Tänään oli vaihteeksi taas kunnon härdellipäivä niin töissä kuin töiden jälkeenkin. Nempan kanssa käytiin BH-koetta varten treenailmassa vähän paikkamakuuta ja henkilöryhmää. Paikkamakuussa alku oli ihan terävä, mutta sitten nousi pari kertaa istumaan. Kävin palkkaamassa välissä, mutta ei oikein paikkamakuu napannut.
Henkilöryhmä meni ihan ok. Alussa vire matalampi, kun en palkannut heti lelulla. Viimeinen pidempi pätkä mutkittelua oli tosi terävä. En vain oikein ole vieläkään päässyt tähän BH-porukkaan sisään, kaikki treenailevat ryhmässä vähän kuin itsekseen. En myöskään tykännyt, kun eräs nainen mätki belgiään aika usein hihnalla kuonolle kentän reunalla ja eräs toinen mies arvosteli yhden toisen koirakon seuruuta. Ei tullut oikein sellaista kivaa ja rentoa treeni-ilmapiiriä.
Tein Nemon kanssa lopuksi vielä hyppyä vieraanhajuisella esteellä. Nyt ei sitten tietenkään haistellut estettä ollenkaan, se on vain joku koejuttu selvästi.
Treenien jälkeen mentiin tankille ja huomattiin, että toinen eturengas on melkein tyhjä. Sami oli huomannut ajaessa jo aikaisemmin jotain pientä vatkutusta, mutta ei ollut tarkistanut asiaa. Ajettiin ABC:lle täyttämään rengas ja onneksi ilma siellä näytti pysyvän. Päästiin ajamaan kotiin ja meitä odottikin jo pihassa Henna koiriensa kanssa. Henna tuli meitä moittaamaan ja toi Sipin näytille. Tosi kiva oli Sipiä nähdä pitkästä aikaa ja kuulla kuulumisia. Ajattelin Nemollekin Sipin morjestaa, mutta pojat rähjäsivät häkin suulla keskenään ihan tosissaan, joten jätettiin se suunnitelma siihen. Nemo ei ole ikinä rähjännyt millekään koiralle noin eikä ainakaan Sipille. Lienee eroaika vähän vieroittanut koiria ja tilanne taas provosoi rähjäämistä.
Hennan kanssa juteltiin hyvä tovi ja sen jälkeen lähdettiin vielä testaamaan ilmanpaineet toisella huoltoasemalla. Ajettiin Linnatuuleen asti, kun ei lähempää huoltsikkaa löytynyt. Edelleen oli ilmat renkaissa eli ilmeisesti joku pölhöpää oli käynyt päästämässä ilmat pihalle yhdestä renkaasta. Toivottavasti kukaan ei keksi tehdä tätä enää meidän autolle uudestaan. Yhdestä pikku sabotaasista aiheutui aika iso harmi, kun ajeltiin ties minne testaamaan renkaan kestoa, että Sami pääsee ajamaan huomenna turvallisin mielin töihin.
tiistai 28. elokuuta 2012
maanantai 27. elokuuta 2012
Esineruutua, jälkeä ja vesisadetta
Tänään päästiin lopultakin yhteistreeneihin Suvipielisiin. Harri nappasi meidät Ahveniston koulun pihalta puoli kuudelta ja pörryyteltiin siitä jälkimaastoihin. Harri on töissä poliisikoiralaitoksella ja matkalla sainkin varsin laajan selostuksen poliisikoirien kouluttamisesta hajutunniste-erottelun osalta.
Kun koko ryhmä oli kasassa Suvipielisten kentällä joskus puolen tunnin odottelun jälkeen, jakaannuttiin pienempiin ryhmiin ja painuttiin maastoihin. Minä ja toinen "aloitteleva" päästiin erään labbis-miekkosen matkaan. Jäljet meille tehtiin valmiiksi ja samaan aikaan poljettiin toisen aloittelevan kanssa esineruutu.
Jälkimaasto oli sata kertaa parempaa kuin viimeksi, mistä olin iloinen itseni kannalta. Jos nyt en takertuisi joka tikkuun ja kepukkaan jälkiliinani kanssa.
Tein Nemolle esineruudun kolmantena koirana. Nemo oli seuraillut edelliset suoritukset sivusta, joten sillä oli kunnon draivi ruutuun, kun oma vuoro koitti. Painui hyvin taakse (haahuili siellä kyllä taas aika pitkään), mutta toi takakulmasta esineen hyvin. Nemo juoksi kohti ja olin jo lähettämässä uudestaan, kunnes metrin päässä hogasin, että sillähän on esine suussa. Yhtään ei tarvinnut kannustaa. Jätin suosiolla yhteen, kun oli niin hyvä työskentely ja innokas tuonti. Edelleenkään ei tajua mun lähetyksistä mitään, mutta näyttää se osaavan itsekin etsiä oikeita kohtia. Nyt oli kiva, että ruutu oli Nemon nenään "puhdas" eli kukaan narttu ei ollut ehtinyt lirittää sinne. Saatiin hyvä onnistuminen ilman liian isoja häiriöitä.
Jälki meni myös oikein kivasti. Pituutta oli ehkä n. 300m ja 10 keppiä, joista Nemo nosti 8. Jälki mutkitteli kivasti pienessä tilassa, saatiin ainakin kolme kulmaa. Haahuili ennen janaa aika paljon ympäriinä ja janalta otti takajäljen, mistä ohjasin oikeaan suuntaan. Alussa olin epävarma, lähtikö Nemo janalta oikein, mutta mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän aloin luottaa koiraan. Keppejä oli kivan tiheästi, joten sain hyvin vahvisteita siitä, että jäljellä ollaan. Nemppa oli vähän laiska tuomaan löydöksiään käteen, mutta toi ne kuitenkin lopulta. Laitoin aina palkkaleikin ja -purkin (kissanruokaa ja palvikinkkua) jälkeen Nemon rauhoittumaan ja siitä lähetys.
Kulmat meni kaikki älyttömän siististi ja korjasi jälkeä tosi vähän eli ajoi aika päältä. Jälki oli ollut sateessa hautumassa melkein tunnin, mutta ei paljon menoa haitannut. Labbis-mies vähän ihmetteli rauha-hommaa, kisoja ajatellen kuulemma voi viedä kallisarvoisia minuutteja. Nemo lähti yhdellä lähetyksellä väärin, muilla lähti heti jäljelle. No, mennään tällä paketilla nyt ainakin toistaiseksi. Voihan sitä välillä kokeilla, miten Nemo ajaa ilman välirauhoja.
Muuten jälki oli tosi hyvä, paitsi että Nemo joutui jäljen alussa odottamaan aika kauan kun mamma selvitteli jälkiliinaansa. Olevinaan se oli ihan selvä jo ennen jäljelle lähtöä, no eipäs ollut. Pikkaisen noloa repiä jälkiliinaa auki, kun kaksi ihmistä odottaa vieressä. Nemo joutui muutenkin odottamaan tosi paljon hihnan päässä, kun mulla ei ollut mitään paikkaa, minne sen olisin voinut laittaa. Harri lähti eri porukkaan, joten yhtään vapaata häkkiä ei ollut. Ensi kerralla varmaan pakko ottaa oma kevythäkki mukaan, mutta hyvin Nemo rauhoittui munkin lähelle hihnassa ja osasi siinäkin relata.
Oli varmaan Nemolle aika jännä reissu, kun ensin piti mennä häkkiin, jossa oli toinen koira alla (ei muuten ole ihan helppoa nostaa koiraa niin ylös ja ottaa sieltä pois). Sitten mentiin vielä toiseen vieraaseen pakettiautoon, jossa piti istua jaloissa. Treenien lopuksi venailtiin vielä hyvä tovi vesisateessa, kun Harri unohti, että sen piti viedä meidän kotiinkin. Oli lähtenyt ajamaan kotia ja Pirjo soitti, että tulepas takaisin. Että oisko aika hankkia se oma ajokortti, ettei tarvitse koiran kanssa venailla vesisateessa :).
Kun koko ryhmä oli kasassa Suvipielisten kentällä joskus puolen tunnin odottelun jälkeen, jakaannuttiin pienempiin ryhmiin ja painuttiin maastoihin. Minä ja toinen "aloitteleva" päästiin erään labbis-miekkosen matkaan. Jäljet meille tehtiin valmiiksi ja samaan aikaan poljettiin toisen aloittelevan kanssa esineruutu.
Jälkimaasto oli sata kertaa parempaa kuin viimeksi, mistä olin iloinen itseni kannalta. Jos nyt en takertuisi joka tikkuun ja kepukkaan jälkiliinani kanssa.
Tein Nemolle esineruudun kolmantena koirana. Nemo oli seuraillut edelliset suoritukset sivusta, joten sillä oli kunnon draivi ruutuun, kun oma vuoro koitti. Painui hyvin taakse (haahuili siellä kyllä taas aika pitkään), mutta toi takakulmasta esineen hyvin. Nemo juoksi kohti ja olin jo lähettämässä uudestaan, kunnes metrin päässä hogasin, että sillähän on esine suussa. Yhtään ei tarvinnut kannustaa. Jätin suosiolla yhteen, kun oli niin hyvä työskentely ja innokas tuonti. Edelleenkään ei tajua mun lähetyksistä mitään, mutta näyttää se osaavan itsekin etsiä oikeita kohtia. Nyt oli kiva, että ruutu oli Nemon nenään "puhdas" eli kukaan narttu ei ollut ehtinyt lirittää sinne. Saatiin hyvä onnistuminen ilman liian isoja häiriöitä.
Jälki meni myös oikein kivasti. Pituutta oli ehkä n. 300m ja 10 keppiä, joista Nemo nosti 8. Jälki mutkitteli kivasti pienessä tilassa, saatiin ainakin kolme kulmaa. Haahuili ennen janaa aika paljon ympäriinä ja janalta otti takajäljen, mistä ohjasin oikeaan suuntaan. Alussa olin epävarma, lähtikö Nemo janalta oikein, mutta mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän aloin luottaa koiraan. Keppejä oli kivan tiheästi, joten sain hyvin vahvisteita siitä, että jäljellä ollaan. Nemppa oli vähän laiska tuomaan löydöksiään käteen, mutta toi ne kuitenkin lopulta. Laitoin aina palkkaleikin ja -purkin (kissanruokaa ja palvikinkkua) jälkeen Nemon rauhoittumaan ja siitä lähetys.
Kulmat meni kaikki älyttömän siististi ja korjasi jälkeä tosi vähän eli ajoi aika päältä. Jälki oli ollut sateessa hautumassa melkein tunnin, mutta ei paljon menoa haitannut. Labbis-mies vähän ihmetteli rauha-hommaa, kisoja ajatellen kuulemma voi viedä kallisarvoisia minuutteja. Nemo lähti yhdellä lähetyksellä väärin, muilla lähti heti jäljelle. No, mennään tällä paketilla nyt ainakin toistaiseksi. Voihan sitä välillä kokeilla, miten Nemo ajaa ilman välirauhoja.
Muuten jälki oli tosi hyvä, paitsi että Nemo joutui jäljen alussa odottamaan aika kauan kun mamma selvitteli jälkiliinaansa. Olevinaan se oli ihan selvä jo ennen jäljelle lähtöä, no eipäs ollut. Pikkaisen noloa repiä jälkiliinaa auki, kun kaksi ihmistä odottaa vieressä. Nemo joutui muutenkin odottamaan tosi paljon hihnan päässä, kun mulla ei ollut mitään paikkaa, minne sen olisin voinut laittaa. Harri lähti eri porukkaan, joten yhtään vapaata häkkiä ei ollut. Ensi kerralla varmaan pakko ottaa oma kevythäkki mukaan, mutta hyvin Nemo rauhoittui munkin lähelle hihnassa ja osasi siinäkin relata.
Oli varmaan Nemolle aika jännä reissu, kun ensin piti mennä häkkiin, jossa oli toinen koira alla (ei muuten ole ihan helppoa nostaa koiraa niin ylös ja ottaa sieltä pois). Sitten mentiin vielä toiseen vieraaseen pakettiautoon, jossa piti istua jaloissa. Treenien lopuksi venailtiin vielä hyvä tovi vesisateessa, kun Harri unohti, että sen piti viedä meidän kotiinkin. Oli lähtenyt ajamaan kotia ja Pirjo soitti, että tulepas takaisin. Että oisko aika hankkia se oma ajokortti, ettei tarvitse koiran kanssa venailla vesisateessa :).
lauantai 25. elokuuta 2012
Tervakosken näyttely 25.8.
Nemolla oli tänään edessään taas näyttelyreissu, tällä kertaa kyseessä oli "lähinäyttely" Tervakosken pallokentällä. Näyttely oli kansainvälinen, joten jo yhdeksän aikaa parkkapaikalla oli tosi ruuhkaa. Onneksi saatiin parkkipaikka hietikolta eikä tarvinnut pitkäheinäisille nurmikkokentille ajaa.
Näyttelyyn oli ilmoitettu 19 bortsua. Junnuja ja nuoria ei ollut kuin pari, joten päästiin melkein heti kehän alkamisen jälkeen tositoimiin. Avoimessa luokassa oli kolme koiraa. Nemolla oli taas vauhtinappula pohjassa, mutta oli paremmin hallinnassa kuin Raisiossa ja malttoi seistä paremmin. Nyt seisoi mun mielestä jopa tosi hienosti. Kehän alussa en tosin ehtinyt laittaa koiraa edes seisomaan ennen ympärijuoksua, kun kehä alkoi niin nopeasti.
Juoksutuksissa oli taas peitsausta ja pomppimista, mutta Nemo sai ERI:n ja SA:n. Kilpailuluokassa oltiin järjestyksessä kolmansia, mutta meille sanottiin heipat juoksutusten jälkeen. Myöhemmin mentiin tosin vielä kehään kilpailemaan varasertistä ja Nemohan sen nappasi! Meille siis jo toinen varaserti tänä vuonna. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tuomarina oli Jean Lanning Iso-Britanniasta (sellainen hassunaloinen ja tuimannäköinen nainen) ja hän tuumaili Nemosta seuraavaa:
Well balanced and good type & quality. Good head & eye. Exellent mouth. Well set carried ears. Free active mover althought could be driven in front action.
Osa arvostelusta jäi vähän hämärän peittoon, kun en saanut kirjurin käsialasta selvää. Mielenkiintoisia kommentteja: hyvät silmät ja suu :).
Osallistuttiin vielä kasvattajaluokkaan (Remy, Tico, Nemo ja Dot) ja oltiin siinä ykkösiä. Isoon kehään tosin ei enää sitten kasvattajaluokalla menty. Muilla Maccabee-koirilla meni myös ihan hyvin. Remy taisi olla jopa Rop ja sai sertin ja cacibin ja valioitui (jos nyt ymmärsin oikein).
Näyttelyn jälkeen käytettiin Nemoa vielä Loimalahdessa uimassa ja räpsittiin lisää kuvia. Ilma oli tosi upea ja Nemppa nautti uimisesta hurjan paljon!
Näyttelyyn oli ilmoitettu 19 bortsua. Junnuja ja nuoria ei ollut kuin pari, joten päästiin melkein heti kehän alkamisen jälkeen tositoimiin. Avoimessa luokassa oli kolme koiraa. Nemolla oli taas vauhtinappula pohjassa, mutta oli paremmin hallinnassa kuin Raisiossa ja malttoi seistä paremmin. Nyt seisoi mun mielestä jopa tosi hienosti. Kehän alussa en tosin ehtinyt laittaa koiraa edes seisomaan ennen ympärijuoksua, kun kehä alkoi niin nopeasti.
Juoksutuksissa oli taas peitsausta ja pomppimista, mutta Nemo sai ERI:n ja SA:n. Kilpailuluokassa oltiin järjestyksessä kolmansia, mutta meille sanottiin heipat juoksutusten jälkeen. Myöhemmin mentiin tosin vielä kehään kilpailemaan varasertistä ja Nemohan sen nappasi! Meille siis jo toinen varaserti tänä vuonna. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tuomarina oli Jean Lanning Iso-Britanniasta (sellainen hassunaloinen ja tuimannäköinen nainen) ja hän tuumaili Nemosta seuraavaa:
Well balanced and good type & quality. Good head & eye. Exellent mouth. Well set carried ears. Free active mover althought could be driven in front action.
Osa arvostelusta jäi vähän hämärän peittoon, kun en saanut kirjurin käsialasta selvää. Mielenkiintoisia kommentteja: hyvät silmät ja suu :).
Osallistuttiin vielä kasvattajaluokkaan (Remy, Tico, Nemo ja Dot) ja oltiin siinä ykkösiä. Isoon kehään tosin ei enää sitten kasvattajaluokalla menty. Muilla Maccabee-koirilla meni myös ihan hyvin. Remy taisi olla jopa Rop ja sai sertin ja cacibin ja valioitui (jos nyt ymmärsin oikein).
Näyttelyn jälkeen käytettiin Nemoa vielä Loimalahdessa uimassa ja räpsittiin lisää kuvia. Ilma oli tosi upea ja Nemppa nautti uimisesta hurjan paljon!
torstai 23. elokuuta 2012
Eläinlääkärissä
Tilasin Nemolle eläinlääkäriajan ja kävin tsekkauttamassa koirasta muutaman mietityttäneen asian. Päällimmäisenä mielessä oli se, ettei poitsulla ole sitä esinahantulehdusta. Nemo on nuollut vehjettään todella paljon ja siitä erittyy jatkuvasti kellertävää nestettä sen verran, että osa on sitten turkissakin.
Lääkärin mukaan uroskoirille on ihan normaalia, että vehkeestä tulee "touhutippaa". Nemo on sukupuolisesti vain niin aktiivinen, että nestettä erittyy koko ajan. Se nyt ei yllätä ketään, että poitsu sai "sukupuolisesti aktiivisen" leiman. Nemon elämä on pihalla yhtä nuuhkimista, naksuttelua ja kuolaamista. Ja silloin kun Nemo naksuttelee suutaan, se on hetken aivan totaalisesti tämän maailman ulottumattomissa jossain ihanassa hajujen maassa. No pääasia, ettei ole tulehdusta. Vähän mietin jo välillä, että voiko Nemon satunnainen "apaattisuus" johtua jonkinlaisesta kivusta esim. pippelin alueella. Mutta onhan koirallakin päivänsä, joskus ollaan virkeitä, joskus vähemmän virkeitä.
Toinen asia, jota kävin näyttämässä olivat Nemon tassut. Niissä on jatkuvaa punoitusta, vaikka olen niitä Malasebilla pessytkin. Lääkäri vahvisti epäilyni siitä, että punoitus tulee todennäköisesti ruuasta. Näin ollen jätän tästä lähtien Frolocit pois ja alan etsiä sellaista ruokamerkkiä, joka ei punoitusta aiheuttaisi. Barffaaminen olisi varmasti tehokas tapa päästä punoituksesta eroon, mutta itselläni ei ajatus riitä niin pikkutarkkaan ruokintaan.
Kolmantena pyysin vielä katsomaan Nemon anaalit ja tyhjentämään ne. Nemppa on hilannut peppuaan pitkin lattioita, joten ajattelin tämänkin sitten hoitaa samalla. Tosi hienosti Nemo seisoi ja antoi ronkkia anaalinsa ja vielä peräpäänsäkin, kun lääkäri tunnusteli eturauhasen (ja sekään ei yllätä, että eturauhanen oli kooltaan aika iso).
Lääkäri suositteli lämpimästi kokeilemaan hormonipiikkiä ja katsomaan, miten vaikuttaa Nemoon. Tervakosken näyttelyn takia en sitä kuitenkaan ottanut nyt. Pitää myös miettiä tokon kisaamista pidemmällä aikavälillä, että mennäänkö kokeisiin, sillä varoaika aineella oli puoli vuotta. Kastraatiota lääkäri suositteli myös, mikä voisi olla meille paras vaihtoehto. En yhtään laittaisi pahitteeksi vaikka Nemo vähentäisi pihalla haisteluja ja naksutteluja ja saisi vähän paremman keskittymiskyvyn. Mietitään näitä.
Hassu sattuma oli, että lääkärilläkin oli bortsu 1,5-vuotias narttukoira. Juteltiin sitten vähän koirien eroista, kun hänen koiransa oli sekoitus työ- ja näyttelylinjoista. Hassun erilaisia luonteita saa kyllä samaan rotuun jalostettua. Nemo oli kuulemma ihan kennelinsä oloinen (tarkoitti varmaan karvan määrää ;).
Lääkärin mukaan uroskoirille on ihan normaalia, että vehkeestä tulee "touhutippaa". Nemo on sukupuolisesti vain niin aktiivinen, että nestettä erittyy koko ajan. Se nyt ei yllätä ketään, että poitsu sai "sukupuolisesti aktiivisen" leiman. Nemon elämä on pihalla yhtä nuuhkimista, naksuttelua ja kuolaamista. Ja silloin kun Nemo naksuttelee suutaan, se on hetken aivan totaalisesti tämän maailman ulottumattomissa jossain ihanassa hajujen maassa. No pääasia, ettei ole tulehdusta. Vähän mietin jo välillä, että voiko Nemon satunnainen "apaattisuus" johtua jonkinlaisesta kivusta esim. pippelin alueella. Mutta onhan koirallakin päivänsä, joskus ollaan virkeitä, joskus vähemmän virkeitä.
Toinen asia, jota kävin näyttämässä olivat Nemon tassut. Niissä on jatkuvaa punoitusta, vaikka olen niitä Malasebilla pessytkin. Lääkäri vahvisti epäilyni siitä, että punoitus tulee todennäköisesti ruuasta. Näin ollen jätän tästä lähtien Frolocit pois ja alan etsiä sellaista ruokamerkkiä, joka ei punoitusta aiheuttaisi. Barffaaminen olisi varmasti tehokas tapa päästä punoituksesta eroon, mutta itselläni ei ajatus riitä niin pikkutarkkaan ruokintaan.
Kolmantena pyysin vielä katsomaan Nemon anaalit ja tyhjentämään ne. Nemppa on hilannut peppuaan pitkin lattioita, joten ajattelin tämänkin sitten hoitaa samalla. Tosi hienosti Nemo seisoi ja antoi ronkkia anaalinsa ja vielä peräpäänsäkin, kun lääkäri tunnusteli eturauhasen (ja sekään ei yllätä, että eturauhanen oli kooltaan aika iso).
Lääkäri suositteli lämpimästi kokeilemaan hormonipiikkiä ja katsomaan, miten vaikuttaa Nemoon. Tervakosken näyttelyn takia en sitä kuitenkaan ottanut nyt. Pitää myös miettiä tokon kisaamista pidemmällä aikavälillä, että mennäänkö kokeisiin, sillä varoaika aineella oli puoli vuotta. Kastraatiota lääkäri suositteli myös, mikä voisi olla meille paras vaihtoehto. En yhtään laittaisi pahitteeksi vaikka Nemo vähentäisi pihalla haisteluja ja naksutteluja ja saisi vähän paremman keskittymiskyvyn. Mietitään näitä.
Hassu sattuma oli, että lääkärilläkin oli bortsu 1,5-vuotias narttukoira. Juteltiin sitten vähän koirien eroista, kun hänen koiransa oli sekoitus työ- ja näyttelylinjoista. Hassun erilaisia luonteita saa kyllä samaan rotuun jalostettua. Nemo oli kuulemma ihan kennelinsä oloinen (tarkoitti varmaan karvan määrää ;).
maanantai 20. elokuuta 2012
Paluu jälkeen
Viime aikoina on tahkottu tokoa sen verran, että lyhkäsen jäljen ajo viikon tauon jälkeen tuntui oikelta paluulta jälkihommien pariin. Luulin, että tänään olisi ollut normijälkitreenit, mutta eipäs ollutkaan. Huomenna on joku jälkikoe Suvipielisten metsissä, joten jälkeä ei sinne tehdä. Oltiin jo Nemon kanssa kamat valmiina noutopaikalla, oli vähän pettymys, kun treenejä ei ollutkaan.
Olin jo niin valmistautunut jäljenajoon, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa se jälki. Sami lähti hippulat vinkuen etsimään meille jonkun jälkimaasto, jonne jäljen voisi tehdä. Ja kylläpä maaston löysikin! Jos oli Suvipielisissä hötteikköä, niin oli kyllä tälläkin jäljellä.
Jälki vanheni pari tuntia (se aika, kun leivottiin Samille muffinsseja töihin). Jäljenajo meni ihan hyvin ja Nemppa nosti kepit innokkaammin kuin viikko sitten. Yhden kepin taisi jättää nostamatta, mutta neljä viidestä oli siinä maastossa ihan hyvä saldo. Kulmasta mentiin taas yli, mutta Nemo korjasi hienosti (kiersi kauas alas ja otti sieltä hirmuspurtin mäkeen jälkeä pitkin -> mamma juoksee mäkeä ylös koiransa perässä ja tavoittelee jälkiliinaa). Tää on ainakin juttu, joka on Nemosta aina hauskaa! Oli kiva tehdä eilisen kokeen jälkeen taas sellaista, mistä Nemo nauttii tosi paljon.
Eilinen koe oli Nemolle vissiin henkisesti aika raskas, sillä oli koko illan ihan flegu. Ei tarjonnut lelua eikä muutenkaan liikehtinyt. Sami joutui iltalenkillä hilaamaan sitä perässä! Onneksi tänään oli taas normaalimpi ja jopa innostui leikkimään. Jännä homma. Pitää alkaa tehdä jotain mielikuvaharjoituksia ennen koetta etten pilaa omalla stressaamisellani Nemon suoritusta.
Siitähän nyt ei tietenkään mihinkään päästä, että häiriötreeniä ja peruskontaktia pitää tehdä lisää. On meillä paljon hionnan paikkojakin, vaikka liikkeet osataankin. Se yhteistyön hiominen - se vasta onkin ikuisuusprojekti! Nemo tosin on nyt jotenkin sekaisin kuin käkikello. Luoksetulon olen itse tyrinyt hyväksymällä välillä lenkeillä suorat sivulletulot ja sotkenut Nemon. Jäävätkin ovat nyt ihan sekaisin, maahanmeno on melkein koko ajan seisominen.
Jospas pidetään hengähdystauko nyt tokosta ja koitetaan syyskuussa sitten uudestaan. Keuruulla olisi 23.9. tuomarina Tuire, joka oli kouluttajana meidän tokovalmennuksessa. Jospas sitä stressais vähemmän, kun tuomari on jo ennestään tuttu :).
Olin jo niin valmistautunut jäljenajoon, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa se jälki. Sami lähti hippulat vinkuen etsimään meille jonkun jälkimaasto, jonne jäljen voisi tehdä. Ja kylläpä maaston löysikin! Jos oli Suvipielisissä hötteikköä, niin oli kyllä tälläkin jäljellä.
Jälki vanheni pari tuntia (se aika, kun leivottiin Samille muffinsseja töihin). Jäljenajo meni ihan hyvin ja Nemppa nosti kepit innokkaammin kuin viikko sitten. Yhden kepin taisi jättää nostamatta, mutta neljä viidestä oli siinä maastossa ihan hyvä saldo. Kulmasta mentiin taas yli, mutta Nemo korjasi hienosti (kiersi kauas alas ja otti sieltä hirmuspurtin mäkeen jälkeä pitkin -> mamma juoksee mäkeä ylös koiransa perässä ja tavoittelee jälkiliinaa). Tää on ainakin juttu, joka on Nemosta aina hauskaa! Oli kiva tehdä eilisen kokeen jälkeen taas sellaista, mistä Nemo nauttii tosi paljon.
Eilinen koe oli Nemolle vissiin henkisesti aika raskas, sillä oli koko illan ihan flegu. Ei tarjonnut lelua eikä muutenkaan liikehtinyt. Sami joutui iltalenkillä hilaamaan sitä perässä! Onneksi tänään oli taas normaalimpi ja jopa innostui leikkimään. Jännä homma. Pitää alkaa tehdä jotain mielikuvaharjoituksia ennen koetta etten pilaa omalla stressaamisellani Nemon suoritusta.
Siitähän nyt ei tietenkään mihinkään päästä, että häiriötreeniä ja peruskontaktia pitää tehdä lisää. On meillä paljon hionnan paikkojakin, vaikka liikkeet osataankin. Se yhteistyön hiominen - se vasta onkin ikuisuusprojekti! Nemo tosin on nyt jotenkin sekaisin kuin käkikello. Luoksetulon olen itse tyrinyt hyväksymällä välillä lenkeillä suorat sivulletulot ja sotkenut Nemon. Jäävätkin ovat nyt ihan sekaisin, maahanmeno on melkein koko ajan seisominen.
Jospas pidetään hengähdystauko nyt tokosta ja koitetaan syyskuussa sitten uudestaan. Keuruulla olisi 23.9. tuomarina Tuire, joka oli kouluttajana meidän tokovalmennuksessa. Jospas sitä stressais vähemmän, kun tuomari on jo ennestään tuttu :).
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Hämeenlinna tokokoe 19.8.
Tänään käytiin tokoilemassa meille jo toinen kolmostulos alokasluokasta. Tämä oli vähän pettymys, sillä treenit Nemon kanssa ovat menneet hyvin, mutta taas just ennen kehää tapahtui jotain ja kaikki meni pieleen.
Kävin virittelemässä Nemoa vähän ennen koetta ja kertasin meidän kompastuskivet. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä Nemo takkuili jäävien kanssa, mutta sain kaikki palkattua oikeasta suorituksesta. Kuitenkin jo ennen luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta aistin koirasta, että nyt ei välttämättä mene putkeen. Nemoon oli älyttömän vaikea saada minkäänlaista kontaktia, vaikka hetsailin lelulla ja koitin palkata kontakteista. Odoteltiin kehään menoa hetki, mikä saattoi olla Nemolle liikaa. Nemppa kiskoi syömään heinää eikä ollut yhtään kuulolla. Kyttäili muita koiria.
Sama hallintaongelma jatkui kehässä. Sivulle tulosta ei meinannut tulla mitään, jouduin asettelemaan Nemon sivulle. Luoksepäästävyyden jaksoi istua ihan hyvin, mutta paikkamakuu oli aivan kamala! Meni maahan niin hitaasti, että tulkittiin kaksoiskäskyksi. Meni maihin niin vinoon kuin vain on mahdollista, haisteli maata ja peräpäätään. Ihan evvk-meininkiä. Tästä tiesin jo, että jos ei ihmeitä tapahdu, kokeessa ei päästä kovin hyville pisteille.
No, pistesaldo liikkeistä olikin sitten juuri sitä, mitä ounastelin:
Luoksepäästävyys: 10.
Paikkamakuu: 7 (Tähän pitää nyt keksiä joku todella tehokas motivaatiojuttu. Yhtään tällaista paikkamakuuta en aio enää katsoa!)
Seuraaminen kytkettynä: 7,5 (Nemo jätätti heti alussa, otti kiinni juoksuosuudessa, mutta täyskäännös aivan hirveä)
Seuraaminen vapaana: 7,5 (Vähän piristyi, mutta ei edelleenkään ollut mitään haluja pitää kontaktia)
Liikkeestä maahameno: 0 (Jäävät olleet todella varmoja ja tietty ennen koetta teki väärin ja kokeessa sitten seisominen. En viitsinyt sanoa toista käskyä, kun tiesin jo, ettei tästä kokeesta tule mitään. Kaksoiskäskylla maahanmenosta olisi saanut 7,5 pistettä, jolloin oltais saatu kakkostulos)
Luoksetulo: 8,5 (ei kovin vauhdikas, edelleen vinoon eteen vasemman puolelle. Onneksi tätä ei ollakaan treenattu kuin joka ikinen päivä)
Liikkeestä seisominen: 7 (Seuruupätkä ihan zombie-meininkiä, pysähtyi kuitenkin hyvin ja istui käskystä)
Estehyppy: 6,5 (Hyppäsi hyvin, mutta haisteli estettä noin kymmenen sentin matkalta, istui käskystä vinoon)
Kokonaisvaikutelma: 8 (Tuomari sanoi, että ohjaaja yrittää kaikkensa, mutta koira ei nyt vaan tee niin kuin pitäisi)
Pisteitä yhteensä 138,5.
Että tällainen koe. Harmittaa, että nyt niin moni asia meni päin puuta. Viimeinen treeni, jossa tein kaikki liikkeet putkeen ilman palkkaa meni tosi hyvin ja Nemo toimi innokkaasti. En tiedä paineistuiko Nemo mun jännittämisestä vai mitä tässä tapahtui. No, treenaillaan lisää ja mennään taas uudestaan kokeeseen.
En vaan oikein edelleenkään tiedä, miten Nemolle saa sellaisen vireen, että kestää koetilanteen ja jaksaa työskennellä innokkaasti. Nemo on koetilanteessa niin eri koira kuin treenatessa. Heti kun vire laskee, Nemo ei jaksa työskennellä lähelläkään normaaliosaamistaan. Jotenkin kokeessa menettää kaiken mielenkiintonsa tekemiseen eikä innostu siitä, vaikka miten koitan sitä innostaa äänenpainoilla ja taputuksilla. Ongelma on se, ettei Nemo innostu itse tekemisestä vaan enemmän palkasta (lelu ja leikkiminen), jonka tekemisestä saa. Tähän pitää nyt koittaa keskittyä, jotta intoa tekemiseen tulisi lisää ilman palkkaakin.
Kävin virittelemässä Nemoa vähän ennen koetta ja kertasin meidän kompastuskivet. Ei ehkä olisi kannattanut, sillä Nemo takkuili jäävien kanssa, mutta sain kaikki palkattua oikeasta suorituksesta. Kuitenkin jo ennen luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta aistin koirasta, että nyt ei välttämättä mene putkeen. Nemoon oli älyttömän vaikea saada minkäänlaista kontaktia, vaikka hetsailin lelulla ja koitin palkata kontakteista. Odoteltiin kehään menoa hetki, mikä saattoi olla Nemolle liikaa. Nemppa kiskoi syömään heinää eikä ollut yhtään kuulolla. Kyttäili muita koiria.
Sama hallintaongelma jatkui kehässä. Sivulle tulosta ei meinannut tulla mitään, jouduin asettelemaan Nemon sivulle. Luoksepäästävyyden jaksoi istua ihan hyvin, mutta paikkamakuu oli aivan kamala! Meni maahan niin hitaasti, että tulkittiin kaksoiskäskyksi. Meni maihin niin vinoon kuin vain on mahdollista, haisteli maata ja peräpäätään. Ihan evvk-meininkiä. Tästä tiesin jo, että jos ei ihmeitä tapahdu, kokeessa ei päästä kovin hyville pisteille.
No, pistesaldo liikkeistä olikin sitten juuri sitä, mitä ounastelin:
Luoksepäästävyys: 10.
Paikkamakuu: 7 (Tähän pitää nyt keksiä joku todella tehokas motivaatiojuttu. Yhtään tällaista paikkamakuuta en aio enää katsoa!)
Seuraaminen kytkettynä: 7,5 (Nemo jätätti heti alussa, otti kiinni juoksuosuudessa, mutta täyskäännös aivan hirveä)
Seuraaminen vapaana: 7,5 (Vähän piristyi, mutta ei edelleenkään ollut mitään haluja pitää kontaktia)
Liikkeestä maahameno: 0 (Jäävät olleet todella varmoja ja tietty ennen koetta teki väärin ja kokeessa sitten seisominen. En viitsinyt sanoa toista käskyä, kun tiesin jo, ettei tästä kokeesta tule mitään. Kaksoiskäskylla maahanmenosta olisi saanut 7,5 pistettä, jolloin oltais saatu kakkostulos)
Luoksetulo: 8,5 (ei kovin vauhdikas, edelleen vinoon eteen vasemman puolelle. Onneksi tätä ei ollakaan treenattu kuin joka ikinen päivä)
Liikkeestä seisominen: 7 (Seuruupätkä ihan zombie-meininkiä, pysähtyi kuitenkin hyvin ja istui käskystä)
Estehyppy: 6,5 (Hyppäsi hyvin, mutta haisteli estettä noin kymmenen sentin matkalta, istui käskystä vinoon)
Kokonaisvaikutelma: 8 (Tuomari sanoi, että ohjaaja yrittää kaikkensa, mutta koira ei nyt vaan tee niin kuin pitäisi)
Pisteitä yhteensä 138,5.
Että tällainen koe. Harmittaa, että nyt niin moni asia meni päin puuta. Viimeinen treeni, jossa tein kaikki liikkeet putkeen ilman palkkaa meni tosi hyvin ja Nemo toimi innokkaasti. En tiedä paineistuiko Nemo mun jännittämisestä vai mitä tässä tapahtui. No, treenaillaan lisää ja mennään taas uudestaan kokeeseen.
En vaan oikein edelleenkään tiedä, miten Nemolle saa sellaisen vireen, että kestää koetilanteen ja jaksaa työskennellä innokkaasti. Nemo on koetilanteessa niin eri koira kuin treenatessa. Heti kun vire laskee, Nemo ei jaksa työskennellä lähelläkään normaaliosaamistaan. Jotenkin kokeessa menettää kaiken mielenkiintonsa tekemiseen eikä innostu siitä, vaikka miten koitan sitä innostaa äänenpainoilla ja taputuksilla. Ongelma on se, ettei Nemo innostu itse tekemisestä vaan enemmän palkasta (lelu ja leikkiminen), jonka tekemisestä saa. Tähän pitää nyt koittaa keskittyä, jotta intoa tekemiseen tulisi lisää ilman palkkaakin.
tiistai 14. elokuuta 2012
Jälkeä ja esineruutua
Eilen piti olla Harrin jälkitreenit, mutta ne peruuntuivat. Onneksi päästiin Pirjon jälkiryhmään ja saatiin Nemolle taas vieraanhajuinen jälki tehtyä. Jäljen teki yksi suursnautserin omistaja, joka on meidän kanssa samassa BH-ryhmässä. Itse tein pari janajälkeä puolestaan hänen koiralleen.
Jälki oli n. 400 m pitkä, kaksi kulmaa ja kuusi keppiä. Vanheni reilusti yli tunnin. Jäljen vanhetessa käytiin tekemässä esineruutu. Tosi vaikea ruutu, kun samassa ruudussa oli käynyt jo monta koiraa ennen meitä ja edellinen narttu oli lorauttanut ruutuun parikin kertaa. Nemo tietty haistoi ekana pissit eikä meinannut lähteä niiltä mihinkään (naks naks ja kuola vaan valuu). Esineruudussa jeesannut kävi heiluttamassa esinettä, minkä jälkeen Nemo lähti hyvin taakse. Haahuili takana taas ihan ikuisuuden ennen kuin palasi osoitetulle esineelle ja nosti sen. Edelleen tarvitsee paljon kannustusta esineen tuomiseen. Juuh, ruutua pitää treenailla aika paljon vielä.
Tehtiin jälki melkein heti perään. Lähti janaa kohti hyvin, mutta otti takajäljen. Ohjasin oikeaan suuntaan ja lähti siitä jäljelle ihan hyvin. Pyysin merkatun jäljen, että osaan vaatia tarkkuutta ja vaatia keppien nostot. Nemo ajoi jälkeä ihan ok tarkasti, mutta joka ikisen kepin ohi taisi aluksi mennä ja sain nostatettua ne vain pitämällä liinasta kiinni ja estämällä jatkamisen (kepit 5/6). Sotkeennuttiin liinan kanssa ja sekoiltiin taas kulmissa. Mulla loppui usko koiraan ja lopussa olin tosi epävarma, miten jälkeä ajaa. Perinteiseen tapaan hukkasin välillä merkit ja olin ihan hukassa.
Lopputulemana Pirjon kommentit: 1) Koiralle motivaatiota keppeihin ja 2) Ohjaajalle uskoa koiraan! Koiralle nyt enemmän keppitreeniä ja palkkausta pitää miettiä, mikä herkku olisi kepistä palkkaamiseen se paras. Kissanruokaa ja palvikinkkua ehdoteltiin.
Nemo osaa kyllä jäljestää, mutta en luota itseeni tarpeeksi sen lukemisessa. Vähän ehkä hermoilin normaalia enemmän, kun perässä käveli kuusi silmäparia tutkailemassa meidän puuhasteluja. No, maanantaina jatketaan. Toivottavasti seuraava jälki olisi vähän vähemmän rämeikköisessä maastossa. Musta maasto oli jotenkin hankalaa, tiedä sitten vaikuttiko se Nemon tekemiseen mitään. Varmaan välillä häiritsi Nemoa se, että sotkin liinan puuhun ja pusikoihin ja aikaa meni liinasolmun selvittelyyn.
Jälki oli n. 400 m pitkä, kaksi kulmaa ja kuusi keppiä. Vanheni reilusti yli tunnin. Jäljen vanhetessa käytiin tekemässä esineruutu. Tosi vaikea ruutu, kun samassa ruudussa oli käynyt jo monta koiraa ennen meitä ja edellinen narttu oli lorauttanut ruutuun parikin kertaa. Nemo tietty haistoi ekana pissit eikä meinannut lähteä niiltä mihinkään (naks naks ja kuola vaan valuu). Esineruudussa jeesannut kävi heiluttamassa esinettä, minkä jälkeen Nemo lähti hyvin taakse. Haahuili takana taas ihan ikuisuuden ennen kuin palasi osoitetulle esineelle ja nosti sen. Edelleen tarvitsee paljon kannustusta esineen tuomiseen. Juuh, ruutua pitää treenailla aika paljon vielä.
Tehtiin jälki melkein heti perään. Lähti janaa kohti hyvin, mutta otti takajäljen. Ohjasin oikeaan suuntaan ja lähti siitä jäljelle ihan hyvin. Pyysin merkatun jäljen, että osaan vaatia tarkkuutta ja vaatia keppien nostot. Nemo ajoi jälkeä ihan ok tarkasti, mutta joka ikisen kepin ohi taisi aluksi mennä ja sain nostatettua ne vain pitämällä liinasta kiinni ja estämällä jatkamisen (kepit 5/6). Sotkeennuttiin liinan kanssa ja sekoiltiin taas kulmissa. Mulla loppui usko koiraan ja lopussa olin tosi epävarma, miten jälkeä ajaa. Perinteiseen tapaan hukkasin välillä merkit ja olin ihan hukassa.
Lopputulemana Pirjon kommentit: 1) Koiralle motivaatiota keppeihin ja 2) Ohjaajalle uskoa koiraan! Koiralle nyt enemmän keppitreeniä ja palkkausta pitää miettiä, mikä herkku olisi kepistä palkkaamiseen se paras. Kissanruokaa ja palvikinkkua ehdoteltiin.
Nemo osaa kyllä jäljestää, mutta en luota itseeni tarpeeksi sen lukemisessa. Vähän ehkä hermoilin normaalia enemmän, kun perässä käveli kuusi silmäparia tutkailemassa meidän puuhasteluja. No, maanantaina jatketaan. Toivottavasti seuraava jälki olisi vähän vähemmän rämeikköisessä maastossa. Musta maasto oli jotenkin hankalaa, tiedä sitten vaikuttiko se Nemon tekemiseen mitään. Varmaan välillä häiritsi Nemoa se, että sotkin liinan puuhun ja pusikoihin ja aikaa meni liinasolmun selvittelyyn.
lauantai 11. elokuuta 2012
Raision Elonäyttely 11.8.2012
Pitkä näyttelypäivä on taas takana. Lähdettiin kohti Raisiota jo puoli seiskan aikaan ja oltiin paikalla jo puoli yhdeksältä eli puoli tuntia ennen varsinaista paikallaoloaikaa. Käytettiin Nemoa lenkillä läheisellä kuntoradalla ja myös juoksuteltiin vähän.
Itse näyttely oli ohi ihan hujauksessa. Tuomari oli todella nopea, vilkaisi koirat nopeasti läpi, juoksutti ympäri ja edestakaisin kerran ja kopeloi lähes sipaisten selkää. Tuomarista muodostui nopeasti aika hutilomainen vaikutelma. En tykännyt tavasta jolla arvioi koiria olleenkaan. Vielä vähemmän tykkäsen tuomarista sen jälkeen, kun antoi meille EH:n ja arvostelun, jossa ei ollut mitään positiivista. Todella suppea lähes kolmen lauseen mittainen arvostelu. Nemo ei ollut alussa oikein hallinnassa, oli vaikea seisottaa ja juoksuttaa nätisti. Emme kuitenkaan tälle tuomarille enää mene. Tuomari oli Milivoje Urosevic Serbiasta.
Muillakin Maccabee-koirille meni vaihtelevasti. Osasta tuomari tykkäsi, osalle jakeli aika surutta EH:ta. SA:n saaminen oli tänään tiukassa, taisi antaa ainoastaan luokkansa parhaille. Nemo oli siis lopuksi avoimen luokan kolmas, mutta tuo EH harmittaa. Pitää nyt koittaa panostaa siihen näyttelykäyttäytymiseen, jottei ainakaan liikeiden takia tulisi huonompaa arviointia. Vähän paremmin musta Nemo meni sitten jo kasvattajaluokassa eli se alkuhöntsäys on Nemolle aika luontaista. Keskittyy paremmin, kun saa enemmän aikaa kehässä.
Raisiossa treffattiin kaikki Nemon sisarukset, Ella-kasvattaja ja Sylvester-isän kaksi tuoreinta pentua. Päivässä mukavinta olikin vaihtaa kuulumisia sisarusten omistajien kanssa ja syödä yhdessä hyvää ruokaa. Tiinan piha vilisi mustavalkoisia viuhahtelijoita, joten koirillakin oli varmasti kivaa treffata toisiaan. Nemokin pääsi leikkimään siskojensa ja muutaman muun kivan tytön kanssa. Stella-siskon omistaja Anna jeesasi meitä vähän Nemon esittämisessä, mistä varmasti on apua jatkoa ajatellen.
Päivällä osallistuttiin vielä BIS-kasvattajakilpailuun. Mukana kasvattajajoukkueessa olivat Nemon äippä Juni, täti Vida, veli Qiro ja tietty Nemo. Tämä oli ensimmäinen iso kasvattajakilpailu meille, joten siinä mielessä oli tosi mielenkiintoinen tapahtuma. Monta eri rotua oli edustettuina ja osa ryhmistä näytti kyllä ihan yhdestä koirasta kloonatuilta. Nemo oli tässä kehässä taas jo vähän paremmin hallinnassa. Päästiinkin jatkoon ja oltiin lopulta BIS-kasvattajaryhmän kolmansia. Ei siis ollut ihan turha reissu, vaikka henkilökohtaista kunniaa ei meille suotukaan. Päivän merkki kallistui selvästi positiivisen puolelle. Ihan kiva saada kivoja fiiliksiä koiraharrasteista varsinkin nyt, kun mieli on muuten vähän apeana isäni terveydentilan takia. Isäni on toista päivää tehohoidossa ja toivottavasti kunto lähtee pikkuhiljaa parempaa kohti.
Tässä kuitenkin muutama kuva tämän päivän näytelmistä:
Itse näyttely oli ohi ihan hujauksessa. Tuomari oli todella nopea, vilkaisi koirat nopeasti läpi, juoksutti ympäri ja edestakaisin kerran ja kopeloi lähes sipaisten selkää. Tuomarista muodostui nopeasti aika hutilomainen vaikutelma. En tykännyt tavasta jolla arvioi koiria olleenkaan. Vielä vähemmän tykkäsen tuomarista sen jälkeen, kun antoi meille EH:n ja arvostelun, jossa ei ollut mitään positiivista. Todella suppea lähes kolmen lauseen mittainen arvostelu. Nemo ei ollut alussa oikein hallinnassa, oli vaikea seisottaa ja juoksuttaa nätisti. Emme kuitenkaan tälle tuomarille enää mene. Tuomari oli Milivoje Urosevic Serbiasta.
Muillakin Maccabee-koirille meni vaihtelevasti. Osasta tuomari tykkäsi, osalle jakeli aika surutta EH:ta. SA:n saaminen oli tänään tiukassa, taisi antaa ainoastaan luokkansa parhaille. Nemo oli siis lopuksi avoimen luokan kolmas, mutta tuo EH harmittaa. Pitää nyt koittaa panostaa siihen näyttelykäyttäytymiseen, jottei ainakaan liikeiden takia tulisi huonompaa arviointia. Vähän paremmin musta Nemo meni sitten jo kasvattajaluokassa eli se alkuhöntsäys on Nemolle aika luontaista. Keskittyy paremmin, kun saa enemmän aikaa kehässä.
Raisiossa treffattiin kaikki Nemon sisarukset, Ella-kasvattaja ja Sylvester-isän kaksi tuoreinta pentua. Päivässä mukavinta olikin vaihtaa kuulumisia sisarusten omistajien kanssa ja syödä yhdessä hyvää ruokaa. Tiinan piha vilisi mustavalkoisia viuhahtelijoita, joten koirillakin oli varmasti kivaa treffata toisiaan. Nemokin pääsi leikkimään siskojensa ja muutaman muun kivan tytön kanssa. Stella-siskon omistaja Anna jeesasi meitä vähän Nemon esittämisessä, mistä varmasti on apua jatkoa ajatellen.
Päivällä osallistuttiin vielä BIS-kasvattajakilpailuun. Mukana kasvattajajoukkueessa olivat Nemon äippä Juni, täti Vida, veli Qiro ja tietty Nemo. Tämä oli ensimmäinen iso kasvattajakilpailu meille, joten siinä mielessä oli tosi mielenkiintoinen tapahtuma. Monta eri rotua oli edustettuina ja osa ryhmistä näytti kyllä ihan yhdestä koirasta kloonatuilta. Nemo oli tässä kehässä taas jo vähän paremmin hallinnassa. Päästiinkin jatkoon ja oltiin lopulta BIS-kasvattajaryhmän kolmansia. Ei siis ollut ihan turha reissu, vaikka henkilökohtaista kunniaa ei meille suotukaan. Päivän merkki kallistui selvästi positiivisen puolelle. Ihan kiva saada kivoja fiiliksiä koiraharrasteista varsinkin nyt, kun mieli on muuten vähän apeana isäni terveydentilan takia. Isäni on toista päivää tehohoidossa ja toivottavasti kunto lähtee pikkuhiljaa parempaa kohti.
Tässä kuitenkin muutama kuva tämän päivän näytelmistä:
Äiti lapsikatraansa keskellä: Siiri, Qiro, Stella, Juni-äiti, Kiira ja Nemo.
Kasvattajaryhmä: Qiro, Vida-täti, Juni-äiti ja Nemo
torstai 9. elokuuta 2012
Tokoa uuden tuttavuuden kera
Saatiin tänään häiriötreeniä Jukolan kentällä, kun saatiin kelpienarttu Rhonda omistajineen treeniseuraksi. Kivaa saada Hämeenlinnasta uusia koiratuttavuuksia!
Aluksi otettiin kokeenomainen paikkamakuu. Nemolla oli melkein koko ajan nokka kohti Rhondaa ja kävin kerran korjaamassa asennonkin uusiksi. Kävin palkkaamassa monta kertaa, kun oli tarkkaavainen. Aika paljon seurasi, minne Rhondan omistaja meni piiloon. Koitin palkata aina, kun katsoi minuun. Ei edelleenkään ollut kovin motivoitunutta makuuta, mutta maassa pysyi. Pitää myöntää, että ohjaaja piilossa makaa paljon tarkkaavaisemmin.
Sitten tehtiin häiriönä seuruuta yhtä aikaa. Nemolle otin lyhyitä intopätkiä, käännöksiä ja täyskäännöstä. Vaikka toistoja tuli monia oli Nemolla hyvä vire seuruuseen. Saatiin monia todella hyviä käännöksiä ja seuruupätkiä! Tämä oli kiva yllätys!
Tehtiin vähän vuorotellenkin treeniä. Testasin Nemon vauhtiluoksetulon eteen. Edelleen tulee ihan vinoon eteen, joten eteentuloa hinkutetaan (olen tehnyt sitä nyt joka päivä, mutta nostetaan toistojen määrää entisestään).
Käskytetyt jäävät oli tosi hyviä, jälkimmäisessä seuruu ei parasta mahdollista, mutta hyvin menivät molemmat. Jos noin hyvin tekee kokeessa, ei tule olemaan mitään ongelmaa ykköstuloksen suhteen.
Loppuun tein vielä ohjatun vähän niin kuin muistin virkistyksenä. Tässä merkillemenoissa taas vähän ongelmia alussa, kolmannella meni hyvin. Siitä lähetys vasemmalle ja haki heti oikein. Oli oikein innokasta tekemistä. Tein vielä kolme hyvää merkkiä ja siinäpä se.
Käytiin lenkkeilemässä Jukolan koulun takamaastoissa. Metsäpolut olivat mulle ihan uusi löytö, joten ei ollut ollenkaan hukkareissu! Lenkin aikana Nemo löysi itselleen viilentävän lammikon, jonne olisi halunnut jäädä asumaan. Ei tullut heti perässä, vaikka jatkoin matkaa ja sanoin "hei hei".
Lenkin aikana rupesi nuuhkimaan takapäätään ja meni yhdessä vaiheessa jonkun putken alle myttyrälle ja sain kiskoa sen sieltä mukaani. Ajattelin, että nyt pisti taas ampiainen, mutta koska Nemo oli kotona ihan normaali selvästi vain kuvitteli, että oli saanut piston. Mikä lie kukkakärpänen taas säikäyttänyt sen. Kivasti osasi olla Rhondan kanssa. Oikeastaan eivät loppujen lopuksi toisistaan kovin paljon edes välittäneet. Oli kivat treenit, keskiviikkona uudestaan! :)
Aluksi otettiin kokeenomainen paikkamakuu. Nemolla oli melkein koko ajan nokka kohti Rhondaa ja kävin kerran korjaamassa asennonkin uusiksi. Kävin palkkaamassa monta kertaa, kun oli tarkkaavainen. Aika paljon seurasi, minne Rhondan omistaja meni piiloon. Koitin palkata aina, kun katsoi minuun. Ei edelleenkään ollut kovin motivoitunutta makuuta, mutta maassa pysyi. Pitää myöntää, että ohjaaja piilossa makaa paljon tarkkaavaisemmin.
Sitten tehtiin häiriönä seuruuta yhtä aikaa. Nemolle otin lyhyitä intopätkiä, käännöksiä ja täyskäännöstä. Vaikka toistoja tuli monia oli Nemolla hyvä vire seuruuseen. Saatiin monia todella hyviä käännöksiä ja seuruupätkiä! Tämä oli kiva yllätys!
Tehtiin vähän vuorotellenkin treeniä. Testasin Nemon vauhtiluoksetulon eteen. Edelleen tulee ihan vinoon eteen, joten eteentuloa hinkutetaan (olen tehnyt sitä nyt joka päivä, mutta nostetaan toistojen määrää entisestään).
Käskytetyt jäävät oli tosi hyviä, jälkimmäisessä seuruu ei parasta mahdollista, mutta hyvin menivät molemmat. Jos noin hyvin tekee kokeessa, ei tule olemaan mitään ongelmaa ykköstuloksen suhteen.
Loppuun tein vielä ohjatun vähän niin kuin muistin virkistyksenä. Tässä merkillemenoissa taas vähän ongelmia alussa, kolmannella meni hyvin. Siitä lähetys vasemmalle ja haki heti oikein. Oli oikein innokasta tekemistä. Tein vielä kolme hyvää merkkiä ja siinäpä se.
Käytiin lenkkeilemässä Jukolan koulun takamaastoissa. Metsäpolut olivat mulle ihan uusi löytö, joten ei ollut ollenkaan hukkareissu! Lenkin aikana Nemo löysi itselleen viilentävän lammikon, jonne olisi halunnut jäädä asumaan. Ei tullut heti perässä, vaikka jatkoin matkaa ja sanoin "hei hei".
Lenkin aikana rupesi nuuhkimaan takapäätään ja meni yhdessä vaiheessa jonkun putken alle myttyrälle ja sain kiskoa sen sieltä mukaani. Ajattelin, että nyt pisti taas ampiainen, mutta koska Nemo oli kotona ihan normaali selvästi vain kuvitteli, että oli saanut piston. Mikä lie kukkakärpänen taas säikäyttänyt sen. Kivasti osasi olla Rhondan kanssa. Oikeastaan eivät loppujen lopuksi toisistaan kovin paljon edes välittäneet. Oli kivat treenit, keskiviikkona uudestaan! :)
Telttaretki ja BH-treeniä
Tällä viikolla ollaan eletty extempore-elämää eli lähdetty käymään erinäisissä paikoissa aika lyhyellä varoitusajalla. Maanantai-iltana saatiin päähämme lähteä testaamaan uutta telttaa Evon kansallispuistoon. Valmistautuminen reissulle oli taas huippuluokkaa - ilman karttaa metsään mentaliteelilla "Joo, kyl me löydetään ilmankin". No, ei löydetty.
Evossa ajettiin luontotalolta vähän eteenpäin parkkikselle ja lähdettiin hippaloimaan jotakin polkua pitkin. Rämmittiin kaksi tuntia metsässä pääsemättä mihinkään kunnolliseen yöpymispaikkaan. Lopulta käveltiin takaisin autolle ja lähdettiin etsimään sitä paikkaa, jossa käytettiin koiria pihalla, kun ensimmäisen keran tultiin Hämeenlinnaan. Tämänkin paikan etsimisessä kesti ikuisuus, joten ei ollut kovin voitokas reissu.
Yöpymispaikalla saatiin teltta nopeasti pystyyn ja syötiin iltapala. Nemolle tarjosin kaksi Ceasaria, kun en viitsinyt jauhelihaa raahata mukana. Molemmat pikkuruuat meni alas, mutta houkuttimena piti käyttää savujuustoa. Nemo simahti telttaan ensimmäisenä ja nukkui koko yön hyvin. Laitettiin sille oma makuualusta meidän viereen, kertaakaan ei koittanut päästä teltasta ulos. Koko yön satoi, mutta teltta piti vettä hyvin. Aamulla pari minuuttia heräämisen jälkeen paikalle puuhalsi porukka, joka rupesi väsäämään uutta nuotiopuukatosta. Oletus oli, että tulivat Hämeenlinnan vankilasta. Oli vähän sen näköistä sälliä töissä.
Tiistaina käytiin ensimmäisen kerran BH-treeneissä. Paikalla kolme koiraa. Nemon lisäksi kouluttajan dobermanni ja yksi suursnautseri. Treenit olivat vapaamuotoiset. Yksi paikkamakuussa ja kaksi teki mitä huvittaa. Tein Nemolla lyhyitä seuruupätkiä lelupalkalla eli intoseuruuna. Treenien jälkeen tehtiin A:n ylitystä. Nemolla oli hullun kiilto silmissä, kun näki esteen ja tosi innolla meni aina yli. Keksittiin nyt hyvä tapa saattaa Nemo alas - minä lähetän ja Sami ohjeistaa nakilla A:ta pitkin maankamaralle. Tosi kiva treeni! Tuo systeemi on vaan vähän hankala, kun kukaan ei oikeastaan ohjaa tekemistä ja anna palautetta eli aika oman fiiliksen varassa saa treenit suunnitella ja vetää läpi ja toivoa, että ne edesauttavat kehittymistä jotenkin.
Treenien jälkeen käytettiin Nemoa Loimalahdessa lenkillä, kun äiti soitti, että isäni on saanut sairaskohtauksen ja joutuvat jäämään huoltoasemalle Vihantasalmelle. Olivat tulossa Joensuusta Hämeenlinnaan kattomaan meidän kämppää. Niinpä sitten Nemo kotiin, auton pikatyhjennys ja vanhempia hakemaan. Isä oli ihan hyvässä kunnossa, mutta oli menettänyt tajuntansa ja poliisi oli vienyt ajokortin. Ajettiin vanhemmat ja Nilo Espooseen ja siitä takaisin Hämeenlinnaan. Oltiin kotona yhden jälkeen yöllä. Edellisen telttareissun jäljiltä oli univelkaa, joten yöllä ajaminen ei ollut mitään erityisen kivaa. Mutta vanhemmat tuli pelastettua. Isäni on nyt Jorvin sairaalassa tarkkailussa. Toivotaan, että paranee hyvin ja pääsee pian kotiin.
Lauantaina olisi Raision näyttely. En ole kyllä sekuntiakaan uhrannut siihen valmistautumiseen eli mennään kehään samoilla valmistautumisilla kuin viimeksikin. Pitää vaan nostaa peukut ylös, että Nemo jaksaa olla kehässä kiinnostuneen oloinen eikä haistele maata ympärijuoksuissa. Raisiossa nähdään kaikki Nemon sisarukset pitkästä aikaa, mikä on tosi kivaa! Saa Nemo vähän treffailla siskojaan ja veljeään :).
Evossa ajettiin luontotalolta vähän eteenpäin parkkikselle ja lähdettiin hippaloimaan jotakin polkua pitkin. Rämmittiin kaksi tuntia metsässä pääsemättä mihinkään kunnolliseen yöpymispaikkaan. Lopulta käveltiin takaisin autolle ja lähdettiin etsimään sitä paikkaa, jossa käytettiin koiria pihalla, kun ensimmäisen keran tultiin Hämeenlinnaan. Tämänkin paikan etsimisessä kesti ikuisuus, joten ei ollut kovin voitokas reissu.
Yöpymispaikalla saatiin teltta nopeasti pystyyn ja syötiin iltapala. Nemolle tarjosin kaksi Ceasaria, kun en viitsinyt jauhelihaa raahata mukana. Molemmat pikkuruuat meni alas, mutta houkuttimena piti käyttää savujuustoa. Nemo simahti telttaan ensimmäisenä ja nukkui koko yön hyvin. Laitettiin sille oma makuualusta meidän viereen, kertaakaan ei koittanut päästä teltasta ulos. Koko yön satoi, mutta teltta piti vettä hyvin. Aamulla pari minuuttia heräämisen jälkeen paikalle puuhalsi porukka, joka rupesi väsäämään uutta nuotiopuukatosta. Oletus oli, että tulivat Hämeenlinnan vankilasta. Oli vähän sen näköistä sälliä töissä.
Tiistaina käytiin ensimmäisen kerran BH-treeneissä. Paikalla kolme koiraa. Nemon lisäksi kouluttajan dobermanni ja yksi suursnautseri. Treenit olivat vapaamuotoiset. Yksi paikkamakuussa ja kaksi teki mitä huvittaa. Tein Nemolla lyhyitä seuruupätkiä lelupalkalla eli intoseuruuna. Treenien jälkeen tehtiin A:n ylitystä. Nemolla oli hullun kiilto silmissä, kun näki esteen ja tosi innolla meni aina yli. Keksittiin nyt hyvä tapa saattaa Nemo alas - minä lähetän ja Sami ohjeistaa nakilla A:ta pitkin maankamaralle. Tosi kiva treeni! Tuo systeemi on vaan vähän hankala, kun kukaan ei oikeastaan ohjaa tekemistä ja anna palautetta eli aika oman fiiliksen varassa saa treenit suunnitella ja vetää läpi ja toivoa, että ne edesauttavat kehittymistä jotenkin.
Treenien jälkeen käytettiin Nemoa Loimalahdessa lenkillä, kun äiti soitti, että isäni on saanut sairaskohtauksen ja joutuvat jäämään huoltoasemalle Vihantasalmelle. Olivat tulossa Joensuusta Hämeenlinnaan kattomaan meidän kämppää. Niinpä sitten Nemo kotiin, auton pikatyhjennys ja vanhempia hakemaan. Isä oli ihan hyvässä kunnossa, mutta oli menettänyt tajuntansa ja poliisi oli vienyt ajokortin. Ajettiin vanhemmat ja Nilo Espooseen ja siitä takaisin Hämeenlinnaan. Oltiin kotona yhden jälkeen yöllä. Edellisen telttareissun jäljiltä oli univelkaa, joten yöllä ajaminen ei ollut mitään erityisen kivaa. Mutta vanhemmat tuli pelastettua. Isäni on nyt Jorvin sairaalassa tarkkailussa. Toivotaan, että paranee hyvin ja pääsee pian kotiin.
Lauantaina olisi Raision näyttely. En ole kyllä sekuntiakaan uhrannut siihen valmistautumiseen eli mennään kehään samoilla valmistautumisilla kuin viimeksikin. Pitää vaan nostaa peukut ylös, että Nemo jaksaa olla kehässä kiinnostuneen oloinen eikä haistele maata ympärijuoksuissa. Raisiossa nähdään kaikki Nemon sisarukset pitkästä aikaa, mikä on tosi kivaa! Saa Nemo vähän treffailla siskojaan ja veljeään :).
torstai 2. elokuuta 2012
Muutto Hämeenlinnaan
Viime päivät ovat menneet ihan täysin muuton valmistelussa, kamojen kantamisessa ja muuttolaatikoiden purkamisessa. Muutettiin siis maanantaina Hämeenlinnaan. Nemo oli muuttopäivän melkein koko ajan autossa, kun ei voitu oikein jättää muuten kämpän ovea auki. Harmi, että piti sattua lämmin päivä. Nemolla oli tosi kuuma autossa, mutta kävin sitä vähän väliä viilentämässä vedellä.
Nemo ei ollut hirveän iloinen uudesta kämpästä. Heti kun pääsi sisään tutkimaan uutta paikkaa, merkkasi kolme kulmaa. Edellisillä asukkailla oli ilmeisesti uroskoira, jonka hajut tarttuivat Nemon nenään ja ne piti peittää omalla hajulla. Kiellettiin joka merkkauksella, mutta aina piti losottaa uuteen paikkaan. Käytiin samana päivänä vanhemmillani kylässä ja Nemo pääsi leikkimään vähän aikaa Nilon kanssa. Edelleen leikki on Nemon puolelta joko alistamista (eli nylkyttämistä) tai Nilon pakoilua. Koittaa se vähän juostakin pienessä asunnossa pentukaverin kanssa.
Alussa Nemo oli myös uudesta kämpästä tosi hämillään. Uusi asunto on paljon edellistä isompi ja Nemolla riitti paljon tutkittavaa. Tylsin juttu Nemon mielestä on selvästi se, ettei ikkunoista enää nää tulijoita ja lähtijöitä. Sami lähti viemään roskia ja Nemo koitti tiirailla keittiön tuuletusluukusta ja parvekkeelta joka lasista - mistään ikkunasta ei poistujia ja muita kulkijoita näe. Edellisessa asunnossa Nemon lempihommaa oli kyttäillä ihmisiä kolme jalkaa sohvannojalla. Tässä asunnossa ei myöskään ole Nemolle samanlaisia nurkkia ja pikku koloja, joissa poitsu tykkää nukkua. Onneksi on kelpuuttanut joitakin pikku kulmauksia, joissa selvästi viihtyy nukkumassa. Laitoin varalta sille oman näyttelymäkinkin pystyyn, jos siellä haluaisi nukkua, mutta siellä ei ole viihtynyt.
Lähimaastoja ollaan jonkin verran tutkittu ja täälläkin narttujen hajuja tuntuu olevan. Joka lenkillä ulkoilu on yhtä nuuhkimista, naksuttelua ja kuolaamista. Tässä melko lähellä on Ahveniston ulkoilualue, joka on tosi kivaa metsälenkkimaastoa. Samana iltana Ahveniston lenkin kanssa käytiin myös tutustumassa läheiseen Loimalahden koirienuittopaikkaan. Ihan kivat maastot ja puitteet on tässä lähistöllä Nemoa ajatellen. Nummen koulun takaa löytyy kiva nurmikenttä, jolla voi treenailla tokoa.
Soittelin tänään myös vapaista treenipaikoista ja näillä näkymin päästään varmasti ohjattuun jälkikoulutukseen ja mahdollisesti myös BH-kurssille. Ohjattua tottista on tarjolla Kirstulan kentällä, jossa on monia esteitä ja paljon lääniä useammankin porukan treenata samaan aikaan. Eli aika hyvältä vaikuttaa koiratreenien jatkon suhteen - monessa mielessä tilanne on parempi kuin Jyväskylässä.
Nemolla on tulossa aika vauhdikas elokuu, kun luvassa on kaksi näyttelyä ja tokokoe. Ilmoitin Nemon 19.8. tokokokeeseen Hämeenlinnaan. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten virallisessa tokokokeessa pärjätään. Ennen koetta luvassa on intensiivistä treeniä ja kokeen jälkeen pidetään sitten tokosta taukoa ja keskitytään tottikseen.
Nemo ei ollut hirveän iloinen uudesta kämpästä. Heti kun pääsi sisään tutkimaan uutta paikkaa, merkkasi kolme kulmaa. Edellisillä asukkailla oli ilmeisesti uroskoira, jonka hajut tarttuivat Nemon nenään ja ne piti peittää omalla hajulla. Kiellettiin joka merkkauksella, mutta aina piti losottaa uuteen paikkaan. Käytiin samana päivänä vanhemmillani kylässä ja Nemo pääsi leikkimään vähän aikaa Nilon kanssa. Edelleen leikki on Nemon puolelta joko alistamista (eli nylkyttämistä) tai Nilon pakoilua. Koittaa se vähän juostakin pienessä asunnossa pentukaverin kanssa.
Alussa Nemo oli myös uudesta kämpästä tosi hämillään. Uusi asunto on paljon edellistä isompi ja Nemolla riitti paljon tutkittavaa. Tylsin juttu Nemon mielestä on selvästi se, ettei ikkunoista enää nää tulijoita ja lähtijöitä. Sami lähti viemään roskia ja Nemo koitti tiirailla keittiön tuuletusluukusta ja parvekkeelta joka lasista - mistään ikkunasta ei poistujia ja muita kulkijoita näe. Edellisessa asunnossa Nemon lempihommaa oli kyttäillä ihmisiä kolme jalkaa sohvannojalla. Tässä asunnossa ei myöskään ole Nemolle samanlaisia nurkkia ja pikku koloja, joissa poitsu tykkää nukkua. Onneksi on kelpuuttanut joitakin pikku kulmauksia, joissa selvästi viihtyy nukkumassa. Laitoin varalta sille oman näyttelymäkinkin pystyyn, jos siellä haluaisi nukkua, mutta siellä ei ole viihtynyt.
Lähimaastoja ollaan jonkin verran tutkittu ja täälläkin narttujen hajuja tuntuu olevan. Joka lenkillä ulkoilu on yhtä nuuhkimista, naksuttelua ja kuolaamista. Tässä melko lähellä on Ahveniston ulkoilualue, joka on tosi kivaa metsälenkkimaastoa. Samana iltana Ahveniston lenkin kanssa käytiin myös tutustumassa läheiseen Loimalahden koirienuittopaikkaan. Ihan kivat maastot ja puitteet on tässä lähistöllä Nemoa ajatellen. Nummen koulun takaa löytyy kiva nurmikenttä, jolla voi treenailla tokoa.
Soittelin tänään myös vapaista treenipaikoista ja näillä näkymin päästään varmasti ohjattuun jälkikoulutukseen ja mahdollisesti myös BH-kurssille. Ohjattua tottista on tarjolla Kirstulan kentällä, jossa on monia esteitä ja paljon lääniä useammankin porukan treenata samaan aikaan. Eli aika hyvältä vaikuttaa koiratreenien jatkon suhteen - monessa mielessä tilanne on parempi kuin Jyväskylässä.
Nemolla on tulossa aika vauhdikas elokuu, kun luvassa on kaksi näyttelyä ja tokokoe. Ilmoitin Nemon 19.8. tokokokeeseen Hämeenlinnaan. Ihan mielenkiintoista nähdä, miten virallisessa tokokokeessa pärjätään. Ennen koetta luvassa on intensiivistä treeniä ja kokeen jälkeen pidetään sitten tokosta taukoa ja keskitytään tottikseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)