Pahoinvointi alkaa onneksi hieman helpottaa, joten olen jaksanut alkaa miettimään taas enemmän treeniasioita. Tänään käytiin valmennusryhmän treeneissä hakemassa lisää kokemusta liikkeiden välien ja treenimoodin rakentamisesta. Alkuun kisamaista, sitten paikallaolot ja loppuun omia treenejä samalla kentällä.
Nemolle suunnitelmissa oli treeni, jossa pääpaino oli siirtymissä liikkeestä toiseen. Ajatuksena oli tehdä tällainen treeni: tarkastaminen, siitä siirtymä ja palkka, siirtymä ja liike, siirtymä ja palkka. Päästiin kentälle tarkastus ja ensimmäinen siirtymä palkaten läpi ok, mutta Riikka halusi, että otetaankin alusta. Eli kentän reunalla pieni leikki, kentälle tulo ja palkka. Nemo saisi olla siirtymissä vieläkin terävämpi eli pitää palkata enemmän siirryttäessä ja kontaktista.
Kehärutiinina siis se, että juuri ennen kehään menoa pieni leikki, lelu piiloon ja kehään hyvällä vireellä. Leikeistä vaihdetaan nakkiin, koska irti-käsky latistaa. Same old, same old...
Pikku palasten sijaan treenataan enemmän kokonaisia liikkeitä, jotta palkka tulisi oikeasta asiasta: kun liike on tehty ja ollaan taas perusasennossa. Mulla on pitkään ollut ajatuksena, että kun treenaan paljon paloja ja niihin tunnetilaa runsaalla palkkauksella, näkyisi koko liikkeessä sama fiilis. Tämä ei Nemon kanssa päde eli pikkuosiin treenattu vire ei siirry suoraan isoihin kokonaisuuksiin. Olipas yllättävää :). Ongelma ei ole liikkeissä vaan kokonaisuuksissa.
Ihan hyvä pointti oli se, että palkkaa ei pitäisi tulla enemmän pikkuosista, koska muuten palkattomampi iso kokonaisuus on tylsempi. Pikku paloja pitää treenata enemmän jännitteen ja sosiaalisen palkan ja maltillisen palkkauksen kanssa. Koska tehdään tunnetilaa kokeenomaiseen, esim. noutojen luovutuksia yms. ei treenata kokonaisina nyt ollenkaan, jos johonkin pitää puuttua ja kieltää. Tehdään pitoja valmiiksi erikseen.
Vaikka samat asiat on sanottu jo eri kouluttajien suusta sata kertaa, mä en vaan jotenkaan osaa hahmottaa tuota koekokonaisuuden rakentamista Nemon kanssa. Se vireen ylläpidon rakentaminen tuntuu vaikealta, kun tuo koira ei anna mulle mitään ilmaiseksi ja on niin herkkä kaikille mun mielenliikahduksille. Moottoria on, mutta se säädinnappi on hukassa :).
Paikallaolot meni kohtuullisesti. Nemo oli vähän latautunut vielä edellisestä treenistä, joka oli juuri ennen paikkamakuuta. Evl:n paikkamakuun luoksetulossa oli taas kuin piesty sika. Tuli korvat luimussa :/. Tehtiin vielä kuuntelutreeniä maahan-istu pikkuringissä. Siinä saatiin kivasti onnistumisia.
Liikkeiden väliin tehtiin kokonaisena liikkeenä kaukot. Tässä kaikki muut vaihdot toimivat, paitsi ylös-taa. Pitää miettiä tähän mahdollisesti selkeämpää käskyä ja käsimerkkiä.
lauantai 3. lokakuuta 2015
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Treenaamattomuutta
Monta viikkoa on vierähtänyt eikä olla saatu treenattua oikeastaan mitään. Syy tähän on se, että olemme saamassa perheenlisäystä ja kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista. En ole päässyt Nemon kanssa kovin monena päivänä edes lenkkeilemään saati treenaamaan :(. Toivotaan, että pahoinvointi hellittäisi pian. Myös töihin paluu on verottanut vapaa-aikaa ja voimia.
Olemme treenailleet kerta viikkoon Annen ryhmässä sunnuntaisin. Treenit ovat menneet tosi vaihtelevasti. Välillä ihan hyvin, välillä aivan päin mäntyä. Vähän taas myös omasta voinnistani riippuen. Ongelmina ovat olleet vanhat tutut: treenimoodi, hallinta kehässä ja liikkeiden välit, perusasennot sekä kapuloiden pidot.
Yleisesti olen kiinnittänyt nyt erityistä huomiota Nemon vireeseen ja koitettu rakentaa tunnetilaa eri liikkeisiin jännitteen kautta. Olen koittanut olla treeneissä mustavalkoisempi ja rakentaa selviä rutiineja kehään menoon ja liikkeiden väliin. Näitä katsottiin paljon Valmennusryhmän treeneissä Riikan kanssa.
Viime sunnuntaina oli myös Maaritin koulutus. Sinne en osannut oikein valita mitään fiksua treenattavaa. Jotenkin oli sellainen fiilis, että en osaa ohjaajana yhtään mitään, koira ei osaa mitään eikä me mitään saada aikaankaan. Raskaana on vaarallista treenata, kun käy niin herkillä, että ottaa entistä enemmän kaikki kommentit itseensä.
Koulutus olikin sitten täysi fiasko. Ajelimme kotiin Espoosta paria tuntia ennen koulutusta. Nemo ei selvästikään ollut parhaimmillaan. Ajattelin ottaa ihan perusasioita, kuten sivulletuloa, kapulan palautusta ja ehkä pari kisamaisempaa. Treeni meni koiran kanssa vääntämiseen. Ekalla kiekalla käyteltiin hihnapakotteita ja haastettiin Nemoa sivulletuloihin ihan tosissaan. Maarit mm. pidätteli Nemoa hihnalla ja itse kutsuin sitä sivulle minkä ehdin. Saatiin Nemo tosisaan tekemään, mutta tämä ei ole se koulutustyyli, jolla haluan koiraani kouluttaa. Enkä usko sen pitkälle Nemon kanssa kantavankaan.
Toisella kiekalla (Nemo oli ilmeisesti vieläkin jotenkin paineistunut), Nemo lällätteli ja näytteli mulle suoraan sanottuna keskisormea. Hyppynoutoa ei ole vetänyt ikinä noin överiksi! Kapulan kanssa ei osata kiertää merkkiä, perusasentoihin voi koomailla vinoon niin monesti kuin huvittaa. Jälleen meni kaikki negatiivisen kautta, kun ei tehnyt mitään. Jälleen treeni, jota ei kannata Nemolla kovin montaa kertaa toistaa. Koulutuksen jälkeen oli sellainen fiilis, että joskohan lopetetaan koko tokon treenaaminen, kun ei tästä mitään tule!
Onneksi tänään saatiin tehtyä ihan supertreenit liikkuroituna. Ekalla kiekalla seuraaminen, kaukot ja ruutu. Seuruussa vähän väljyyttä käännöksissä ja peruutukset vähän vaikeita, muuten ok. Kaukossa ylös-taa ei toiminut. Muut meni hyvin eikä liikkunut. Kisaetäisyys, liikkuri ja kylttihäiriö kaikki samalla kertaa. Ihan hyvä. Ruutu oli tosi kiva, alkuun pitää saada parempi kontakti!
Tokalla kiekalla ohjattu ja tunnari. Ohjatussa seuruuseen lähtö voisi olla tsäpäkämpi, muuten oli vauhdikas nouto ja palautus. Kapulan palautusta pitää treenata. Tunnari oli hyvä, vaikkei olla tehty ehkä 7 viikkoon. Kisamatkalta ja hallissa liikkurihäiriön kanssa. Haisteli kapulat kolme neljä kertaa läpi ennen kuin nosti oman :). Tuontikin kohtuu nopea, mälläystä palautuksessa. Oi, tuli tarpeeseen nämä onnistumiset! Nemo oli niin mukana menossa ja teki töitä hyvällä vireellä. Nyt taas tsemppi päälle jo treeniputki auki :).
Olemme treenailleet kerta viikkoon Annen ryhmässä sunnuntaisin. Treenit ovat menneet tosi vaihtelevasti. Välillä ihan hyvin, välillä aivan päin mäntyä. Vähän taas myös omasta voinnistani riippuen. Ongelmina ovat olleet vanhat tutut: treenimoodi, hallinta kehässä ja liikkeiden välit, perusasennot sekä kapuloiden pidot.
Yleisesti olen kiinnittänyt nyt erityistä huomiota Nemon vireeseen ja koitettu rakentaa tunnetilaa eri liikkeisiin jännitteen kautta. Olen koittanut olla treeneissä mustavalkoisempi ja rakentaa selviä rutiineja kehään menoon ja liikkeiden väliin. Näitä katsottiin paljon Valmennusryhmän treeneissä Riikan kanssa.
Viime sunnuntaina oli myös Maaritin koulutus. Sinne en osannut oikein valita mitään fiksua treenattavaa. Jotenkin oli sellainen fiilis, että en osaa ohjaajana yhtään mitään, koira ei osaa mitään eikä me mitään saada aikaankaan. Raskaana on vaarallista treenata, kun käy niin herkillä, että ottaa entistä enemmän kaikki kommentit itseensä.
Koulutus olikin sitten täysi fiasko. Ajelimme kotiin Espoosta paria tuntia ennen koulutusta. Nemo ei selvästikään ollut parhaimmillaan. Ajattelin ottaa ihan perusasioita, kuten sivulletuloa, kapulan palautusta ja ehkä pari kisamaisempaa. Treeni meni koiran kanssa vääntämiseen. Ekalla kiekalla käyteltiin hihnapakotteita ja haastettiin Nemoa sivulletuloihin ihan tosissaan. Maarit mm. pidätteli Nemoa hihnalla ja itse kutsuin sitä sivulle minkä ehdin. Saatiin Nemo tosisaan tekemään, mutta tämä ei ole se koulutustyyli, jolla haluan koiraani kouluttaa. Enkä usko sen pitkälle Nemon kanssa kantavankaan.
Toisella kiekalla (Nemo oli ilmeisesti vieläkin jotenkin paineistunut), Nemo lällätteli ja näytteli mulle suoraan sanottuna keskisormea. Hyppynoutoa ei ole vetänyt ikinä noin överiksi! Kapulan kanssa ei osata kiertää merkkiä, perusasentoihin voi koomailla vinoon niin monesti kuin huvittaa. Jälleen meni kaikki negatiivisen kautta, kun ei tehnyt mitään. Jälleen treeni, jota ei kannata Nemolla kovin montaa kertaa toistaa. Koulutuksen jälkeen oli sellainen fiilis, että joskohan lopetetaan koko tokon treenaaminen, kun ei tästä mitään tule!
Onneksi tänään saatiin tehtyä ihan supertreenit liikkuroituna. Ekalla kiekalla seuraaminen, kaukot ja ruutu. Seuruussa vähän väljyyttä käännöksissä ja peruutukset vähän vaikeita, muuten ok. Kaukossa ylös-taa ei toiminut. Muut meni hyvin eikä liikkunut. Kisaetäisyys, liikkuri ja kylttihäiriö kaikki samalla kertaa. Ihan hyvä. Ruutu oli tosi kiva, alkuun pitää saada parempi kontakti!
Tokalla kiekalla ohjattu ja tunnari. Ohjatussa seuruuseen lähtö voisi olla tsäpäkämpi, muuten oli vauhdikas nouto ja palautus. Kapulan palautusta pitää treenata. Tunnari oli hyvä, vaikkei olla tehty ehkä 7 viikkoon. Kisamatkalta ja hallissa liikkurihäiriön kanssa. Haisteli kapulat kolme neljä kertaa läpi ennen kuin nosti oman :). Tuontikin kohtuu nopea, mälläystä palautuksessa. Oi, tuli tarpeeseen nämä onnistumiset! Nemo oli niin mukana menossa ja teki töitä hyvällä vireellä. Nyt taas tsemppi päälle jo treeniputki auki :).
torstai 6. elokuuta 2015
Kaukoja
Nemon kaukotreeniä tältä viikolta. Pahoittelemme pään puuttumista. Piti virittää kamera säkkituoliin oikeaan kohtaan, oli aika vaikeaa. En jaksanut ottaa uutta otosta. Olennaisintä tässä varmaan onkin ne jalat eikä pää. :)
Mun mielestä kaukot menneet tosi kivasti eteenpäin. Maahan-ylös-maahan -vaihtoonkin tullut varmuutta. Ylös-taa (istu) liikuttaa yleensä oikeaa tassuaan. Mutta jos vasen pysyy paikoillaan, ei varmaan ole vaarallista?
Tänään vaihtoja 12 askeleen päästä. Etäisyys ei näytä olevan mikään ongelma, kun tekniikka on mennyt jakeluun. Huh hah hei, ei siinä mennytkään kuin pari vuotta! Pientä hiomista on varmasti edelleen ja itse täytyy kiinnittää huomiota rauhallisempaan vaihtorytmiin. Häiriöitä lisää ja treeniä eri paikoissa...Mutta se osaa!!! :)
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Kreppikoira jäljestää (jäljet 4 ja 5 / 15)
Viimeisimmät ohjatut jälkitreenit on vedetty enemmän tai vähemmän sateisessa säässä. Sateessa Nemon turkki käppyröityy krepeille pohjavillaa myöten ja on ulkonäöltään suunnilleen lampaasta tai myskihärästä seuraava. No, eipä kreppiturkki jäljenajoon vaikuta.
Viime jäljet on tehty Huhmaristoon. Melko samaa kaavaa eli kulmatreeniä. Ekassa 5 kulmaa, 8 keppiä (nosti 7). Toka 5 kulmaa ja kepit 6/6. Jäljeltä menee välillä sivussa, mutta keppimotivaatio on hyvä. Kulmista menee yli, mutta korjaa itse. Nemon lempijuttu, kun saa tehdä töitä itsekseen eikä tartte välittää mitään hihnan toisesta päästä. Kepeiltä pikkasen ryntää, mutta hommaan liinalla ja tarkentaa sitten jäljenajoa. Janat olleet yllättävän hyviä. Ei ole treenattu erikseen ollenkaan tänä vuonna.
Esineisiin pitää tehdä taas motivaatiota. Molemmissa ruuduissa jouduin kutsumaan pois, kun lähti ihan "diipadii"- moodilla. Hetsaukset ei toimineet. Viimeisimmällä kerralla käveli oikein reteesti esineen yli. Pikkaisen pitää nykyisin huomauttaa lajista riippumatta siitä, että ollaan tekemässä töitä nähtävästi. Selvempi rutiini tähänkin. Esinettä ensin puskaan ja vire ylös. Oon nostattanut kahta, toinen aina parempi nosto ja palautus. Vaihtelua tähänkin treeniin.
Viime jäljet on tehty Huhmaristoon. Melko samaa kaavaa eli kulmatreeniä. Ekassa 5 kulmaa, 8 keppiä (nosti 7). Toka 5 kulmaa ja kepit 6/6. Jäljeltä menee välillä sivussa, mutta keppimotivaatio on hyvä. Kulmista menee yli, mutta korjaa itse. Nemon lempijuttu, kun saa tehdä töitä itsekseen eikä tartte välittää mitään hihnan toisesta päästä. Kepeiltä pikkasen ryntää, mutta hommaan liinalla ja tarkentaa sitten jäljenajoa. Janat olleet yllättävän hyviä. Ei ole treenattu erikseen ollenkaan tänä vuonna.
Esineisiin pitää tehdä taas motivaatiota. Molemmissa ruuduissa jouduin kutsumaan pois, kun lähti ihan "diipadii"- moodilla. Hetsaukset ei toimineet. Viimeisimmällä kerralla käveli oikein reteesti esineen yli. Pikkaisen pitää nykyisin huomauttaa lajista riippumatta siitä, että ollaan tekemässä töitä nähtävästi. Selvempi rutiini tähänkin. Esinettä ensin puskaan ja vire ylös. Oon nostattanut kahta, toinen aina parempi nosto ja palautus. Vaihtelua tähänkin treeniin.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Jälki nro 3 ja Annen ekat treenit
Jälkirintamalla ollaan eletty hiljaiseloa. Viimeisimmät jälkiryhmän treenit jäivät välistä osanottajien vähäisen lukumäärän vuoksi. Näinpä korvattiin tämä treenikerta ihan omin päin.
Sami kävi polkemassa Vähikkälässä fillarilla meille perjantaina jäljen. Sami keksi yhdistää pyörälenkki jäljentekoon. Siinäpä jälki vanhenee sopivasti, kun ukko polkee kotiin pidempää reittiä :). Jälki oli Nemon kolmas tälle kaudelle. Hirveän vähän on tehty...
Lähdettiin koko kööri ajamaan jälkeä. Oula nukkui päikkärinsä autossa, kun minä ja Nemo ajattiin jälki pois. Pituutta n. 750m, viisi kulmaa, 8 keppiä. Jana oli aika hyvä. Eteni suoraan ja nappasi jäljen yhdellä korjauksella. Ajoi jälkeä hyvin ekalle kulmalle, jossa oikaisi ja jäi vähän matkan päähän haistelemaan. Luulin, että on keppi ja kehotin etsimään. Lopulta laajensi etsintäaluetta ja lopulta kieppasi kauas sivuun ja palasi takaisin kulmaan haistamaan maata kulmamerkin alta. Siitä nappasi hajun ja lähti ajamaan eri suuntaan kuin oli mennyt aiemmin.
Muuten jälki meni tosi hyvin, paitsi neljännellä kulmalla, kun luulin jäljen jo päättyneen. Aloin itse liikaa ohjaamaan, kun luulin että on vika keppi. Päästin Nemon jatkamaan jälkeä, kun mitään ei löytynyt ja niinpä Nemo eteni vähän matkaa ja teki toisen kulman (kulmamerkki tippunut maahan). Kepit nosti hyvin. Yksi jäi pitkän heinikon alle. Kepit siis 7/8.
Tosi kiva oli ajaa pidempi jälki ja huomata, että koiraan voi luottaa. Itselle vielä lisää itseluottamusta hommaan, etten pilaa Nemon työntekoa omalla arpomisellani.
Tänään starttasi Annen tokoryhmä. Tähänkin yhdistettiin perheilyä, sillä Sami ja Oula hyppäsivät kyytiin ja ulkoilivat treeniajan. Treenipaikka olikin hallilla (ajoin suoraan kentälle). Jätin Samin ja Oulan kentän läheisiin metsiin möyryämään. Treenien loppuessa Oula potkiskeli leluautoa hallin parkkipaikalla. No, voi sen ajan käyttää noin neljän kilsan rämpimiseenkin pitkin peltoja ja tienpientareita.
Ryhmässä treenaa Nemon lisäksi toinen bc, kelpie ja pitkäkarvainen collie. Melko samantasoisia luokkia treenataan, mutta muut koirat ovat Nemoa paljon nuorempia.
Nemon treeninä oli tänään tunnarin pitoa, kaukoja peruuttaen ja tunnarin haistelua. Tunnarin pidossa tehtiin erilaisia pito-ja palautustreenejä. Tosi hyvin piti useamman pätkän, yllätyin ihan itsekin. On vähän pakottava liike, mutta musta Nemo teki sen ihan hyvällä moodilla. Tehtiin pitoa seurauttaenkin, tämäkin sujui. "Pidä"- käskytreenit nyt erikseen, haistelutreeniä myös erikseen vähän aikaa.
Peru-kaukot oli tosi kivan näköisiä tänään. Ongelmana on ollut ylös-nousun venytys ja se, ettei siitä saa maahan puhtaasti. Nyt Nemo on tajunnut tätäkin, ja ajatus on paremmin taaksepäin. Annelta sain hyvin idean yhdistää "peru + maahan" seisomiseen. Tästä saisi oman käskyn "perumaa" ja myöhemmin "pemaa". Nyt toimi tosi nätisti! Taas yllätyin, miten kivasti teki vaihdot. Ehkä se kuukausitolkulla jankkaaminen alkaa nyt näkyä :).
Oman haistelua erikseen hallissa. On ollut hallissa vaikeampaa, nyt meni hyvin. Ensin kaksi kapulaa, oma ja väärä sekä nakkia. Oli alkuun vähän hämillään, kun oli vain kaksi. Hyvin toi oman. Sitten vähän useamoi kellomaisesti, mutta tässä nosti ensin väärin. Korjasi kuitenkin itse. Selvästi on jo hogannut, mitä pitää tehdä, ja korjaa itse virheensä. Jes!
Loppuun vielä paikkaistuminen ja makuu häiriöllä. Tehtiin viimeiseksi vielä paikkaistuminen, johon yhdistettiin maahanmeno ja luoksetulo. Vähän Nemo on näissä ollut hämillään ja tulee luokse hitaammin, mutta tulee kuitenkin. Jonkinlaista epävarmuutta sillä on tietyissä tilanteissa. Pitää vaan treenata monipuolisesti.
Sanoin Annelle, että ottaa mun koiran hallintataidot nyt erityissyyniin. Nemo on vähän sellainen, että tykkäisi toimia yksin ja itse. Irtautuu musta helposti, menee pööpöilemään omiaan. Näihin laitetaan nyt kertakaikkisesti piste. Uskon, että vaatimalla, saan siitä vielä luotettavamman treeneissä. Jotenkin olen ollut sen kanssa liian lepsu edelleen. En ole saanut sitä tekemään töitä mulle ja siihen moodiin, että hakeutuu viereen tekemään töitä.
Tänään kuitenkin treenit meni tosi hyvin. Silloin kun Nemo on oikeassa vireessa ja odottaa palkkaansa, se keskittyy hyvin muhun ja tekemiseen. Ns. vapaa-aikoina esim. halliin tullessa tai vapaammin liikkuessa, se sen sijaan tekee omia ratkaisujaan.
Anne mainitsi tänään, että koirien tuijottaminen voisi olla merkki epävarmuudesta. Sekin on mahdollista, kun noita vieraiden koirien päällekarkauksia on meillekin sattunut. Nemo lautautuu tuijotuksessa jotenkin sellaiseen vireeseen, etten saa siihen enää mitään kontaktia. Samoin, jos toinen leikkii kentällä, Nemon on vaikeaa maata rauhassa. Silloin, kun otan sen kontaktiin, kestää vieraan koiran luoksekutsut yms. paremmin, mutta räksyttävien koirien ohituksia ei kestä näinkään.
Sami kävi polkemassa Vähikkälässä fillarilla meille perjantaina jäljen. Sami keksi yhdistää pyörälenkki jäljentekoon. Siinäpä jälki vanhenee sopivasti, kun ukko polkee kotiin pidempää reittiä :). Jälki oli Nemon kolmas tälle kaudelle. Hirveän vähän on tehty...
Lähdettiin koko kööri ajamaan jälkeä. Oula nukkui päikkärinsä autossa, kun minä ja Nemo ajattiin jälki pois. Pituutta n. 750m, viisi kulmaa, 8 keppiä. Jana oli aika hyvä. Eteni suoraan ja nappasi jäljen yhdellä korjauksella. Ajoi jälkeä hyvin ekalle kulmalle, jossa oikaisi ja jäi vähän matkan päähän haistelemaan. Luulin, että on keppi ja kehotin etsimään. Lopulta laajensi etsintäaluetta ja lopulta kieppasi kauas sivuun ja palasi takaisin kulmaan haistamaan maata kulmamerkin alta. Siitä nappasi hajun ja lähti ajamaan eri suuntaan kuin oli mennyt aiemmin.
Muuten jälki meni tosi hyvin, paitsi neljännellä kulmalla, kun luulin jäljen jo päättyneen. Aloin itse liikaa ohjaamaan, kun luulin että on vika keppi. Päästin Nemon jatkamaan jälkeä, kun mitään ei löytynyt ja niinpä Nemo eteni vähän matkaa ja teki toisen kulman (kulmamerkki tippunut maahan). Kepit nosti hyvin. Yksi jäi pitkän heinikon alle. Kepit siis 7/8.
Tosi kiva oli ajaa pidempi jälki ja huomata, että koiraan voi luottaa. Itselle vielä lisää itseluottamusta hommaan, etten pilaa Nemon työntekoa omalla arpomisellani.
Tänään starttasi Annen tokoryhmä. Tähänkin yhdistettiin perheilyä, sillä Sami ja Oula hyppäsivät kyytiin ja ulkoilivat treeniajan. Treenipaikka olikin hallilla (ajoin suoraan kentälle). Jätin Samin ja Oulan kentän läheisiin metsiin möyryämään. Treenien loppuessa Oula potkiskeli leluautoa hallin parkkipaikalla. No, voi sen ajan käyttää noin neljän kilsan rämpimiseenkin pitkin peltoja ja tienpientareita.
Ryhmässä treenaa Nemon lisäksi toinen bc, kelpie ja pitkäkarvainen collie. Melko samantasoisia luokkia treenataan, mutta muut koirat ovat Nemoa paljon nuorempia.
Nemon treeninä oli tänään tunnarin pitoa, kaukoja peruuttaen ja tunnarin haistelua. Tunnarin pidossa tehtiin erilaisia pito-ja palautustreenejä. Tosi hyvin piti useamman pätkän, yllätyin ihan itsekin. On vähän pakottava liike, mutta musta Nemo teki sen ihan hyvällä moodilla. Tehtiin pitoa seurauttaenkin, tämäkin sujui. "Pidä"- käskytreenit nyt erikseen, haistelutreeniä myös erikseen vähän aikaa.
Peru-kaukot oli tosi kivan näköisiä tänään. Ongelmana on ollut ylös-nousun venytys ja se, ettei siitä saa maahan puhtaasti. Nyt Nemo on tajunnut tätäkin, ja ajatus on paremmin taaksepäin. Annelta sain hyvin idean yhdistää "peru + maahan" seisomiseen. Tästä saisi oman käskyn "perumaa" ja myöhemmin "pemaa". Nyt toimi tosi nätisti! Taas yllätyin, miten kivasti teki vaihdot. Ehkä se kuukausitolkulla jankkaaminen alkaa nyt näkyä :).
Oman haistelua erikseen hallissa. On ollut hallissa vaikeampaa, nyt meni hyvin. Ensin kaksi kapulaa, oma ja väärä sekä nakkia. Oli alkuun vähän hämillään, kun oli vain kaksi. Hyvin toi oman. Sitten vähän useamoi kellomaisesti, mutta tässä nosti ensin väärin. Korjasi kuitenkin itse. Selvästi on jo hogannut, mitä pitää tehdä, ja korjaa itse virheensä. Jes!
Loppuun vielä paikkaistuminen ja makuu häiriöllä. Tehtiin viimeiseksi vielä paikkaistuminen, johon yhdistettiin maahanmeno ja luoksetulo. Vähän Nemo on näissä ollut hämillään ja tulee luokse hitaammin, mutta tulee kuitenkin. Jonkinlaista epävarmuutta sillä on tietyissä tilanteissa. Pitää vaan treenata monipuolisesti.
Sanoin Annelle, että ottaa mun koiran hallintataidot nyt erityissyyniin. Nemo on vähän sellainen, että tykkäisi toimia yksin ja itse. Irtautuu musta helposti, menee pööpöilemään omiaan. Näihin laitetaan nyt kertakaikkisesti piste. Uskon, että vaatimalla, saan siitä vielä luotettavamman treeneissä. Jotenkin olen ollut sen kanssa liian lepsu edelleen. En ole saanut sitä tekemään töitä mulle ja siihen moodiin, että hakeutuu viereen tekemään töitä.
Tänään kuitenkin treenit meni tosi hyvin. Silloin kun Nemo on oikeassa vireessa ja odottaa palkkaansa, se keskittyy hyvin muhun ja tekemiseen. Ns. vapaa-aikoina esim. halliin tullessa tai vapaammin liikkuessa, se sen sijaan tekee omia ratkaisujaan.
Anne mainitsi tänään, että koirien tuijottaminen voisi olla merkki epävarmuudesta. Sekin on mahdollista, kun noita vieraiden koirien päällekarkauksia on meillekin sattunut. Nemo lautautuu tuijotuksessa jotenkin sellaiseen vireeseen, etten saa siihen enää mitään kontaktia. Samoin, jos toinen leikkii kentällä, Nemon on vaikeaa maata rauhassa. Silloin, kun otan sen kontaktiin, kestää vieraan koiran luoksekutsut yms. paremmin, mutta räksyttävien koirien ohituksia ei kestä näinkään.
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Maaritin koulutus vol. 3
Sunnuntaina hain ideoita ja inspiraatiota Maaritin koulutuksesta. Tykkään Maaritin koulutustyylistä hirmuisesti. Selkeää ja napakkaa, mutta samalla perusteellista palautetta.
Treeniteemoina olivat kaukot, ohjattu sekä tunnari. Kaukoja tehdään paljon peruuttamalla. Tässä tulee etäisyys mukaan samalla ja on Nemolle mieluinen tapa treenata. Maarit sanoikin, että ilme oli hyvä, kun ei ole tasapaksua jankkaamista paikaltaan. Nakin heitto nostaa virettä. Maahan-ylös -vaihdotkin sujuivat pääosin hyvin ilman eteenpäin valumista.
Treenaillaan nyt samaan aikaan tekniikkaa läheltä etäisyyttä kasvattaen ja peruuttaen. Maaritin mukaan Nemon tekniikka on eri ihan edestä tehtynä, on paljon rennompi vähän etäämpänä. Häiriöt olisi hyvä ottaa treeneihin mukaan ja treenailtava eri ympäristöissä peru-treeniä. Katsottiin vähän käsimerkkejä selkeämmiksi. Sain myös uusia vinkkejä takajalkojen paikallapitoon lähietäisyyden treeneihin.
Ohjattu tehtiin kisamaisena. Kohtuullisen hyvä kapuloille meno. Jännästi menee kapuloille vähän hitaammin, mutta kiihdyttää sitten takaisintulossa. Tässä palkkaus oli mulla nappi, vasta siiten kun oli jo itse kiihdyttänyt vauhtia.
Tunnarissa halusin katsoa etenkin tuontia.Alkuun tehtiin oman piilotus erikseen, sitten väärien keskelle jättäen Nemo lähelle kapuloita ja itse kauemmaksi. Näissä haistelu hyvä, nakin heitto taakse tuotti kohtuuhyvät tuonnitkin. Tehtiin pitoharjoituksia nakkipussi naaman edessa (fokusoituu palkkaan, unohtaa kapulan).
Maarit suositteli siirtymistä treeneissä myös suoraan sivulletulotreeniin, jotta oppii palkan oikean paikan.
Tänään sain kentälle häiriöksi perhetutut, jotka tulivat vieraaksi Kuopiosta. Treenattiin Nemon ohelle vähän flättiä ja mopsia :). Nemolle tein alkuun häiriöseuruuta (meni kivasti), tunnarin (nyt myös palautus oli aika kiva), kaukoja häiriökujan läpi ja ohjatun (molemmat suunnat ok). Seuruuttelu tunnarikapula suussa toimi hyvin, ei mälvännyt kapulaa.
Treeniteemoina olivat kaukot, ohjattu sekä tunnari. Kaukoja tehdään paljon peruuttamalla. Tässä tulee etäisyys mukaan samalla ja on Nemolle mieluinen tapa treenata. Maarit sanoikin, että ilme oli hyvä, kun ei ole tasapaksua jankkaamista paikaltaan. Nakin heitto nostaa virettä. Maahan-ylös -vaihdotkin sujuivat pääosin hyvin ilman eteenpäin valumista.
Treenaillaan nyt samaan aikaan tekniikkaa läheltä etäisyyttä kasvattaen ja peruuttaen. Maaritin mukaan Nemon tekniikka on eri ihan edestä tehtynä, on paljon rennompi vähän etäämpänä. Häiriöt olisi hyvä ottaa treeneihin mukaan ja treenailtava eri ympäristöissä peru-treeniä. Katsottiin vähän käsimerkkejä selkeämmiksi. Sain myös uusia vinkkejä takajalkojen paikallapitoon lähietäisyyden treeneihin.
Ohjattu tehtiin kisamaisena. Kohtuullisen hyvä kapuloille meno. Jännästi menee kapuloille vähän hitaammin, mutta kiihdyttää sitten takaisintulossa. Tässä palkkaus oli mulla nappi, vasta siiten kun oli jo itse kiihdyttänyt vauhtia.
Tunnarissa halusin katsoa etenkin tuontia.Alkuun tehtiin oman piilotus erikseen, sitten väärien keskelle jättäen Nemo lähelle kapuloita ja itse kauemmaksi. Näissä haistelu hyvä, nakin heitto taakse tuotti kohtuuhyvät tuonnitkin. Tehtiin pitoharjoituksia nakkipussi naaman edessa (fokusoituu palkkaan, unohtaa kapulan).
Maarit suositteli siirtymistä treeneissä myös suoraan sivulletulotreeniin, jotta oppii palkan oikean paikan.
Tänään sain kentälle häiriöksi perhetutut, jotka tulivat vieraaksi Kuopiosta. Treenattiin Nemon ohelle vähän flättiä ja mopsia :). Nemolle tein alkuun häiriöseuruuta (meni kivasti), tunnarin (nyt myös palautus oli aika kiva), kaukoja häiriökujan läpi ja ohjatun (molemmat suunnat ok). Seuruuttelu tunnarikapula suussa toimi hyvin, ei mälvännyt kapulaa.
Lapin reissu
Päivitykset laahaavat vähän perässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :). Kesäkuun aikana meidän retkeilyhullu perhe kävi koluamassa taas luontokohteita sankoin mitoin. Nemo on meidän "Kansallispuistokoira". Tavoitteena on, että Nemo ehtisi elämänsä aikana käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Tällä kolmen viikon reissulla saatiin taas pari uutta kansallispuistoa plakkariin.
Ajelimme Kuopion kautta viikoksi Kuusamoon ja retkeilemään rakkaassa, mutta aina yhtä kiehtovassa Oulangan kansallispuistossa. Kiertelimme Kiutaköngästä, käväisimme Pienellä Karhunkierroksella (jossa oli sattumalta neljä muutakin bortsua lenkkeilemässä) ja kävimme kurkkimassa Kanjonia.
Kuusamon reissulla uutena tutustumiskohteena oli Riisitunturin kansallispuisto, jossa reippailimme reilun 10 km mittaisen Riisin Riettaan. Tällä reissulla totesimme myös, ettei Nemolla taida olla paljon erottelukykyä riistan hajuille, kun seurasimme kilometrien ajan tuoreita karhun jälkiä, joihin Nemo ei reagoinut mitenkään.Itse kyllä kuikuilimme vähän väliä sivuillekin, jottei vaan satuttaisi kontion kanssa nokakkain.
Ajelimme Kuopion kautta viikoksi Kuusamoon ja retkeilemään rakkaassa, mutta aina yhtä kiehtovassa Oulangan kansallispuistossa. Kiertelimme Kiutaköngästä, käväisimme Pienellä Karhunkierroksella (jossa oli sattumalta neljä muutakin bortsua lenkkeilemässä) ja kävimme kurkkimassa Kanjonia.
Kuusamon reissulla uutena tutustumiskohteena oli Riisitunturin kansallispuisto, jossa reippailimme reilun 10 km mittaisen Riisin Riettaan. Tällä reissulla totesimme myös, ettei Nemolla taida olla paljon erottelukykyä riistan hajuille, kun seurasimme kilometrien ajan tuoreita karhun jälkiä, joihin Nemo ei reagoinut mitenkään.Itse kyllä kuikuilimme vähän väliä sivuillekin, jottei vaan satuttaisi kontion kanssa nokakkain.
Nemo Riisitunturilla
Kuusamosta jatkettiin pohjoisemmaksi Lapin lumoaviin maisemiin Luostolle. Pyhä-Luoston kansallispuistossa kiersimme Karhunjuomalammen lenkin (suosituin) sekä Aapasuon luontopolun. Varsinkin Iso-Kurun lenkki oli hyvin vaikuttava kokemus kiviseinämineen ja satukirjamaisine lampineen ja vesiputouksineen. Tällä reissulla saimme nauttia myös hyttys- ja mäkäräispilvistä, jotka laskeutuivat erityisen sakeina Nemon päälle. Paussit oli paikoin syytä pitää lyhyinä, jotteivat ötökät olisi syöneet Nemon naamaa kokonaan. Kultakeron huipullekin porhallettiin ja sieltä myös muutama märäkäinen löydettiin.
Iso-Kurun kivikkoa
Tunturiaapa ja tunturit
Säät olivat pääsääntöisesti koiran kanssa retkeilyyn sopivia. Ei hirveitä hellepäiviä, vaikka aurinkoista välillä olikin. Nemolle hyvää liikuntaa tuo tuntureille kapuaminen. Porojakin kohdattiin ihan Nemonkin kanssa. Niistä Nemo ei välitä vieläkään oikein mitään. Möllöttää melko kiinnostuneena ja valppaana, mutta pysyy pehva maassa, jos niin käsketään. Albiinoporokin osui reitille. Liekö harvinainenkin?
valkaistu poro
Nemppa on reissuilla yleensä helppo. Autoilu käy sen pääkopalle kovin samoin kuin metsissä samoaminenkin, joten nukkuu hyvin paikassa kuin paikassa. Sen uskaltaa esim. kauppareissujen ajaksi jättää vieraaseenkin paikkaan. Muutamaaan paikkaan on tosin naarmuja vetänyt sänkyjen alle, kun sen pitää päästä mahdollisimman pieneen paikkaan nukkumaan. Mitä pienempi sängynalusta, sen parempi. Sohvat ja sängyt on kielletty reissussakin.
Paluumatkalla yövyttiin pari yötä Rovaniemellä ja yö leirintäalueella Oulussa. Nemo nukkui leirintäalueilla yöt autossa, koska teltta oli vähän ahdas. Hyvin uni oli maittanut sielläkin. Usein pyysi iltaisin itse autoon, koska halusi päästä eroon hyttysistä. Reissun aikana treenit jäivät kokonaan, koska Nemo otti jo tarpeeksi pulttia uusista asioista. Kiva reissu oli kaikin puolin. :)
torstai 28. toukokuuta 2015
Päivittelyjä
Tokoteltu ollaan lähinnä viikkotreeneinä ja pariin otteeseen Veeran kanssa kahdestaan. Enemmänkin pitäisi treenata, mutta päivät vaan aina viuhuu ohi... No, tälläkin treenimäärällä ollaan ihan kohtuullisesti edistytty,
Tunnari on sujunut viime treenit hyvin. Viime kerroilla paljon kapuloita rivissä ja oma silloin tällöin piilossa. Hyvin on haistelu toiminut. Luovutus pitää treenata taas erikseen. Mutta tunnari alkaa tuntua taas siltä, että sujuu ja voi alkaa luottaa. Eihän tässä ollutkaan kuin joku vuoden vääntö ja hirveästi epäonnistumisia... Ja pitäisi olla Nemolle kuitenkin varma liike, niin paljon ollaan tehty,
Viime treeneissä erityistä iloa on aiheuttanut vire. Maanantain vikoissa ohjatuissa treeneissä oli niin pööpönä, että kolautti jalan hyppyesteeseen ja edisti seuruussa (mitä ei tee koskaan!). Muutin palkkaustyyliä jälleen ja kokeilen nyt pallon heittoa selän takaa koiran yli. Alkaa kiertyä palkkauksen vuoksi liikaa eteen, kun alan kaivaa lelua taskusta.
Samoin kun käytiin ihan kaksistaan treenailemassa, vire oli erittäin hyvä. Tehtiin paljon seuraamista, ohjattu (millonkohan on tehty viimeksi?), luoksetulo ja kaukoja. Ohjatussa otin oikean, hyvin palautti pari kertaa. "Merkki" oli unohtunut, mutta ei ole iso ongelma. Luoksetulossa "seis" ja jopa laukkasi sivulle. Oh hoh! Montahan sataa kertaa ollaan tätäkin tehty vauhtina? Joko se nyt osaisi? Kisakuntoon treenaaminen on vienyt aivan hillittömästi aikaa ja ohjaajakin on käynyt motivaationsa kanssa läpi kaikki mahdolliset suonsilmäkkeet.
Nyt on sitten se hetki, jolloin pitää tehdä päätös: Joko treenataan koko kesä tosissaan ja kokeillaan vielä heinäkuuhun vanhoilla säännöillä kisaamista (jos mistään saa koepaikkaa) tai sitten startataan uusilla säännöillä syksyllä.
Uusilla säännöillä treenaaminen tuntuu jostain syystä motivoivan enemmän. Tulee vähän kuin raikas tuulahdus homehtuneeseen ilmanalaan. Päästään mm. treenaamaan enemmän ohjattua ja luoksetulo helpottuu. Toisaalta sitten tulee riisuttu zeta-liike, joka vie herkästi pisteitä. Mutta uutta treenattavaa tulee!
Murheen kryyni on edelleen kaukot ja etenkin seiso-maahan -vaihto. Luulisi olevan jo jossain kaalissa näillä toistoilla, mutta kun ei vaan tajua sitä painonsiirtoa taakse, jos etäisyyttä on yhtään enemmän. Tähän koitan nyt nenä-kosketusalustaa. Mutta onneksi on koko kesä aikaa treenata. Pääsee helpommin lähtemään treenaamaan, kun Sami jää lomille :).
Kesän treenausta haittaa vähän se, että meillä on aika monta viikkoa reissua jo suunnitelmissa. Trippi Kuusamon kautta Pyhä-Luostolle nyt ainakin. Siellä porojen möllötellessä sitten raikaa: "Ylös-maahan-ylös-maahan...." :).
Nemo saa arjessa edelleen melko vähän huomiota, mikä varmasti vaikuttaa myös treeni-intoon. Ainoa itseä todella paljon harmittava asia on se, että Nemo reagoi todella vahvasti Oulan itkuun ja kaikenlaiseen yleiseen känttyämiseen. Mistään ei saa olla pahalla mielellä ja suutuksissaan. Nemo tulee heti pyörimään jalkoihin, mikä joskus ärsyttää vain enemmän. Pelkään sitä, että Oulan itku ja muu mahdollinen hermostuminen aiheuttaa Nemolle stressiä, jota sen on vaikea käsitellä ja ymmärtää. Onneksi osaa rauhoittua heti, kun tilanne on ohi eikä näytä jäävän päälle. Pitää koittaa olla vaan zen-mielentilassa, vaikka mikä olisi.
Kävimme eläinlääkärissä rokotuksissa ja tarkistuksessa. Eläinlääkäri epäili, että Nemo voisi kärsiä atooppisesta ihosta. Tassut punoittavat kroonisesti, korvat kutiavat jonkin verran ja iho hilseilee. Hassua, ettei tätä kukaan muu lääkäri ole aiemmin ehdottanut. Nemon anturat olivat myös melko ohuet, tassuja nuoleekin myös paljon. Kaikki hoidot on kokeiltu, ruokaa vaihdettu tiuhaan. Pitää vielä kokeilla spot-geeliä, hydrokortisonia ja katkeroöljyä sekä ravinnelisää. Jos tällä miksillä saisi tassuja paremmaksi. Toisessa silmäluomessa on myös pieni luomi, joka pitää leikata jossain vaiheessa pois.
Muuten kaikki oli ihan reilassa :). Nyt vain kesää ja tulevia treenejä miettimään.
torstai 7. toukokuuta 2015
Paluu jälkeen
Nemppa korkkasi tänään jälkikauden mallikkaasti. Jälki 500m, pari kulmaa, keppejä 8. Ajoi superinnolla ja tarkasti. Kepit 7/8. Vika keppi hukkui aukealle ryteikköön. Mutta tosi hyvä!
Esineruutu myös todella innokasta työskentelyä. Vasemman takakulman esine tuli käteen ajassa 52s. Sivusta joku oli ottanut ihan aikaa meille. Tosi hyvä kauden avaus. Että joskos sitä tottista alkaisi paukuttamaan ihan tosissaan? :)
Tosi kiva saada jälki taas tokon rinnalle. Jotenkin taas voivotteluluokka alkanut tökkiä. Voi relata aivoja metsässä.
Esineruutu myös todella innokasta työskentelyä. Vasemman takakulman esine tuli käteen ajassa 52s. Sivusta joku oli ottanut ihan aikaa meille. Tosi hyvä kauden avaus. Että joskos sitä tottista alkaisi paukuttamaan ihan tosissaan? :)
Tosi kiva saada jälki taas tokon rinnalle. Jotenkin taas voivotteluluokka alkanut tökkiä. Voi relata aivoja metsässä.
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Hyppykurssi vol 3 ja tunnariahdistus
Lauantaina osallistuin jälleen Kaukosen Ullan hyppykurssille. Teemana oli perustekniikka eli perussarjaa ja set point-treeniä. Tykkään kyllä tosi paljon Ullan tyylistä vetää kursseja ja antaa palautetta.
Nemppa sai nyt positiivisempaa palautetta kaikin puolin. Paino on nyt saatu sopivaksi (n. 20,9 kg). Yleisvire hyppäämiseen oli parempi ja hyppääminen kevyempää. Käytti takapäätään paremmin myös. Ihan hukkaan ei siis ole mennyt tuo Oulan kanssa hallille meneminen. Jee! Saatiin lupa alkaa hypätä korkeammalta max. 65cm set pointissa. Samoin perussarjaan otettiin mukaan kevyen noutokapulan treenaaminen. Ulla sanoi, ettei pidä metrisen ylitystä mahdottomana, muttei suoraan sitä osaa luvatakaan varmaksi.
Hyppäämistä on treenailtu sitä metristä silmällä pitäen ja ihan vain siitä syystä, että olen halunnut karistaa Vapun aiemmat lynttäyskommentit päästäni. Ulla suositteli 65-70cm treenejä n. 4 kk eteenpäin. Tälle kaudelle ei mitenkään 100 cm saada kasaan, jos nyt sinne edes tosissamme yritetään. En ole oikein vieläkään päättänyt, hypyytänkö Nemoa kisoissa ollenkaan. Mietinnässä on se, kisataanko me myöskään. Kaisan vinkki viime keskiviikolta oli ihan hyvä: harrastetaan jälkeä omaksi iloksi ja kisataan vain harrastusmielessä suuria tavoitteita tavoittelematta.
Tokoa on paukutettu menemään viikkotreeneissä ja vähän (liian vähän) kotona. Kaukoissa on kivaa edistymistä tapahtunut etujalkojen suhteen. Ongelmana oli siis venytys, jota on nyt otettu pois etujalkatreenillä (jalat liikkuu taaksepäin). Tänään ylös-taa -vaihdot oli tosi kivoja. Nemo jäi nousuissa"lyttyyn" vähän pidemmältäkin matkalta.
Ongelmaksi on taas muodostunut tunnari. Ollaan tehty paljon hajustamattomilla kapuloilla, koska vieraita hajuja on ollut jotenkin vaikea saada. Nyt otettu mukaan säännöllisemmin hajustetetut, mikä on sotkenut pakkaa. Vahvistettiin omaa alkukevät huolella, mutta nyt Nemo sekoilee väärien kanssa (nostaa summamutikassa ja on epävarman oloinen). Tehdään nyt tunnaria kaikki kapulat piilotettuna ja otan myös väärien kiellot mukaan enemmän. Ihanaa huomata, että sama ongelma, jonka kanssa painittiin viime syksynä on palannut.
Paljon pitäisi koittaa hioa muitakin liikkeitä. Tänään tehtiin neljä liikettä kaikki palkattuna. Seuruu ihan ok, peruutuksissa rintamasuunta vaihtui ja pari kontaktin menetystä. Hyppynoudossa meni ensin ohi esteen, sitten ihan ok. Luoksetulossa kyttäsi taas palkkaa ja pysäytys oli vähän valuva, loppuvauhti ihan ok. Ruutu vähän lähempää oli ok makuuseen saakka. Sivulletulossa lelu oli jäänyt näkyville ja loikkasi suoraan siihen.
Pitänee käyttää päivälenkeistä tovi treenaukseen. Nyt kun lumetkin on sulaneet, pääsee paremmin treenailemaan lenkeilläkin. #Ikuisuusprojekti!
Nemppa sai nyt positiivisempaa palautetta kaikin puolin. Paino on nyt saatu sopivaksi (n. 20,9 kg). Yleisvire hyppäämiseen oli parempi ja hyppääminen kevyempää. Käytti takapäätään paremmin myös. Ihan hukkaan ei siis ole mennyt tuo Oulan kanssa hallille meneminen. Jee! Saatiin lupa alkaa hypätä korkeammalta max. 65cm set pointissa. Samoin perussarjaan otettiin mukaan kevyen noutokapulan treenaaminen. Ulla sanoi, ettei pidä metrisen ylitystä mahdottomana, muttei suoraan sitä osaa luvatakaan varmaksi.
Hyppäämistä on treenailtu sitä metristä silmällä pitäen ja ihan vain siitä syystä, että olen halunnut karistaa Vapun aiemmat lynttäyskommentit päästäni. Ulla suositteli 65-70cm treenejä n. 4 kk eteenpäin. Tälle kaudelle ei mitenkään 100 cm saada kasaan, jos nyt sinne edes tosissamme yritetään. En ole oikein vieläkään päättänyt, hypyytänkö Nemoa kisoissa ollenkaan. Mietinnässä on se, kisataanko me myöskään. Kaisan vinkki viime keskiviikolta oli ihan hyvä: harrastetaan jälkeä omaksi iloksi ja kisataan vain harrastusmielessä suuria tavoitteita tavoittelematta.
Tokoa on paukutettu menemään viikkotreeneissä ja vähän (liian vähän) kotona. Kaukoissa on kivaa edistymistä tapahtunut etujalkojen suhteen. Ongelmana oli siis venytys, jota on nyt otettu pois etujalkatreenillä (jalat liikkuu taaksepäin). Tänään ylös-taa -vaihdot oli tosi kivoja. Nemo jäi nousuissa"lyttyyn" vähän pidemmältäkin matkalta.
Ongelmaksi on taas muodostunut tunnari. Ollaan tehty paljon hajustamattomilla kapuloilla, koska vieraita hajuja on ollut jotenkin vaikea saada. Nyt otettu mukaan säännöllisemmin hajustetetut, mikä on sotkenut pakkaa. Vahvistettiin omaa alkukevät huolella, mutta nyt Nemo sekoilee väärien kanssa (nostaa summamutikassa ja on epävarman oloinen). Tehdään nyt tunnaria kaikki kapulat piilotettuna ja otan myös väärien kiellot mukaan enemmän. Ihanaa huomata, että sama ongelma, jonka kanssa painittiin viime syksynä on palannut.
Paljon pitäisi koittaa hioa muitakin liikkeitä. Tänään tehtiin neljä liikettä kaikki palkattuna. Seuruu ihan ok, peruutuksissa rintamasuunta vaihtui ja pari kontaktin menetystä. Hyppynoudossa meni ensin ohi esteen, sitten ihan ok. Luoksetulossa kyttäsi taas palkkaa ja pysäytys oli vähän valuva, loppuvauhti ihan ok. Ruutu vähän lähempää oli ok makuuseen saakka. Sivulletulossa lelu oli jäänyt näkyville ja loikkasi suoraan siihen.
Pitänee käyttää päivälenkeistä tovi treenaukseen. Nyt kun lumetkin on sulaneet, pääsee paremmin treenailemaan lenkeilläkin. #Ikuisuusprojekti!
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Takapenkkinanny
Keskiviikkona Mari pääsi jälleen viihdyttämään halille Oulaa eli toisin sanoen treenattiin hyppytekniikkaa. Nemo on osoittautunut oikein hyödylliseksi takapenkillä matkustajaksi. Oulalla on alkanut ilmetä omaa tahtoa sen suhteen, haluaako olla istuimessaan vai ei. Nemon läsnäolo takana rauhoittaa Oulaa. Nemo on siis valjaissa omalla puolellaan. Näin ajomatkat hallille ja takaisin sujuvat ihan hyvin.
Hypytreenit sujuivat myös ihan kivasti. Tällä kertaa tehtiin vähän etäisyyden ja alastulon treenausta neljän esteen sarjalla. Kaksi viimeistä pidemmillä väleillä. Ekat lähempänä ja toisella esteellä tuplarimat. Tehtiin set point- treeniä myös. Tällä kertaa nostin korkeutta tässä 40 senttiin ja halusin nähdä, vaikuttaako takapäähän mitenkään. Musta vähän paremmin ponnisti ja joutui tekemään töitä enemmän ylitykseen.
Nemo menee aina hypyissä ihan rimaa hipoen, joten jos este on matala, ei paljonkaan ponnaa ylimääräistä sen ylittämiseen. Mikään luontainen hyppijä tuo koira ei fysiikaltaan ole.
Ollaan huhtikuussa menossa taas Ulla Kaukosen hyppykurssille, jos sieltä irtoasi lisäinfoa Nemon hyppytekniikasta ja siitä, miten sitä kannattaisi pk-hyppyä silmällä pitäen kehittää.
Torstaille on varattu myös Nemolle hieroja. Tällä kertaa Nemoa tulee hieromaan Anne. On kuulemma ollut tosi pidetty hieroja. Haluan tsekkauttaa Nemon lihaksiston kireystason ja varsinkin selän ja takapään ennen hyppykurssia. Fyssariaikoja en saanut niin, että olisin voinut Oulan jättää hoitoon.
Tänään kävin talkoissa ihailemassa hienoja tokosuorituksia Janakkalan kokeessa. Kokeessa oli myös yksi Maccabee-kasvatti, joka sai alosta pisteiksi muistaakseni 191 pistettä! Muitakin kokeessa onnistujia oli vino pino! Kiva käydä katsomassa koetta, jossa taitavia osallistujia on paljon. Jälleen tuli kova himo itsellekin päästä kisaamaan. Rauhassa vaan tunnari ja kaukot kasaan, niin sitten ollaan jo aika lähellä! :)
Hypytreenit sujuivat myös ihan kivasti. Tällä kertaa tehtiin vähän etäisyyden ja alastulon treenausta neljän esteen sarjalla. Kaksi viimeistä pidemmillä väleillä. Ekat lähempänä ja toisella esteellä tuplarimat. Tehtiin set point- treeniä myös. Tällä kertaa nostin korkeutta tässä 40 senttiin ja halusin nähdä, vaikuttaako takapäähän mitenkään. Musta vähän paremmin ponnisti ja joutui tekemään töitä enemmän ylitykseen.
Nemo menee aina hypyissä ihan rimaa hipoen, joten jos este on matala, ei paljonkaan ponnaa ylimääräistä sen ylittämiseen. Mikään luontainen hyppijä tuo koira ei fysiikaltaan ole.
Ollaan huhtikuussa menossa taas Ulla Kaukosen hyppykurssille, jos sieltä irtoasi lisäinfoa Nemon hyppytekniikasta ja siitä, miten sitä kannattaisi pk-hyppyä silmällä pitäen kehittää.
Torstaille on varattu myös Nemolle hieroja. Tällä kertaa Nemoa tulee hieromaan Anne. On kuulemma ollut tosi pidetty hieroja. Haluan tsekkauttaa Nemon lihaksiston kireystason ja varsinkin selän ja takapään ennen hyppykurssia. Fyssariaikoja en saanut niin, että olisin voinut Oulan jättää hoitoon.
Tänään kävin talkoissa ihailemassa hienoja tokosuorituksia Janakkalan kokeessa. Kokeessa oli myös yksi Maccabee-kasvatti, joka sai alosta pisteiksi muistaakseni 191 pistettä! Muitakin kokeessa onnistujia oli vino pino! Kiva käydä katsomassa koetta, jossa taitavia osallistujia on paljon. Jälleen tuli kova himo itsellekin päästä kisaamaan. Rauhassa vaan tunnari ja kaukot kasaan, niin sitten ollaan jo aika lähellä! :)
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Hampaanjälkiä
Mistä tietää, että oli hyvät treenit? No siitä, että kädessä on pari puremajälkeä, mutta tunnarikapuloissa ei.
Nemolla on nyt parina päivänä ollut ihan hyvä vire päällä. Eilen käytiin vähän tottistelemassa Virkailijatalon pihalla. Nemo höntsäili ympyrää viereisen pellon kautta. Ihan kivat treenit. Tehtiin seuruuta (useampi 50 askeleen pätkä), luoksetuloa, noutoa ja eteenmeno.
Tänään tokossa sama meininki. Aloitettiin ryhmähäiriötreenillä. Erittäin tarpeellinen treeni meille. Alkuun tehtiin kontaktia ringissä, sitten toisten ympärillä seurauttaen. Lopuksi vapaata seuraamista sikin sokin. Tehtiin istumista ja maahanmenoa ringissä (Nemo menee muiden käskyillä maahan/ istuu herkästi -> pitää treenata).
Sitten luoksetuloja rivissä vuorotellen kutsuen. Alkuun ihan vaan läheltä, sitten niin että kutsutaan kauempaa viistosti istuvien koirien edestä. Nämä menivät Nemolta ihan hyvin. Herkkä on edelleen lähtemään sivulta tai muuten omille teilleen. Tuota sivulla olemista ja vapauttamista pitää vissiin selkeyttää ja tiukempi linja siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Miten ihmeessä tämä voi olla taas näin vaikeaa?
Itse treeninä tunnari ja kaukoja. Tunnari kuten yleensä ennenkin. Nyt väärissä ei hajua, koska viimeksi väärissä oli nakkia tai joku muu haju, joka sotki treenin. Nakit edessä, itse puolivälissä. Hyvin haisteli (vaikka melko korkeavireinen olikin). Vähän liipasimella oli, ottaako vaan jonkun, mutta hyvin jaksoi haistella ja toi oman. Vääriä taas n. 30 kpl. Palautus supernätti. Kapulassa ei ollut kuin pitojäljet (ei pureskellut ollenkaan!!!). Ensi kerralla oma toisen viemänä. Iso edistys kuitenkin taas parin kuukauden takaiseen. Alkaa näyttää ja tuntua jo ihan hyvältä. Jee!
Toinen ilonaihe oli kaukot. Tein maahan-ylös -vaihtoja itse ilman rimaa ja otin nyt pari askelta vielä lisää matkaa. Silti Nemo muisti siirtää etujalkoja eikä siis venyttänyt. Tein vielä muutamia kertoja seiso-istu -vaihtoa ja tässä sama juttu: takajalat pysyi hyvin, etujalat liikkui. Selvää esitystä siis tässäkin tuskien taival -liikkeessä havaittavissa!
Kaukoista on tullut meille aamurutiiniin kuuluva osa. Kun saan Oulan syötettyä, hampaat pestyä ja Herra Hakkaraisen -pastillin suuhun, Nemo tuleekin jo venytellen että joskos treenattais :). Näin se pitää ollakin.
Loppuun vielä pari ruutuun lähetystä. Koitin yhdistää "yy-kaa-koo" -treeniä lähetyksiin.
Toissaviikolla käytiin tekemässä hyppytekniikkatreeniäkin taas Marin kanssa. Jatkossa pitää hyppytreeneissä panostaa jännitteeseen jätöissä ja palkaksi frisbee. Tuli paljon ponnekkaampia hyppyjä näin. Olen vaan ihan supersurkea jostain syystä tossa jännitteen luomisessa ja ylläpidossa. Pitää ottaa tämä ihan treeniksi itselle.
Hyppyvideoista katselin hidastuksia ja musta näyttää, ettei Nemo oikein takapäätään käytä edelleenkään hypyissä. Tänään treeneissä kokeiltiin "kurrettelua". Nemo pomppaa aina ylös eikä jää kyykkyyn kököttämään. Pari sinnepäin onnistunutta saatiin. Ilmeisesti takapäässä on kaikesta takapäätreenistä huolimatta vielä heikkoutta tai ei uskalla vaan nousta ylös (koittaa kietoa etutassun mun käden ympärille). Pitää katsoa sitä fyssariakin taas johonkin vaiheeseen. Kurrettelutreeni tulee mukaan aamujumppaan tästä lähtien.
Nemolla on nyt parina päivänä ollut ihan hyvä vire päällä. Eilen käytiin vähän tottistelemassa Virkailijatalon pihalla. Nemo höntsäili ympyrää viereisen pellon kautta. Ihan kivat treenit. Tehtiin seuruuta (useampi 50 askeleen pätkä), luoksetuloa, noutoa ja eteenmeno.
Tänään tokossa sama meininki. Aloitettiin ryhmähäiriötreenillä. Erittäin tarpeellinen treeni meille. Alkuun tehtiin kontaktia ringissä, sitten toisten ympärillä seurauttaen. Lopuksi vapaata seuraamista sikin sokin. Tehtiin istumista ja maahanmenoa ringissä (Nemo menee muiden käskyillä maahan/ istuu herkästi -> pitää treenata).
Sitten luoksetuloja rivissä vuorotellen kutsuen. Alkuun ihan vaan läheltä, sitten niin että kutsutaan kauempaa viistosti istuvien koirien edestä. Nämä menivät Nemolta ihan hyvin. Herkkä on edelleen lähtemään sivulta tai muuten omille teilleen. Tuota sivulla olemista ja vapauttamista pitää vissiin selkeyttää ja tiukempi linja siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Miten ihmeessä tämä voi olla taas näin vaikeaa?
Itse treeninä tunnari ja kaukoja. Tunnari kuten yleensä ennenkin. Nyt väärissä ei hajua, koska viimeksi väärissä oli nakkia tai joku muu haju, joka sotki treenin. Nakit edessä, itse puolivälissä. Hyvin haisteli (vaikka melko korkeavireinen olikin). Vähän liipasimella oli, ottaako vaan jonkun, mutta hyvin jaksoi haistella ja toi oman. Vääriä taas n. 30 kpl. Palautus supernätti. Kapulassa ei ollut kuin pitojäljet (ei pureskellut ollenkaan!!!). Ensi kerralla oma toisen viemänä. Iso edistys kuitenkin taas parin kuukauden takaiseen. Alkaa näyttää ja tuntua jo ihan hyvältä. Jee!
Toinen ilonaihe oli kaukot. Tein maahan-ylös -vaihtoja itse ilman rimaa ja otin nyt pari askelta vielä lisää matkaa. Silti Nemo muisti siirtää etujalkoja eikä siis venyttänyt. Tein vielä muutamia kertoja seiso-istu -vaihtoa ja tässä sama juttu: takajalat pysyi hyvin, etujalat liikkui. Selvää esitystä siis tässäkin tuskien taival -liikkeessä havaittavissa!
Kaukoista on tullut meille aamurutiiniin kuuluva osa. Kun saan Oulan syötettyä, hampaat pestyä ja Herra Hakkaraisen -pastillin suuhun, Nemo tuleekin jo venytellen että joskos treenattais :). Näin se pitää ollakin.
Loppuun vielä pari ruutuun lähetystä. Koitin yhdistää "yy-kaa-koo" -treeniä lähetyksiin.
Toissaviikolla käytiin tekemässä hyppytekniikkatreeniäkin taas Marin kanssa. Jatkossa pitää hyppytreeneissä panostaa jännitteeseen jätöissä ja palkaksi frisbee. Tuli paljon ponnekkaampia hyppyjä näin. Olen vaan ihan supersurkea jostain syystä tossa jännitteen luomisessa ja ylläpidossa. Pitää ottaa tämä ihan treeniksi itselle.
Hyppyvideoista katselin hidastuksia ja musta näyttää, ettei Nemo oikein takapäätään käytä edelleenkään hypyissä. Tänään treeneissä kokeiltiin "kurrettelua". Nemo pomppaa aina ylös eikä jää kyykkyyn kököttämään. Pari sinnepäin onnistunutta saatiin. Ilmeisesti takapäässä on kaikesta takapäätreenistä huolimatta vielä heikkoutta tai ei uskalla vaan nousta ylös (koittaa kietoa etutassun mun käden ympärille). Pitää katsoa sitä fyssariakin taas johonkin vaiheeseen. Kurrettelutreeni tulee mukaan aamujumppaan tästä lähtien.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Hyppytreenit ja Marko Vuorenmaan koulutus
Tällä viikolla tehtiin maanantain perustreenien oheen yksi hyppytreeni ja osallistuttiin tokokoulutukseen.
Hyppytreeneissä jälleen perussarjaa kolmisen kertaa ja nousevaa hyppyä 45cm asti viidellä hypyllä. Nemon hyppelyä on edelleen vaikea arvioida. Melko varovaisen oloisesti tulee. Sitten taas, kun koitin sitä oikein hetsata, teki korkeimmalla hypyllä tosi rumalla tekniikalla. Pitää ladata videot nettiin ja katsoa ne hidastettuina läpi, että hahmottaa paremmin. Set point-treeniä voisi olla taas seuraavalla kerralla.
Tänään käytiin 2x20 min Marko Vuorenmaan tokokoulutuksessa. Nemolle valkkasin teemoiksi seuraamisen ja näihin häiriöt, tunnarin ja kaukot. Luoksetuloa, jos ehtii.
Ensimmäisellä kiekalla seuraamista. Alkuun voi-luokan seuruupätkä. Ei ollut ollenkaan niin onneton kuin tällä treenimäärällä voisi olla. Väljyyttä edelleen käännöksissä ja pari kontaktin pudotusta. Täysin ilman palkkaa kainalossa ja muita apuja eli siinä mielessä hyvä suoritus!
Tehtiin sitten häiriökontakteja vielä perusasennossa ja liikkeessä. Nakki oli paha häiriö, koska Nemo oli nälkäinen ja nakki kiinnosti. Tehtiin seuraamista päin seinää, kohti ihmistä ja ihmisen ohi. Hyvin selviytyi näistä. Nämä treenit on hyödyllisiä mullekin, kun varmuutta koiraan ja kontaktiin tulee lisää.
Mainitsin seuruun ohessa, että Nemo ahdistuu helposti ja paikkaistumisessa nyt viimeksi. Tähän saatiin vinkiksi treenata istumiseen "tsemppausta". Koira jätetään istumaan ja appari käy sitä työntämästä lavoista ja vähän nykimässä pannasta. Koiran pitää pinnistää ja tsempata, sillä on tehtävä istua aloillaan! Liikkeessä istumisessa huomasi hyvin, että Nemo lähinnä lösähti istumaan ja moodi "jaadi jaa, mitäs noi tuolla tekee?". Liikuttelee herkästi etutassuja.
Näihin enemmän tsemppausta niin, että paluussa koiraa vähän nyitään pannasta eteenpäin ja kehutaan, kun pinnistää. Ajatus, ettei saa olla lorvivaihteella. Sama paikkamakuussa, aika lorvailevalle vaihteelle jäi. Pitää tähänkin treenata nyt sitä "työmoodia" enemmän. Mitään nakkeja Nemolle ei voi jättää, mutta appari voisi käydä sitä jätön jälkeen vähän härkkimässä.
Yleisesti Nemolle voisi liikkeisiin tehdä jännitteitä esim. "yy, kaa, koo"-tekniikalla. Sanotaan "yy, kaa, koo", tehdään omalla kropalla jännittynyttä liikettä ja lelu tai nakki lentää taakse tai koira vapautetaan juoksemaan. Lisätsempin yhdistämistä tällä hokemalla. Voisi käyttää ruudussa, noutoon vapautuksessa, hypylle lähettämisessä, eteen lähetyksessä, tunnarin pidossa yms. Pitää muistaa tuo liikeiden tunnetilapuoli aina välillä ottaa myös tehotreenaukseen.
Toisella kiekalla tehtiin tunnaria ja kaukoja. Tunnari niin kuin ollaan tehty. Jostain syystä nosti oman viereisen, mutta kävi itse hakemassa oman. Haisteluvire on rauhallinen. Palautuksessa taas pureskelua.
Tehtiin oman tuonti agisäkkien takaa (itse samalla taakse peruuttaen). Tuonnin vauhti fokuksessa. Ideaksi sellainen, että laitetaan nenänavaustreeni ja varsinainen treeni vastakkain. Ensin lähetys oman etsintään selän taakse esim. agisäkkien seasta. Sitten lähetys varsinaiseen tunnariin. Pitää kokeilla. Kuulosti ihan toimivalta idealta.
Sitten haasteeseen kaukot. Koitin nopeasti selittää, mitä kaikkea ollaan kokeiltu ylös-maahan -vaihtoon (lähes kaikkea siis). Marko halusi vielä kokeilla nakin tassujen välissä rinnan alla (Nemo söi joka kerta nakin ilman lupaa), sivuilla (ei auta venytykseen), (takajalkojen pidon fyysisesti) Nemo ahdistui suuresti vieraasta ihmisestä jne. Lopputulema oli että laitetaan rima ilmaan etutassujen päälle (etutassut tulee ali) ja nostetaan siitä. Näin pitää siirtää etutassuja taakse eikä venytä eteen. Voisi toimia. Pitää ottaa tehotreenaukseen tämä.
Marko sanoi, että kaukoja olisi hyvä päästä treenaamaan myös etäältä eli voisi kokeilla sitä, että mies pitää Nemon tassuja ja jumppaan sitä vähän kauempaa. Etäisyyden ottaminen on tyssännyt aivan täysin siihen, etten ole saanut maahan-ylös-maahan -vaihtoa toimimaan. Muilla vaihdoilla etäisyyttä voi ottaa jo vähän enemmän.
Ihan mukavalta kouluttajalta Marko vaikutti. Se on aina hankalaa mennä koulutukseen, kun aikaa on niin vähän ja siinä ajassa pitäisi koittaa lypsää esiin jotain hyödyllistä kouluttajasta. Nyt treenaillaan rauhassa maaliskuu ja mennään tokokoulutukseen taas huhtikuussa. Jos siihen mennessä olisi jo jotain uutta treenattavaa...
Hyppytreeneissä jälleen perussarjaa kolmisen kertaa ja nousevaa hyppyä 45cm asti viidellä hypyllä. Nemon hyppelyä on edelleen vaikea arvioida. Melko varovaisen oloisesti tulee. Sitten taas, kun koitin sitä oikein hetsata, teki korkeimmalla hypyllä tosi rumalla tekniikalla. Pitää ladata videot nettiin ja katsoa ne hidastettuina läpi, että hahmottaa paremmin. Set point-treeniä voisi olla taas seuraavalla kerralla.
Tänään käytiin 2x20 min Marko Vuorenmaan tokokoulutuksessa. Nemolle valkkasin teemoiksi seuraamisen ja näihin häiriöt, tunnarin ja kaukot. Luoksetuloa, jos ehtii.
Ensimmäisellä kiekalla seuraamista. Alkuun voi-luokan seuruupätkä. Ei ollut ollenkaan niin onneton kuin tällä treenimäärällä voisi olla. Väljyyttä edelleen käännöksissä ja pari kontaktin pudotusta. Täysin ilman palkkaa kainalossa ja muita apuja eli siinä mielessä hyvä suoritus!
Tehtiin sitten häiriökontakteja vielä perusasennossa ja liikkeessä. Nakki oli paha häiriö, koska Nemo oli nälkäinen ja nakki kiinnosti. Tehtiin seuraamista päin seinää, kohti ihmistä ja ihmisen ohi. Hyvin selviytyi näistä. Nämä treenit on hyödyllisiä mullekin, kun varmuutta koiraan ja kontaktiin tulee lisää.
Mainitsin seuruun ohessa, että Nemo ahdistuu helposti ja paikkaistumisessa nyt viimeksi. Tähän saatiin vinkiksi treenata istumiseen "tsemppausta". Koira jätetään istumaan ja appari käy sitä työntämästä lavoista ja vähän nykimässä pannasta. Koiran pitää pinnistää ja tsempata, sillä on tehtävä istua aloillaan! Liikkeessä istumisessa huomasi hyvin, että Nemo lähinnä lösähti istumaan ja moodi "jaadi jaa, mitäs noi tuolla tekee?". Liikuttelee herkästi etutassuja.
Näihin enemmän tsemppausta niin, että paluussa koiraa vähän nyitään pannasta eteenpäin ja kehutaan, kun pinnistää. Ajatus, ettei saa olla lorvivaihteella. Sama paikkamakuussa, aika lorvailevalle vaihteelle jäi. Pitää tähänkin treenata nyt sitä "työmoodia" enemmän. Mitään nakkeja Nemolle ei voi jättää, mutta appari voisi käydä sitä jätön jälkeen vähän härkkimässä.
Yleisesti Nemolle voisi liikkeisiin tehdä jännitteitä esim. "yy, kaa, koo"-tekniikalla. Sanotaan "yy, kaa, koo", tehdään omalla kropalla jännittynyttä liikettä ja lelu tai nakki lentää taakse tai koira vapautetaan juoksemaan. Lisätsempin yhdistämistä tällä hokemalla. Voisi käyttää ruudussa, noutoon vapautuksessa, hypylle lähettämisessä, eteen lähetyksessä, tunnarin pidossa yms. Pitää muistaa tuo liikeiden tunnetilapuoli aina välillä ottaa myös tehotreenaukseen.
Toisella kiekalla tehtiin tunnaria ja kaukoja. Tunnari niin kuin ollaan tehty. Jostain syystä nosti oman viereisen, mutta kävi itse hakemassa oman. Haisteluvire on rauhallinen. Palautuksessa taas pureskelua.
Tehtiin oman tuonti agisäkkien takaa (itse samalla taakse peruuttaen). Tuonnin vauhti fokuksessa. Ideaksi sellainen, että laitetaan nenänavaustreeni ja varsinainen treeni vastakkain. Ensin lähetys oman etsintään selän taakse esim. agisäkkien seasta. Sitten lähetys varsinaiseen tunnariin. Pitää kokeilla. Kuulosti ihan toimivalta idealta.
Sitten haasteeseen kaukot. Koitin nopeasti selittää, mitä kaikkea ollaan kokeiltu ylös-maahan -vaihtoon (lähes kaikkea siis). Marko halusi vielä kokeilla nakin tassujen välissä rinnan alla (Nemo söi joka kerta nakin ilman lupaa), sivuilla (ei auta venytykseen), (takajalkojen pidon fyysisesti) Nemo ahdistui suuresti vieraasta ihmisestä jne. Lopputulema oli että laitetaan rima ilmaan etutassujen päälle (etutassut tulee ali) ja nostetaan siitä. Näin pitää siirtää etutassuja taakse eikä venytä eteen. Voisi toimia. Pitää ottaa tehotreenaukseen tämä.
Marko sanoi, että kaukoja olisi hyvä päästä treenaamaan myös etäältä eli voisi kokeilla sitä, että mies pitää Nemon tassuja ja jumppaan sitä vähän kauempaa. Etäisyyden ottaminen on tyssännyt aivan täysin siihen, etten ole saanut maahan-ylös-maahan -vaihtoa toimimaan. Muilla vaihdoilla etäisyyttä voi ottaa jo vähän enemmän.
Ihan mukavalta kouluttajalta Marko vaikutti. Se on aina hankalaa mennä koulutukseen, kun aikaa on niin vähän ja siinä ajassa pitäisi koittaa lypsää esiin jotain hyödyllistä kouluttajasta. Nyt treenaillaan rauhassa maaliskuu ja mennään tokokoulutukseen taas huhtikuussa. Jos siihen mennessä olisi jo jotain uutta treenattavaa...
maanantai 23. helmikuuta 2015
Heja heja!
Nemppa Neppailijan kanssa käytiin jälleen treenaamassa. Häiriökontaktitreeniä ja -seuraamista, luoksaria ja pysäytyksiä sekä paikkaistumista ja vähän kaukoja.
Häiriötreeni oli oikein kiva siihen nähden, paljonko ollaan tehty. Nemo koittaa olla kuin vasarahai, toinen silmä lelussa, toinen mussa. "Siellä ne lempparilelut lentää, en varppina kato. No jos vähän toisella silmällä..." :). Näitä lisää! Ja mielellään se toinenkin silmä mussa ensi kerralla.
Luoksetulo koemaisena alkuna, mutta lelu puolivälin jälkeen esiin. Hurjan hyvä vauhti! Mietittiin, että onko vauhtia liikaa stoppeihin. Vauhtia olen rakentanut paljon, jotta idea "tänne" käskyssä ois nopeassa vauhdissa. Kokeessa vire kuitenkin himppa tippuu. Pysäytyksiä kahden siivekkeen välissä. Nämä kävi vähän Nemon kunnon päälle. Pysäytykset lähellä ja vaanimista välttäen. Pysäytyksissä parempi palkka taitaa olla nakki, tätä ei vaani. Leluun jää niin kiinni. Ulkona ollaan tehty luoksetuloja suorana ilman pysäytyksiä namillakin hyvällä vireellä. Halliolosuhteissa nakki ei välttämättä koko liikkeen palkkana riitä. Pitää miettiä...
Paikkaistuminen on Nemolle jotenkin ahdistava liike. Tein lyhyitä pätkiä ja kävin vain kopissa maks. 30s. Siinäkin välissä oli jo ehtinyt mennä maihin. Testasin vähän kestävyyttä eli jatkossa sitten pelkkää "tukitreeniä" Nemon hermoille, helppoa ja kivaa. Ei pidä päästää ahdistuneeksi. Mikähän tuossakin liikkeessä taas niin ahdistaa? Kaverilla oli häiriötreenit makuussa vieressä, tästäkö otti pulttia?
Treeniaika meni tosi nopsaan, loppuun ehdin tehdä kaukoja vain pari minuuttia. Ollaan treenattu painonsiirtoa taaemmas ylös-maahan -setissä. Lähellä tekee tasapainoisen nousun, pari askelta kauempana taas venyttää.
Itsellä on ollut viime aikoina vähän motivaatio-ongelmia Nempan treenien suhteen. En ole ehtinyt tai jaksanut treenata niin paljon kuin pitäisi edistymistavoitteeseen treenata. Samojen juttujen jauhaminen on alkanut vähän kyllästyttää, kun sitä taikaniksiä ei tunnu löytyvän. Fiilis on vähän kuin Suomen mäkihyppymaajoukkueella: yritystä on, mutta tulosta ei synny. Mutta edelleen näitä samoja asioita on jauhettu jo niin kauan, ettei enää kannata luovuttaa. Heja heja vaan! Uutena motivaatiokeinona on, että koitan joka liikkeeseen kerätä niin monta eri harjoittelutapaa ylös kuin vain mahdollista ja monipuolistaa treenaamista näin.
Onneksi kohta on kevät ja pääsee treenaamaan pihalle. Paljon helpompaa lähteä itsekseen treenaamaan kuin koittaa saada halliaikaa. Kerta viikkoon treenimäärä ei oikein riitä. Sittenpä se alkaa taas jälkikausi ja pääsee tuulettamaan ajatuksia pk-juttujen kanssa! Esineruutua voisi jo alkaa treenailemaan. Saisi jotain muutakin mietittävää kuin tokoa.
Häiriötreeni oli oikein kiva siihen nähden, paljonko ollaan tehty. Nemo koittaa olla kuin vasarahai, toinen silmä lelussa, toinen mussa. "Siellä ne lempparilelut lentää, en varppina kato. No jos vähän toisella silmällä..." :). Näitä lisää! Ja mielellään se toinenkin silmä mussa ensi kerralla.
Luoksetulo koemaisena alkuna, mutta lelu puolivälin jälkeen esiin. Hurjan hyvä vauhti! Mietittiin, että onko vauhtia liikaa stoppeihin. Vauhtia olen rakentanut paljon, jotta idea "tänne" käskyssä ois nopeassa vauhdissa. Kokeessa vire kuitenkin himppa tippuu. Pysäytyksiä kahden siivekkeen välissä. Nämä kävi vähän Nemon kunnon päälle. Pysäytykset lähellä ja vaanimista välttäen. Pysäytyksissä parempi palkka taitaa olla nakki, tätä ei vaani. Leluun jää niin kiinni. Ulkona ollaan tehty luoksetuloja suorana ilman pysäytyksiä namillakin hyvällä vireellä. Halliolosuhteissa nakki ei välttämättä koko liikkeen palkkana riitä. Pitää miettiä...
Paikkaistuminen on Nemolle jotenkin ahdistava liike. Tein lyhyitä pätkiä ja kävin vain kopissa maks. 30s. Siinäkin välissä oli jo ehtinyt mennä maihin. Testasin vähän kestävyyttä eli jatkossa sitten pelkkää "tukitreeniä" Nemon hermoille, helppoa ja kivaa. Ei pidä päästää ahdistuneeksi. Mikähän tuossakin liikkeessä taas niin ahdistaa? Kaverilla oli häiriötreenit makuussa vieressä, tästäkö otti pulttia?
Treeniaika meni tosi nopsaan, loppuun ehdin tehdä kaukoja vain pari minuuttia. Ollaan treenattu painonsiirtoa taaemmas ylös-maahan -setissä. Lähellä tekee tasapainoisen nousun, pari askelta kauempana taas venyttää.
Itsellä on ollut viime aikoina vähän motivaatio-ongelmia Nempan treenien suhteen. En ole ehtinyt tai jaksanut treenata niin paljon kuin pitäisi edistymistavoitteeseen treenata. Samojen juttujen jauhaminen on alkanut vähän kyllästyttää, kun sitä taikaniksiä ei tunnu löytyvän. Fiilis on vähän kuin Suomen mäkihyppymaajoukkueella: yritystä on, mutta tulosta ei synny. Mutta edelleen näitä samoja asioita on jauhettu jo niin kauan, ettei enää kannata luovuttaa. Heja heja vaan! Uutena motivaatiokeinona on, että koitan joka liikkeeseen kerätä niin monta eri harjoittelutapaa ylös kuin vain mahdollista ja monipuolistaa treenaamista näin.
Onneksi kohta on kevät ja pääsee treenaamaan pihalle. Paljon helpompaa lähteä itsekseen treenaamaan kuin koittaa saada halliaikaa. Kerta viikkoon treenimäärä ei oikein riitä. Sittenpä se alkaa taas jälkikausi ja pääsee tuulettamaan ajatuksia pk-juttujen kanssa! Esineruutua voisi jo alkaa treenailemaan. Saisi jotain muutakin mietittävää kuin tokoa.
maanantai 16. helmikuuta 2015
Tokotteluja jälleen
Viikot vierii ihan hirveää vauhtia ja aina maanantaisin muistaa, että tänään pitää taas treenata. Eikä olla ehditty taaskaan katsoa sitä, mitä viime viikosta piti... Oulan kävelemään lähtö on kyllä nitistänyt vapaa-ajan kotona ihan minimiin. Mitään ei pysty tekemään, jos ei lasta ensin laita matkasänkyyn, syöttötuoliin tai johonkin, missä pysyy hetken paikoillaan.
Tänään kenttä oli jo ennen kuutta tyhjä ja koska miehellä on loma, pääsin kerrankin ajoissa. Aloitettiin paikkamakuulla ja -istumisella. Makuu ok. Saatiin hyvä häiriö, kun ohjaajan toinen koira sinkosi kentälle häkistään. Ei liikuttanut Nemoa. Välissä palkkasin ja "vapaa", mistä sitten lähti heti nuuhkimaan narttuista koiraa. Tänään tajusin, että tuo käsky sen koiran aina tuohon "moi moi!"- mielentilaan pistää. "Vapaa" on muuten sama käsky kuin metsässä. Silloin saa mennä vapaasti ja juosta mihin lystää. Kentällä Nemo on yhdistänyt tähän nyt vähän samaa eli lähtee herkästi kauemmas eikä ole kuulolla. Pitääpäs mietiskellä tuota vapauttamista nyt vähän tarkemmin.
Istumisessa meni maihin n. minuutin kohdilla. Istumista pitää treenata hallilla häiriössä, kun toinen treenaaja on kentällä eli tehostaa treenimääriä. Nemolle jotenkin epävarma liike, vaikka ollaankin aika paljon tehty. Häiriössä menee jostain syystä helposti maahan, vähän niin kuin luovuttaa. En ole vahvistanut istumista tarpeeksi.
Tänään neljä liikettä palkattomana. Ruutu helpotettuna (näytettynä ja kosketusalusta ruudussa). Vähän pööpöili alustan kanssa. Meni lätkästä sivuun, ja jäi etsimään lätkää - kuuntelu käskyihin sitten vähän huonoa. Ensi kerralla vaan ruudun näyttö ja jatkossa paljon lähetystreeniä. Sivulle tulo ok.
Tasamaanouto. Meinaa varastaa jostain syystä heitoissa. Kun ei saa liikkeistä palkkaa, meinaa palkata itsensä sitten sinkoamalla milloin huvittaa. Hyvä vauhti myös paluussa, mutta kapulan purentaa ja eteen AIVAN vinoon. Sivulle kieppaus yllättävän nopea.Pitää treenata paloina, vahvistaa taas luovutusta ja pitoa. Taas kun ei tule palkkaa, kaikki nämä lällyttelyt yms. hutiloinnit lisääntyvät.
Liikkeestä istuminen. Vahvistin tämän ennen kehään tuloa ja tadaa, Nemo seisoo... "Oho" ja uudestaan. Yksikin pieni virhe, jonka Nemo tunnistaa, niin vire menee heti. Heti lähti taas "moi moi" -moodilla kenttää haistelemaan.
Loppuun metallinouto hyppynä. Tässä kiva vauhti. Palautus nyt paremmin suoraan ja kohtuullisen siististi sivulle. Näitä sivulle tuloja ei olla ehditty pariin viikkoon pahemmin tekemään.
Toisella kiekalla luoksetulo, tunnari ja kaukoja.
Luoksetulo oli ihan mahtava. Ollaan tehty karkuunjuoksuna. Nyt vähän spurttasin ja pysähdyin ja lelu esiin vasta, kun Nemo oli kohdilla. Tosi hyvä vauhti!
Tunnari samalla kaavalla. Reilusti vääriä, oma itse vietynä, nakkipolku ja lähetys ja palautus puolivälistä. Haisteli hyvin, pikkaisen pureskelua lopussa.
Kaukot on kyllä mun inhokkiliike vol. 1. Taas katsottiin siirtoja, ylösnousun venymistä erityisesti. Kokeilen nyt jumppana edestä seisonnasta pikkaisen työntää taaksepäin ja palkata, kun paino takapainoisesti jaloilla. Mietintään kurrettelua ja ylös hyppäämistä etujaloille. Laudan yli jumppailua. Samat ongelmat pysyy niin kauan, kun keksin jonkin jutun tohon venymiseen
Mitä tänään opimme?
- Noudoissa pitää muistaa malttaa antaa kapula ohjaajalle ennen kehuja, malttia palkkaamiseen muutenkin.
- Sosiaalista palkkaa ennen leluja nakkeja esim. paikkamakuista ja muistakin
- Paikkamakuihin yms. "istutaan", "tehdään paikkamakuu" -> kerrotaan koiralle mitä tehdään. Voi helpottaa Nemoa erittelemään tekemistä näissä.
- Palkatonta treeniä säännöllisemmin pikkupaloina mukaan, liikkeiden osiin purkua säännöllisesti!
- Tunnaria voi tehdä pihalla talvellakin. Tämä oli hyvä uutinen, koska Oula rakastaa nykyisin tunnarikapuloita. Kaivoi niitä kerran kasan treenilaatikosta, ja sen jälkeen oikein etsii niitä järjestely- ja kantoleikkeihinsä. Tunnaria ei voi oikein Oulan edessä enää tehdä ilman kitinää, nitinää ja itkua.
Tänään kenttä oli jo ennen kuutta tyhjä ja koska miehellä on loma, pääsin kerrankin ajoissa. Aloitettiin paikkamakuulla ja -istumisella. Makuu ok. Saatiin hyvä häiriö, kun ohjaajan toinen koira sinkosi kentälle häkistään. Ei liikuttanut Nemoa. Välissä palkkasin ja "vapaa", mistä sitten lähti heti nuuhkimaan narttuista koiraa. Tänään tajusin, että tuo käsky sen koiran aina tuohon "moi moi!"- mielentilaan pistää. "Vapaa" on muuten sama käsky kuin metsässä. Silloin saa mennä vapaasti ja juosta mihin lystää. Kentällä Nemo on yhdistänyt tähän nyt vähän samaa eli lähtee herkästi kauemmas eikä ole kuulolla. Pitääpäs mietiskellä tuota vapauttamista nyt vähän tarkemmin.
Istumisessa meni maihin n. minuutin kohdilla. Istumista pitää treenata hallilla häiriössä, kun toinen treenaaja on kentällä eli tehostaa treenimääriä. Nemolle jotenkin epävarma liike, vaikka ollaankin aika paljon tehty. Häiriössä menee jostain syystä helposti maahan, vähän niin kuin luovuttaa. En ole vahvistanut istumista tarpeeksi.
Tänään neljä liikettä palkattomana. Ruutu helpotettuna (näytettynä ja kosketusalusta ruudussa). Vähän pööpöili alustan kanssa. Meni lätkästä sivuun, ja jäi etsimään lätkää - kuuntelu käskyihin sitten vähän huonoa. Ensi kerralla vaan ruudun näyttö ja jatkossa paljon lähetystreeniä. Sivulle tulo ok.
Tasamaanouto. Meinaa varastaa jostain syystä heitoissa. Kun ei saa liikkeistä palkkaa, meinaa palkata itsensä sitten sinkoamalla milloin huvittaa. Hyvä vauhti myös paluussa, mutta kapulan purentaa ja eteen AIVAN vinoon. Sivulle kieppaus yllättävän nopea.Pitää treenata paloina, vahvistaa taas luovutusta ja pitoa. Taas kun ei tule palkkaa, kaikki nämä lällyttelyt yms. hutiloinnit lisääntyvät.
Liikkeestä istuminen. Vahvistin tämän ennen kehään tuloa ja tadaa, Nemo seisoo... "Oho" ja uudestaan. Yksikin pieni virhe, jonka Nemo tunnistaa, niin vire menee heti. Heti lähti taas "moi moi" -moodilla kenttää haistelemaan.
Loppuun metallinouto hyppynä. Tässä kiva vauhti. Palautus nyt paremmin suoraan ja kohtuullisen siististi sivulle. Näitä sivulle tuloja ei olla ehditty pariin viikkoon pahemmin tekemään.
Toisella kiekalla luoksetulo, tunnari ja kaukoja.
Luoksetulo oli ihan mahtava. Ollaan tehty karkuunjuoksuna. Nyt vähän spurttasin ja pysähdyin ja lelu esiin vasta, kun Nemo oli kohdilla. Tosi hyvä vauhti!
Tunnari samalla kaavalla. Reilusti vääriä, oma itse vietynä, nakkipolku ja lähetys ja palautus puolivälistä. Haisteli hyvin, pikkaisen pureskelua lopussa.
Kaukot on kyllä mun inhokkiliike vol. 1. Taas katsottiin siirtoja, ylösnousun venymistä erityisesti. Kokeilen nyt jumppana edestä seisonnasta pikkaisen työntää taaksepäin ja palkata, kun paino takapainoisesti jaloilla. Mietintään kurrettelua ja ylös hyppäämistä etujaloille. Laudan yli jumppailua. Samat ongelmat pysyy niin kauan, kun keksin jonkin jutun tohon venymiseen
Mitä tänään opimme?
- Noudoissa pitää muistaa malttaa antaa kapula ohjaajalle ennen kehuja, malttia palkkaamiseen muutenkin.
- Sosiaalista palkkaa ennen leluja nakkeja esim. paikkamakuista ja muistakin
- Paikkamakuihin yms. "istutaan", "tehdään paikkamakuu" -> kerrotaan koiralle mitä tehdään. Voi helpottaa Nemoa erittelemään tekemistä näissä.
- Palkatonta treeniä säännöllisemmin pikkupaloina mukaan, liikkeiden osiin purkua säännöllisesti!
- Tunnaria voi tehdä pihalla talvellakin. Tämä oli hyvä uutinen, koska Oula rakastaa nykyisin tunnarikapuloita. Kaivoi niitä kerran kasan treenilaatikosta, ja sen jälkeen oikein etsii niitä järjestely- ja kantoleikkeihinsä. Tunnaria ei voi oikein Oulan edessä enää tehdä ilman kitinää, nitinää ja itkua.
torstai 12. helmikuuta 2015
Hyppytreenit vol 2
Keskiviikkona päästiin taas treenaamaan hyppytekniikkaa Marin kanssa. Marille iso kiitos jälleen Oulan viihdyttämisestä sekä Nemon hyppyjen kuvaamisesta.
Tehtiin tällä kertaa perussarjaa kolme toistoa (kuusi matalaa agiestettä, välit 6 Marin jalkaa). Toisella sarjalla enemmän toistoja nousevalla hypyllä. Aloitettiin 30 cm, nostettiin 45cm ja siitä kahdella siirrolla takaisin 30 senttiin. Yhteensä siis viisi hyppyä. Tässä neljä estettä, neljäs kauemmalla etäisyydellä ja tämän korkeutta siis säädettiin. Muut esteet pysyivät samoina korkeudeltaan.
Nemo saisi käyttää takapäätään kyllä vahvemmin. Jotenkin löysästi tuli melkein kaikki hypyt. On sen oloinen, ettei sillä ole kiire ja tosissaan pitää hetsata, että saadaan vähän enemmän tekemisen meininkiä. En tiedä vaikuttaako se, että Mari on Oulan vieressä. Jääkö Nemo epäröimään Oulaa, voiko sen Marin viereen turvallisin mielin jättää? En osaa sanoa.
Ulla tulisi huhtikuussa taas kouluttamaan hyppytekniikkaa Jankk:iin, mutta en tiedä kannattaako meidän tässä vaiheessa osallistua vielä uudestaan. Ei olla ihan hirveästi ehditty treenaamaan eli hypyissä ei varmaan ole suurta kehitystä ehtinyt tapahtua.
Loppuun ahnehdin vielä tunnarin hyödyntäen Marin hajua vieraissa. Reisille meni, ei olisi kannattanut tehdä tunnaria yhtään. Toi oman, mutta välissä oli sekoilua puolin ja toisin. :) Ensi kerralla uudestaan ajatuksen kanssa.
Nemosta en osaa sanoa, oliko sillä hyppytreeneissä hauskaa. On jotenkin niin ilmeetön tekijä välillä. Nemo tekee, muttei hauku, kiihdy yms., mikä ilmaisisi suurta intoa ja virettä. Ei tosiaan ole sen oloinen, että olisi hirveä kiire rynniä esteiden yli palkkalelulle. Nemo miettii esteitä tarkasti. Toisaalta tämä voi olla ihan hyväkin. Nakkien perässä kyllä juoksee mielellään, silloin intoa ainakin on.
Oulalla sen sijaan oli huisin hauskaa, kun pääsi halliin kävelemään ja potkimaan palloa. Suorastaan kiljui riemusta. Tartteisin tolle muksulle oman hallin, jossa saisi kävellä ympäriinsä. Ei tartteis olla kotona koko ajan varomassa kulmia, seiniä ja huonekaluja. Voisko Jankk:in halliin varata muksuvuoroja? Toisella kentällä paimennetaan lapsia vuoron perään, kun toisella treenataan? Pitää koittaa sopia treeni- ja muksutreffit jonkun toisen Jankk:ssa treenaavan äipän kanssa :).
Tehtiin tällä kertaa perussarjaa kolme toistoa (kuusi matalaa agiestettä, välit 6 Marin jalkaa). Toisella sarjalla enemmän toistoja nousevalla hypyllä. Aloitettiin 30 cm, nostettiin 45cm ja siitä kahdella siirrolla takaisin 30 senttiin. Yhteensä siis viisi hyppyä. Tässä neljä estettä, neljäs kauemmalla etäisyydellä ja tämän korkeutta siis säädettiin. Muut esteet pysyivät samoina korkeudeltaan.
Nemo saisi käyttää takapäätään kyllä vahvemmin. Jotenkin löysästi tuli melkein kaikki hypyt. On sen oloinen, ettei sillä ole kiire ja tosissaan pitää hetsata, että saadaan vähän enemmän tekemisen meininkiä. En tiedä vaikuttaako se, että Mari on Oulan vieressä. Jääkö Nemo epäröimään Oulaa, voiko sen Marin viereen turvallisin mielin jättää? En osaa sanoa.
Ulla tulisi huhtikuussa taas kouluttamaan hyppytekniikkaa Jankk:iin, mutta en tiedä kannattaako meidän tässä vaiheessa osallistua vielä uudestaan. Ei olla ihan hirveästi ehditty treenaamaan eli hypyissä ei varmaan ole suurta kehitystä ehtinyt tapahtua.
Loppuun ahnehdin vielä tunnarin hyödyntäen Marin hajua vieraissa. Reisille meni, ei olisi kannattanut tehdä tunnaria yhtään. Toi oman, mutta välissä oli sekoilua puolin ja toisin. :) Ensi kerralla uudestaan ajatuksen kanssa.
Nemosta en osaa sanoa, oliko sillä hyppytreeneissä hauskaa. On jotenkin niin ilmeetön tekijä välillä. Nemo tekee, muttei hauku, kiihdy yms., mikä ilmaisisi suurta intoa ja virettä. Ei tosiaan ole sen oloinen, että olisi hirveä kiire rynniä esteiden yli palkkalelulle. Nemo miettii esteitä tarkasti. Toisaalta tämä voi olla ihan hyväkin. Nakkien perässä kyllä juoksee mielellään, silloin intoa ainakin on.
Oulalla sen sijaan oli huisin hauskaa, kun pääsi halliin kävelemään ja potkimaan palloa. Suorastaan kiljui riemusta. Tartteisin tolle muksulle oman hallin, jossa saisi kävellä ympäriinsä. Ei tartteis olla kotona koko ajan varomassa kulmia, seiniä ja huonekaluja. Voisko Jankk:in halliin varata muksuvuoroja? Toisella kentällä paimennetaan lapsia vuoron perään, kun toisella treenataan? Pitää koittaa sopia treeni- ja muksutreffit jonkun toisen Jankk:ssa treenaavan äipän kanssa :).
maanantai 9. helmikuuta 2015
Stressin purkua tokon merkeissä
Viime viikko oli melko stressaava. Päätin maalauttaa kämpästämme seinät ja neljälle seinälle tuli myös kuviomaalauksia. Keittiöön ja olohuoneeseen puu- ja lintuteemaa. Oulan huoneeseen iso maisemamaalaus vuoristosta ja myskihäristä. Tämä maalausprosessi stressasi mua aivan hirveästi. Piti koittaa pysyä jaloista pois touhutaaperon kanssa ja toivoa, etten tehnyt elämäni munausta maalausten suhteen. Onneksi oli ammattilaiset asialla ja maalauksista tuli todella onnistuneita. Viikonloppukin oli aika härdelliä enkä ole ehtinyt Nemoa treenata yhtään.
Hallissa pari minuuttia ennen treenejä tajusin, etten ole suunnitellut yhtään mitään. Vedin treenit hatusta. Nemo oli treeneissä tosi skarppina, joten oli tosi kiva treenata. Aloitettiin paikkamakuilla. Näissä ei mitään ihmeellistä, kuola valui ja lonkalla oltiin, muttei haistellut.
Sen jälkeen vauhtia höntsyluoksetulolla. Koemainen alku, mutta "tänne"-käskystä juoksen itse karkuun. Kokeillaan tällaista mallia tähän väliin, jos päästäisiin irti lelun kyttäyksestä.
Luoksari viretreeninä tunnarille. Taas parikymmentä kapulaa rivissä. Oma melko keskivaiheilla, nakit siinä oman edustalla. Nemo lähti oikeaan reunaan, bongasi nakit ja söi ne ja palasi oikeaan reunaan. Kävi rivin läpi, oman kohdalla selvä reaktio, jatkoi matkaa ja haisteli rivin läpi. Käännöksen jälkeen loppui usko ja toi minkä sattui ekana bongaamaan. Tämän jälkeen lähti ruutuun ja kutsuin pois.
Toisella kiekalla toi oman hyvin. Pisteet siitä, ettei jäyskyttänyt. Taas oli uudenlainen treeni, joten Nemo meni epävarmaksi ja usko loppui. Halliin ehkä vielä melko vaikea harjoite, mutta pitää tehdä seuraava taas helpompana. Kotona pitää tehdä vaikeutettuja ja paljon eri näköisiä, jottei aina uusi kapulajärjestys ja tilanne ole kuin oma liikkeensä.
Sitten tehtiin ruutuun lähetyksiä kosketusalustalle ja tyhjään ruutuun. Pitää olla tarkkana, että pysähtyy vain käskystä (vähän meinasi ennakoida) ja että tassu on alustalla. Taas toistojen myötä vähän huononi tekeminen eli maltillisesti toistoja on parempi kuin liikaa toistoja.
Loppuun vielä seuruutreeniä häiriönä juoksuisen nartun häkin edustalla sekä lelun heittelyhäiriöillä. Ihan hyvin suoriutui molemmista.
Mainittavaa se, etten virittänyt Nemoa mitenkään ennen liikkeitä vaan saman tien sain sen perusasennossa treenimoodiin. Leikittiin häkkiin-tässä -leikkiä eli koira häkistä käskyllä sivulle, ja oli Nemosta tosi hauskaa!
Kivasti purkautui viime viikon stressikuorma näihin treeneihin. Oi jos Nemo ton tekemisen moodin pitäisi tästä eteenpäinkin! Oispa niin kiva treenailla!
Hallissa pari minuuttia ennen treenejä tajusin, etten ole suunnitellut yhtään mitään. Vedin treenit hatusta. Nemo oli treeneissä tosi skarppina, joten oli tosi kiva treenata. Aloitettiin paikkamakuilla. Näissä ei mitään ihmeellistä, kuola valui ja lonkalla oltiin, muttei haistellut.
Sen jälkeen vauhtia höntsyluoksetulolla. Koemainen alku, mutta "tänne"-käskystä juoksen itse karkuun. Kokeillaan tällaista mallia tähän väliin, jos päästäisiin irti lelun kyttäyksestä.
Luoksari viretreeninä tunnarille. Taas parikymmentä kapulaa rivissä. Oma melko keskivaiheilla, nakit siinä oman edustalla. Nemo lähti oikeaan reunaan, bongasi nakit ja söi ne ja palasi oikeaan reunaan. Kävi rivin läpi, oman kohdalla selvä reaktio, jatkoi matkaa ja haisteli rivin läpi. Käännöksen jälkeen loppui usko ja toi minkä sattui ekana bongaamaan. Tämän jälkeen lähti ruutuun ja kutsuin pois.
Toisella kiekalla toi oman hyvin. Pisteet siitä, ettei jäyskyttänyt. Taas oli uudenlainen treeni, joten Nemo meni epävarmaksi ja usko loppui. Halliin ehkä vielä melko vaikea harjoite, mutta pitää tehdä seuraava taas helpompana. Kotona pitää tehdä vaikeutettuja ja paljon eri näköisiä, jottei aina uusi kapulajärjestys ja tilanne ole kuin oma liikkeensä.
Sitten tehtiin ruutuun lähetyksiä kosketusalustalle ja tyhjään ruutuun. Pitää olla tarkkana, että pysähtyy vain käskystä (vähän meinasi ennakoida) ja että tassu on alustalla. Taas toistojen myötä vähän huononi tekeminen eli maltillisesti toistoja on parempi kuin liikaa toistoja.
Loppuun vielä seuruutreeniä häiriönä juoksuisen nartun häkin edustalla sekä lelun heittelyhäiriöillä. Ihan hyvin suoriutui molemmista.
Mainittavaa se, etten virittänyt Nemoa mitenkään ennen liikkeitä vaan saman tien sain sen perusasennossa treenimoodiin. Leikittiin häkkiin-tässä -leikkiä eli koira häkistä käskyllä sivulle, ja oli Nemosta tosi hauskaa!
Kivasti purkautui viime viikon stressikuorma näihin treeneihin. Oi jos Nemo ton tekemisen moodin pitäisi tästä eteenpäinkin! Oispa niin kiva treenailla!
maanantai 2. helmikuuta 2015
Maanantain tokotteluja
Eilisen koulutuksen tuulahduksissa tehtiin melko samoja juttuja kuin Maaritin kanssa. Alkuun tunnaria. Vääriä reilut parikymmentä rivissä. Vein itse oman ja jäin puoliväliin. Molemmilla toistoilla pikkaisen tökki kapuloita, mutta etsi hyvin oman. Ongelma ei ole väärien hajuissa eli ei sotke vääriä hajuja omaan vaan itsevarmuudessa. Toistoja lisää.
Pitoja ja palautuksia otan varovasti mukaan, kun on Nemosta jostain syystä vähän ahdistavaa treeniä.
Hyppy nouto metallilla ihan vaan intopintoiluna. Palautus ja sivulletuloja treenataan erikseen.
Vähän sivulletuloja. Kenen mahtava idea tämäkin vaihtaa sivulletulotyyliä? Ihan hyvin osaa jo, välillä jää vähän vinoon. Toistoja tarvitaan vielä paljon lisää, että tulee suoraan koko liikkeessäkin sivulle. Kiertämällä osasi jo, oli vaan vähän hidas... No näillä mennään.
Toisella kiekalla häiriötreeniä perusasennossa. Nemo oli taas herkkä häiriintymään. Vinkulelut on pahoja, kun ovat lempparileluja.
Paikkamakuu oli tosi hieno. Pysyi hyvin suorassa. Loppuun mietiskeltiin vielä kaukoja. Ongelmana on ylösnousun venytys eli kurottaa eteen, jolloin maahanmenossa takajalat liikkuu. Näitä tehdään joka aamu, mutta etenee ihan etanan vauhtia. Voisi kokeilla lautaa etujalkojen edessä esteenä. Kaukkareissa ja sivulletuloissa olen huomannut, että tosta Nemon turkista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mä en näe takajalkoja kovin hyvin kaukoissa, sivulla en näe vasenta etujalkaa. Sivulla etutassut on usein eri linjassa. Paikka on oikea, tassut hassusti. Pitäisköhän laittaa Nemon rintakarvoihin ja kylkiin vähän pompuloita, että näkisi paremmin?
Pitoja ja palautuksia otan varovasti mukaan, kun on Nemosta jostain syystä vähän ahdistavaa treeniä.
Hyppy nouto metallilla ihan vaan intopintoiluna. Palautus ja sivulletuloja treenataan erikseen.
Vähän sivulletuloja. Kenen mahtava idea tämäkin vaihtaa sivulletulotyyliä? Ihan hyvin osaa jo, välillä jää vähän vinoon. Toistoja tarvitaan vielä paljon lisää, että tulee suoraan koko liikkeessäkin sivulle. Kiertämällä osasi jo, oli vaan vähän hidas... No näillä mennään.
Toisella kiekalla häiriötreeniä perusasennossa. Nemo oli taas herkkä häiriintymään. Vinkulelut on pahoja, kun ovat lempparileluja.
Paikkamakuu oli tosi hieno. Pysyi hyvin suorassa. Loppuun mietiskeltiin vielä kaukoja. Ongelmana on ylösnousun venytys eli kurottaa eteen, jolloin maahanmenossa takajalat liikkuu. Näitä tehdään joka aamu, mutta etenee ihan etanan vauhtia. Voisi kokeilla lautaa etujalkojen edessä esteenä. Kaukkareissa ja sivulletuloissa olen huomannut, että tosta Nemon turkista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mä en näe takajalkoja kovin hyvin kaukoissa, sivulla en näe vasenta etujalkaa. Sivulla etutassut on usein eri linjassa. Paikka on oikea, tassut hassusti. Pitäisköhän laittaa Nemon rintakarvoihin ja kylkiin vähän pompuloita, että näkisi paremmin?
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Maaritin koulutus
Viikot vierii ohi hirmuista kyytiä. Treenattu ollaan, mutta niistä ei mitään erityistä päiviteltävää. Maarit Karhu-Teiskosen koulutuksesta tältä päivältä sain kuitenkin taas vähän lisäinfoa, että missä mennään tällä hetkellä.
Teemoiksi otin häiriötreenit, tunnarin ja sivulletuloa edestä. Aloitettiin pienellä seuruulla virittelynä, jonka jälkeen tunnari. Vääriä reippaasti ja oma itse vietynä. Haistelu oli tosi hyvä, palautuksessa palkkasin nopeasti leluun.
Maarit puuttui Nemon kapulan puremiseen (ehtii purra, vaikka palkkaan lentävään leluun). Tehtiin erilaisia pito- ja tuontitreenejä: ohjaajan edessä, kauempaa apparille kapulan kanssa jätettynä jne. Näissä Nemo vähän näytti paineistuvan ja koitti hanakasti kapulaa suussa pyöritellä. Näitä olen treenaillut kotona jonkin verran, pitää ottaa kuuriksi.
Tehtiin toinen tunnari. Nyt häiriötä oli enemmän ja alla vähän paineistava treeni. Lähti suu auki ja kaappaili ensimmäisen. Toinen niin, että itse olin koiran ja kapuloiden välissä kyykyssä. Nemo ei kykene vireen säätelyyn vielä eli nopeasta vauhdista ei malta haistella. Mitä enemmän häiriötä, sen helpommin haistelukin jää.
Nemo myös odottaa multa nopeaa reaktiota oikeaan kapulaan. Eli vielä pidempi viive kehuun! Maaritin mukaan nami olisi paras palkka tässä.
Toisella kiekalla keskityin nyt ihan abc-tasolla tuohon Nemon hallintaan. Nemo on turhan lipevä lähtemään häiriöiden luo ja usein näissä tilanteissa käskyttäminen menee ns. jankkaamiseksi "Nemo täällä" tai "käy siihen", "käy siihen". Kilttinä ohjaajana en ole raaskinut tarpeeksi puuttua tähän käytökseen voimalla (kuten on jo aiemminkin täällä todettu). Yritän aina saada jotain tapahtumaan uudella käskyllä sen sijaan, että nippaisen koiran maahan. Viikkokoulutuksista tähän en ole kovin ihmeellisiä vinkkejä saanut. Kun ohjaaja ei osaa olla tiukka, kuka sitä tiukkuutta opettaisi?
Maaritin kanssa tehtiin alkuun "käy siihen"-treeni. Nemo lähti varmaan viisi kertaa. Mun kielto oli aina myöhässä. Toisessa harjoitteessa, jossa ympärillä oli kaksi muutakin koiraa ja vieras käskytti maahan, Nemo meni joka kerta. Seuraamisessa, jossa Maarit houkutteli sivulla, Nemo lähti tai mulkoili joka kerta. Häiriötreenejä on tehty, mutta selvästi liian vähän, kun lopputulos on tämä. Nemolle vieras häiriö on vaikea, kun sitä on saanut niin vähän treenata.
Lopulta saatiin hieno seuruupätkä, joissa Nemo ei välittänyt häiriöhoukutuksista mitään. Pitää ottaa häiriöjutut taas aktiivitreenaukseen.
Loppuun vielä edestä sivulle tuloja. Tässä nakkia nostettiin vähän ylemmäs, jolloin pää tuli ylemmäs ja Nemo kiepsahti paremmin paikalleen ilman lenkkiä takana. Muuten oli ok.
Maaritin mukaan Nemo on kuitenkin osaava koira. Plussaa siitä, ettei ääntele paineistavissakaan treeneissä, mitä nyt korvat menee päätä pitkin. Mutta Nemo tsemppasi loppuun asti, vaikka välillä oli vähän ahdistavaa.
Huomenna jatketaan häiriötreenejä ja tunnarikapulan pitotreenejä viikkoryhmässä.
Teemoiksi otin häiriötreenit, tunnarin ja sivulletuloa edestä. Aloitettiin pienellä seuruulla virittelynä, jonka jälkeen tunnari. Vääriä reippaasti ja oma itse vietynä. Haistelu oli tosi hyvä, palautuksessa palkkasin nopeasti leluun.
Maarit puuttui Nemon kapulan puremiseen (ehtii purra, vaikka palkkaan lentävään leluun). Tehtiin erilaisia pito- ja tuontitreenejä: ohjaajan edessä, kauempaa apparille kapulan kanssa jätettynä jne. Näissä Nemo vähän näytti paineistuvan ja koitti hanakasti kapulaa suussa pyöritellä. Näitä olen treenaillut kotona jonkin verran, pitää ottaa kuuriksi.
Tehtiin toinen tunnari. Nyt häiriötä oli enemmän ja alla vähän paineistava treeni. Lähti suu auki ja kaappaili ensimmäisen. Toinen niin, että itse olin koiran ja kapuloiden välissä kyykyssä. Nemo ei kykene vireen säätelyyn vielä eli nopeasta vauhdista ei malta haistella. Mitä enemmän häiriötä, sen helpommin haistelukin jää.
Nemo myös odottaa multa nopeaa reaktiota oikeaan kapulaan. Eli vielä pidempi viive kehuun! Maaritin mukaan nami olisi paras palkka tässä.
Toisella kiekalla keskityin nyt ihan abc-tasolla tuohon Nemon hallintaan. Nemo on turhan lipevä lähtemään häiriöiden luo ja usein näissä tilanteissa käskyttäminen menee ns. jankkaamiseksi "Nemo täällä" tai "käy siihen", "käy siihen". Kilttinä ohjaajana en ole raaskinut tarpeeksi puuttua tähän käytökseen voimalla (kuten on jo aiemminkin täällä todettu). Yritän aina saada jotain tapahtumaan uudella käskyllä sen sijaan, että nippaisen koiran maahan. Viikkokoulutuksista tähän en ole kovin ihmeellisiä vinkkejä saanut. Kun ohjaaja ei osaa olla tiukka, kuka sitä tiukkuutta opettaisi?
Maaritin kanssa tehtiin alkuun "käy siihen"-treeni. Nemo lähti varmaan viisi kertaa. Mun kielto oli aina myöhässä. Toisessa harjoitteessa, jossa ympärillä oli kaksi muutakin koiraa ja vieras käskytti maahan, Nemo meni joka kerta. Seuraamisessa, jossa Maarit houkutteli sivulla, Nemo lähti tai mulkoili joka kerta. Häiriötreenejä on tehty, mutta selvästi liian vähän, kun lopputulos on tämä. Nemolle vieras häiriö on vaikea, kun sitä on saanut niin vähän treenata.
Lopulta saatiin hieno seuruupätkä, joissa Nemo ei välittänyt häiriöhoukutuksista mitään. Pitää ottaa häiriöjutut taas aktiivitreenaukseen.
Loppuun vielä edestä sivulle tuloja. Tässä nakkia nostettiin vähän ylemmäs, jolloin pää tuli ylemmäs ja Nemo kiepsahti paremmin paikalleen ilman lenkkiä takana. Muuten oli ok.
Maaritin mukaan Nemo on kuitenkin osaava koira. Plussaa siitä, ettei ääntele paineistavissakaan treeneissä, mitä nyt korvat menee päätä pitkin. Mutta Nemo tsemppasi loppuun asti, vaikka välillä oli vähän ahdistavaa.
Huomenna jatketaan häiriötreenejä ja tunnarikapulan pitotreenejä viikkoryhmässä.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Christan koulutus
Niin se aika hurahtaa ja Nemo täytti keskiviikkona 5 vuotta. Mitään ihmeellistä ei puuhailtu. Nemo sai uuden narupallolelun, Dentastixin ja vähän frisbeeleikkiä. Koitin huomioida Nemoa normipäivää enemmän.
Tänään käytiin Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa. Alunperin mun ei pitänyt koulutukseen mennä korkeahkon hinnan takia, mutta kun vapaata treenipaikkaa tarjottiin, päätin mennä.
Otin tavoitteeksi selventää vähän päätäni muutamasta asiasta, joiden kanssa olen soutanut ja huovannut lähiaikoina. Alkuun juteltiin treenien alkurutiineista. Näissä halusin selvyyttä, miten vire kannattaisi nostaa ennen treenejä. Nemon vire nousee lelulla parhaiten ja olen koittanut aloittaa treenit nyt ilman lelua leikkimällä. Tällöin vire nousee vaihtelevasti, ei niin hyvin kuin lelulla.
Mietin myös, pitäiskö ottaa joku virittelysana, jolla treeni aloitetaan. Christa neuvoi aloittamaan treenin lelupalkkauksella jostain pikkujutusta, siitä sosiaalinen leikki ja taas lelu. Pitää muistaa muutenkin, ettei palkkana olisi aina pelkkä lelu vaan välillä esim. kehut.
Yleisesti Christa muistutti, että virettä kannattaa ylläpitää tiheällä palkkauksella, onnistumisilla ja palkatonta treeniä tehdä pikku paloina hitaasti edeten - etenkin, jos koiralla on vireongelmia.
Aloitettiin treeni katsomalla leikkihetken jälkeen perusasentoa. Päätin aiemmin muuttaa sivulletulon tokoon niin, että tulee suoraan sivulle ilman eteentuloa. Tämä aiheutti päänvaivaa muutamissa liikkeissä, kuten noudoissa, ongelmia pk:n kanssa. Pitääkö opettaa eri tavalla tokoon ja tottikseen?
Christan mukaan tokossa voi olla kahdenlainen sivulletulo eli noudoissa eteen ja muissa suoraan sivulle. Tämä tieto helpotti mun pähkäilyjä taas kummasti.
Nemon peruasennot eivät ole ihan kunnossa "viereen"-käskyllä. Asento on turhan edessä aika usein vähän vino. Perusasentoa treenaitiin heittämällä ensin nakki eteen ja siitä "viereen". Sitten tehtiin kierrolla ja nakilla, lopuksi kierrolla ja lelulla. Viimeisellä eniten virettä, tarjosi stoppeja hanakasti ja välissä unohti, mitä oli tekemässä ja haahuili jossain ihan muualla.
Pitää tehdä kiertoa nyt ihan vain suorana, jotta saadaan vauhtia ja stopit unohtuu. Lelu esille, kun on kierron jälkeen tullut vähän matkaa kovaa ja palkka vain suoraan hyvistä toistoista. Jos tulee virhe, korjataan samantien uudella käskyllä eikä palkata. Kierto-viereen -treeni auttaa samalla myös luoksetuloon.
Nemo kiersi sivulle paremmin kauempaa. Edestä sivulle siirtyminen oli hankalampaa, kun Nemolla on vähän jäykkä ja pitkä kroppa. Edestä tullessa jääkin eniten vinoon.
Koulutus oli meille ihan hyödyllinen ja ehkä nyt saan taas ajatukset järjestykseen. Nemon kanssa pitäisi muistaa vaan leikkiä kahdestaan enemmän, jotta saadaan meidän suhdetta vahvistettua ja jaksaa tehdä paljon toistoja ja perustreeniä.
Christa mainitsi, että mulla on uros, jolle asioista pitää huomauttaa. Christa sanoi, että Nemo on lelun kanssa ihan eri koira kuin ilman lelua. Nemo ikävä kyllä haluaa päättää itse, miten hän tekee (malliesimerkki luoksetulon vauhti). Tähän mun on ollut jotenkin vaikea puuttua. Kun kiellän tai korjaan, tulee ensi kerralla vielä hitaammin (paitsi jos läväytän lelun esiin alkumatkasta).
Mulla on vähän samaa ongelmaa kuin toisellakin koulutuksessa olleella bortsun omistajalla. En uskalla paljon kovistella, kun pelkään, että Nemo menee rikki, lannistuu ja lopettaa tekemisen kokonaan. Tämä onkin sitten antanut Nemolle sen väylän, jota se häpeilemättä hyödyntää - teen miten itse huvittaa.
Mutta eipä se auta kuin treenata ja koittaa nyt puuttua jotenkin Nemon sluibailuun. Seuraavaksi koostankin jokaisen treeniliikkeen palasiksi, joita ruvetaan nyt järjestelmällisesti tekemään silmällä pitäen virettä ja perusasentoja.
Tänään käytiin Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa. Alunperin mun ei pitänyt koulutukseen mennä korkeahkon hinnan takia, mutta kun vapaata treenipaikkaa tarjottiin, päätin mennä.
Otin tavoitteeksi selventää vähän päätäni muutamasta asiasta, joiden kanssa olen soutanut ja huovannut lähiaikoina. Alkuun juteltiin treenien alkurutiineista. Näissä halusin selvyyttä, miten vire kannattaisi nostaa ennen treenejä. Nemon vire nousee lelulla parhaiten ja olen koittanut aloittaa treenit nyt ilman lelua leikkimällä. Tällöin vire nousee vaihtelevasti, ei niin hyvin kuin lelulla.
Mietin myös, pitäiskö ottaa joku virittelysana, jolla treeni aloitetaan. Christa neuvoi aloittamaan treenin lelupalkkauksella jostain pikkujutusta, siitä sosiaalinen leikki ja taas lelu. Pitää muistaa muutenkin, ettei palkkana olisi aina pelkkä lelu vaan välillä esim. kehut.
Yleisesti Christa muistutti, että virettä kannattaa ylläpitää tiheällä palkkauksella, onnistumisilla ja palkatonta treeniä tehdä pikku paloina hitaasti edeten - etenkin, jos koiralla on vireongelmia.
Aloitettiin treeni katsomalla leikkihetken jälkeen perusasentoa. Päätin aiemmin muuttaa sivulletulon tokoon niin, että tulee suoraan sivulle ilman eteentuloa. Tämä aiheutti päänvaivaa muutamissa liikkeissä, kuten noudoissa, ongelmia pk:n kanssa. Pitääkö opettaa eri tavalla tokoon ja tottikseen?
Christan mukaan tokossa voi olla kahdenlainen sivulletulo eli noudoissa eteen ja muissa suoraan sivulle. Tämä tieto helpotti mun pähkäilyjä taas kummasti.
Nemon peruasennot eivät ole ihan kunnossa "viereen"-käskyllä. Asento on turhan edessä aika usein vähän vino. Perusasentoa treenaitiin heittämällä ensin nakki eteen ja siitä "viereen". Sitten tehtiin kierrolla ja nakilla, lopuksi kierrolla ja lelulla. Viimeisellä eniten virettä, tarjosi stoppeja hanakasti ja välissä unohti, mitä oli tekemässä ja haahuili jossain ihan muualla.
Pitää tehdä kiertoa nyt ihan vain suorana, jotta saadaan vauhtia ja stopit unohtuu. Lelu esille, kun on kierron jälkeen tullut vähän matkaa kovaa ja palkka vain suoraan hyvistä toistoista. Jos tulee virhe, korjataan samantien uudella käskyllä eikä palkata. Kierto-viereen -treeni auttaa samalla myös luoksetuloon.
Nemo kiersi sivulle paremmin kauempaa. Edestä sivulle siirtyminen oli hankalampaa, kun Nemolla on vähän jäykkä ja pitkä kroppa. Edestä tullessa jääkin eniten vinoon.
Koulutus oli meille ihan hyödyllinen ja ehkä nyt saan taas ajatukset järjestykseen. Nemon kanssa pitäisi muistaa vaan leikkiä kahdestaan enemmän, jotta saadaan meidän suhdetta vahvistettua ja jaksaa tehdä paljon toistoja ja perustreeniä.
Christa mainitsi, että mulla on uros, jolle asioista pitää huomauttaa. Christa sanoi, että Nemo on lelun kanssa ihan eri koira kuin ilman lelua. Nemo ikävä kyllä haluaa päättää itse, miten hän tekee (malliesimerkki luoksetulon vauhti). Tähän mun on ollut jotenkin vaikea puuttua. Kun kiellän tai korjaan, tulee ensi kerralla vielä hitaammin (paitsi jos läväytän lelun esiin alkumatkasta).
Mulla on vähän samaa ongelmaa kuin toisellakin koulutuksessa olleella bortsun omistajalla. En uskalla paljon kovistella, kun pelkään, että Nemo menee rikki, lannistuu ja lopettaa tekemisen kokonaan. Tämä onkin sitten antanut Nemolle sen väylän, jota se häpeilemättä hyödyntää - teen miten itse huvittaa.
Mutta eipä se auta kuin treenata ja koittaa nyt puuttua jotenkin Nemon sluibailuun. Seuraavaksi koostankin jokaisen treeniliikkeen palasiksi, joita ruvetaan nyt järjestelmällisesti tekemään silmällä pitäen virettä ja perusasentoja.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Hyp hyp
Eilisistä valmennusryhmän treeneistä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Aloitin taas temppuradalla, samalla kuin viimeksi. Tällä kertaa ei mennyt ihan niin hyvin, mutta innolla Nemppa teki! Pientä kuulovaikeutta mm. ruudun takaisintulossa, jossa hyppy oli tosi vaikea. Tein myös kaukoja, tunnarin ja sivuaskelia seuruussa.
Vire oli taas jossain muualla. Suoraan sanottuna en jaksanut jauhaa, joten tyydyin tähän. Alkoi itseä ketuttaa, kun tunnarissa helppokaan ei onnistu (yksi oikea, ja väärä merkkien joukossa, vaihtoi joka kerta ennen oman tuontia kerran). Vire alkoi varmaan laskea kaukoissa, joissa yhteen vaihtoon sanoin varmaan turhan painokkaasti "hups" eikä tullut palkkaa. Pielehköön menneen tunnarin jälkeen askelsiirtymät ei varmaan olis ollut se paras liike, kun vire ei noussut edes lelulla.
Tänään sitten täydellinen nollaustreeni ja jotain ihan muuta: hyppytekniikkaa! Nempan paino on saatu nyt 21 kiloon ja mun mielestä tuntuu hyvin kylkiluut. Kiitän suuresti Maria, joka tämän idean laittoi vireille ja toivottavasti vielä jatkossakin meidän kanssa käy hyppimässä.
Lisäjännitystä tähän treeniin toi se, että jouduin ottamaan Oulan (melkein 1v. supermöyryäjän) mukaan katsojaksi. Hyvin Oula jaksoi pinnistellä kohtuu aloillaan. Kiitos jälleen Marille myös Oulan hetkittäisestä viihdyttämisestä.
Alkuun perussarjaa ja toisena harjoitteena perussarjaa vikan hypyn pidennyksellä (mikähän tämän korrekti nimi olikaan?). Toisessa harjoitteessa hypyn etäisyyttä ja korkeutta voidaan säätää eli sopii oikein hyvin PK-hypyn treenaamiseen.
Nemppa teki musta hypyt hienosti. Perussarjaa tehtiin 5 toistoa, toista sarjaa 3, tauoilla totta kai. Tosi kiva, kun päästiin lopultakin aloittamaan nää hyppytreenit! Jospa näillä saatais sitä metrisen ylitystavoitetta taas lähemmäksi.
Lopuksi tein vielä tunnarin. Nyt kisamainen ympyrä viidellä palikalla. "Hajupoluksi" kapuloiden eteen muutama nakki. Ei mitään ongelmaa oman haistelussa! Ilmeisesti teemme sitten vähän normimpaa tunnaria, mutta niin, että teen eka itse ja myöhemmin joku toinen tekee. Nemolle toisen viemänä tunnari on ilmeisesti ihan eri liike, jotenkin sotkee ajatuksensa tässä.
Paluumatka mentiin pidemmän kaavan mukaan, haettiin isi töistä Riihimäeltä eli koitin saada Oulan nukahtamaan päikkäreille. Nukuttaminen olikin sitten melkoinen projekti, mutta sain haettua Mustista ja Mirristä Nempalle Rukan töppöset suojaamaan tassuja. Seuraava projekti onkin varmaan totuttaa Nemo niitä käyttämään. Siinä onkin projekti. Kaupassa Nemo ontui sen oloisesti, että vähintään oli tassu poikki :). Himppa herkkis koira!
Vire oli taas jossain muualla. Suoraan sanottuna en jaksanut jauhaa, joten tyydyin tähän. Alkoi itseä ketuttaa, kun tunnarissa helppokaan ei onnistu (yksi oikea, ja väärä merkkien joukossa, vaihtoi joka kerta ennen oman tuontia kerran). Vire alkoi varmaan laskea kaukoissa, joissa yhteen vaihtoon sanoin varmaan turhan painokkaasti "hups" eikä tullut palkkaa. Pielehköön menneen tunnarin jälkeen askelsiirtymät ei varmaan olis ollut se paras liike, kun vire ei noussut edes lelulla.
Tänään sitten täydellinen nollaustreeni ja jotain ihan muuta: hyppytekniikkaa! Nempan paino on saatu nyt 21 kiloon ja mun mielestä tuntuu hyvin kylkiluut. Kiitän suuresti Maria, joka tämän idean laittoi vireille ja toivottavasti vielä jatkossakin meidän kanssa käy hyppimässä.
Lisäjännitystä tähän treeniin toi se, että jouduin ottamaan Oulan (melkein 1v. supermöyryäjän) mukaan katsojaksi. Hyvin Oula jaksoi pinnistellä kohtuu aloillaan. Kiitos jälleen Marille myös Oulan hetkittäisestä viihdyttämisestä.
Alkuun perussarjaa ja toisena harjoitteena perussarjaa vikan hypyn pidennyksellä (mikähän tämän korrekti nimi olikaan?). Toisessa harjoitteessa hypyn etäisyyttä ja korkeutta voidaan säätää eli sopii oikein hyvin PK-hypyn treenaamiseen.
Nemppa teki musta hypyt hienosti. Perussarjaa tehtiin 5 toistoa, toista sarjaa 3, tauoilla totta kai. Tosi kiva, kun päästiin lopultakin aloittamaan nää hyppytreenit! Jospa näillä saatais sitä metrisen ylitystavoitetta taas lähemmäksi.
Lopuksi tein vielä tunnarin. Nyt kisamainen ympyrä viidellä palikalla. "Hajupoluksi" kapuloiden eteen muutama nakki. Ei mitään ongelmaa oman haistelussa! Ilmeisesti teemme sitten vähän normimpaa tunnaria, mutta niin, että teen eka itse ja myöhemmin joku toinen tekee. Nemolle toisen viemänä tunnari on ilmeisesti ihan eri liike, jotenkin sotkee ajatuksensa tässä.
Paluumatka mentiin pidemmän kaavan mukaan, haettiin isi töistä Riihimäeltä eli koitin saada Oulan nukahtamaan päikkäreille. Nukuttaminen olikin sitten melkoinen projekti, mutta sain haettua Mustista ja Mirristä Nempalle Rukan töppöset suojaamaan tassuja. Seuraava projekti onkin varmaan totuttaa Nemo niitä käyttämään. Siinä onkin projekti. Kaupassa Nemo ontui sen oloisesti, että vähintään oli tassu poikki :). Himppa herkkis koira!
maanantai 5. tammikuuta 2015
Kevään korkkaus
Jankk:ssa treenaillaan kevät Veeran ryhmässä. Ensimmäisellä treenikerralla oltiin Veeran kanssa kahdestaan, kun kolmas koirakko oli pois. Koiria on ryhmässä vain kolme, joten treeniaikaa pitäisi olla ruhtinaallisesti.
Alkuun päivitin Veeralle, missä mennään. Tähän menikin 15 minuuttia. Tuntuu, että mitä enemmän treenataan voittajaa, sen enemmän meillä on ongelmakohtia. Ja liikkeitä, jotka eivät meinaa edistyä. Kaukkareissa sentään ollaan edistytty. Nemppa alkaa jo hogata ennen tosi vaikean ylös-maahan-ylös -vaihdon niin, että liikuttaa enää vasenta takajalkaa. Kannattaa jotain sentään jankuttaa :). Nyt maahan-istu on aika unohtunut. Viimeksi tänä aamuna oli, että "mikäs se tällainen vaihdos on?". No, pitääpä livauttaa varmaa vanhaakin enemmän mukaan soppaan.
Veeran kanssa pohdittiin kisapalkkausta ja alkurutiineja. Nemo nostaa nykyisin jo kivasti virettä alussa ilman lelua hyppimällä vasten yms. Kuitenkin herkästi häippää omille teilleen hasitelemaan tai jää jotain möllöttämään. Tähän olen koittanut puuttua, mutta pyysin Veeraa miettimään tähän jonkun treenin.
Nempalle alkuun.kolme helppoa liikettä kisamaisesti putkeen: tasamaanouto, liikkeestä istuminen ja ruutu sivulletuloon asti. Tekeminen oikein kivaa ja hyvin innostui välipakkauksesta. Pitäisi vaan muistaa, että "jess" = lelu. Tähän sosiaaliseen palkkaan joku muu kehu. Samoin apuja kaivataan vielä "viereen" sivulletuloon. Vanhasta kaavasta kiertää takaa, kun tehdään koko liike. Ruudun sivulletulosta seuraaminen ja pysähdys ihan ekstramaininnan arvoisia, ainakin minusta.
Toiselle kiekalle otettiin sitten "luulot ja korvavaikut" -pois treeniä. Nemo laitettiin pitkään kolmen hihnan liinaan ja Veera heitteli kentälle leluja, kapuloita ja nameja. Nemo oli heti sinkoamassa lelulle, kunnes karjaisin "EI MENE!", minkä jälkeen jähmettyi ihan täysin. Lähdin kävelemään ja alta aikayksikon Nemo oli seuraamassa sivulla. Meni nopeasti jakeluun, että lelut ja namit on "ei ei", ja multa saa sen parhaan palkan.
Sen sijaan kentän haisteluun kielto ei meinannut tehota, tähän vielä tiukempaa otetta. Nemo on pehmeä koira, mutta perusluonteeltaan melko luupää. Miellyttämisenhalua ei hirveästi ole ja välillä Nempan kanssa saa käydäkin vähän köydenvetoa siitä, kumpi meillä määrää.
Lopuksi tehtiin hyppynouto metallilla ja luoksetulo mallia vauhti.
Huomenna jatketaan tokovalmennuksen merkeissä. Keskiviikolle olisi luvassa hyppytekniikkaa. Himppa jännittää ottaa Oula ensimmäistä kertaa koiratreeneihin mukaan. Saa nähdä, miten menee.
Alkuun päivitin Veeralle, missä mennään. Tähän menikin 15 minuuttia. Tuntuu, että mitä enemmän treenataan voittajaa, sen enemmän meillä on ongelmakohtia. Ja liikkeitä, jotka eivät meinaa edistyä. Kaukkareissa sentään ollaan edistytty. Nemppa alkaa jo hogata ennen tosi vaikean ylös-maahan-ylös -vaihdon niin, että liikuttaa enää vasenta takajalkaa. Kannattaa jotain sentään jankuttaa :). Nyt maahan-istu on aika unohtunut. Viimeksi tänä aamuna oli, että "mikäs se tällainen vaihdos on?". No, pitääpä livauttaa varmaa vanhaakin enemmän mukaan soppaan.
Veeran kanssa pohdittiin kisapalkkausta ja alkurutiineja. Nemo nostaa nykyisin jo kivasti virettä alussa ilman lelua hyppimällä vasten yms. Kuitenkin herkästi häippää omille teilleen hasitelemaan tai jää jotain möllöttämään. Tähän olen koittanut puuttua, mutta pyysin Veeraa miettimään tähän jonkun treenin.
Nempalle alkuun.kolme helppoa liikettä kisamaisesti putkeen: tasamaanouto, liikkeestä istuminen ja ruutu sivulletuloon asti. Tekeminen oikein kivaa ja hyvin innostui välipakkauksesta. Pitäisi vaan muistaa, että "jess" = lelu. Tähän sosiaaliseen palkkaan joku muu kehu. Samoin apuja kaivataan vielä "viereen" sivulletuloon. Vanhasta kaavasta kiertää takaa, kun tehdään koko liike. Ruudun sivulletulosta seuraaminen ja pysähdys ihan ekstramaininnan arvoisia, ainakin minusta.
Toiselle kiekalle otettiin sitten "luulot ja korvavaikut" -pois treeniä. Nemo laitettiin pitkään kolmen hihnan liinaan ja Veera heitteli kentälle leluja, kapuloita ja nameja. Nemo oli heti sinkoamassa lelulle, kunnes karjaisin "EI MENE!", minkä jälkeen jähmettyi ihan täysin. Lähdin kävelemään ja alta aikayksikon Nemo oli seuraamassa sivulla. Meni nopeasti jakeluun, että lelut ja namit on "ei ei", ja multa saa sen parhaan palkan.
Sen sijaan kentän haisteluun kielto ei meinannut tehota, tähän vielä tiukempaa otetta. Nemo on pehmeä koira, mutta perusluonteeltaan melko luupää. Miellyttämisenhalua ei hirveästi ole ja välillä Nempan kanssa saa käydäkin vähän köydenvetoa siitä, kumpi meillä määrää.
Lopuksi tehtiin hyppynouto metallilla ja luoksetulo mallia vauhti.
Huomenna jatketaan tokovalmennuksen merkeissä. Keskiviikolle olisi luvassa hyppytekniikkaa. Himppa jännittää ottaa Oula ensimmäistä kertaa koiratreeneihin mukaan. Saa nähdä, miten menee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)