Tunnari on sujunut viime treenit hyvin. Viime kerroilla paljon kapuloita rivissä ja oma silloin tällöin piilossa. Hyvin on haistelu toiminut. Luovutus pitää treenata taas erikseen. Mutta tunnari alkaa tuntua taas siltä, että sujuu ja voi alkaa luottaa. Eihän tässä ollutkaan kuin joku vuoden vääntö ja hirveästi epäonnistumisia... Ja pitäisi olla Nemolle kuitenkin varma liike, niin paljon ollaan tehty,
Viime treeneissä erityistä iloa on aiheuttanut vire. Maanantain vikoissa ohjatuissa treeneissä oli niin pööpönä, että kolautti jalan hyppyesteeseen ja edisti seuruussa (mitä ei tee koskaan!). Muutin palkkaustyyliä jälleen ja kokeilen nyt pallon heittoa selän takaa koiran yli. Alkaa kiertyä palkkauksen vuoksi liikaa eteen, kun alan kaivaa lelua taskusta.
Samoin kun käytiin ihan kaksistaan treenailemassa, vire oli erittäin hyvä. Tehtiin paljon seuraamista, ohjattu (millonkohan on tehty viimeksi?), luoksetulo ja kaukoja. Ohjatussa otin oikean, hyvin palautti pari kertaa. "Merkki" oli unohtunut, mutta ei ole iso ongelma. Luoksetulossa "seis" ja jopa laukkasi sivulle. Oh hoh! Montahan sataa kertaa ollaan tätäkin tehty vauhtina? Joko se nyt osaisi? Kisakuntoon treenaaminen on vienyt aivan hillittömästi aikaa ja ohjaajakin on käynyt motivaationsa kanssa läpi kaikki mahdolliset suonsilmäkkeet.
Nyt on sitten se hetki, jolloin pitää tehdä päätös: Joko treenataan koko kesä tosissaan ja kokeillaan vielä heinäkuuhun vanhoilla säännöillä kisaamista (jos mistään saa koepaikkaa) tai sitten startataan uusilla säännöillä syksyllä.
Uusilla säännöillä treenaaminen tuntuu jostain syystä motivoivan enemmän. Tulee vähän kuin raikas tuulahdus homehtuneeseen ilmanalaan. Päästään mm. treenaamaan enemmän ohjattua ja luoksetulo helpottuu. Toisaalta sitten tulee riisuttu zeta-liike, joka vie herkästi pisteitä. Mutta uutta treenattavaa tulee!
Murheen kryyni on edelleen kaukot ja etenkin seiso-maahan -vaihto. Luulisi olevan jo jossain kaalissa näillä toistoilla, mutta kun ei vaan tajua sitä painonsiirtoa taakse, jos etäisyyttä on yhtään enemmän. Tähän koitan nyt nenä-kosketusalustaa. Mutta onneksi on koko kesä aikaa treenata. Pääsee helpommin lähtemään treenaamaan, kun Sami jää lomille :).
Kesän treenausta haittaa vähän se, että meillä on aika monta viikkoa reissua jo suunnitelmissa. Trippi Kuusamon kautta Pyhä-Luostolle nyt ainakin. Siellä porojen möllötellessä sitten raikaa: "Ylös-maahan-ylös-maahan...." :).
Nemo saa arjessa edelleen melko vähän huomiota, mikä varmasti vaikuttaa myös treeni-intoon. Ainoa itseä todella paljon harmittava asia on se, että Nemo reagoi todella vahvasti Oulan itkuun ja kaikenlaiseen yleiseen känttyämiseen. Mistään ei saa olla pahalla mielellä ja suutuksissaan. Nemo tulee heti pyörimään jalkoihin, mikä joskus ärsyttää vain enemmän. Pelkään sitä, että Oulan itku ja muu mahdollinen hermostuminen aiheuttaa Nemolle stressiä, jota sen on vaikea käsitellä ja ymmärtää. Onneksi osaa rauhoittua heti, kun tilanne on ohi eikä näytä jäävän päälle. Pitää koittaa olla vaan zen-mielentilassa, vaikka mikä olisi.
Kävimme eläinlääkärissä rokotuksissa ja tarkistuksessa. Eläinlääkäri epäili, että Nemo voisi kärsiä atooppisesta ihosta. Tassut punoittavat kroonisesti, korvat kutiavat jonkin verran ja iho hilseilee. Hassua, ettei tätä kukaan muu lääkäri ole aiemmin ehdottanut. Nemon anturat olivat myös melko ohuet, tassuja nuoleekin myös paljon. Kaikki hoidot on kokeiltu, ruokaa vaihdettu tiuhaan. Pitää vielä kokeilla spot-geeliä, hydrokortisonia ja katkeroöljyä sekä ravinnelisää. Jos tällä miksillä saisi tassuja paremmaksi. Toisessa silmäluomessa on myös pieni luomi, joka pitää leikata jossain vaiheessa pois.
Muuten kaikki oli ihan reilassa :). Nyt vain kesää ja tulevia treenejä miettimään.
