Tottista

Kirstulassa irtoheinä pöllysi ja aurinko paahtoi, kun käytiin treenailemassa taas BH-juttuja. Tällä kertaa BH-kaavio kertaalleen läpi, henkiryhmän kierto ja jäävät. Toinen koira oli tällöin paikkamakuussa.

Nemon parina oli toinen bortsu-uros. Tehtiin ensin paikkamakuu. Siinä oikeastaan mitään ihmeempiä. Pyysin avustajaa antamaan merkin aina, kun Nemppa oli tarkkaavainen ja katsoi mua. Pari kertaa pääsin palkkaamaan. Muuten oli ollut rauhallinen, pikkaisen lonkka-asennossa ja katsellut toisen bortsun puuhia.

Omalla vuorolla kaavio tehtiin "superintona". Koitan nyt kovasti tehdä töitä sen tunnetilan yhdistämiseen seuruuseen -> korkea vire. Tehtiin kaavio lelu kainalossa ja palkkasin lelulla vielä monta kertaa kaavion aikanakin. Lopputuloksena oli sähellystä kaavion kanssa ja yli-innokas koira. Nemppa rupesi ihan varastamaan lelua kainalosta eli porsasteli kunnolla. Mutta eipä paljon kontakti tippunut kaavion aikana eikä henkilöryhmässäkään. Oli kuitenkin eka kerta, kun tehtiin kaavio ja ryhmä putkeen. Siksi halusinkin tehdä vähän överikivana tämän homman.

Jäävissä vire oli sitten jo niin korkea, ettei meinannut paikkamakuussakaan jäädä paikoilleen. Varmaan olisi voinut pistää lelun piiloon, mutta sen tunkeminen piiloon nopeasti on vähän hankalaa. Pitää treenata. Lelun voisi kyllä laittaa jemmaan treeniliivin etupuolellekin, jonne se olisi ehkä helpompi sujauttaa.

Seuruutreenissä pitäisi itse muistaa Suskin ohje siitä, että koiralle yhdistetään tunnetilaa seuruuseen nimenomaan kisamaisesta perusasennosta. Kun ohjaaja tönöttää paikallaan, koira oppii tietämään, että kohta tulee palkka. Itse intoonnun liikaa koiran kanssa hillumisesta. Pitää tota pelkkää peruspalkkausta ja kisamaista asentoa treenata myös.

Loppuun vielä Nemon lempparia eli kisa A:ta kolme kertaa yli. Yhden kerran Nemo töppäsi ylöstulon ja kuului vain "pum", mutta ei onneksi sattunut. Alusta on todella pehmeä ruohokenttä, joten siitä uskaltaa ihan hyvin tehdä korkeammallakin esteellä alastuloja. Ohjasin kaikki alastulot nakilla alas.

Janaa

Jälkitreeneissä paukutettiin janoja. Viime viikonlopun pm-kisoissa oli ollut sen verta heikkoja janasuorituksia voittajaluokan koirilta, että tätä ongelmaa ruodittiin sitten ihan toden teolla. Ryhmässä oli kisoihin meneviä koiria, joten siitäkin syystä tämä tehoisku janoista. Hyödyllistä treeniä ehdottomasti! Mulla ei ole mitään aiempaa kokemusta janoilta ja niiden opetuksesta.

Muistettavia asioita:

• Janalla koiraa saa ohjata suullisesti ja ohjaamalla. Rami tekee omalla koirallaan niin, että lähettää koiran oikeaan suuntaan hihnan päästä näyttämällä suunnan kädellä.
• Janalle lähetyksessä koiran perään saa mennä vasta, kun liinasta on loppu käsillä.
• Tuomari huutaa "takaisin janalle", jos koira lähtee ennen jälkeä väärään suuntaan tai menee vinoon. "Väärä jälki" tarkoittaa, että koira seuraa väärää jälkeä.
• Koira kannattaa suunnata valmiiksi huolella kohti takamerkkiä ja varmistaa, että lähtee etenemään suoraan -> paljon harjoitusta lyhyeltä matkalta.
• Janalle lähetyksessä voi käyttää esim. "eteen jälki" käskyjä.
• Janalla koiralle saa puhua ja sitä saa suullisesti ohjailla esim. takajäljeltä kutsu takaisin (koiran nimi, korjaa yms.) ja lähetys oikeaan suuntaan (helpompaa treenijäljissä, joissa jäljen suunta tiedossa).
• Janalla ei kannata palata taaksepäin tai kutsua koiraa luokse vaan esim. liinalla ohjata sitä oikeampaan suuntaan. Esim. jos koira lähtee vinoon, lähtee itse kävelemään vähän vinoon toiseen suuntaan.
• Takajäljen tunnistusta kuurina -> koira oppii, että vain toisen suunta oikea ja oppii etsimään oikeaa jälkeä (esim. viikko, 2-3krt janatreeni päivässä).
• Ensimmäinen keppi n. 20 m janalta -> koira saa nopeasti vahvistuksen, että lähtee oikeaan suuntaan.
• Tuomari arvostelee janalla etenemistä ja ohjaajan ja koiran toimintaa. Esim. oikaisu kulmasta ei ole iso virhe, voi tipauttaa muutaman pisteen. Isompi ongelma on, etttei koiralle ole huolella opetettu eteenpäin etenemistä ja jäljen poimintaa janalta.
• Janat kannattaa tehdä eri suuntiin ja mahdollisesti jana vähän viistoon alkuun kohti oikeaa jälkisuuntaa.
• Janan olisi hyvä antaa rauhassa vanheta, ettei ole liian tuore ja tuuli paina sitä voimakkaasti eteen- tai taaksepäin.
• Kokemattoman koiran kanssa janalle kannattaa lähteä nopeammin koiran perään ja vahvistaa näin koiran oikeanlaista etenemistä (esim. kehu). Monesti tosin koirat paukkaavat janalla siihen malliin, ettei ohjaaja ehdi kuin pyöriä paikallaan ja koittaa ohjata koiraa edes sinne päin.

Nemon kanssa treenattiin kaksi janaa. Veto puskiin oli hyvä. Ensimmäinen jana oli vähän heikompi, kähti haahuilemaan jälkeä sivuilta. Lähetin uudestaan. Jäljenajo ei ollut mielestäni kovin tarkkaa aluksi, yksi keppi jäi. Viimeisen nosti.

Toinen jana oli parempi. Hyökkäsi janalle niin, etten ehtinyt kissaa sanoa ja sain palovammat kämmeneen. Tältä jäljeltä nosti molemmat kepit. Edelleenkään en ole ihan tyytyväinen jäljenajoon, vähän haahuilee liikaa. Toisaalta tämä oli vasta kauden toinen jälki. Pikkaisen ripeämpää treenitahtia voisi koittaa pitää, jos meinaa tänä kesänä taas kehittää jäljenajoa.

Treeniporukassa katsottiin toistemme janoja. Hyvin erilaisia suorituksia oli nähtävissä. Tuli käsitys siitä, mitä kaikkea koira voi janalla tehdä. Pääosin jälki oli kaikille koirille superkivaa ja hännät viuhuivat ahkerasti. Kiitos Ramille ja Pirjolle hyvistä janavinkeistä!

Susanna Korrin koulutus Salossa

Päivä vierähti tottiskoulutuksen merkeissä Salon koirahallilla. Sipin nykyinen omistaja laittoi kutsun mulle koulutuksesta ja päätin Nempan kanssa osallistua. Kaksi kärpästä samalla iskulla: nähtiin Sipiä ja saatiin vinkkejä tottikseen.

Suskilla oli hyvin saalispohjainen koulutustyyli, mikä sopi meille oikein hyvin. Todella selkeää ja ideoita antavaa kouluttamista! Muidenkin koirakoiden ongelmista ja niiden treenivinkeistä oppi paljon. Moni juttu oli jo ennestään tuttu, mutta ihan hyvää muistutusta. Pitäisi muistaa treenailla liikkeitä enemmän osissa ja palkata niistä liikkeiden osasistakin enemmän.

Nemon kanssa otin seuruuta (motivaatio, vire ja kesto). Teorian tasolla käytiin läpi pk-hyppyä. Seuruussa mietittiin liinapakotteen hyötyjä ja haittoja. Kokeiltiin ensin ihan paikoiltaan häiriöstä (pikku nyppäisy, jos kontakti tippuu). Nemon kanssa tätä on jonkin verran treenattu, mutta edelleen vaatii vahvistamista. Nyppäisystä otti kontaktin hyvin.

Kokeiltiin samaa seuruusta. Tässä painopisteessä oli "koiran tunnetila" eli hyvän vireen ylläpitäminen. Tehtiin pientä pätkää saalispalkalla (lelua saa jahdata ja sitten se napataan taas selkätaskuun ja seuruu jatkuu). Tätähän me ollaan tähänkin asti koitettu rakentaa. Ideana se, että palkataan aina hyvästä vireestä. Tavoitteena olisi, ettei kieltoa ja nyppäisyä joutuisi kovin paljon tekemään, koska pakote laskee Nemolla virettä. Pääosin pitäisi pyrkiä aina onnistuneeseen jatkuvaan kontaktiin hyvässä vireessä. Pakote on sitten ns. lisäkeino, jos kontakti jostain syystä häviää. Edelleenkään ei pidä siis alkaa Nemon kanssa ahnehtimaan, jos haluaa nimenomaan kehittää tunnetilaa ja virettä seuraamiseen.

Hypyssäkin paljon sitä, mitä jo tiedettiin - rimat hypyn molemmin puolin ja varmuutta hyppytekniikkaan. Suskin mielestä kannattaisi alkaa hypyttää enemmän 80 sentistä ja alkaa sieltä nostaa korkeutta. Uusimmassa Palveluskoirat-lehdessä oli myös hyppytekniikasta juttu, jonka luin. Hyppy pitäis hahmottaa myös osasista koostuvana liikkeenä, jonka eri osa-alueita pitäisi treenata. Agiesteet olisivat aika pop meidän hyppytreenien pohjaksi. Pitänee käydä lehti jostain hommaamasta. Vielä kun en ole älynnyt Palveluskoiraliittoon liittyä.

Oli kiva seurailla myös Hennan ja Sipin puuhailuja. Tekivät palkkausta eli sitä, miten lelun saa Sipiltä menettämättä sormiaan. Hyvin sujui. Tosi kivasti Sipi on ottanut Hennan omaksi ihmisekseen.

Huomenna olisi vuorossa pitkästä aikaa jälkitreenit ja tiistaina BH-treenit. Lauantaina olinkin Suvarin majalla pm-kisojen talkoissa. Paljon olisi nyt intoa treenaamiseen, kun vaan olisi aikaa ja mahdollisuuksia treenailla! Puolentoista viikon päästä ollaan jo matkalla Tukholmaan. Päästään vielä edeltävänä iltana osallistumaan mölli-BH-kokeeseen. Heinä-elokuulta voisi seuraavaa BH-koetta katsella.

Kaupunkiosuutta Prismalla

BH-kurssin kanssa oli vuorossa kaupunkitreeni Prisman parkkiksella. Mukaan saatiin aito ja oikea pk-tuomari, joten osuuteen sai jo ihan hyvän jännitystreeninkin.

Tuomari suunnitteli reitin ja koirat menivät tätä reittiä yksi kerrallaan läpi. Alkupään tekijöillä oli tosi hyvin häiriötä ihan kurssilaisten ohellakin. Nemon kanssa mentiin vikoina 15 min ennen kaupan sulkeutumisaikaa, joten ylimääräistä häiriötä ei enää edes ollut. Mutta ollaan me kaupungissa muuten liikuttu niin paljon, ettei lisähäiriöstä niin väliä.

Nappasin Nempan suoraan autosta tuomarin eteen, mikä ei oikein ollut paras vaihtoehto. Jotenkin oli ihan "huu haa" ja haahuili sinne tänne. Lenkeillä tykkään, että on kohtuullisen kuulolla kuitenkin eikä nenä maassa vispaa edestakaisin. Reitillä oli paljon hajuja, joten yhtä nuuskimistahan se oli.

Pyörien ohitukset ja muut menivät ihan hyvin. Auton luona meinasi hypätä moikkaamaan, mutta tämän kielsin pikku näpäytyksellä. Koiratkin ohitti lähinnä puskia haistellen ja merkkaillen. Henkilöryhmässä oli hyvin kuulolla, nätisti sivulle ja maahan.

Kaupan edessäkään ei varmaan kummempia. Istumaan käskin ja maasta poitsu löytyi. Ei paljon ollut mitkään häiriöt kiinnostaneet.

"Heittämällä läpi" oli tuomarin kommentti, mutta sanoi, että koirien ohituksessa Nemo meni jotenkin sijaistoiminnolle. Alussa oli ollut up, sitten koirien kohdalla tuli joku laskusuhdanne ja oli mennyt jotenkin sijaisvireelle (haistelu, koiran väistely). No, en mä kyllä tällaistäkään käytöstä ole hakenut (jos en sitä vaanimista ja hyökkimistäkään).

On ihan totta, että koirien ohitukset mennään nykyisin melko kovassa kurissa. Kontaktia vaaditaan ja saatetaan jopa vähän persauksesta nipistää, jos ei mennä ohi. Nemo on kuitenkin h-e-r-k-k-ä koira, jolle aika nopsaan voi kehittyä kaiken maailman juttuja, jos mennään liian kovilla keinoilla. Toisaalta normilenkeillä kyllä mielestäni käyttäytyy normaalimmin eli on koirasta kiinnostunut ja saa ihan oikeasti käyttää niitä keinoja, että se kontakti syntyy ja pysyy - varsinkin jos toinen koira haukkuu. Jännä koira, toisaalta se on herkkä, toisaalta taas ei.

Koirien ohitukset ovat menneet viime aikoina ihan kivasti ja palkkaa saa jokaisen onnistuneen ohituksen jälkeen.

Tuomarin kommenttien aikana Nemppa retkotti ketarat kohti taivasta  ei paljon stressaa vaikka ympärillä 10 vierasta tyyppiä. Tuomari esitti Nemon lelupallolla koiran pakotesuuntia hihnalla, jolloin Nemosta oli tosi jännää koittaa jahdata palloa. Leikki vieraan miestuomarin sekä kouluttajanaisen kanssa - ei siis enää mitään varautuneisuuksia vieraita ihmisiä kohtaan. Hyvä niin.

Jämsän Erkkari 18.5.

Perinteinen bortsujen ja kelpieiden Erkkari järjestettiin tänä vuonna Jämsässä. Meidän startti tähän näyttelyyn ei ollut kovin kummoinen, koska aamulla kamojen kanssa sählätessäni astuin vahingossa Nemon hännän päälle ja liukastuin rappusissa. Vähän aikaa piti keräillä itseään ja miettiä, että mitähän tästä päivästä tulee.

Onneksi itse näyttely meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Avointen luokkaan oli ilmoitettu n. 15 urosta ja vain neljä koiraa sai ERI:n. Nemo oli yllättäen yksi näistä koirista. Nemo oli kehässä oma vinkuli itsensä eli välillä laukkaili, mutta muuten meni mallikkaasti. Tuomari koplasi koirat läpi tosi tarkasti, katsoi kaikki paikat ja kurkkasi päällyskarvan allekin. Nemo oli onneksi tuomarin kopeloinnissa tosi fiksusti.

Tuomarina oli Wayne Fleming Austaraliasta ja hän tuumaili Nemosta näin:

"3 years old male. Well balanced. Typical of the breed. Correct ear placement. Dark eyes. Correct scissor bite. Strong muzzle. Good front and rear angulation. Strong body. Correct topline. Moves very freely on the move. Very thick coat and undercoat."

Pesin Nemon vähän turhan myöhään, joten poitsun turkki oli melkein kuin villakoiralla. Tosi puff. Ensimmäisen arvostelukierroksen ohessa saatiin kutsu myös avointen urosten Paras pää-kilpailuun, josta ei kuitenkaan menty jatkoon.

Nemo oli lopulta AVK4. Perinteistä, että arvostelu on "good, good, good", mutta lopussa tulee lämmintä kättä. Ei saatu edes SA:ta. Mutta olen kuitenkin arvosteluun tyytyväinen, koska tuomarilinja oli tosi tiukka. Monet koirat saivat H:ta ja EH:ta.

Näyttely oli järjestetty tosi hyvin. Harmi vain, että sade pilasi vähän päivää. Välillä satoi tosi rankasti ja kehässä olikin esillä varmasti paljon uitetuilta rotilta näyttäviä otuksia. Se siitä turkin puunauksesta.

 

Nemppa miettii: "Mitä toi tuomarisetä oikein tekee?"



Passi, hammasharja ja kyy

Eilen tehtiin taas historiaa ja käytiin Nemon kanssa ekan kerran kahdestaan eläinlääkärissä. Tutustuttiin Hämeenlinnan Animagiin. Hyvät tilat ja ystävällinen henkilökunta. Nemo sai rokotuspassiinsa merkinnän kennelyskästä. Rokote annettiin ensimmäisen kerran nenän kautta, mistä Nemo ei hirveästi pitänyt. Ihan samantien vastaanoton lattian nuuhkimisoperaatio kuitenkin jatkui eli tuskin mitään lääkärikammoa syntyi tälläkään kertaa.

Samalla ostin Nemolle myös hammasharjan ja -tahnan. Kokeiltiin eka kerta eilen hampaiden pesua. Eipä tämäkään kauhean mieluisaa ollut, mutta kulmahampaat sain pestyä hyvin.

Tänään käytiin treenailemassa vähän ruutua ja seuruita. Tehtiin henkilöryhmää luovasti kiertelemällä puiden ympärillä. Pidempikin seuruupätkä meni ihan kivasti, tosin välillä sihisin ihan tarkoituksella Nemolle "jes", jotta kontakti varmasti pysyi.

Iltapäivällä lenkkeiltiin Moreenilla. Se kaikista suurin pelko kävi tänään toteen eli tavattiin polulta kyy. Sami huomasi kyyn vasta, kun Nemo oli jo sen yli mennyt. Pikkaisen meinasi iskeä itselle paniikki ja ällötys. Onneksi kyy ei purrut, mutta mun käärmekammo ei ainakaan tästä helpottanut. Nemo kulkee joka lenkin metsässä flexissä ja aurinkoiset paikat kyylään kyllä tosi tarkasti. Aika epätodennäköistähän se on, että kyy purisi, mutta parempi katsoa kuin katua.

Illalla vielä luvassa Nemon pesu erkkariin ja pientä seisotustreeniä Suomi-Slovakia -ottelun erätauoilla.

Kirstulan BH:t

BH:ltiin taas Kirstulassa. Eiliset jälkitreenit piti jättää väliin yllättävän perhejutun takia, mutta nyt päästiin taas treenaamaan. Teemana seuruukaavio ja paikkamakuu sekä liikkeestä maahanmeno. Tykkään tosi paljon tästä, että joka kerralla tehdään vain pikkuosia.

Alkuun pk-tuomari kävi kertomassa omia näkemyksiään kokeesta ja siitä, miten hän sitä arvioi. Noilla kriteereillä (ainoa suoraan hylkäävä virhe on toisen koiran pureminen) oltais päästy vapun koe ihan kirkkaasti läpi. Tavoitteet ovat kuitenkin BH:ta korkeammalla, joten toivon kyllä myös BH-kokeeltakin jo ihan mallisuoritusta.

Tuomarin jutustelun jälkeen mentiin kouluttajan tervehdykseen. Oltiin Nemon kanssa mallikkaasti ekana valmiita, kun muut koittivat saada koiransa hallintaan. Tässäkin tilanne tulee olemaan ihan toinen, kun A) välissä ei saa antaa palkkaa = nakkia ja B) koiraa ei saa kovin paljon nykiä tai tökkäistä pohkeella. Pitää treenailla tätäkin.

Henkilöryhmän tein taas intona eli lelu kainalossa ja paljon palkkaa seuruupätkien välissä. Sinänsä Nemolle hyvä tapa palkata, mutta edelleen arveluttaa tuo kesto ja vire. Pitää alkaa vaan rohkeasti vaatia sitä hyvää tekemistä. Kettumainen koira, kun tuota tekemisen draivia ei aivan järjettömästi ole luontaisesti. Tänäänkin parin henkilön jälkeen nokka maahan. Ei se auta kuin treenata.

Sen sijaan liikkeestä maahanmeno oli erinomainen (ohjaajakin muisti pysähtyä ja käskeä siitä maahan). Paikkamakuu oli myös hyvä treeni. Siinä Jaana-Maarit tuotti kaiken maailman ääniä "tule, vapaa, jee, mennään" ja Nemon piti pysyä maassa. Alkuun pari kertaa lähti, mutta sen jälkeen tajusi, ettei häiriöeukkoa ei saa kuunnella. Poitsun ilmeet olivat kyllä hauskoja, kun koitti vastustaa houkutuksia.

Porukka kävi vielä treenien lopuksi kävelemässä kaavion läpi pysähdyksineen ja vauhdin muutoksineen. Itse olen sitä sen verran jo kävellyt yksikseni, että päätin jättää väliin tällä kertaa. Tänään kuitenkin kuva kokeesta selkeytyi ja nyt on jo tosi paljon parempi fiilis oman osaamisen suhteen kuin pari viikkoa sitten.

Virallisten treenien jälkeen kävin vielä tekemässä pari tasamaanoutoa ja kisamallin A:n ylitystä. A on ihan Nemon lemppariliike. Pari kertaa ihan tarkoituksella viivästytin käskyä esteen takana ja kurkkasin, pysyikö Nemo paikoillaan. Nemo oli molemmilla kerroilla hiippaillut pari kolme metriä eteenpäin. Draivia tähän esteeseen kyllä löytyy! Pitää vaan treenailla vielä niitä alastuloja ja noutoja.

Retkeilyviikonloppu

Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen pyörähtämään Pääjärven ulkoilualueella Tammelassa. Kevät on jo pitkällä ja paras tapa nauttia hienoista keleistä on ehdottomasti lähteä pienelle metsäseikkailulle. Pääjärvellä käytiin kiertämässä n. 5 km lenkki.

Lauantaina jatkettiin metsäseikkailuiden merkeissä ja ajettiin puolen päivän aikaan Isojärven kansallispuistoon Kuhmoisten kylkeen. Parkkipaikka oli täynnä autoja, mutta metsässä vastaan ei tullut juuri ketään. Isojärvellä kierrettiin n. 11 km lenkki.

Matkalle mahtui hienoja kivikkoja ja suolampimaisemia. Polut olivat hyvin merkattuja ja hyväkuntoisia. Ruokatauolla Nemppa oli tuttu levoton itsensä ja vietti tauon ensin makkaranpaloja etsien ja sen jälkeen käskyn alla maassa. Ei vielä ollut alla niin paljon kilometrejä talsittuna, että olisi itse hakeutunut maahan lepäämään. Koko matkan olisi vetänyt täyttä vauhtia eteenpäin ellei välillä olisi ollut "takana"-käskyn alla, mitä noudatti todella säntillisesti. Alamäissä ihan pysähtyi, ettei olisi mennyt Samin ohi. Todella hyödyllinen käsky metsään, jos haluaa kävellä rauhassa ja katsoa maisemia. Käärmeitä ei onneksi näkynyt, vaikka kivikkoalueilla niitä lähes maanisesti joka kiveltä kyyläilin. Kyypakkauskin unohtui autoon.

Näin on retkeilykausi startattu. Tänä vuonna käydään varmaan tutustumassa moniin muihinkin kansallispuistoihin. Seuraava listalla voisi olla Repoveden kansallispuisto, jota on kehuttu hienoksi nähtävyydeksi. Nemolle on siis luvassa paljon lisää metsäseikkailuja. Onneksi poitsu tuntuu viihtyvän metsissä hyvin.

Suolampi josta kuului keväistä kurnutusta. Sammakoita bongailtiin paljon muistakin lammista.

 

 

Nemppa katsoo kaiholla järvelle: "Tonne kun pääsis uimaan".





BH-kurssi

Koska meidän kantti ei riittänyt vielä osallistua BH-kokeeseen, päätin treenailla lisää koetta varten BH-kurssilla. Kurssi kestää kuusi kertaa ja joka kerralla on omat teemansa. Valitettavasti meiltä jää kesäkuun reissun takia kaksi viimeistä kertaa välistä, joten näin missaamme myös BH-möllikokeen. Varmasti noilta neljältäkin kerralta saadaan paljon irti.

Ekan kerran teemana oli "tasotsekkaus". Jokainen koirakko teki yksilönä seuraamista, käännöksiä, henkilöryhmän ja jäävät. Otin Nemolla tarkoituksella helpotettuna ja intona eli välissä palkkaa lelulla ja lelu koko ajan kainalossa. Tällä ihan mallikasta menoa, pikkaisen tosin meinasi välillä nenä tippua maihin. Otan kuitenkin heti sen linjan, että kentän haistelu on ehdoton nou nou.

Kouluttajiltakin saatiin palautetta, että ihan hyvin menee. Varmaan tuolla välipalkkausmetodilla, jota olen nyt tehnyt, mennään tästäkin eteenpäin. Alan varmaan aika reippaasti palkkausväliä pidentämään ja tietty sitten muuttelemaan palkkausrytmiä. Yhdistetään tähän sitten vielä sitä hihnapakotetta pidemmillä pätkillä ja sen jälkeistä palkkaa. Eiköhän me näillä viritelmillä nyt saada se kaavio edes kertaalleen läpi lopulta nätisti. Palkkaa perusasennosta pitää myös muistaa antaa enemmän.

Uutena juttuna tuli se, että BH-kokeessa pitää nykyisin pysähtyä jäävissä. Tokoa koko talven takoneena käskin Nemon vaan maihin ja jatkoin matkaa. Tämä olisi kokeessa kuulemma pitänyt uusia. Kummallista.

Kiva kuitenkin, että nyt saadaan tottistreeniä enemmän alle ja voidaan sitten varmoin mielin lähteä sitä BH:ta kokeilemaan ehkäpä heinäkuussa. Kesäkuun reissu vähän katkaisee tätä meidän treeniputkea, mutta ehkä Nemolla olisi sitten taas enemmän intoa, kun ei ole pariin kolmeen viikkoon mitään treenaillut. Tai no, voi kai siellä jossain Norjan kansallispuiston perukoillakin tottista treenailla.

Jälkikauden korkkaus

Jälkikausi korkattiin Suvipielisen maastoissa. Päästiin maanantain treeniryhmään, jossa päästään treenaamaan jälkea Pirjon ja Ramin johdolla. Ryhmässä on pari aika pentutasoista ja pari vähän edistyneempää koiraa. Nemolle oli tehty jälki valmiiksi (ilman, että tiesin itse tästä mitään), joten ihan kiva oli vain tulla paikalle ja todeta, että jälki muhii jo. Hyvää palvelua!

Alkuun kävin polkemassa esineruutua ja kävin seuraamassa Ramin labukan jäljenajoa. On se kivannäköistä, kun tarkka ja energinen (ja hyvintreenattu!) jälkikoira näyttää parastaan.

Sen jälkeen päästiin itse asiaan ja lähdettiin ajamaan toisen labukan ja Nemon jäljet. Toisen treenaajan jälki ajettiin esin. Jännää on nähdä, miten erilaisia koirat voivatkaan olla jäljellä. Tämä labukka oli melkoinen dynamiittitapaus!

Nemolle oli poljettu n. 400 m pitkä jälki, jolla ikää puolisentoista tuntia. Jälki oli aika vaihtelevassa kangasmetsässä ja se mutkitteli metsää pitkin poikin. Janalta lähetyksestä Nemo ei tajunnut oikein mitään. Lähti hönöilemään ihan vikasuuntaan, mutta ohjauksella pääsi jäljelle ja suoraan oikeaan suuntaan.

Vire jäljenajoon ei tänään ollut mikään huikea, mutta ihan hyvin lähti jälkeä ajamaan. Meno oli kuitenkin sen verran rauhallista, että jätin rauhat suosiolla pois, että ajatus pysyy jäljenajossa. Pari kertaa meni harhaan, mutta korjasi itse. Sen verran tarkasti kuitenkin ajoi, että nosti kaikki kepit (6/6). Onneksi nosti viimeisenkin, pelkäsin jo, että jälki loppuu eikä löydä vikaa keppiä, ja sitten jäädään taas ihmettelemään, mistä tässä nyt palkkaisi.

Nemppa sai kolmesta kepistä kissanruokaa, lopuista nakkia. Jäljenajon aikana muistin, että meillähän oli palkkana keppileikkikin, mutta härnäsin kepillä vain yhden kerran ja keppileikkiä sitten lopussa.

Kommentteina saatiin, että vire voisi olla parempi. Liinasta voisi vastustaa enemmän ja antaa koiralle pikku hiljaa enemmän etäisyyttä. Nemoa on myös kuulemma vaikea lukea (ai on vai?). Tälläkin jäljellä taas veti mut puskiin ja nuuhki siellä ympyrää ennen kuin antoi näkyä, että ollaan muuten jäljelta hukassa. Muuten perusasiat jäljeltä ihan hyvin paketissa. Treeniä vaan lisää.

Vähän jäljen jälkeen käytiin tekemässä vielä esineruutu. Tämä olikin taas sellainen evvk-suoritus. Lähti hyvin lähetyksestä taakse, mutta upposi sinne ihan täysin. Meni takasivusta yli ja kutsuin takaisin - missä menikin ikuisuus ennen kuin lönkytteli mun luo. Nyt leluhärnäys ja uusi lähetys. Tämän haki paremmin, mutta tipautti lelun ja kun pyysin käteen, jäi haistelemaan jotain pissiä eikä enää mitään käsitystä mistään lelun tuonnista. Perus Nemoa.

Näistä lähtökohdista lähdetään siis treenaamaan sähäkkyyttä jäljenajoon ja esineruutuun. Huomenna jatketaan pk-juttuja BH-kurssin merkeissä.

Lähikentän tokot

Lähikentällä tokottelua. Häiriötäkin saatiin kuin tilauksesta, nimittäin kentällä oli pieni poika pallonsa kanssa. Pikku poika päätti, että paras paikka pelailla palloa, on siinä parin metrin päästä meistä, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Välillä Nemoppa vilkuili poikaa, että mikäs tuo on, mutta muuten ignoorasi häiriön kokonaan.

Tämän päivän treeninä oli liikkeestä istuminen sekä vauhtijutut. Alkuun tein liikkeestä istumista. Osoittautui yllättävän hankalaksi, kun ollaan niin paljon hinkattua maahanmenoa ja seisomista. Tämän opetteleminen ei kuitenkaan tuottane suuria ongelmia, jäävissä Nemo on yleensä aika hyvä.

Tämän jälkeen vähän ruutua. Ruudussa Nemo hakee hyvin paikan, mutta käyttää apuna aika paljon rinkulaa, jonka sille maahan piirrän (molemmat tassut rinkulassa). Täytyy tehdä treeniä pelkällä kosketusalustalla ja ilman, jotta hakee paikan ilman selviä apuja ja tehdä niitä ruudun eteen ja sivulle jättöjä. Pitää muistaa ruutuakin tehdä ihan vauhtina eli "seis" käskyn aikaan palkka jo ilmassa.

Tehtiin ekaa kertaa sivulletuloa ruudusta. Kolmiokävelyn jälkeen "sivu"-käskyllä lelu esiin ja täysi kaahaus päälle. Tein vain toista puolta. Nopea sivulletulo ruudusta tulee olemaan Nemolle vaikea, varsinkin jos on yhtään matalammassa vireessä. Treenataan.

Tein myös luoksetuloja vauhtina. Tähän yhdistin "maahan"-käskyä (melkein kaikilla kerroilla nätti seisominen). Luoksetulossakin vauhti tulee olemaan haaste, kun vauhti ei ole luontaista. Tämänkin treenailua jatketaan. Pikku poika oli hauska, kun jäi aina Nemon paikalle jätettyäni istumaan pallonsa päälle ja katsomaan Nemon luoksetuloa.

Huomenna Nemo pääseekin moikkaamaan Ella-kasvattajaa. Maanantaina päästään myös jäljentekoon ja Nemo pääsee ajamaan kevään ekan jäljen. Saa nähdä, miten sujuu.