Pahoinvointi alkaa onneksi hieman helpottaa, joten olen jaksanut alkaa miettimään taas enemmän treeniasioita. Tänään käytiin valmennusryhmän treeneissä hakemassa lisää kokemusta liikkeiden välien ja treenimoodin rakentamisesta. Alkuun kisamaista, sitten paikallaolot ja loppuun omia treenejä samalla kentällä.
Nemolle suunnitelmissa oli treeni, jossa pääpaino oli siirtymissä liikkeestä toiseen. Ajatuksena oli tehdä tällainen treeni: tarkastaminen, siitä siirtymä ja palkka, siirtymä ja liike, siirtymä ja palkka. Päästiin kentälle tarkastus ja ensimmäinen siirtymä palkaten läpi ok, mutta Riikka halusi, että otetaankin alusta. Eli kentän reunalla pieni leikki, kentälle tulo ja palkka. Nemo saisi olla siirtymissä vieläkin terävämpi eli pitää palkata enemmän siirryttäessä ja kontaktista.
Kehärutiinina siis se, että juuri ennen kehään menoa pieni leikki, lelu piiloon ja kehään hyvällä vireellä. Leikeistä vaihdetaan nakkiin, koska irti-käsky latistaa. Same old, same old...
Pikku palasten sijaan treenataan enemmän kokonaisia liikkeitä, jotta palkka tulisi oikeasta asiasta: kun liike on tehty ja ollaan taas perusasennossa. Mulla on pitkään ollut ajatuksena, että kun treenaan paljon paloja ja niihin tunnetilaa runsaalla palkkauksella, näkyisi koko liikkeessä sama fiilis. Tämä ei Nemon kanssa päde eli pikkuosiin treenattu vire ei siirry suoraan isoihin kokonaisuuksiin. Olipas yllättävää :). Ongelma ei ole liikkeissä vaan kokonaisuuksissa.
Ihan hyvä pointti oli se, että palkkaa ei pitäisi tulla enemmän pikkuosista, koska muuten palkattomampi iso kokonaisuus on tylsempi. Pikku paloja pitää treenata enemmän jännitteen ja sosiaalisen palkan ja maltillisen palkkauksen kanssa. Koska tehdään tunnetilaa kokeenomaiseen, esim. noutojen luovutuksia yms. ei treenata kokonaisina nyt ollenkaan, jos johonkin pitää puuttua ja kieltää. Tehdään pitoja valmiiksi erikseen.
Vaikka samat asiat on sanottu jo eri kouluttajien suusta sata kertaa, mä en vaan jotenkaan osaa hahmottaa tuota koekokonaisuuden rakentamista Nemon kanssa. Se vireen ylläpidon rakentaminen tuntuu vaikealta, kun tuo koira ei anna mulle mitään ilmaiseksi ja on niin herkkä kaikille mun mielenliikahduksille. Moottoria on, mutta se säädinnappi on hukassa :).
Paikallaolot meni kohtuullisesti. Nemo oli vähän latautunut vielä edellisestä treenistä, joka oli juuri ennen paikkamakuuta. Evl:n paikkamakuun luoksetulossa oli taas kuin piesty sika. Tuli korvat luimussa :/. Tehtiin vielä kuuntelutreeniä maahan-istu pikkuringissä. Siinä saatiin kivasti onnistumisia.
Liikkeiden väliin tehtiin kokonaisena liikkeenä kaukot. Tässä kaikki muut vaihdot toimivat, paitsi ylös-taa. Pitää miettiä tähän mahdollisesti selkeämpää käskyä ja käsimerkkiä.
