeessa sotkee, mutta parempi ehkä pelata varman päälle.

Liikkeestä istuminen oli ihan korrekti. Istumisessa tosin pitää kiinnittää huomiota siihen, ettei Nemo siirtelisi etutassujaan. Nyt siirsi ainakin toista, mikä on kuulemma virhe. Enpäs olisi tällaiseenkaan kiinnittänyt mitään huomiota - onpa pilkunviilausta!

Loppuun tehtiin vielä paikkamakuu 2 min. Nemppa valahti lonkalle ja vähän haisteli, muuten oli ihan hyvässä kontaktissa muhun. Kuulemma koira saa kerran mennä lonkalle, mutta ei vaihdella usein asentoa. Haistelu pienissäkään määrin ei ole iso ongelma, mutta siihen pitää puuttua, jos koira meinaa karata sen takia makuusta.

Nemolla oli tänään taas treenien ajan vain nakin kiilto silmissä. Oli valmis tekemään nakeista ihan mitä vaan ja kun kuuntelin Marin palautteet, tarjosi sivulletuloja jatkumona, että olisi saanut nakin. Yllättävän kova palkka tuntuu tämä nakki nyt olevan. Ihan rupesi vinkumaan, kun turhautui, ettei saanutkaan palkkaa. Paikkamakuussa alkoi kuolaamaan ja muutenkin oli ihan hulluna ruokapalkkaansa.

Sinänsä hassua, että vire nousee välillä jopa enemmän nakilla kuin lelulla. Pitää koittaa irroittautua nakkipalkoistakin pikku hiljaa, ettei taas kaikki tekeminen kokeessa riipu siitä, saako nameja vai ei. Ei Nemon nyt pitänyt ihan nälkäkuoleman partaallakaan olla, kun söi aamulla aamuruokansakin. Mutta hyvä, jos on intoa tehdä - vaikka nyt sitten vain saadakseen mussuilla nakkeja!

Eksyneet esineet ja löydetyt kepit

Mun suunnitelma tälle päivälle oli seuraava: pidän koiraa nälässä, niin on sitten ruokahalua metsässä. Mutta mitä keksii Nemo? Varastaa pöydältä välipalaksi Dentastix-paketin ja ahmii viisi tikkua omin luvin.

Nälkää riitti tästä huolimatta kuitenkin metsässäkin. Esineruutuun mentiin neljänsinä. Ihan normiruutu, jossa esineitä taas takana. Jostain syystä ei ollut vireet taas päällä ja Nemo dippaili ja haahuili ruudussa, erityisesti vasemmassa reunassa, merkkasi hajun keskeltä ja hiippaili ruudusta pihalle.

Lopulta otin Nemon pannasta kiinni ja pyysin yhtä kouluttajaa heiluttamaan meille takaesineen - ja sieltä se eksynyt esine lopulta löytyi! Oli niin hukassa kyllä taas tuo koira. Jatkossa tehdään joku viritys yms. rituaali ennen ruutuun menoa ja väliin pienempiä ruutuja, joissa paljon esineitä. Pitää vahvistaa sitä "jee, ruutu on kivaa!"-ajatusta taas tähän väliin. Innostuu kyllä heti leluleikistä ja vire nousee, joten paljon vaan leikkiä lisää!

Jälki ehti vanheta n. 1,5 tuntia. Kolme kulmaa, pituutta n. 300 m ja tehty täydelliseen ryteikköön. Janalta lähetys meinasi olla hankala, kun en tiennyt, mihin päin lähettää. Eteni poukkoillen, mutta nosti jäljen. Janoja pitäisi treenata itsessään omana treeninä enemmän.

Jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, vaikka maasto oli hankalaa. Meikäläinenkin vetäisi taas lipat maastoon. Ekasta kulmasta oikaisi, muut meni paremmin. Keppejä jäljeltä nousi 8/8 eli erittäin tyytyväinen sai olla Nemon työskentelyyn. Hienosti nosti kepin, vaikka olisi itse ollut vähän jäljeltä sivussa. Kepit siis löytyivät, vaikka esineistä ei ollut mitään hajua.

Tokoa ja torvelointia

Loppuviikko tarjosi meille monenlaista - niin hyvässä kuin pahassakin. Torstaina suunnattiin Nemon kanssa jälleen Marin tokokurssille. Lähdin hyvissä ajoin, koska tiesin, että loppumatka pientä hiekkatietä pitkin ja parkkeeraus miniparkkikselle tulevat olemaan haastavia.

Noh, niinpä ne kaikki pahimmat pelot sitten käyvät toteen, vaikka miten koittaa välttää. Kävipä niin, että pikkuhiekkatiellä tuli vastaan puimuri. Fiksu kuski päättää, että peruutanpas alta pois tuohon tienlaidan pihaan ja "KRUNKS!" perä edellä kiveen - eikä ihan mihinkään pikkukiveen.

Olipa huippufiilis mennä treeneihin. Tuli pikkaisen kallis treenireissu... Pienen itseni kasaamisen jälkeen sitten vaan sinne kentälle. Alkuun tunnaria. Siinä kokeiltiin oman jemmausta ja loput kapulat rivissä (Mari niiden vartijana). Nemppa oli alussa ihan pihalla, lopussa jo sitten vähän käytti nenääkin. Ideana, että ensin etsitään omaa jemmasta (= nenän aukaisu) ja sitten oma riviin ja nostatetaan se sieltä.

Omissa treeneissä pitää ruveta rakentamaan rutiinia siihen, että käännyn selin ja lähetän kauempaa. Voisi yhdistellä tätä treeniä ja Lentsulta saatuja oppeja ja katsoa, mihin niillä päästään.

Tänään Sadun tottikseen. Päästiin kentälle toisen treenaajan kyydillä (kiitos Mikalle!), koska Sami lähti tekemään muuttoa Jyväskylään. Onneksi en rutannut autoa ajokelvottomaan kuntoon, olisi mennyt muuttokin sitten ihan pieleen.

Suvarin tottiskentästä on tullut hirveän kiva paikka Sadun kurssin myötä. Alkuun otinkin kivoja juttuja (olevinaan kivoja) eli seuruuta palkalla, noutoa ja estenoutoa. Seuruu aloitettiin pelkästä "tottista" sanasta, josta vire ylös ja palkka. Sen jälkeen pidempi seuruupätkä ja pari lyhyempää. Näissä vire oli jostain syystä alempi kuin normaalisti.

Noutoa tehtiin vauhtina ja yksi eteen luovutuksella. A-esteellä sitten enemmän ongelmaa. Ensin ylitti, mutta kiersi takaisin. Sen jälkeen jotain ihme palloilua ja meni epävarmaksi. Vaadin kuitenkin hyvän suorituksen ja siitä megapalkka.

Satu kommentoi samaa, minkä alan itsekin jo tunnistaa, että Nemon "en  mä nyt tee mitään" -vaiheelle ei annetaan mitään arvoa vaan vaaditaan hyvä suoritus ja siitä megapalkka. Oli vähän nenää maassa ja merkkasi jopa pissipaikan kesken treenin. Just tälläistä tää on, vire nousee ja laskee sitten ihan sekunnissa, kun Nemo lähtee jonnekin huuhaamaan.

Tokalla kerralla päätin kokeilla nakkeja, koska oletin että Nemolla on nälkä. Saatiinkin nakkisuorituksiin heti paljon parempi vire. Alkuun jalkojen pujottelua, josta seuruuta ja palkka. Oikein hyvä vire! Tehtiin myös paikkamakuu häiriössä. Nemolle oli vaikeaa pysyä "tänne"-käskyt paikoillaan, muuten pysyi ihan hyvin.

Se on niin päivästä kiinni, mikä palkka on paras mihinkin treeniin. Todettiin Sadun kanssa, että Nemo on aika vaikea koira lukea ja sen aivoituksista on vaikea ottaa selkoa. On ohjaajaherkkä, mutta sitten toisaalta sitä omaa "teen mitä huvittaa" -luonnettakin löytyy.

Satu kommentoi kuitenkin, että hänestä on ollut mukavaa seurata meidän kehittymistä kuluneiden viikkojen aikana. Ja itsekin eron huomaa! Vielä on yksi tottiskerta jäljellä, minkä jälkeen jäädään odottelemaan hallikauden alkua.

Jälkeä jälleen

Ohjattuja jälkitreenejä on jäljellä tälle syksylle enää kaksi kertaa tämän maanantain jälkeen. Hyvin ollaan päästy treenaamaan sekä jälkeä että esineruutua tänä kesänä ja syksynä.

Huhmaristontiellä ensimmäinen asia autosta nousemisen jälkeen oli liiskaantunut kyy. Onneksi niitä lieroja ei kuitenkaan metsässä näkynyt - edelleenkään. Esineruutu normimittojen mukaan. Kolme esinettä, joista kaksi takakulmissa ja yksi keskellä edessä. Nempan lähetin oikeasta reunasta ja nosti takaa esineen. Jätin taas siihen.

Jälki oli n. 300 m pitkä, kolme kulmaa ja melko mutkittelevaa suoraa. Janalle lähti ihan ok, nosti takajäljen ja seurasi sitä jäljelle. Alussa jäljesti tosi tarkasti, sitten lähti tarkistelemaan ja mä sekosin taas jäljen suunnassa täydellisesti. Onneksi meillä on joku, joka tietää, missä jälki menee - nimittäin Nemo! Ekan kulman meni ympyränä ja tokassa oikaisi. Kepit 6/8. Ihan ok jäljestystä.

Jäljen seuranneelta saatiin kommenttia, että voisi laittaa lisää haasteita matkaan, esim. alkaa treenaamaan piikkejä.

Päästiin myös Jankk:n tokoryhmään "Tavoitteena TVA", joka treenaa Jankk:n hallissa koko syyskauden ajan. Saatiin hallipaikka myös meidän omasta seurasta eli syksylle olisi luvassa kaksi hallitreeniä viikkoon, aika luksusta. Toisella kerralla voisi ottaa enemmän tottista ja toisella tokoa.

Treeniä siis pukkaa, mikä on pelkästään hyvä asia. Nemo ei ole oikein sopeutunut vielä meidän työrytmeihin, ja parina päivänä on rääpinyt milloin roskat roskiksesta, milloin namipussit pöydiltä alas. Selvästi on poitsu tottunut kesärytmeihin, jolloin sai treeniä monta kertaa samana päivänä.

Toko on kivaa!

Viikonloppuna ehtii kyllä tekemään paljon. Eilisen näyttelyn jälkeen käytiin nimittäin vielä Jyväskylässä, jossa siivoiltiin kolmisen tuntia asuntoa, ja ajeltiin yömyöhään takaisin Hämeenlinnaan. Nemon lauantai oli siis kohtuullisen tylsä, joten tänään sitten paljon kivaa.

Aamulla käveltiin Ahvenistolla pitkä aamulenkki, joka sisälsi myös uintia. Illalla sitten tokoa mentaliteetilla "Toko on kivaa!". Nemon treenivire on kehittynyt hurjan paljon viime viikkojen aikana. On alkanut lenkeillä vetää kentälle, jolla ollaan käyty paljon treenaamassa. Aina surettaa, kun kävelläänkin vain ohi eikä pääsekään treenaamaan.

Tänään tehtiin paljon kivoja juttuja. Paikallaan istumistreeniä sen aikaa, kun laitoin ruudun kasaan. Aloitettiin seuruulla, jossa oikein kiva vire ja tekemisen meininki. Tein pari eripituista pätkää ja pelkkää palkkaa sivulletulosta. Sen jälkeen pari lähetystä ruutuun ja sieltä vapautus lelupalkkaan. Ajatuksena se, että alkaisi yhdistää ruutuun menon jälkeen luoksetuloon vauhtia.

Ruudun jälkeen tehtiin pari luoksetulon seis-stoppia. Näissä lelun heitto hämynä samaan aikaan käskyn kanssa toimi tosi hyvin. Merkkiä tehtiin myös. Niissä tosi hyvä vire ja asento ihan merkin takaa. Loppuun vielä yksi vauhtinouto.

Ihan eri vireellä ollaan kyllä saatu vietyä treenejä läpi, kun hoksasin käyttää enemmän lelupalkkaa saaliina. Hauska katsoa, kun Nemo vetää kiekkaa lelunsa kanssa. Sain onneksi tilattua vielä Nemon lempparileluja pari kappaletta Mustista ja Mirristä. Lelun valmistus on lopetettu eikä leluja saa siten enää kohta mistään.

Tervakoski KV

Flunssa meinaa painaa päälle, mutta silti urheiltiin Nempan kanssa Tervakosken kehässä. Bortsuja oli ilmoitettu 19, ja uroksia oli luokissa tosi vähän. Meille kävi taas perinteisesti, että yhtäkkiä tajusin, että meidän pitäisi olla jo kehässä. Onneksi koira oli valmis, namit vaan pikapikaa taskuun.

Avoimessa luokassa koiria oli kaksi. Aloitus oli taas hankala, kun toinen koira juoksi ihan perässä, mikä häiritsi Nemoa. En meinannut saada ravaamaan oikein millään. Muuten sitten ihan ok esiintymistä ja seisomiset sujuivat kivasti.

Tuomari Leila Kärkäs arvioi koirat tarkkaan, ja Nemosta sanoi seuraavaa:

"Hyvät mittasuhteet omaava, vahva uroksen pää, voimakas otsa. Taittokorvat, hyvä ilme, aavistuksen lyhyt kuono. Olkavarsi saisi olla viistompi, hyvä takaosa ja luusto. Hyvä rintakehä. Erinomainen eturinta. Hyvä ylälinja. Liikkeessä voisi olla enemmän ulottuvuutta, etenkin etuaskel jää hieman lyhyehköksi, kapea takaa. Hyvä karva ja käytös."

Näillä kommenteilla irtosi ERI ja AVK1, mutta SA jäi saamatta lyhyen liikkeen vuoksi.Tykkäsin kyllä siitä, että tuomari arvosteli eri osa-alueet tarkasti. Sinänsä taas harmillista, ettei SA:ta saatu, koska PU-kehässä olisi ollut paljon koiria, jotka eivät voi vastaanottaa SERTiä. Olisi voinut olla meille siinä mielessä hyvä näyttely. Sivusta kuulin vähän kommentteja, ettei tuomarin linja liikkumisesta ehkä aina pitänyt samaa linjaa.

Mutta jossittelu nyt näyttelyissä sinänsä on turhaa, koska tuomari saa olla mitä mieltä haluaa. Nempalla tuntuu olevan sellainen karma, ettei mistään näyttelystä saa SERTiä :).

Vielä ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon. Kävin nimittäin ostamassa uuden näyttelyhihnan (hieno musta nahkahihna) ja -pannan. Näitä täytyy vieä tämän vuoden puolella päästä kokeilemaan. Harkinnassa ovat Tuuloksen RN ja Jyväskylä KV.

Seuraaviin näyttelyihin pitää vielä katsoa tuota liikkumista. Nemo on kehässä aina alkuun hankala, kun meinaa mennä ylikierroksilla. Nyt oli vielä jostain syystä tosi paljon Samin perään. Mutta sai siellä täydellisesti juosseista koirista monet EH:ta eli ei se täydellinen näyttelyravi aina kaikkea ratkaise.

 

Seuraavissa näyttelyissä voisi pitää namia ehkä himppasen alempana, niin pää lasketuisi alemmas. Muuten mielestäni meiltä ihan hieno seisotussuoritus :).

Torstain tokoa

Sainpas meille taas ohjattua tokotreeniä! Tänään osallistuttiin ekan kerran Mari Kiurun tokokoulutukseen. Kentälle meno laittoi mun ajotaidot taas uuteen testiin, koska loppupätkä kentälle oli todella kapeaa hiekkatietä ja itse parkkipaikka olemattoman kokoinen epätasainen hiekkapläntti, jossa jo valmiiksi neljä autoa. Se että sain viimeisenä tulijana ylipäätänsä auton mihinkään parkkeerattua oli jo suoritus!

Alussa kentällä pyörivät nuoremmat koirat, mutta Mari kävi haastattelemassa meiltä ongelmakohtia. Koulutuksessa aion keskittyä nyt niistä pahimpiin: kaukoihin ja tunnariin.

Kaukoja jumpattiin ja katsottiin, miltä ne näyttävät. Jälleen kun on eri kouluttaja, ovat myös vinkit erilaisia - mutta olin näistä ihan samaa mieltä. Tarkoittaa siis sitä, että uusiksi menee!

Kaukkarit pitäisi saada takapainotteisimmiksi. Palkkaan edestä, jolloin pyrkii myös eteenpäin. En ole opettanut Nemolle edes liikkeenä sitä, miten mennään suoraan maahan, niin että paino menee taaksepäin.

Kooste vinkeistä:

         Kaukot

• Käskyttäminen koiran edestä, unohdetaan jalasta pito. Palkataan suoritukset, joissa pysyy paikoillaan.
• Namit pois näkyvistä -> palkka heitetään tai annetaan taskusta.
• Maahanmenon opettaminen suoraan alaspäin. Palkka enemmän leuan alle.
• Maasta istuminen varmaa osaamista. Ei tarvitse apuja.
• Seisomasta istumisesta oma treenattava liikkeensä. Vaihdetaan käsky ja treenataan omana kokonaisuutenaan.
• Maasta seisomisessa palkka heitetään Nemon etutassujen alle, selvästi taaksepäin suuntautuvasti -> Nemon ei pidä pyrkiä kurkottamaan eteenpäin. Tärkeää sanoa "hyvä" ja heittää nakki mahd. ripeästi, ettei ehdi liikkua.
• Maahan selvä viiva, josta liikkumista tarkkaillaan. Tässä pitäisi olla joku sivustakatsoja, koska itse en välttämättä näe liikkuuko.

Kaukkareissa kokeiltiin maasta seisomaan nousussa laittaa nami nemon rinnan alle, mutta tämä ahdisti Nemoa suuresti. Palkattaessa väisti nakin päältä pois. Parempi on siis palkkaus heittämällä tassujen väliin.

        Tunnari

• Kun Nemo nostaa väärän, mennään vastaan ja otetaan kapula. Erotetaan selvästi liikkeellä, milloin toimii oikein. Muutoin ei mitään torumista yms. negatiivista ennen uutta lähetystä.
• Paikan vaihto joka kerta harjoituksen jälkeen, maahan jää hajua, mikä sotkee haistelua.
• Oman kapulan vaihto joka treenin jälkeen.

Kokeissa voi nykyään olla kuulemma myös niin, että liikkuri voi merkata kapulan ennen antoa ohjaajalle eli haisteltava kapula ei olekaan täysin steriili. Enpä ole ennen kuullut. Nempan kanssa meinasin tehdä myös sitä lautatreeniä oheen.

Kauhian vaikeaa treenata, kun koko ajan on epävarma siitä, miten liikkeitä pitäisi opettaa. Koitetaan kuitenkin aina imeä uutta tietoa ja miettiä, mikä meille voisi toimia. Omaa epävarmuutta lisää sekin, että Nemo meinaa ahdistua joistakin treeneistä helposti, jolloin pitäisi löytää ne tavat opettaa, joilla se ei ahdistuisi ja liikkeestä tulisi kiva ja toimiva. Haasteita riittää!

Viikon korkkaus

Uusi viikko korkattiin jälleen jälkitreeneillä. Sää oli jälkipuuhiin erinomainen: aurinko paistoi, lämpötila oli sopiva, maasto vähän märkää eikä hirveästi tuullutkaan.

Tänään T:n mallinen esineruutu. Nemo meni ruutuun koirista viimeisenä eli hajuja riitti ainakin. Otettiin ilmoittautuminen tuomarille ja treenasin samalla koiran hallintaa ruudun reunalla vapaana. Tätäkin pitäisi treenata paljon enemmän. Nemppa lähti hyvin lähetyksellä ja pyöriskeli ruudussa siksakkia hyvän tovin. Aika tarkkaan kävi katsomassa reunat ja rajat, tutki takaa, mutta ei nostanut vasemmasta kulmasta mitään. Teki töitä koko ajan ihan hyvällä moodilla. Vauhti nyt ei ole mitään hirmuista, vaikka väliin spurttailikin. Toi esineen oikealta takakulmasta. Kolmas esine olisi ollut ihan edessä keskellä.

Jälki oli tänään vaihtelevassa maastossa, jossa pääosin heinää. Mulla iski taas joku uskonpuute ja jo janalta lähetyksessä olin jotenkin hirmu epävarma. Janalla ei edennyt ihan suoraan. Nosti jäljen, kun mentiin vähän lähemmäs. Vaikka musta tuntui, että ollaan ihan hukassa, Nemo ajoi jäljen ihan hyvin. Nosti jäljeltä viisi keppiä, itse nappasin maasta kaksi. Viimeinen keppi oli merkattu. Nemo käveli yli ja stoppaamalla nostatin sitten vikan kepin. Kaiken kaikkiaan kepit 8/8, vaikka ei ihan nappiin mennytkään.

Hyväksikäytin sumeilematta treeneissä Ramia ja pyysin hajustamaan Nemolle tunnareita huomiseksi. Kokeillaan huomenna tunnaria nyt vähän laimeammalla vieraalla hajulla. Tai no, en tiedä miten laimentunutta se hajua on, koska Rami hinkkasi hajuaan joka kapulaan ihan huolella.

Huomenna siis luvassa tunnaria. Aloitin Nemolla myös tyynylle peruutusprojektin (hakee takajalkojen alle tyynyn). Kokeillaan, oisko tästä mitään apua kaukkareihin.

Tokoa Piikkiössä

Nemppa pääsi sateeseen tokottelemaan Leena Välimäen tokokoulutuksessa. Koulutuksen alkuun tehtiin ryhmätreenejä, joissa kierrettiin kolmen hengen ryhmissä eri pisteissä: kaukkarit, zeta ja seuraaminen.

Kaukkareita olen mietiskellyt, että miten saataisiin treeniä kehitettyä. Ongelmana ovat ne takajalat ja se, että jos toista pitää paikoillaan, siirtelee toista. Jumppailin Nemon kanssa lähietäisyydeltä. Käsimerkit pitäisi saada selvemmin treeneihin mukaan eli pitäisi päästä koiran sivulta enemmän eteen. Leena ehdotti, että treenataan ihan läheltä ja jätetään nakki Nemon sivulle, ja saa sen palkaksi aina siirtymästä. Pelkällä namittamisella on tosiaan se vaara, ettei Nemo ajattele mitä tekee, vaan menee vaan nakin perässä. Pitäisi saada enemmän ajatusta peliin.

Kaukkarit ovat ehkä vähän etupainoisia. Takajaloille pitäisi saada enemmän painoa ja Nemo pitäisi saada tietosemmaksi takajaloistaan. Joku ehdotti matonkaistaletta, jolla treenataan tai tyynyä, jolla joutuu vähän tasapainoilemaan. Yhden jalan pito näytti nimittäin paikoin vähän siltä, että paino ei ole jaloilla tasaisesti (toisen pitää paikoillaan, toista siirtelee). Molempia jalkoja pitäisi pitää paikoillaan, mutta se nyt on käytännössä mahdotonta ja muutenkin vähän hankalaa. Pitää koittaa vaan treenailla ja vahvistaa takajalkojen käyttöä ja pitoa.

Muutamalta Tending-koiralta nähtiin tänään todella säpäköitä kaukkareita. Veikkaanpa, että sellaisia me ei edes lähdetä tavoittelemaan. Pääasia, että saadaan hyvä ja varma liike, josta Nemokin tykkäisi.

Zetassa tein lähinnä vain stoppeja eri malleilla, eniten seisomista. Siinä oli ainakin eilisen perusteella eniten hiottavaa. Näihin avuksi lelun heitto taakse samaan aikaan käskyn kanssa. Nemo kyllä sekoili stopeissa ihan huolella jostain syystä, joten mikään ihmeellinen fiilis ei stopeista ei jäänyt.

Seuruussa tehtiin alkuun meidän hetsausaloitusta, joka Leenankin mukaan sopii Nemolle hyvin. Sitten tehtiin vähän siirtymiä, ne menivät ihan mukavasti. Edelleen pitää muistaa oma rintamasuunta ja namin paikka. Meinaa välillä olla liian edessä ja Nemo tulee siksi vinoon.

Väliin tehtiin paikkamakuu. Siinä nyt ei suurempia ongelmia, hyvin pysyi asennossaan.

Lounaan jälkeen jatkettiin omilla ongelmilla. Otin Nemolle tunnaria. Ongelmina ovat olleet epävarmuus koiralla ja ohjaajan epävarmuus, miten edetään. Tehtiin ensin yksi oma lähietäisyydeltä, ja toi oikean. Sen jälkeen otettiin reilusti lisää matkaa ja mukaan lauta, jossa väärät kiinni. Lähetys kapuloille oli hyvä, Nemo ravasi reippaasti, haisteli hyvin ja toi oman. Sen jälkeen kokeiltiin taas irtokapuloita, joista otti vain jonkin ja toi väärän. Sen jälkeen taas paluu laudalle ja toi oman.

Näissä muutoksina pitää nyt tehdä enemmän välimatkalla sekä helpotettuna laudalla. Onnistuneen jälkeen voi kokeilla taas irtona, mutta jos menee pieleen, helpotetaan lautaan tai esim. puutarhaverkkoviritelmään (väärät verkon takana). Väärän nostamiseen ei pidä reagoida mitenkään negatiivisesti, mutta oman tuonnista hirveä kehu. Muutoksena myös se, että en kehu Nemoa, kun se nostaa kapulan vaan vasta sitten kun se tuo sen eteen.

Uutena opin sen, että siirtymä vieraisiin hajuihin kannattaa tehdä vaiheittain eli esim. edellisenä päivänä hajustetut kapulat tämän päivän treeniin jne. Tunnari oli kuitenkin sinänsä ihan hyvällä mallilla eikä Leenan mukaan vaadi enää suuria, ennen kuin olisi valmis liike.

Päivän aikana tuli niin paljon kaikenlaista treenivinkkiä ja ideaa, että varmaan puolet meni ohi. Muidenkin ongelmista oppi paljon ja osa oli samojakin kuin meillä. Meidänkin pitäisi treenata paljon enemmän kehääntuloa ja liikkeiden välejä. Samoin seuruuseen voisi tehdä enemmän pieniä lyhyitä pätkiä, joissa paljon käännöksiä. Joku ehdotti esim. 2 min treeniä, jonka aikana treenataan koko ajan pieniä kivoja pätkiä.

Loppuun tehtiin vielä kivana loppujuttuna luoksetulo häiriökujan läpi sekä ruutu. Sain Nemon tulemaan vauhdilla läpi häiriöistä, mutta jälkikäteen meni tutkimaan naista, jolla oli vinkusiili. Kujassa oli lelua, namia, käskyjä, noutokapulaa ja ties mitä. Ruudussa vähän kankeutta. Haki ekalla kerralla kosketusalustansa, toisella sitten jo ihan hyvä ruutu.

Näillä vinkeillä jatketaan treenailua ja toivottavasti taas edistytään joissakin jutuissa pikkuhiljaa.

Koulutteluja

Meillä on oikea treeniputki meneillään. Eilen käytiin treenaamassa tottista Kirstulan kentällä Hennan ja Sipin kanssa. Kiva oli taas treffailla Hennaa ja nähdä Sipin tottisteluja. Nempan kanssa pientä seuruupätkää ja noutoa vauhtina.

Tänään sitten Sadun kurssilla pääsin iloitsemaan ihan tosissani siitä, että ollaan menty eteenpäin treeneissä. Alkuun taas kentälletuloa ja siitä palkkaa. Tehtiin yksi pidempi seuruupätkä käännöksillä (mamma kääntyi joka käännöksen väärään suuntaan). Välissä aina kehuja vireen ylläpitämiseksi.
Saatiin Sadulta oikein hyvää palautetta. Kontakti on kohdillaan, seuraaminen on suoraa ja käännöksissä on hyvin mukana. Hip hei! Taas iso edistysaskel otettu!

Tein myös voittajan luoksetuloa. Katsottiin ongelmakohdat ja mietittiin niihin ratkaisua. Alkuun pelkkä suora luoksetulo vauhtina. Sen jälkeen seisomisella, sitten maahanmenolla (jättöasento seisomaan). Maahanmeno on tosi nopea, seisomisessa hiippailee eteenpäin eli tätä pitää terästää. Vauhtia näihin treenataan lelulla. Pitää ottaa paljon vaihteluita - pelkkää suoraa, pelkkää seisomista, pelkkää maahanmenoa - ettei oppisi ennakoimaan. Jokaiseen treeniin paljon pelkkiä suoria.

Seisomisen stoppiin pitää kokeilla vaikka lelun heittoa ja sitten tehdä sitäkin ihan taas omana treeninään. Satu totesi, että Nemo on aika ohjaajaherkkä koira, jolloin epäili "seis" käskyn karjaisemisella olevan ehkä jonkinlaista vaikutusta tekemiseen, mutta katsotaan nyt miten etenee.

Toisella kierroksella otin alkuun hyppynoutoa. Töihin paluu näkyi siinä, että unohdin koko hyppynoutokäskyn (eli "hyppy") ja sanoin vain "hae". Saatiin kaksi esteen kiertoa paluussa. Sitten oikealla käskyllä ihan priima suoritus irrotuksineen.

Tämän jälkeen vähän askelsiirtymiä. Ensimmäistä kertaa kokeilin lelun kanssa. Nemppa oli heti juonessa mukana ja esitti Sadulla ihan parasta osaamistaan. Se on mukavaa, kun saa kouluttajan hämmästelemään edistymistä :). Nyt oli kyllä Nemolta ihan supersuorituksia oikealle ja vasemmalle siirtymissä!

Näillä fiiliksillä mennään toivottavasti huomennakin Piikkiön koulutuksessa. Koko päiväksi on luvattu sateita eli saa nähdä, mitä kaikkea pystytään treenailemaan.

Jälkeä pitkästä aikaa

Kolmen viikon tauon jälkeen päästiin jälleen jälkeilemään. Ilma oli viileämpi, mikä oli hyvä asia koirien kannalta.

Ainakin esineruudussa oli Nemossa hyvin potkua ja vauhtia. Kerrankin ihan spurttaili ruudussa. Hauskasti varsinkin, kun meni ruudusta yli, laukkasi pikaisesti takaisin. Hyvällä motivaatiolla ja vireellä esine (lompakko) ylös aika edestä ja siisti luovutus. Toi esineen vauhdilla ilman mitään kannustuskehujakaan. Oli niin hyvää työskentelyä, että jätin yhteen esineeseen.

Melkein heti esineruudun jälkeen mentiin ajamaan jälki. Jäljellä pituutta n. 300 m ja mutkitteli kosteahkossa maastossa. Janalle lähti ihan yllättävän hyvin. Matkaa oli n. 10 m. Alkuun lähti ihan suoraan, sitten pikku mutka, mutta siitä ohjasin sitten oikeaan suuntaan ja nosti jäljen. Ajoi rauhallisesti, mutta taas teki pikku poikkeamia jäljeltä ja kepit 5/8. Ihan tyytyväinen olen jälkeen silti.

Motivaatio ei vissiin ollut jostain syystä parasta A-luokkaa, kun kesken jäljen jäi haistelemaan jotain eläinkarvaa yms. pitkäksi aikaa ja pissasi myös ohimennessään kuusen näreeseen. Oisko pitänyt käyttää ennen jälkeä kunnolla tarpeilla? Jäljen lopussakin meinasi mennä vikasta kepistä ohi, stoppasin että sain palkattua jäljen lopun. Loppuun keppileikkiä.

Tänään tuli pitkästä aikaa taas sellainen fiilis, että joskus vielä tekisi mieli mennä jälkikokeeseen. Jospas talvi treenattais tottista ja katsotaan, missä uomissa ollaan ensi keväänä ja kesänä?

Perjantaina päästään taas Sadun koulutukseen. Lauantaiksi sain varattua myös Leena Välimäen tokokoulutuksen Piikkiöön eli puuhaa on loppuviikollekin luvassa :).

Luonnetta löytyy!

Nemppa pääsi tänään kunnon painetestiin, kun osallistuttiin Hyvinkäällä järjestettyyn luonnetestiin. Aika paljon luonnettahan sieltä sitten löytyi!

Arvostelun pisteet:

Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Pisteitä yhteensä 174. Tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen.

Jännittävää oli sompailla Nemon kanssa testikentällä ja katsoa, miten tilanteisiin reagoi. Testissä nousi jopa esiin seikkoja, jotka osoittivat, että Nemo on jossain määrin kovempikin kuin ajattelin.

Alussa oli hyvin ystävällinen tuomareille, molemmat kävi haistamassa ja moikkaamassa. Leikki myös toisen tuomarin kanssa kepillä kivasti.

Kelkka oli pelottava, siinä sinkoili sinne tänne ja rähisi karvat pystyssä. Kelkkaan tutustumiseen piti käyttää aikaa, mutta tutki kelkkaa nopeasti kiinnostuneena. Samoin molemmat uhat otti vastaan kunnon räkytyksellä. Kahdestaan kohdatussa uhassa rähisi ja sinkoili, ja puikahti jopa mun jalkojen väliin räkyttämään. Palautui näistäkin nopeasti.

Nostettuun vaatteeseen ja tynnyriin reagoi voimakkaasti ja ohi mennessä kiersi haalarin kaukaa. Näitäkin tutki jälkeenpäin ihan kiinnostuneena, mutta aika varautuneena.

Pimeässä huoneessa toikkaroi jostain syystä pitkin seiniä eikä tuntunut etsivän mua aluksi ollenkaan. Ilman mitään apuja hakeutui kuitenkin luokse. Törmäsi matkalla tuomariin, joka oli melkoinen mörkö. Siksi aluksi suhtautui minuunkin mörkönä ja luimisteli kohti, kunnes otti hajun.

Laukaukset testissä jännittivät eniten, mutta niihin ei onneksi reagoinut. Selvästi henkistä kuormaa kertyi, koska Nemo läähätti voimakkaasti loppupuolella, mutta pystyi silti suoriutumaan kaikista tehtävistä.

Ella oli testiä myös katsomassa ja testin jälkeen Nemo pääsi rentoutumaan Sidneyn kanssa kirmaillen. Illalla huomasi kyllä, että oli pääkoppa joutunut rasitukselle. Ihan sippi oli poitsu kotiin päästyään.

Helsinki RN 3.8.2013

Kävimme pyörähtämässä Tuomarinkartanossa ryhmänäyttelyssä, jonka näin jälkikäteen sanoen olisi voinut vaikka jättää väliin. Sää oli tosi lämmin ja aurinkoinen, ei koirille yhtään mukava. Uroskoiria oli näyttelyssä melko vähän, avoimessa luokassa vain kolme. Näinpä optimistisesti ajattelin, josko tämä näyttely olisi meille se suotuisa ja saataisiin jotain muutakin kuin lämmintä kättä. Mutta ei niin ei.

Tuomarina oli puolalainen Miroslaw Redlicki, joka ei ilmeisesti pitänyt kovin karvakkaista yksilöistä. Nemolle näyttelystä vain H ja arvostelu, joka ei hirveästi imartele:

"Heavy. Strong bone. Round head and skull. Round forehead. Cobby body. Correct hind and front angulation, but action is unsound and unefficien because of overweight."

Ehkä muut kommentit voisin allekirjoittaa, mutta en tuota ylipainokommenttia. Tuomarin käsittelyssä pitää nyt jatkossa olla tarkempi, ettei Nemo pääse velmuilemaan. Tällä kertaa oli jotenkin taas ihan huu haa juuri, kun tuomari tuli katsomaan ja istui. Muuten meni hyvin.

Kolmen viikon päästä käydään Tervakoskella kokeilemassa näyttelyonnea.

Sadun koulutus

Sadun koulutuksessa saatiin Nemosta irti taas kivasti tehoja. Alkuun kentälletulo tuttuun tapaan. Ennen kuin olin ehtinyt mitään sanoakaa, Nemo oli siirtyi jo itse sivulle - ja siitä suoraan palkka ja isot hippalot. Tehtiin pari lyhyttä seuruupätkää ja yksi pidempi. Sadun kommentti oli: "Tuolta koiralta en ole vielä tuollaista seuruuta nähnytkään". Eli hyvin puree tämä virekuuri, jatketaan samaan malliin.

Otin samalla innolla vielä pari vauhtinoutoa, joissa Nemolla ihan mieletön draivi. Itse kun kokeilin lelua palkkana noudosta, ei irrottanut kapulasta ollenkaan vaan tarjosi vain minulle eteen. Tällä kertaa saatiin pari tosi nopeat palautukset ja irrotukset.

Tokalla kerralla otin ideariihenä vähän kaukkareita mietintään. Alkuun selittelin ja demonstroin Sadulle meidän "controll"-treeniä. Tästä päädyttiin siihen, että ruvetaan treenaamaan kaukkareita ihan läheltä käsimerkkeihin yhdistettynä. Ideana, että esim. maahan piirretään viiva, jolle takajalat laitetaan ja tarkkailen takajalkojen liikkumista. Olen nyt vain jumpannut niin, että Nemo on mulla jalkojen välissä. Tästä pitäisi päästä pikkuhiljaa etiäpäin.

Sitten tehtiin vielä askelsiirtymätreeniä. Näissä pitää kiinnittää huomiota siihen, että oma kroppa pysyisi eteenpäin. Nemoa pitää koittaa ohjailla nakilla (pieni kaarre kädellä sivulla), niin että saisi perusasennon suoraan. Yllättävän vaikeaa koittaa pitää oma keho suoraan ja samalla arvioida Nemon asennon suoruus. Taaksepäin pakittaminen sujuu jo ihan hyvin.

Huomenna mennäänkin sitten pyörähtämään Helsingin ryhmänäyttelyyn. Katsotaan, millainen arviointi ja sijoitus sieltä on luvassa. Kolmena päivänä olen käynyt Nemon turkkia läpi ja leikellyt turkista takkuja ja rastoja pois. Varsinkin peppukarvoihin irtoavat karvat rastaantuvat helposti. Pitänee ostaa joku pohjavillaharja, jolla karvan saisi hyvin irti. Samoin jalkojen välissä on rastaa, joka pitäisi oikeastaan leikata kokonaan pois.

Maanantaina jatketaan sään salliessa jälkikurssin parissa ja keskiviikolle olisi luvassa luonnetesti, kunhan nyt vain saataisiin ne tarkemmat tiedot tapahtumasta... Juuri tänään yksi treeniryhmäläinen sanoi saaneensa kutsun kokeeseen Hyvinkäälle koetta edeltävänä päivänä. Nice.

Ruudun uutuudet

Tällä viikolla tilasin netistä ruutuun uutuuksia: keltaiset merkkikartiot ja pinkin ruutunauhan. Tosi hienot! Tänään lähdettiin niitä testailemaan lähikentälle. Ihan alkuun vireviritystä, sen jälkeen suoraan ruutuun. Ruutuunhan mitään virityksiä ei edes tarvitsisi, mutta ajoin sisään uutta treeninaloitusrituaalia.

Ruutu ei tuottanut tälläkään kertaa suurempi ongelmia. Tein myös ruudusta sivulletuloja nyt niin, että ruudun ohi mennässäni heiluttelin lelua tai taputtelin takataskua ja iskostin Nemoon "jännitettä", jolla pikaisisi ruudusta sivulle. Sivulletulon ohjaaminen on jotenkin vaikeaa, kun koira tulee vinosti takaa, jolloin pitää miettiä miten päin itse on ja miten lelun tarjoaa. Tähän olisi hyvä saada pari treenivinkkiä jostain.

Ruudun jälkeen pari metallinoutoa. Näihin tarvitsisi lisää pontta kapulan nostoon ja palautukseen. Pidot on ihan hyviä metallilla, joskaan ei Nemolle mitenkään mieluisia.

Loppuun vielä merkkiä pitkästä aikaa. Eipä paljon tarvinnut muistutella. Hyvin osasi hakea paikan merkin takaa ja paikkaa myös korjailla, jos en heti palkannut liian vinosta asennosta.

Ihan viimoisena treeninä tein kuutiokävelyä merkin ympärillä vasemmalle. Näissä joka kulmassa hidas 90 asteen käännös, joissa Nemon piti siirtää peppua se 90 astetta myös. Ihan vain pari kertaa ollaan vaan ehditty takapuolitreeniä tekemään, mutta todella hyvin hakee oikeaa paikkaa jo nyt esim. askelsiirtymissä.

Kotona ollaan melkein joka päivä jumpattu kaukkareita "control"-treeninä. Erittäin hyvin on treenin sisäistänyt ja tarjoaa jo innokkaasti eri liikevariaatioita. Alkuun tein vain istu ja ylös, nyt myös maahan ja ylös. Vielä muutamia viikkoja treenataan pelkkiä asennonvaihtoja läheltä ennen kuin alan viemään treeniä ulos. Jostain treeneistä pitää myöhemmin palkata kaksi innokasta pitämään Nemon takajalkoja ja alkaa treenailla siirtymiin etäisyyttä.

Mutta selvää pientä esitystä on taas tapahtunut VOI-juttujen kanssa, mikä on erittäin hyvä asia. Nyt vaan jatketaan ahkeraa treenailua!

Virettä!

"Vire ylös!" -teemalla jatkettiin tänään Sadun tottiksissa. Tämän päivän treeneissä sainkin Nemosta kaiveltua esiin ihan uudenlaista virettä ja tekemisen meininkiä.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin taas pelkkää kentälle tuloa, "tottis"-sanaa ja palkkaa. Rauhallinen irrotus ja lelu nopeasti kainaloon. Mamma treenasi "sivu"-käskyn yhdistämistä lelun nopeaan kainaloonlaittoon. Oli yllättävän vaikeaa. Saatiin kuitenkin pari ihan nappisuoritusta eli hyvää singahdusta perusasentoon, josta samantien palkka. Nemo ohjattiin lelulla sivulle ja siitä tehtiin askeleen parin seuruita ja samantien palkka. Ei tarvitse yhtään miettiä, että kontakti tippuisi.

Toisella kiekalla jatkettiin samaa vireharjoitusta, mutta tehtiin vähän muitakin liikkeitä. Alkuun rauhallinen kentälletulo, "tottista"-sana ja palkka eli vireen nosto. Nemo oli jo tässä vaiheessa hihnan päässä katsekontaktissa muhun siihen tyyliin, että "jokos me tehdään jotain?", kun aiemmin kyyläili taivaan lintuja ja kaikkea muuta mahdollista.

Vireennoston jälkeen nopea siirtyminen hyppynoutoon, joka tehtiin liikkuroituna. Saisi kuulemma tarrata kapulaan voimakkaammin ja palautus olla nopeampi. Luovutusasento oli myös vino. Eli treenataan kapulan noutoa ja vauhtinoutoa sekä pitotreeniä.

Kentällä tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja. Vauhdissa ei ollut mitään huomautettavaa, sen sijaan itse taas tein virheen eli ohjasin Nemon lelun heitolla väärään kohtaan (ei siis suoraan eteen). Parempi olisi pitää lelua samassa kohtaa kuin itse on kääntyä koiran tieltä ja pitää lelua hampaiden ulottuvilla tai jalkojen välissä.

Tehtiin myös muutamia muitakin harjoituksia. Lelun vetoa ylöspäin ja koiran käskemistä istumaan, josta irti käsky ja saman tien palkka. Samaa tehtiin myös maahanmenolla.

Tänään tosiaan sain Nemon ihan tosiaan repimään leluaan ja "irti"-käskyn jälkeen laittoi ihan tosissaan hanttiin eli hilasi mua pitkin kenttää. Häntäkin pysyi yläasennossa, mikä kertoo siitä, että ihan eri viretasolla mentiin kuin mihin on yleensä tottunut. Tänään opin sen, että Nemosta saa kaiveltua ihan hyviäkin tehoja irti, kunhan vaan osaa käyttää lelua palkkana oikein. Näistä lähtökohdista ruvetaan rakentamaan pohjia parempivireiselle työskentelylle.

Hyvä päivä

Hyvä päivä voi sisältää monenlaisia asioita. Tänään meidän hyvä päivä syntyi hyväntekeväisyydestä ja mahtavasti meinneistä maastotreeneistä.

Aamulla vein kolme Nemon palkintopussia paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen edustajalle. Ruuat lähtevät myöhemmin Viroon, jossa jotkut nälkäiset koiraressukat saavat niistä toivottavasti myös hyvän mielen ja täyden massun - ainakin hetkeksi.

Illalla täydennettiin hyvä päivä erinomaisella esineruudulla. Olen tehnyt ruutua vain hetsattuna parit viime viikon, tänään sitten ensimmäinen varsinainen ruutu. Todella innokkaasti teki hommia ja haravoi ruutua tarkasti. Esineistä kaksi toi nopeasti, kolmannessa meni enemmän aikaa. Toi innolla hienoon luovutukseen kaikki kolme esinettä. Ruutu oli L-kirjaimen muotoinen, erilainen kuin yleensä. Saattoi siinä mielessä olla piirun verran vaativampi, kun ei ollut normi laatikko. Hyvin pysyi Nemo silti rajojen sisäpuolella.

Jälki oli vajaan tunnin vanha, kun jo jouduttiin se ajamaan. Alussa oli pikku jekku, koska janan jälkeen muutamien metrien päässä meni jo jälki toiseen suuntaan. Hyvin selvitti kuitenkin alun, vaikka oli vähän kokemattomampi jäljentekijä koittanut alkua vaikeuttaa.

Ajoi jäljen hyvin, vaikka maasto oli paikoin hankalaa. Nemo tökkäili itseään risukkoihin niin, että oksiin jäi karvapalloja. Kepeistä nosti kaikki eli 7/7. Varsinkin toinen kulma oli aivan priima, todella tarkasti ajoi päältä. Hyvin korjaili ja haki jälkeä, kepit toi kaikki tosi kuuliaisesti mulle käteen. Janalle lähetystä pitää vielä treenata, mutta paremmin jo alkaa hahmottamaan suoraan etenemistä.

Tokoa ja jälkeä

Lauantaina treffattiin Ella-kasvattajaa ja Tiinaa Hyvinkäällä tokotreenien merkeissä. Sää oli hyvin oikukas ja osa treeniajasta meni rankkojen sadekuurojen vuoksi odotteluun ja jutusteluun. Päästiin me jotain treenailemaankin.

Nemolla kokeilin huvikseen tunnaria nurmella vieraanhajuisilla väärillä. Vielä ei olla ihan tässä vaiheessa, oli paljon häiriötä ja muutenkin liikaa uutta. Tänään aamulla taas ihan normisti "tunnarihuoneessa" eli työhuoneessa yksi täydellinen suoritus.

Tein myös ruutua nurtsilla. Vähän myös seuruun askelsiirtymiä, joihin pitää ottaa alle nyt paljon takapuolenkäyttötreeniä. Meinaa jäädä siirtymissä vinoon, kun ei osaa peppuaan kääntää. Metallinoutoa hyppynoutona, mikä luonnistui ihan kivasti. Kaukoja pitäisi alkaa tahkoamaan ihan viikko-ohjelmalla, muita osia ollaan ainakin jossain määrin treenailtu.

Pääsin katselemaan Ellan kolmen uuden pennun rallatuksia ja Nemokin pääsi juoksemaan parin ihanan nartun kanssa. Hauska, miten poitsun olemus muuttuu, kun tulee ihania tyttöjä ympärille. On kuin mikäkin sulkiaan pörhistelvä riikinkukko :).

Tänään jälkitreenit. Nemppa ajoi jäljen tänään paljon rauhallisemmin ja tarkemmin, kepeistä nosti 7/8. Esineruudun tein ihan pikkutreeninä. Pyysin tyyppiä hetsailemaan lelua pari kertaa. Jälki meni niin mainiosti, että tein esineruudusta loppuun vaan kivan pikkujumpan.

Puuttuva palapelin palanen löytyi?

Sadun tottiksessa jatkettiin viime viikolla aloitettua "tottista"-sanan sisäänajoa. Aloitettiin samalla tavalla kuin viimeksi: koira kentälle normikävelyllä, pysähdys, koiran nimi, sana tottista ja palkka heti perään. Ero viime kertaan oli ilmiömäinen. Nemo alkoi selvästi jo kentälle tullessa odottamaan, mitä tuleman pitää. Oli paljon paremmin kuulolla ja otti kontaktin nopeasti. Tuli jopa perusasentoon ilman käskyä.

Erittäin hyvä juttu oli kyllä nähdä edellinen toimintamalli ja tämä uusi rinnakkain. Aivan huima ero! Alettiin jo vähän rakentaa seuraavia vaiheitakin. Eteenmenoa tehtiin "tottista"-sanan jälkeen niin, että alkuun perusasentoon, kehu, lelun heitto Sadulle joka vei sen kentän päähän ja siitä eteenmenon lähetys.

Samoin seuruuta tehtiin pari askelta samalla alulla, mutta palkka heti parin askeleen jälkeen. Nyt oikeasti ymmärsin tuon "tottista"-sanan idean ja oivalsin, miten sitä Nemon koulutuksessa voisi käyttää. Tuntuu vähän kuin olisi löytänyt taas uuden puuttuvan palasen meidän koulutuspalapeliin :). Uskon kyllä vahvasti siihen, että kun Nemon mielenkiinto saadaan siirrettyä kentällä olemiseen ja vire tällä sanalla ylös, päästään varmasti aika pitkälle.

Muistutuksena vielä itselle se, että koskaan ei ole väärin palata takaisin alkeisiin - päinvastoin pohjien vahvistaminen lisää motivaatiota. "Tottista"-sanaa voisi alkaa käyttää nyt kaikessa treenaamisessa, etenkin silloin, kun tehdään seuruuta tokossa tai tottiksessa. Jos tekee esim. jääviä (sana alussa), voi jäävän tai liikkeelle lähdön jälkeen toistaa sanan "tehdään tottista", jolla vire saadaan taas ylös ja koira odottamaan innokkaasti palkkaamista.

Lelun irrottaminen tehtiin taas niin, että rauhallinen "irti"-käsky ja lelu käteen, nopea sujautus taskuun. Koiraa pitää muistaa palkata myös suoraan lelun irrottamisen jälkeen. Uutena tuli myös se, että käytiin Nemon kanssa kävelemässä lelun kanssa pidempään ennen autoon vientiä eli sai pitää lelua niin pitkään kuin halusi. Jos tiputti lelun, lähdettiin autoon ja hain lelun myöhemmin (Nemolle ajatus, että minä en omista lelua palkkauksen jälkeen).

Tokossa voisin alkaa käyttää siis "tottista"-käskyä alussa myös (kun aina aloitetaan seuruulla) ja eri liikkeisiin lisätä oman sanansa esim. "tehdään ruutu", jotta Nemo tietää mitä tehdään ja osaa siihen virittäytyä. Vanhoja tuttuja juttuja, joita en ole vaan itse osannut vielä liittää meidän palettiin.

Mietin ennen treenien aloitusta Sadun kanssa, että varsinkin tottiksessa minä itse teen liikkeistä ja seuruusta vaikeaa, koska pelkkä ajatus kaavion läpikäymisestä ahdistaa. Nyt kun itsekin saan heti alkuun hyvän vireen itselle ja koiralle, uskon, että myös BH-kaavion treenaaminen alkaa sujua rennommin. Tottiskaavio ei ole voittamaton mörkö vaan haaste, jota kohti mennään pikku pätkä ja palkkaus kerrallaan.

Voittajaa!

Pitkän tauon jälkeen aloin taas palauttelemaan voi-juttuja mieleen. Eilen käytiin lähikentällä tekemässä paikkamakuuta, ruutua ja metallinoutoa. Jätin Nemon paikkamakuuseen samalla, kun lähdin virittelemään ruutua paikoilleen. Taas pitää palata pikkaisen taaksepäin treeneissä eli pitää vahvistaa paikkamakuuta enemmän omana treeninään lyhyeltä välimatkalta ja tiheällä palkkauksella. Meinaa vire tipahtaa ja sitten lösähtää lonkalle, minkä jälkeen voi sitten tulla haistelua yms. Eli teemme vain innostavia paikkamakuutreenejä vähän aikaa!

Syy paikkamakuun vireen laskuun saattoi olla sekin, että Nemo odotti vaan koko ajan, milloin pääsee tekemään ruutua. Se on Nemosta superkivaa! Juoksee ihan kahjona ruutuun ja takaisin. Laitoin alkuun kosketusalustan, mutta ei sitä paljon katsellut. Otettiin muutama paikanhaku reunoilta. Pari kertaa korjautin Nemoa toisella "ruutuun" käskyllä paikasta, kun meni liikaa oikealle - kieppasi selän kautta, tsekkasi törppien paikat ja haki paikan itse keskeltä.

Metallinouto tehtiin omalla pienemmällä kapullalla eka kertaa kentällä. Saalisvietillä ja noutoinnolla hakee kapulaa innokkaasti, mutta luovutus on hankala. Ei haluaisi pitää kapulaa yhtään hampaiden välissä vaan antaa sen retkottaa takahampaiden päällä. Varsinaista irti-käskyä ei siis voi antaa, kun ei kapulaa pidäkään suussa kunnolla. Treenaamme siis pitoa.

Tänään tehtiin myös tunnaria. Sekin on hurjan kivaa! Tein ihan helpot kaksi toistoa, joissa molemmissa haisteli hyvin ja toi oman. Ihanaa, että tämä on hyvin muistissa, koska ennen lomaa tehdyissä toistoissa sekoili ihan omiaan.

Jotenkin toko tuntuu Nemon kanssa vaan paljon luontevammalta puuhalta. Itsekin olen siitä innostuneempi, mikä heijastuu Nemoonkin. Tokossa itsellä on varmempi fiilis, mitä tehdään, joten sekin vaikuttaa Nemonkin tekemiseen. Kun mennään treenirepun kanssa kentälle, ei Nemoa tarvitse juuri hetsailla - vetää kentälle. Vire nousee heti, kun näkee ruutumerkit tai kolistelen sille tunnarikapulalaatikkoa. Pomppii kahjona ja melkein törmäilee seiniin kotona.

Jotenkin olen paljon paremmin onnistunut yhdistämään tokoon sitä virehommaa kuin tottikseen. Nemppa on aika pitkälti sen tyylinen, että tekee mielellään sitä, mikä siitä on kivaa. Jos olen opettanut, että tottis on tylsää, eihän se sitä myöskään mielellään tee.

Sadun tottiskurssin antia

Päästiin tänään Sadun tottiskurssille toisen ryhmän treeneihin paikkaamaan yhtä poisjäänyttä koirakkoa. Tämä oli aivan erinomaista, koska meiltä on jäänyt välistä käytännössä kaikki kerrat yhtä lukuunottamatta. Tämän päivän treeni oli oikein silmiäavaava. Suuri kiitos Sadulle osuvista kommenteista ja huomioista!

Ensimmäinen palaute tuli aivan heti treenin aluksi. Hetsailin Nemon tottumieni kaavojen mukaan kentän laidalla, mistä sain saman tien noottia. Miksi käyttää koiran energiaa ja virettä ennen kentälle tuloa ja antaa palkkaa tyhjästä? Koska nyt meille on käynyt niin, että kentälle tullessa Nemon vire laskee. Se ajattelee "tullaan tekemään tylsiä juttuja kentälle", jolloin vire on luonnollisesti aika matala eikä ole skarppina vaan haistelee ja haahuilee. Kivat jutut on saanut jo ennen kuin on tehnytkään mitään.

Sama juttu perusasennoissa ja siinä seuraamisessakin - homma on tylsää. Kaikista yrityksistäni huolimatta en ole vieläkään osannut yhdistää oikeaa viretilaa seuruun treenaamiseen. Pitää palata taas askelia taaksepäin - mahtavaa palkkaa pelkästä perusasennosta ja seuruusta ihan parista askeleesta.

Sitten palkkausta lelulla pitää muuttaa myös radikaalisti. Nyt olen palkannut oikealta puolelta ja napannut lelun Nemolta saman tien pois leikin ja irti-käskyn jälkeen. Satu neuvoi laittamaan lelun vasemmalle puolelle ja vetäisy siitä koiraa kohti. Irti-käsky on horjuttanut Nemon luottoa siihen, että saa lelun takaisin. Näin ollen irrotuksissa ei meinaa hellittää lelusta vaan jäyskii sitä ja pitää jopa tassulla paikoillaan. Olen luullut, että on vain normaalia leikkimistä, mutta ilmeisesti on sitä, että Nemo kokee lelun menevän aina karkuun eikä halua siitä luopua. Vinkuleluista kyllä muutenkin luopuu vastahakoisemmin. Treenattiin vinkuputkilelulla.

Irrotuksista tehdään nyt rauhallisia. Rauhallinen irti-käsky ja lelu rauhallisesti käteen. Siitä lelun voi sitten saaliinomaisesti kimpauttaa nopeasti taskuun ja jatkaa treeniä. Paljon enemmän pitää irti-käskyn jälkeen vapauttaa takaisin leluun - palkka irrottamisesta tulee heti.

Seuraamisissa voisi muutenkin kehua Nemoa enemmän. Vielä ei ole siinä pisteessä, että vire pitää ilman kehuja pitkää pätkää - jatkuvaa vahvistusta, että tekee oikein ja hienosti.

Toisella keikalla tehtiin sitten pelkkää kentälle tuloa ja aloitettiin "tottista" sanan yhdistäminen. Tämä juttu on tuttu jo ennestään, mutta koskaan aiemmin ei ole syntynyt yhtä tarkkaa kuvaa siitä, mikä Nemon toiminnassa oikeastaan on pielessä enkä ole uskonut myöskään "tottista" sanan tehoon Nemolla. Mutta tehtiin neljä tai viisi kentälle tuloa - kentälle normisti kävellen ilman mitään ihmeellisyyksiä. Sitten pysähdys kentälle, koiran nimi ja sana "tottista" innokkaasti, mikä jälkeen heti palkka ja hilluminen. Äänenpaino vikoilla konsonanteilla, joihin Nemo selvästi reagoi eniten.

Aloitan taas siis vaihteeksi alusta ja rakennan uutta pohjaa. Sinänsä teknisesti seuruu on ihan kuosissa, mutta ongelmat ovat virepuolelle, joten pysähdytään nyt rakentamaan pelkästään sitä virettä. Mikään kiire ei ole mihinkään, koska mitään kisatavoitteita ei ole asetettu lähitulevaisuuteen.

Tehtiin myös Nemon lempparijuttuja eli A:n ylitystä ja eteenmenoa. A-este meni superhienosti kisaesteellä sekä ylityksinä että noutona. Eteenmeno oli hetsattuna, Satu vei lelun ja Nemo haki sen - oli supernopea nouto!

Eli päivän treenianti tiivistettynä:

• Hetsaukset kentälle tullessa ja treenien alussa kokonaan pois.
• Enemmän palkkaa perusasennoista ja lyhyistä seuruista.
• Palkan paikka ja suunta.
• Irti-käsky ja luotto siihen, ettei lelua varasteta aina pois.

Tehdään näitä nyt kuurina ja katsotaan, edetäänkö tällä mallilla mihinkään. Jotenkin on aina niin vaikeaa yhdistää omaan treeniin eri treenivinkkejä ennen, esim. tuota "tottis"-sanan käyttöä, ennen kuin joku oikeasti sanoo, mikä koiran toiminnassa on pielessä. Noh, oppia ikä kaikki! :)

Jälkeä ja ruutua

Ollaan aika paljon jäljessä normaalista treenirytmistä jäljen suhteen verrattuna edellisiin vuosiin. Päätettiin ajaa nyt ainoastaa vieraita hajuja, mikä vaikuttaa treenitahtiin - ilman muita jäljentekijöitä on vaikea treenata. Tänään päräytin jälkitreeneihin Suvipieliseen, mutta hellerajan + 24 astetta, takia viralliset treenit oli peruttu. Meidän auto näytti + 25 astetta, eikä sää ollut helteisin mahdollinen tuulen ja varjon vuoksi. Paikalle ilmaantui onneksi kaksi muutakin treenaajaa, joten saatiin omat treenit pystyyn.

Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu. Nemolle kaksi intonoutoa eli hetsattua esinettä, jotka haki hyvin.

Jäljellä sitten vähän enemmän ongelmia. Janalla etenemistä ei oikein vieläkään osaa kunnolla, pitäisi treenata kuurina. Janalta nosti jonkun jäljen, mutta ajo oli tänään jostain syystä tosi poukkoilevaa. Koitin moneen kertaan kepin noston jälkeen varmistaa, että ajaa oikein, mutta ehkä tuuli oli levittänyt hajua laajalle ja siksi haahuili. Keppejä nosti 3/6.

Loppupäästä ei nostanut mitään, mikä viittaa siihen, että jälki oli hukassa. Palkan tein keppileikillä ilman vikaa keppiä, kun jäljen tekijälläkään ei ollut mitään käsitystä, missä jälki menee ja missä vika keppi voisi olla. Jotain outoa tuossa jäljenajossa kyllä on, jostain syystä tuntuu aika epävarmalta. Yhden kepin nosti jäljeltä niin, että siirtyi reilun metrin paikasta, jossa käveli oikealle jäljelle. Kertoo jotain ajon tarkkuudesta. Jatkamme treenejä.

Voi-juttuja pitäisi koittaa jaksaa treenailla myös. Ollaan jätetty toko ihan tauolle ja keskitytty BH-kokeen hinkkaamiseen. Mölli-BH meni silloin lähtöä edeltävänä päivänä niin heikosti, että motivaatio tottiksen treenaamiseen romahti aika täydellisesti. Saatiin tuomarilta vain ja ainoastaan negatiivista palautetta - onpas kannustavaa. Nemon vire ei vaan kestä ja sitten kun se laskee, toiminta on aivan karseaa. Mikään ei kiinnosta eikä syty mihinkään.

Paikkamakuu sentään meni tosi mallikkaasti, sitäkään ei olla aiemmin päästy testaamaan ns. oikeassa tilanteessa. Ei muuta kuin kärsivällisyyttä vaan ja tarkkaan harkittua treenaamista. Jossain vaiheessa uskoin tuohon koiraan paljon enemmän, mutta nyt on taas näyttänyt todellisen tasonsa, mikä on aika masentava. Nemosta pitkä seuruukaavio on yhtäkuin EVVK - tähän pitää nyt koittaa saada muutosta keinolla millä hyvänsä.

Campingia ja vuorten valloitusta

Nemon kanssa ollaan taas käyty tutustumassa uusiin maailman kolkkiin. Kävimme kiertämässä reilun 2,5 viikon ajan Ruotsia ja Norjaa. Reissumme starttasi Turusta, josta menimme päivälaivalla Tukholmaan. Laivalta suuntasimme Tukholman eteläpuolelle Tyrestan kansallispuistoon yöpymään. Parissa päivässa ajoimmekin jo Ruotsin läpi Norjan puolelle Osloon.



Mielenkiintoista oli se, että vaikka joka paikassa sanottiin, että eläinten tuonti Norjaan on tarkkaan valvottua, ei kukaan tullissa ollut yhtään kiinnostunut meistä eikä varsinkaan Nemosta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, joten mitään ongelmaa ei olisi pitänyt siltä osalta tullakaan vastaan.

Norja on tunnettu huikeista maisemistaan ja näitä upeita maisemia- lumipeitteisiä vuoria, vihreitä laaksoja, vesiputouksia ja koskia - saimmekin ihastella moneen kertaan. Varsinaiset tutustumiskohteemme olivat Jotunheimin, Rondanen ja Dovrefjell-Sundalsfjellan kansallispuistot, joissa kussakin oli todella huikeita vuorinäkymiä ja maisemia kaukaisuuksiin.

Dovrefjell-Sundalsfjellan kansallispuisto on siitä erikoinen, että siellä elää luontaisesti myskihärkiä. Kävimmekin näitä elukoita pienellä vaelluksella etsiskelemässä ja yllätykseksemme tapasimme yhden yksilön aivan polun vierestä ruokailemasta. Tilanne oli aika jännittävä koiran kanssa, koska ohjetauluissa korostettiin, että koiran kanssa myskihärkään on syytä pitää n. 200 metrin turvaväli. Nemon ja myskihärän välissä oli vajaa 50 m, koska elukka oli pakko ohittaa polkua pitkin. Onneksi härkä oli lunkki tapaus, joka ei paljon turisteista - niistä nelijalkaisistakaan - välittänyt. Huikeaa oli nähdä luonnossa myskihärkä, jollaisia olen aiemmin nähnyt vain luontodokumenteissa.

Norjassa kävimme lenkkeilemässä kansallispuistojen lisäski mm. Oslossa, Lillehammerissa ja Trondheimissa. Kaupunkilenkki tehtiin myöhemmin myös Tukholman Vanhassa kaupungissa.

Nempasta kehkeytyi matkan aikana jo kunnon camping-collie. Nukkui jokaisen yhdeksästä telttayöstä siivosti pää milloin minnekin rinkan tai paidan alle tungettuna. Reissun aikana pääsimme valloittamaan monia korkeita paikkoja, kuten melkein kokonaisuudessaan Norjan toiseksi korkeimmaan Glittertinden vuoren, jonka korkein kohta on yli 2400 metrissä. Vuoria ja jos jonkinmoista mäennyppylää tuli kyllä kiivettyä ylös melkein kyllästymiseen asti.

Ruotsin puolella viivyimme viikon Åressa, josta olimme varanneet loma-asunnon viikoksi. Nemo kotiutui tähänkin paikkaan hyvin. Suosikkinukkumapaikat löytyivät nopeasti vierasvessan lattialta sekä kuivauskaapista. Yhtenä aamuna Nemppa pääsi treenailemaan agiesteitä ja monena aamuna odotti aamu-uinti. Vähän lomakivaa poitsullekin!

Kaiken kaikkiaan koko matkamme pariin otteeseen Ruotsin halki sekä Norjan läpi Oslosta Trondheimiin sujui todella hyvin ilman mitään ongelmia. Ei edes eksytty kertaakaan, vaikka kovin kummoisia etukäteisvalmisteluja ei oltukaan laadittu. Laivamatkatkin sujuivat kohtuullisen hyvin siihen nähden, etteivät laivat ole koirille kovin mieluisia paikkoja. Paljon uusia kokemuksia saimme kuitenkin roppakaupalla. Hieno reissu, joka oli helppo tehdä myös koiran kanssa. Pidemmät vaellukset koiran kanssa Norjassa olisivat vaatineet jo parempaa valmistelua, koska Norjan maastot ovat hyvin kivisiä ja korkeuseroja on paljon.

Tottista

Kirstulassa irtoheinä pöllysi ja aurinko paahtoi, kun käytiin treenailemassa taas BH-juttuja. Tällä kertaa BH-kaavio kertaalleen läpi, henkiryhmän kierto ja jäävät. Toinen koira oli tällöin paikkamakuussa.

Nemon parina oli toinen bortsu-uros. Tehtiin ensin paikkamakuu. Siinä oikeastaan mitään ihmeempiä. Pyysin avustajaa antamaan merkin aina, kun Nemppa oli tarkkaavainen ja katsoi mua. Pari kertaa pääsin palkkaamaan. Muuten oli ollut rauhallinen, pikkaisen lonkka-asennossa ja katsellut toisen bortsun puuhia.

Omalla vuorolla kaavio tehtiin "superintona". Koitan nyt kovasti tehdä töitä sen tunnetilan yhdistämiseen seuruuseen -> korkea vire. Tehtiin kaavio lelu kainalossa ja palkkasin lelulla vielä monta kertaa kaavion aikanakin. Lopputuloksena oli sähellystä kaavion kanssa ja yli-innokas koira. Nemppa rupesi ihan varastamaan lelua kainalosta eli porsasteli kunnolla. Mutta eipä paljon kontakti tippunut kaavion aikana eikä henkilöryhmässäkään. Oli kuitenkin eka kerta, kun tehtiin kaavio ja ryhmä putkeen. Siksi halusinkin tehdä vähän överikivana tämän homman.

Jäävissä vire oli sitten jo niin korkea, ettei meinannut paikkamakuussakaan jäädä paikoilleen. Varmaan olisi voinut pistää lelun piiloon, mutta sen tunkeminen piiloon nopeasti on vähän hankalaa. Pitää treenata. Lelun voisi kyllä laittaa jemmaan treeniliivin etupuolellekin, jonne se olisi ehkä helpompi sujauttaa.

Seuruutreenissä pitäisi itse muistaa Suskin ohje siitä, että koiralle yhdistetään tunnetilaa seuruuseen nimenomaan kisamaisesta perusasennosta. Kun ohjaaja tönöttää paikallaan, koira oppii tietämään, että kohta tulee palkka. Itse intoonnun liikaa koiran kanssa hillumisesta. Pitää tota pelkkää peruspalkkausta ja kisamaista asentoa treenata myös.

Loppuun vielä Nemon lempparia eli kisa A:ta kolme kertaa yli. Yhden kerran Nemo töppäsi ylöstulon ja kuului vain "pum", mutta ei onneksi sattunut. Alusta on todella pehmeä ruohokenttä, joten siitä uskaltaa ihan hyvin tehdä korkeammallakin esteellä alastuloja. Ohjasin kaikki alastulot nakilla alas.

Janaa

Jälkitreeneissä paukutettiin janoja. Viime viikonlopun pm-kisoissa oli ollut sen verta heikkoja janasuorituksia voittajaluokan koirilta, että tätä ongelmaa ruodittiin sitten ihan toden teolla. Ryhmässä oli kisoihin meneviä koiria, joten siitäkin syystä tämä tehoisku janoista. Hyödyllistä treeniä ehdottomasti! Mulla ei ole mitään aiempaa kokemusta janoilta ja niiden opetuksesta.

Muistettavia asioita:

• Janalla koiraa saa ohjata suullisesti ja ohjaamalla. Rami tekee omalla koirallaan niin, että lähettää koiran oikeaan suuntaan hihnan päästä näyttämällä suunnan kädellä.
• Janalle lähetyksessä koiran perään saa mennä vasta, kun liinasta on loppu käsillä.
• Tuomari huutaa "takaisin janalle", jos koira lähtee ennen jälkeä väärään suuntaan tai menee vinoon. "Väärä jälki" tarkoittaa, että koira seuraa väärää jälkeä.
• Koira kannattaa suunnata valmiiksi huolella kohti takamerkkiä ja varmistaa, että lähtee etenemään suoraan -> paljon harjoitusta lyhyeltä matkalta.
• Janalle lähetyksessä voi käyttää esim. "eteen jälki" käskyjä.
• Janalla koiralle saa puhua ja sitä saa suullisesti ohjailla esim. takajäljeltä kutsu takaisin (koiran nimi, korjaa yms.) ja lähetys oikeaan suuntaan (helpompaa treenijäljissä, joissa jäljen suunta tiedossa).
• Janalla ei kannata palata taaksepäin tai kutsua koiraa luokse vaan esim. liinalla ohjata sitä oikeampaan suuntaan. Esim. jos koira lähtee vinoon, lähtee itse kävelemään vähän vinoon toiseen suuntaan.
• Takajäljen tunnistusta kuurina -> koira oppii, että vain toisen suunta oikea ja oppii etsimään oikeaa jälkeä (esim. viikko, 2-3krt janatreeni päivässä).
• Ensimmäinen keppi n. 20 m janalta -> koira saa nopeasti vahvistuksen, että lähtee oikeaan suuntaan.
• Tuomari arvostelee janalla etenemistä ja ohjaajan ja koiran toimintaa. Esim. oikaisu kulmasta ei ole iso virhe, voi tipauttaa muutaman pisteen. Isompi ongelma on, etttei koiralle ole huolella opetettu eteenpäin etenemistä ja jäljen poimintaa janalta.
• Janat kannattaa tehdä eri suuntiin ja mahdollisesti jana vähän viistoon alkuun kohti oikeaa jälkisuuntaa.
• Janan olisi hyvä antaa rauhassa vanheta, ettei ole liian tuore ja tuuli paina sitä voimakkaasti eteen- tai taaksepäin.
• Kokemattoman koiran kanssa janalle kannattaa lähteä nopeammin koiran perään ja vahvistaa näin koiran oikeanlaista etenemistä (esim. kehu). Monesti tosin koirat paukkaavat janalla siihen malliin, ettei ohjaaja ehdi kuin pyöriä paikallaan ja koittaa ohjata koiraa edes sinne päin.

Nemon kanssa treenattiin kaksi janaa. Veto puskiin oli hyvä. Ensimmäinen jana oli vähän heikompi, kähti haahuilemaan jälkeä sivuilta. Lähetin uudestaan. Jäljenajo ei ollut mielestäni kovin tarkkaa aluksi, yksi keppi jäi. Viimeisen nosti.

Toinen jana oli parempi. Hyökkäsi janalle niin, etten ehtinyt kissaa sanoa ja sain palovammat kämmeneen. Tältä jäljeltä nosti molemmat kepit. Edelleenkään en ole ihan tyytyväinen jäljenajoon, vähän haahuilee liikaa. Toisaalta tämä oli vasta kauden toinen jälki. Pikkaisen ripeämpää treenitahtia voisi koittaa pitää, jos meinaa tänä kesänä taas kehittää jäljenajoa.

Treeniporukassa katsottiin toistemme janoja. Hyvin erilaisia suorituksia oli nähtävissä. Tuli käsitys siitä, mitä kaikkea koira voi janalla tehdä. Pääosin jälki oli kaikille koirille superkivaa ja hännät viuhuivat ahkerasti. Kiitos Ramille ja Pirjolle hyvistä janavinkeistä!

Susanna Korrin koulutus Salossa

Päivä vierähti tottiskoulutuksen merkeissä Salon koirahallilla. Sipin nykyinen omistaja laittoi kutsun mulle koulutuksesta ja päätin Nempan kanssa osallistua. Kaksi kärpästä samalla iskulla: nähtiin Sipiä ja saatiin vinkkejä tottikseen.

Suskilla oli hyvin saalispohjainen koulutustyyli, mikä sopi meille oikein hyvin. Todella selkeää ja ideoita antavaa kouluttamista! Muidenkin koirakoiden ongelmista ja niiden treenivinkeistä oppi paljon. Moni juttu oli jo ennestään tuttu, mutta ihan hyvää muistutusta. Pitäisi muistaa treenailla liikkeitä enemmän osissa ja palkata niistä liikkeiden osasistakin enemmän.

Nemon kanssa otin seuruuta (motivaatio, vire ja kesto). Teorian tasolla käytiin läpi pk-hyppyä. Seuruussa mietittiin liinapakotteen hyötyjä ja haittoja. Kokeiltiin ensin ihan paikoiltaan häiriöstä (pikku nyppäisy, jos kontakti tippuu). Nemon kanssa tätä on jonkin verran treenattu, mutta edelleen vaatii vahvistamista. Nyppäisystä otti kontaktin hyvin.

Kokeiltiin samaa seuruusta. Tässä painopisteessä oli "koiran tunnetila" eli hyvän vireen ylläpitäminen. Tehtiin pientä pätkää saalispalkalla (lelua saa jahdata ja sitten se napataan taas selkätaskuun ja seuruu jatkuu). Tätähän me ollaan tähänkin asti koitettu rakentaa. Ideana se, että palkataan aina hyvästä vireestä. Tavoitteena olisi, ettei kieltoa ja nyppäisyä joutuisi kovin paljon tekemään, koska pakote laskee Nemolla virettä. Pääosin pitäisi pyrkiä aina onnistuneeseen jatkuvaan kontaktiin hyvässä vireessä. Pakote on sitten ns. lisäkeino, jos kontakti jostain syystä häviää. Edelleenkään ei pidä siis alkaa Nemon kanssa ahnehtimaan, jos haluaa nimenomaan kehittää tunnetilaa ja virettä seuraamiseen.

Hypyssäkin paljon sitä, mitä jo tiedettiin - rimat hypyn molemmin puolin ja varmuutta hyppytekniikkaan. Suskin mielestä kannattaisi alkaa hypyttää enemmän 80 sentistä ja alkaa sieltä nostaa korkeutta. Uusimmassa Palveluskoirat-lehdessä oli myös hyppytekniikasta juttu, jonka luin. Hyppy pitäis hahmottaa myös osasista koostuvana liikkeenä, jonka eri osa-alueita pitäisi treenata. Agiesteet olisivat aika pop meidän hyppytreenien pohjaksi. Pitänee käydä lehti jostain hommaamasta. Vielä kun en ole älynnyt Palveluskoiraliittoon liittyä.

Oli kiva seurailla myös Hennan ja Sipin puuhailuja. Tekivät palkkausta eli sitä, miten lelun saa Sipiltä menettämättä sormiaan. Hyvin sujui. Tosi kivasti Sipi on ottanut Hennan omaksi ihmisekseen.

Huomenna olisi vuorossa pitkästä aikaa jälkitreenit ja tiistaina BH-treenit. Lauantaina olinkin Suvarin majalla pm-kisojen talkoissa. Paljon olisi nyt intoa treenaamiseen, kun vaan olisi aikaa ja mahdollisuuksia treenailla! Puolentoista viikon päästä ollaan jo matkalla Tukholmaan. Päästään vielä edeltävänä iltana osallistumaan mölli-BH-kokeeseen. Heinä-elokuulta voisi seuraavaa BH-koetta katsella.

Kaupunkiosuutta Prismalla

BH-kurssin kanssa oli vuorossa kaupunkitreeni Prisman parkkiksella. Mukaan saatiin aito ja oikea pk-tuomari, joten osuuteen sai jo ihan hyvän jännitystreeninkin.

Tuomari suunnitteli reitin ja koirat menivät tätä reittiä yksi kerrallaan läpi. Alkupään tekijöillä oli tosi hyvin häiriötä ihan kurssilaisten ohellakin. Nemon kanssa mentiin vikoina 15 min ennen kaupan sulkeutumisaikaa, joten ylimääräistä häiriötä ei enää edes ollut. Mutta ollaan me kaupungissa muuten liikuttu niin paljon, ettei lisähäiriöstä niin väliä.

Nappasin Nempan suoraan autosta tuomarin eteen, mikä ei oikein ollut paras vaihtoehto. Jotenkin oli ihan "huu haa" ja haahuili sinne tänne. Lenkeillä tykkään, että on kohtuullisen kuulolla kuitenkin eikä nenä maassa vispaa edestakaisin. Reitillä oli paljon hajuja, joten yhtä nuuskimistahan se oli.

Pyörien ohitukset ja muut menivät ihan hyvin. Auton luona meinasi hypätä moikkaamaan, mutta tämän kielsin pikku näpäytyksellä. Koiratkin ohitti lähinnä puskia haistellen ja merkkaillen. Henkilöryhmässä oli hyvin kuulolla, nätisti sivulle ja maahan.

Kaupan edessäkään ei varmaan kummempia. Istumaan käskin ja maasta poitsu löytyi. Ei paljon ollut mitkään häiriöt kiinnostaneet.

"Heittämällä läpi" oli tuomarin kommentti, mutta sanoi, että koirien ohituksessa Nemo meni jotenkin sijaistoiminnolle. Alussa oli ollut up, sitten koirien kohdalla tuli joku laskusuhdanne ja oli mennyt jotenkin sijaisvireelle (haistelu, koiran väistely). No, en mä kyllä tällaistäkään käytöstä ole hakenut (jos en sitä vaanimista ja hyökkimistäkään).

On ihan totta, että koirien ohitukset mennään nykyisin melko kovassa kurissa. Kontaktia vaaditaan ja saatetaan jopa vähän persauksesta nipistää, jos ei mennä ohi. Nemo on kuitenkin h-e-r-k-k-ä koira, jolle aika nopsaan voi kehittyä kaiken maailman juttuja, jos mennään liian kovilla keinoilla. Toisaalta normilenkeillä kyllä mielestäni käyttäytyy normaalimmin eli on koirasta kiinnostunut ja saa ihan oikeasti käyttää niitä keinoja, että se kontakti syntyy ja pysyy - varsinkin jos toinen koira haukkuu. Jännä koira, toisaalta se on herkkä, toisaalta taas ei.

Koirien ohitukset ovat menneet viime aikoina ihan kivasti ja palkkaa saa jokaisen onnistuneen ohituksen jälkeen.

Tuomarin kommenttien aikana Nemppa retkotti ketarat kohti taivasta  ei paljon stressaa vaikka ympärillä 10 vierasta tyyppiä. Tuomari esitti Nemon lelupallolla koiran pakotesuuntia hihnalla, jolloin Nemosta oli tosi jännää koittaa jahdata palloa. Leikki vieraan miestuomarin sekä kouluttajanaisen kanssa - ei siis enää mitään varautuneisuuksia vieraita ihmisiä kohtaan. Hyvä niin.

Jämsän Erkkari 18.5.

Perinteinen bortsujen ja kelpieiden Erkkari järjestettiin tänä vuonna Jämsässä. Meidän startti tähän näyttelyyn ei ollut kovin kummoinen, koska aamulla kamojen kanssa sählätessäni astuin vahingossa Nemon hännän päälle ja liukastuin rappusissa. Vähän aikaa piti keräillä itseään ja miettiä, että mitähän tästä päivästä tulee.

Onneksi itse näyttely meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Avointen luokkaan oli ilmoitettu n. 15 urosta ja vain neljä koiraa sai ERI:n. Nemo oli yllättäen yksi näistä koirista. Nemo oli kehässä oma vinkuli itsensä eli välillä laukkaili, mutta muuten meni mallikkaasti. Tuomari koplasi koirat läpi tosi tarkasti, katsoi kaikki paikat ja kurkkasi päällyskarvan allekin. Nemo oli onneksi tuomarin kopeloinnissa tosi fiksusti.

Tuomarina oli Wayne Fleming Austaraliasta ja hän tuumaili Nemosta näin:

"3 years old male. Well balanced. Typical of the breed. Correct ear placement. Dark eyes. Correct scissor bite. Strong muzzle. Good front and rear angulation. Strong body. Correct topline. Moves very freely on the move. Very thick coat and undercoat."

Pesin Nemon vähän turhan myöhään, joten poitsun turkki oli melkein kuin villakoiralla. Tosi puff. Ensimmäisen arvostelukierroksen ohessa saatiin kutsu myös avointen urosten Paras pää-kilpailuun, josta ei kuitenkaan menty jatkoon.

Nemo oli lopulta AVK4. Perinteistä, että arvostelu on "good, good, good", mutta lopussa tulee lämmintä kättä. Ei saatu edes SA:ta. Mutta olen kuitenkin arvosteluun tyytyväinen, koska tuomarilinja oli tosi tiukka. Monet koirat saivat H:ta ja EH:ta.

Näyttely oli järjestetty tosi hyvin. Harmi vain, että sade pilasi vähän päivää. Välillä satoi tosi rankasti ja kehässä olikin esillä varmasti paljon uitetuilta rotilta näyttäviä otuksia. Se siitä turkin puunauksesta.

 

Nemppa miettii: "Mitä toi tuomarisetä oikein tekee?"



Passi, hammasharja ja kyy

Eilen tehtiin taas historiaa ja käytiin Nemon kanssa ekan kerran kahdestaan eläinlääkärissä. Tutustuttiin Hämeenlinnan Animagiin. Hyvät tilat ja ystävällinen henkilökunta. Nemo sai rokotuspassiinsa merkinnän kennelyskästä. Rokote annettiin ensimmäisen kerran nenän kautta, mistä Nemo ei hirveästi pitänyt. Ihan samantien vastaanoton lattian nuuhkimisoperaatio kuitenkin jatkui eli tuskin mitään lääkärikammoa syntyi tälläkään kertaa.

Samalla ostin Nemolle myös hammasharjan ja -tahnan. Kokeiltiin eka kerta eilen hampaiden pesua. Eipä tämäkään kauhean mieluisaa ollut, mutta kulmahampaat sain pestyä hyvin.

Tänään käytiin treenailemassa vähän ruutua ja seuruita. Tehtiin henkilöryhmää luovasti kiertelemällä puiden ympärillä. Pidempikin seuruupätkä meni ihan kivasti, tosin välillä sihisin ihan tarkoituksella Nemolle "jes", jotta kontakti varmasti pysyi.

Iltapäivällä lenkkeiltiin Moreenilla. Se kaikista suurin pelko kävi tänään toteen eli tavattiin polulta kyy. Sami huomasi kyyn vasta, kun Nemo oli jo sen yli mennyt. Pikkaisen meinasi iskeä itselle paniikki ja ällötys. Onneksi kyy ei purrut, mutta mun käärmekammo ei ainakaan tästä helpottanut. Nemo kulkee joka lenkin metsässä flexissä ja aurinkoiset paikat kyylään kyllä tosi tarkasti. Aika epätodennäköistähän se on, että kyy purisi, mutta parempi katsoa kuin katua.

Illalla vielä luvassa Nemon pesu erkkariin ja pientä seisotustreeniä Suomi-Slovakia -ottelun erätauoilla.

Kirstulan BH:t

BH:ltiin taas Kirstulassa. Eiliset jälkitreenit piti jättää väliin yllättävän perhejutun takia, mutta nyt päästiin taas treenaamaan. Teemana seuruukaavio ja paikkamakuu sekä liikkeestä maahanmeno. Tykkään tosi paljon tästä, että joka kerralla tehdään vain pikkuosia.

Alkuun pk-tuomari kävi kertomassa omia näkemyksiään kokeesta ja siitä, miten hän sitä arvioi. Noilla kriteereillä (ainoa suoraan hylkäävä virhe on toisen koiran pureminen) oltais päästy vapun koe ihan kirkkaasti läpi. Tavoitteet ovat kuitenkin BH:ta korkeammalla, joten toivon kyllä myös BH-kokeeltakin jo ihan mallisuoritusta.

Tuomarin jutustelun jälkeen mentiin kouluttajan tervehdykseen. Oltiin Nemon kanssa mallikkaasti ekana valmiita, kun muut koittivat saada koiransa hallintaan. Tässäkin tilanne tulee olemaan ihan toinen, kun A) välissä ei saa antaa palkkaa = nakkia ja B) koiraa ei saa kovin paljon nykiä tai tökkäistä pohkeella. Pitää treenailla tätäkin.

Henkilöryhmän tein taas intona eli lelu kainalossa ja paljon palkkaa seuruupätkien välissä. Sinänsä Nemolle hyvä tapa palkata, mutta edelleen arveluttaa tuo kesto ja vire. Pitää alkaa vaan rohkeasti vaatia sitä hyvää tekemistä. Kettumainen koira, kun tuota tekemisen draivia ei aivan järjettömästi ole luontaisesti. Tänäänkin parin henkilön jälkeen nokka maahan. Ei se auta kuin treenata.

Sen sijaan liikkeestä maahanmeno oli erinomainen (ohjaajakin muisti pysähtyä ja käskeä siitä maahan). Paikkamakuu oli myös hyvä treeni. Siinä Jaana-Maarit tuotti kaiken maailman ääniä "tule, vapaa, jee, mennään" ja Nemon piti pysyä maassa. Alkuun pari kertaa lähti, mutta sen jälkeen tajusi, ettei häiriöeukkoa ei saa kuunnella. Poitsun ilmeet olivat kyllä hauskoja, kun koitti vastustaa houkutuksia.

Porukka kävi vielä treenien lopuksi kävelemässä kaavion läpi pysähdyksineen ja vauhdin muutoksineen. Itse olen sitä sen verran jo kävellyt yksikseni, että päätin jättää väliin tällä kertaa. Tänään kuitenkin kuva kokeesta selkeytyi ja nyt on jo tosi paljon parempi fiilis oman osaamisen suhteen kuin pari viikkoa sitten.

Virallisten treenien jälkeen kävin vielä tekemässä pari tasamaanoutoa ja kisamallin A:n ylitystä. A on ihan Nemon lemppariliike. Pari kertaa ihan tarkoituksella viivästytin käskyä esteen takana ja kurkkasin, pysyikö Nemo paikoillaan. Nemo oli molemmilla kerroilla hiippaillut pari kolme metriä eteenpäin. Draivia tähän esteeseen kyllä löytyy! Pitää vaan treenailla vielä niitä alastuloja ja noutoja.

Retkeilyviikonloppu

Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen pyörähtämään Pääjärven ulkoilualueella Tammelassa. Kevät on jo pitkällä ja paras tapa nauttia hienoista keleistä on ehdottomasti lähteä pienelle metsäseikkailulle. Pääjärvellä käytiin kiertämässä n. 5 km lenkki.

Lauantaina jatkettiin metsäseikkailuiden merkeissä ja ajettiin puolen päivän aikaan Isojärven kansallispuistoon Kuhmoisten kylkeen. Parkkipaikka oli täynnä autoja, mutta metsässä vastaan ei tullut juuri ketään. Isojärvellä kierrettiin n. 11 km lenkki.

Matkalle mahtui hienoja kivikkoja ja suolampimaisemia. Polut olivat hyvin merkattuja ja hyväkuntoisia. Ruokatauolla Nemppa oli tuttu levoton itsensä ja vietti tauon ensin makkaranpaloja etsien ja sen jälkeen käskyn alla maassa. Ei vielä ollut alla niin paljon kilometrejä talsittuna, että olisi itse hakeutunut maahan lepäämään. Koko matkan olisi vetänyt täyttä vauhtia eteenpäin ellei välillä olisi ollut "takana"-käskyn alla, mitä noudatti todella säntillisesti. Alamäissä ihan pysähtyi, ettei olisi mennyt Samin ohi. Todella hyödyllinen käsky metsään, jos haluaa kävellä rauhassa ja katsoa maisemia. Käärmeitä ei onneksi näkynyt, vaikka kivikkoalueilla niitä lähes maanisesti joka kiveltä kyyläilin. Kyypakkauskin unohtui autoon.

Näin on retkeilykausi startattu. Tänä vuonna käydään varmaan tutustumassa moniin muihinkin kansallispuistoihin. Seuraava listalla voisi olla Repoveden kansallispuisto, jota on kehuttu hienoksi nähtävyydeksi. Nemolle on siis luvassa paljon lisää metsäseikkailuja. Onneksi poitsu tuntuu viihtyvän metsissä hyvin.

Suolampi josta kuului keväistä kurnutusta. Sammakoita bongailtiin paljon muistakin lammista.

 

 

Nemppa katsoo kaiholla järvelle: "Tonne kun pääsis uimaan".





BH-kurssi

Koska meidän kantti ei riittänyt vielä osallistua BH-kokeeseen, päätin treenailla lisää koetta varten BH-kurssilla. Kurssi kestää kuusi kertaa ja joka kerralla on omat teemansa. Valitettavasti meiltä jää kesäkuun reissun takia kaksi viimeistä kertaa välistä, joten näin missaamme myös BH-möllikokeen. Varmasti noilta neljältäkin kerralta saadaan paljon irti.

Ekan kerran teemana oli "tasotsekkaus". Jokainen koirakko teki yksilönä seuraamista, käännöksiä, henkilöryhmän ja jäävät. Otin Nemolla tarkoituksella helpotettuna ja intona eli välissä palkkaa lelulla ja lelu koko ajan kainalossa. Tällä ihan mallikasta menoa, pikkaisen tosin meinasi välillä nenä tippua maihin. Otan kuitenkin heti sen linjan, että kentän haistelu on ehdoton nou nou.

Kouluttajiltakin saatiin palautetta, että ihan hyvin menee. Varmaan tuolla välipalkkausmetodilla, jota olen nyt tehnyt, mennään tästäkin eteenpäin. Alan varmaan aika reippaasti palkkausväliä pidentämään ja tietty sitten muuttelemaan palkkausrytmiä. Yhdistetään tähän sitten vielä sitä hihnapakotetta pidemmillä pätkillä ja sen jälkeistä palkkaa. Eiköhän me näillä viritelmillä nyt saada se kaavio edes kertaalleen läpi lopulta nätisti. Palkkaa perusasennosta pitää myös muistaa antaa enemmän.

Uutena juttuna tuli se, että BH-kokeessa pitää nykyisin pysähtyä jäävissä. Tokoa koko talven takoneena käskin Nemon vaan maihin ja jatkoin matkaa. Tämä olisi kokeessa kuulemma pitänyt uusia. Kummallista.

Kiva kuitenkin, että nyt saadaan tottistreeniä enemmän alle ja voidaan sitten varmoin mielin lähteä sitä BH:ta kokeilemaan ehkäpä heinäkuussa. Kesäkuun reissu vähän katkaisee tätä meidän treeniputkea, mutta ehkä Nemolla olisi sitten taas enemmän intoa, kun ei ole pariin kolmeen viikkoon mitään treenaillut. Tai no, voi kai siellä jossain Norjan kansallispuiston perukoillakin tottista treenailla.