Vaadi!

Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään, miten suhtautuu omaan koiraansa ja miten se suhtautuminen näkyy treenaamisessa. Viimeistään tänään tajusin, että menen edelleen vähän turhan paljon Nemon ehdoilla ja kuvittelen liikaakin, mitä se missäkin kohdin pystyy tekemään (esim. vireen suhteen).

Sadun vikassa tottiksessa murskattiin aivan täysin nämä mun mielikuvitelmat ja vietiin Nemo kahdesti samana treenikertana ihan maksimeihinsa seuraamisessa - ja meni loistavasti!

Ekalla kiekalla alkuun taas perusrutiinit "tottis"-sanan kanssa, siitä palkkaus sivulta ja jo seuraavasta sivulletulosta pitkä seuruupätkä käännöksillä. Näissä vaadittiin kontaktin pitoa eli joka kerta, kun kontakti tippuu pikku nipautus hihnasta, ja heti kontaktin jälkeen kehu! Nemo teki seuruukaavion melko matalassa vireessä, mutta teki, ja sai palkaksi vasta lopussa leikkinsä.

Nemon kanssa totuus on, että sillä ei tule seuraamisessa koskaan olemaan hyvin korkeaa virettä (esim. mallia belgit), mutta juuri siksi Nemolta pitää alhaisessakin vireessä vaatia riittävän hyvää tekemistä. 

Toisella kiekalla ajattelin taas itse, että pitäisikö ottaa muuta kuin seuruuta, kun Nemo ei vaikuttanut olevan ihan hereillä (nukkui autossa). Mutta juuri tämä on se, mitä nyt pitää harjoitella eli koiralta vaaditaan tekemistä, vaikka olisi miten unessa.

Niinpä tokalla kerralla vielä lisää seuraamista. Ensin taas pelkkä palkkaus sivulta ja seuraavasta irroituksesta seuruupätkä, jossa käännöksiä, täyskäännöksiä, juoksussa käännöksiä, hidasta käyntiä, seuruun jatkamista istumisesta ja maahanmenosta yms. Tässä pätkässä sama, eli heti kontaktin tippumisesta nippaus ja kontaktista kehu. Samoin kehuja käännösten jälkeen ja muutoinkin kehuja melko runsaskätisesti.

Erittäin hyvä treeni etenkin minulle, koska nyt tiedän, mihin Nemo pystyy ja osaan siltä myös vaatia. Teknisesti seuruu on hyvää, täyskäännökset tosin vähän väljiä.

Satu sanoi meille rehellisesti, että ensi kertaa meidän treeniä nähtyään oli ajatellut: "Ei s**tana!". Nyt kuitenkin tekeminen on ihan erilaista, joten hirveästi ollaan menty eteenpäin!

Pitää muistaa tehdä kuitenkin paljon ihan pelkkää palkkaa tottis-sanasta, tottis-sanan jälkeen sivulletulosta ja parin askeleen liikkeellelähdöistä sekä irrotuksista yms. Sitten vaihtelevia seuruupätkiä ja pitkiä haastavia pitkiä pätkiä vuorotellen.

Nyt kuitenkin Nemon yleisilme seuruussa on todella paljon parantunut ja sen sijaan, että kontaktin tippumisen jälkeen vire entisestään laskisi, se päinvastoin jopa nousee.

Luoksetuloon voi myös vauhtia vaatia. Vauhtiluoksetuloissa lelu esiin vasta vähän matkaa liikkeellelähdöstä ja kehu, kun kiihdyttää hyvään vauhtiin. Nyt siis vaan vaaditaan isompia tehoja, koska Nemo siihen todellakin pystyy, mutta treenataan edelleen iloa ja onnistumisia ruokkien.                    

Nakkeja, nakkeja!

Viikko on taas vierähtänyt ja ajeltiin Nempan kanssa taas Marin koulutukseen. Tällä kertaa vastaan pikkutiellä ei onneksi tullut ketään, joten vastauusittu takapuskuri selvisi kolhuitta.

Aloitettiin tunnarilla. Mari kävi piilottamassa oman ja vieraat rivissä sivussa. Alkuun Nemon oli vaikeaa keskittyä tekemiseen, kun narttupentu olisi kiinnostanut enemmän. Tehtiin useampi oman etsintä ja loppuun sitten oma rivistä, mikä oli ihan hyvä.

Pureskeluun sain vinkiksi treenata oman paikkaa suussa eli kapula etuhampaiden taakse ja kehu, kun pitää oikealla paikalla eikä pureskele. Toinen vinkki oli lähettää oman noutoon lähietäisyydeltä käskyllä "vapaa" ja kehu, kun tuo pureskelematta. Tässä esim. lelu esille vielä siirtämässä huomiota pureskelusta muualle.

Metallinoudossa paketti oli ihan ok. Huomiota pitää kiinnittää siihen, etten lähetä Nemoa jos on hilkulla singota noutamaan (nykii sivussa). Ensin rauhallinen kontakti ja siitä lähetys. Juoksee kapulalle, mutta ravaa takaisin. Tähän Mari ei puuttuisi, vaikka ideaali on sama vauhti edestakaisin, koska muuten tekee noudon hyvin. Kapulan pidossa pitää kehua sitä varmaa otetta eikä palkata siitä, kun tuo kapulan suu auki tarjolle.

Välissä tein Nemolle huvikseni merkkiä. Näistä tuli kuitenkin kommenttia, ettei kannattaisi kovin paljon tehdä, kun treenaa voittajaan. Voi olla kisatilanteessa riski, että sotkee ruudun ja merkin. En usko, että Nemo näitä enää tässä vaikeessa sotkee, mutta parempi ehkä pelata varman päälle.

Liikkeestä istuminen oli ihan korrekti. Istumisessa tosin pitää kiinnittää huomiota siihen, ettei Nemo siirtelisi etutassujaan. Nyt siirsi ainakin toista, mikä on kuulemma virhe. Enpäs olisi tällaiseenkaan kiinnittänyt mitään huomiota - onpa pilkunviilausta!

Loppuun tehtiin vielä paikkamakuu 2 min. Nemppa valahti lonkalle ja vähän haisteli, muuten oli ihan hyvässä kontaktissa muhun. Kuulemma koira saa kerran mennä lonkalle, mutta ei vaihdella usein asentoa. Haistelu pienissäkään määrin ei ole iso ongelma, mutta siihen pitää puuttua, jos koira meinaa karata sen takia makuusta.

Nemolla oli tänään taas treenien ajan vain nakin kiilto silmissä. Oli valmis tekemään nakeista ihan mitä vaan ja kun kuuntelin Marin palautteet, tarjosi sivulletuloja jatkumona, että olisi saanut nakin. Yllättävän kova palkka tuntuu tämä nakki nyt olevan. Ihan rupesi vinkumaan, kun turhautui, ettei saanutkaan palkkaa. Paikkamakuussa alkoi kuolaamaan ja muutenkin oli ihan hulluna ruokapalkkaansa.

Sinänsä hassua, että vire nousee välillä jopa enemmän nakilla kuin lelulla. Pitää koittaa irroittautua nakkipalkoistakin pikku hiljaa, ettei taas kaikki tekeminen kokeessa riipu siitä, saako nameja vai ei. Ei Nemon nyt pitänyt ihan nälkäkuoleman partaallakaan olla, kun söi aamulla aamuruokansakin. Mutta hyvä, jos on intoa tehdä - vaikka nyt sitten vain saadakseen mussuilla nakkeja!

Eksyneet esineet ja löydetyt kepit

Mun suunnitelma tälle päivälle oli seuraava: pidän koiraa nälässä, niin on sitten ruokahalua metsässä. Mutta mitä keksii Nemo? Varastaa pöydältä välipalaksi Dentastix-paketin ja ahmii viisi tikkua omin luvin.

Nälkää riitti tästä huolimatta kuitenkin metsässäkin. Esineruutuun mentiin neljänsinä. Ihan normiruutu, jossa esineitä taas takana. Jostain syystä ei ollut vireet taas päällä ja Nemo dippaili ja haahuili ruudussa, erityisesti vasemmassa reunassa, merkkasi hajun keskeltä ja hiippaili ruudusta pihalle.

Lopulta otin Nemon pannasta kiinni ja pyysin yhtä kouluttajaa heiluttamaan meille takaesineen - ja sieltä se eksynyt esine lopulta löytyi! Oli niin hukassa kyllä taas tuo koira. Jatkossa tehdään joku viritys yms. rituaali ennen ruutuun menoa ja väliin pienempiä ruutuja, joissa paljon esineitä. Pitää vahvistaa sitä "jee, ruutu on kivaa!"-ajatusta taas tähän väliin. Innostuu kyllä heti leluleikistä ja vire nousee, joten paljon vaan leikkiä lisää!

Jälki ehti vanheta n. 1,5 tuntia. Kolme kulmaa, pituutta n. 300 m ja tehty täydelliseen ryteikköön. Janalta lähetys meinasi olla hankala, kun en tiennyt, mihin päin lähettää. Eteni poukkoillen, mutta nosti jäljen. Janoja pitäisi treenata itsessään omana treeninä enemmän.

Jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, vaikka maasto oli hankalaa. Meikäläinenkin vetäisi taas lipat maastoon. Ekasta kulmasta oikaisi, muut meni paremmin. Keppejä jäljeltä nousi 8/8 eli erittäin tyytyväinen sai olla Nemon työskentelyyn. Hienosti nosti kepin, vaikka olisi itse ollut vähän jäljeltä sivussa. Kepit siis löytyivät, vaikka esineistä ei ollut mitään hajua.