Joulukuun puolivälissä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa alokasluokkaa jälleen. Eilen pääsin töistä aikaisemmin ja lähdin ex-tempore tokottamaan parkkikselle. Kasasin ihan hypynkin, joten päätin ottaa alo-luokan koemaisena treeninä. Palkkana uusi lempparivinkulelu.
Oikeastaan muuten liikkeet menivät hyvin, mutta hypyn Nemo oli unohtanut kokonaan. Ensimmäisellä kerralla, kun sanoin "hyppy" ja "seis" toljotti melkein poikittain vinossa esteen takana. Toisella kerralla sama homma, nyt poikitus toiseen suuntaan. Kolmannella istui ja neljännellä muisti, että mikä tää homma nyt oli. Sai kuitenkin onnistuneen hypyn jälkeen mennä palkalle. Otin hypyn pari kertaa uudestaan ja nyt sitten heti onnistuminen. Harmi, että hyppy meni pieleen, kun muuten olisi saatu tosi hyvä liikeketju.
Nyt tehdään sitten koemaista ja intotreeniä sekaisin, vaihdellaan liikkeitä, ketjutellaan ja ajetaan sisään kentän ulkopuolista palkkaa. Nyt jo Nemo tajuaa, että palkan saa hakea jossain vaiheessa, mutta meinaa sitten singota sinne joka välissä.
Omaa koiran välipalkkaa pitää myös miettiä. Olen nyt saanut hyvän "intopalkkauksen" eri pari kimeää kehua ja sitten vähän koiran härnäystä / taputusta välissä. Pitää miettiä, onko kokeeseen liian vahvaa palkkausta. Ilman tuontyyppistä välipalkkaa Nemppa putoaa kyllä herkästi "zombi" -vaihteelle. Sivulletulot olivat ihan ok, niitä on nyt paljon tehty pelkkänä omana treeninään.
Tilasin Pipa Pärssiselta 16 kpl koulutusoppaita (eli kaikki mitä on olemassa). Pitää lueskella niitäkin läpi ja katsoa, mitä vinkkejä siellä olisi aloon ja muihin luokkiin. BH:sta on oma vihkonsa samoin kuin pk-treenaamisesta nyt yleensä. Kiinnostavin vihko tällä hetkellä on tokoa ajatellen tunnari-vihkonen, jonka aion lukea viikonloppuna läpi ja koittaa ottaa tunnarin treenaukseen jopa jo ensi viikolla :).
perjantai 23. marraskuuta 2012
lauantai 17. marraskuuta 2012
Liesjärven kansallispuistossa
Käytiin seikkailemassa Nemon kanssa jälleen uudessa kansallispuistossa, tällä kertaa Liesjärvellä. Viimeisimmän parin kuukauden aikana ollaan tehty aika monta vastaavaa reissua, että aamulla katsotaan Luontoon.fi -sivustolta uusi kohde ja lähdetty vaan matkaan ilman edes kunnollista maastokarttaa.
Tästä reissusta kehkeytyikin ihan todellinen seikkailu, koska kohdattiin reitillä monia kulkua vaikeuttavia haasteita. Alkuun rämmittiin reilut 3 km Sikomäen parkkialueelta Siltalahteen. Siitä 1,4 km edestakainen reissu Pirttilahteen ja tämän jälkeen pidettiin paussi Siltalahdessa. Paikalle pamahti pariskunta pienen lapsen kanssa ja taas Nemo seurasi poikaa tosi tarkkaan. Nemosta lapset on edelleen tosi ihmeellisiä, niitä pitää kyttäillä ja seurata.
Siltalahdesta rämmittiin ehkä noin 5 km matka Kaksvetisen nuotiopaikalle. Aikaisemmin bongattiin lappu, jossa sanottiin, että tiettyjä reittejä ei ole raivattu vielä viime vuoden myrskyjen tuhoilta. No, sillä meidän reitillä sitä kaatunutta puuta riittikin ja kerran jouduttiin kaivamaan ihan kirves esiin ja hakkaamaan oksia reitiltä pois, että päästiin Nemon kanssa eteenpäin.
Tällä reitillä vastaan tuli myös metsästäjiä ja sen jälkeen olikin sellainen olo, että toivottavasti eivät ammu vahingossa meitä. Kaksvetiselle meni parisataa metriä järkyttävän huonokuntoista pitkospuuta, jonka ohessa riitti kaiken maailman lämpärettä ja suota. Pelkät lenkkarin olivat oikein mainio kenkävalinta. List läts. Nempalla oli kivaa, kun pääsi vaikeissa kohdissa irti ja sai itse tepsutella sieltä, mistä huvitti mennä.
Nuotiopaikalla paisteltiin taas vaihteeksi makkaraa ja Nemo sai Ceasaria ja naudanlihaherkkuja. Melkein samantien tulikin jo ihan pilkkopimeää ja viimeinen pari kilometriä piti rämpiä aivan täydellisessä pimeydessä. Tällä matkalla oli myös ihan hirveitä pitkospuita ja törmättiin kamalaan lämpärealueeseen, jossa hukattiin polkukin. Heiteltiin puita yhden lätäkän yli, että päästiin ylipäätään jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa kengät olivat jo niin märät, että oli jo aivan sama, mihin astui. Onneksi päästiin autolle ilman sen yhtään kaatumista tai muuta tapaturmaa. Nemolle taas hyvä reilun neljän tunnin iltalenkki.
Tämä oli neljäs kansallispuisto, jossa ollaan Nempan kanssa vierailtu. Aiemmin ollaan käyty Leivonmäen, Helvetinjärven ja Oulangan kansallispuistoissa. Pitää ottaa tavoitteeksi käydä vielä lopuissakin kansallispuistoissa seikkailemassa.
Tästä reissusta kehkeytyikin ihan todellinen seikkailu, koska kohdattiin reitillä monia kulkua vaikeuttavia haasteita. Alkuun rämmittiin reilut 3 km Sikomäen parkkialueelta Siltalahteen. Siitä 1,4 km edestakainen reissu Pirttilahteen ja tämän jälkeen pidettiin paussi Siltalahdessa. Paikalle pamahti pariskunta pienen lapsen kanssa ja taas Nemo seurasi poikaa tosi tarkkaan. Nemosta lapset on edelleen tosi ihmeellisiä, niitä pitää kyttäillä ja seurata.
Siltalahdesta rämmittiin ehkä noin 5 km matka Kaksvetisen nuotiopaikalle. Aikaisemmin bongattiin lappu, jossa sanottiin, että tiettyjä reittejä ei ole raivattu vielä viime vuoden myrskyjen tuhoilta. No, sillä meidän reitillä sitä kaatunutta puuta riittikin ja kerran jouduttiin kaivamaan ihan kirves esiin ja hakkaamaan oksia reitiltä pois, että päästiin Nemon kanssa eteenpäin.
Tällä reitillä vastaan tuli myös metsästäjiä ja sen jälkeen olikin sellainen olo, että toivottavasti eivät ammu vahingossa meitä. Kaksvetiselle meni parisataa metriä järkyttävän huonokuntoista pitkospuuta, jonka ohessa riitti kaiken maailman lämpärettä ja suota. Pelkät lenkkarin olivat oikein mainio kenkävalinta. List läts. Nempalla oli kivaa, kun pääsi vaikeissa kohdissa irti ja sai itse tepsutella sieltä, mistä huvitti mennä.
Nuotiopaikalla paisteltiin taas vaihteeksi makkaraa ja Nemo sai Ceasaria ja naudanlihaherkkuja. Melkein samantien tulikin jo ihan pilkkopimeää ja viimeinen pari kilometriä piti rämpiä aivan täydellisessä pimeydessä. Tällä matkalla oli myös ihan hirveitä pitkospuita ja törmättiin kamalaan lämpärealueeseen, jossa hukattiin polkukin. Heiteltiin puita yhden lätäkän yli, että päästiin ylipäätään jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa kengät olivat jo niin märät, että oli jo aivan sama, mihin astui. Onneksi päästiin autolle ilman sen yhtään kaatumista tai muuta tapaturmaa. Nemolle taas hyvä reilun neljän tunnin iltalenkki.
Tämä oli neljäs kansallispuisto, jossa ollaan Nempan kanssa vierailtu. Aiemmin ollaan käyty Leivonmäen, Helvetinjärven ja Oulangan kansallispuistoissa. Pitää ottaa tavoitteeksi käydä vielä lopuissakin kansallispuistoissa seikkailemassa.
torstai 15. marraskuuta 2012
Tokotteluja
Nemon kanssa ollaan koitettu tokotella aina hyvän sään ja fiiliksen mukaan. Viime viikolla käytiin tekemässä oma pikku treeni: aloluokan juttuja (lähinnä palkkausta), ohjattu vaihteeksi oikealle ja ruutua.
Tänään illalla käytiin Riitta-Liisan ja Rhondan kanssa treenailemassa Jukolassa. Kentällä on hyvät valot ilta-aikaan, joten siellä on varsin mukavaa treenailla tähänkin aikaan vuodesta. Hetsailin Nemoa jo kotona, vinguttelin lelua nenän edessä ja tungin reppuun sekä heiluttelin nakki-/lihapullapussia kuonon edessä. Ilkeä ohjaaja.
Nemolla olikin sitten ihan megavire päällä jo alusta lähtien. Kentällä alkoi saman tien kaivaa reppua, että "täällä se lelu on, tule ulos!". Laitoin Nemon ihan tyhjäkäynnille siksi aikaa, että Rhonda tuli kentälle ja vasta sitten näytin, että "hähhää" on se lelu täällä, mutta et saa - vielä.
Nemo tekikin sitten ihan mielettömän hyvällä draivilla monta lyhyttä seuruupätkää putkeen, vaikka oli häiriötä kentällä (palloa potkivia poikia ja Rhonda). En varmaan ikinä olla saatu niin montaa ja niin hyvää seuruulähtöä kuin tänään. Tein seuruupätkien väliin kolme alo-liikettä ilman palkkaa (liikkeestä seisominen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno) ja vikan jälkeen leikkipalkka. Hyvin meni kaikki kolme liikettä.
Sen jälkeen kokeeksi vielä pikku pätkä seuruuta ja vieläkin oli tosi hyvä meno päällä. Tehtiin paljon hyviä käännöksiä ja täyskäännöksiä. Olipas kiva treenata, kun Nemo oli näin innokkaalla päällä. Joskus on nähtävästi ihan hyvä, kun Nemon kanssa ei ehdi treenailla. Sitten kun taas tehdään on intonappi ihan pohjassa!
Koitin saada meille kahteen lähellä olevaan tokokokeeseen paikkaa tälle ja ensi kuulle, mutta kumpikin koe oli jo täynnä. Olisin halunnut käydä katsomassa, millä mallilla aloliikkeet nyt ovat ja saada itselle lisää koejännitystreeniä. Voi kökkö, ei viitsi ihan kolmea tuntia ajaa edestakaisin pelkän kokeen takia. Pitää koittaa saada koepaikka sitten heti tammikuulle. Nyt ollaan sen verran jo avo-luokkaakin treenattu, että haluaisin alkaa keskittyä enemmän jo seuraavan luokan treenaamisen ja päästä kisaamaan sielläkin. Ensin pitäisi vaan saada tämä alo alta pois :).
Tänään illalla käytiin Riitta-Liisan ja Rhondan kanssa treenailemassa Jukolassa. Kentällä on hyvät valot ilta-aikaan, joten siellä on varsin mukavaa treenailla tähänkin aikaan vuodesta. Hetsailin Nemoa jo kotona, vinguttelin lelua nenän edessä ja tungin reppuun sekä heiluttelin nakki-/lihapullapussia kuonon edessä. Ilkeä ohjaaja.
Nemolla olikin sitten ihan megavire päällä jo alusta lähtien. Kentällä alkoi saman tien kaivaa reppua, että "täällä se lelu on, tule ulos!". Laitoin Nemon ihan tyhjäkäynnille siksi aikaa, että Rhonda tuli kentälle ja vasta sitten näytin, että "hähhää" on se lelu täällä, mutta et saa - vielä.
Nemo tekikin sitten ihan mielettömän hyvällä draivilla monta lyhyttä seuruupätkää putkeen, vaikka oli häiriötä kentällä (palloa potkivia poikia ja Rhonda). En varmaan ikinä olla saatu niin montaa ja niin hyvää seuruulähtöä kuin tänään. Tein seuruupätkien väliin kolme alo-liikettä ilman palkkaa (liikkeestä seisominen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno) ja vikan jälkeen leikkipalkka. Hyvin meni kaikki kolme liikettä.
Sen jälkeen kokeeksi vielä pikku pätkä seuruuta ja vieläkin oli tosi hyvä meno päällä. Tehtiin paljon hyviä käännöksiä ja täyskäännöksiä. Olipas kiva treenata, kun Nemo oli näin innokkaalla päällä. Joskus on nähtävästi ihan hyvä, kun Nemon kanssa ei ehdi treenailla. Sitten kun taas tehdään on intonappi ihan pohjassa!
Koitin saada meille kahteen lähellä olevaan tokokokeeseen paikkaa tälle ja ensi kuulle, mutta kumpikin koe oli jo täynnä. Olisin halunnut käydä katsomassa, millä mallilla aloliikkeet nyt ovat ja saada itselle lisää koejännitystreeniä. Voi kökkö, ei viitsi ihan kolmea tuntia ajaa edestakaisin pelkän kokeen takia. Pitää koittaa saada koepaikka sitten heti tammikuulle. Nyt ollaan sen verran jo avo-luokkaakin treenattu, että haluaisin alkaa keskittyä enemmän jo seuraavan luokan treenaamisen ja päästä kisaamaan sielläkin. Ensin pitäisi vaan saada tämä alo alta pois :).
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Jyväskylän KV
Ensimmäistä kertaa tehtiin Nemon kanssa näyttelymatka Jyväskylään. Aiemmin ollaan aamulla vaan pakattu koira autoon ja kymmenen minuuttia ajattu Paviljongille. Nyt varattiin viikonlopuksi mökki Riihivuorelta, josta lähdettiin sitten sunnuntaina käymään Jyväskylän näyttelyssä visiitillä.
Mökki oli tosi mukava, sopiva kahdelle ihmiselle ja koiralle. Nemo keksi siellä taas uusia paikkoja, joissa nukkua. Uusi suosikkipaikka oli nukkua tunkeutuneena kenkätelineen alle. Sinne möngertäminen oli kyllä jo vähän hupaisan näköistä.
Jyväskylän näyttelyyn oli ilmoitettu 37 koiraa. Avoimessa luokassa koiria oli taas ihan mukavasti. Parannusta viime vuoteen oli se, että näyttelykehä oli paljon isompi kuin viime vuonna ja oli vähän avarammassa hallissa, joten siellä ei ollut hirveää väentungosta ja ruuhkaa kuin viime vuonna. Tuomarina oli Jeff Luscott Isosta-Britanniasta, joka oli todella miellyttävä tuomari. Koiria juoksuttaessaan hän sanoi "laitetaan nämä kauniit koirat juoksemaan" ja oli muutenkin oikein miellyttävä tuomari.
Itse taas vähän hermoilin ennen kehään menoa Nemon seisottamista, kun valmistautuminen jäi taas viimeiseen iltaan ja seisottelin Nemoa edellisenä iltana Riihivuoren huipulla tuiskussa ja tuulessa. Onneksi poitsu osasi olla kehässä jo tosi edustava ja sain siirrettyä jalkojakin niin, että piti ne sen jälkeen aloillaan. Tuomarin katsauksessakin seisoi hienosti, antoi tutkia eikä istunut. Samoin jaksoi seisoa tuomarin edessä ihan liikkumatta tosi hienosti.
Avoimen kehästä saatiinkin ERI ja SA ja kilpailuluokasta meille irtosi vielä PU4-sijoitus ja varaserti. Nemppa taitaa olla sellainen varasertivalio :). Saadaan jo kolmas varaserti roikkumaan seinähyllyn kylkeen. Tosi mukava näyttelyreissu, josta jäi hyvä fiilis.
Brittituomari kommentoi Nemosta seuraavaa:
Impressive boy with the head, body and balance. Well filled in chest and rear quorters. Good over the topline. Good coat condition and length. Moves really well. Strong legs with the nice action.
Nemon liikkumisesta sain tosin kehän jälkeen kommenttia, että joissain kohdin kun koitan hidastaa Nemoa tai muuten tulee jonkinlainen nykäys, Nemo peitsaa, mutta muuten liikkuu hyvin. Vaikea sanoa, kun en itse tätä huomaa, mutta pitääpä tätäkin tarkastella seuraavissa näyttelyissä lähemmin.
Mökki oli tosi mukava, sopiva kahdelle ihmiselle ja koiralle. Nemo keksi siellä taas uusia paikkoja, joissa nukkua. Uusi suosikkipaikka oli nukkua tunkeutuneena kenkätelineen alle. Sinne möngertäminen oli kyllä jo vähän hupaisan näköistä.
Jyväskylän näyttelyyn oli ilmoitettu 37 koiraa. Avoimessa luokassa koiria oli taas ihan mukavasti. Parannusta viime vuoteen oli se, että näyttelykehä oli paljon isompi kuin viime vuonna ja oli vähän avarammassa hallissa, joten siellä ei ollut hirveää väentungosta ja ruuhkaa kuin viime vuonna. Tuomarina oli Jeff Luscott Isosta-Britanniasta, joka oli todella miellyttävä tuomari. Koiria juoksuttaessaan hän sanoi "laitetaan nämä kauniit koirat juoksemaan" ja oli muutenkin oikein miellyttävä tuomari.
Itse taas vähän hermoilin ennen kehään menoa Nemon seisottamista, kun valmistautuminen jäi taas viimeiseen iltaan ja seisottelin Nemoa edellisenä iltana Riihivuoren huipulla tuiskussa ja tuulessa. Onneksi poitsu osasi olla kehässä jo tosi edustava ja sain siirrettyä jalkojakin niin, että piti ne sen jälkeen aloillaan. Tuomarin katsauksessakin seisoi hienosti, antoi tutkia eikä istunut. Samoin jaksoi seisoa tuomarin edessä ihan liikkumatta tosi hienosti.
Avoimen kehästä saatiinkin ERI ja SA ja kilpailuluokasta meille irtosi vielä PU4-sijoitus ja varaserti. Nemppa taitaa olla sellainen varasertivalio :). Saadaan jo kolmas varaserti roikkumaan seinähyllyn kylkeen. Tosi mukava näyttelyreissu, josta jäi hyvä fiilis.
Brittituomari kommentoi Nemosta seuraavaa:
Impressive boy with the head, body and balance. Well filled in chest and rear quorters. Good over the topline. Good coat condition and length. Moves really well. Strong legs with the nice action.
Nemon liikkumisesta sain tosin kehän jälkeen kommenttia, että joissain kohdin kun koitan hidastaa Nemoa tai muuten tulee jonkinlainen nykäys, Nemo peitsaa, mutta muuten liikkuu hyvin. Vaikea sanoa, kun en itse tätä huomaa, mutta pitääpä tätäkin tarkastella seuraavissa näyttelyissä lähemmin.
lauantai 3. marraskuuta 2012
Kalacollie seikkailee Helvetinjärvellä
Viikonloppuna tehtiin luontoretki Helvetinjärven kansallispuistoon Tampereen pohjoispuolelle. Ajeltiin paikalle perjantaina (tosin tukkoisen Tampereen läpi) ja yövyttiin teltassa Haukanhiedalla. Ajateltiin, että tässä saadaan viettää iltaa ihan omassa luonnonrauhassa. Vähän meidän jälkeen paikalle pölähti tietenkin puolijoukkueellinen partiolaisia ja armeijamallin kailottajajohtaja, joten ilta kuunneltiinkin sitten telttakiilojen nakutusta maahan ja moottorisahan meteliä. Paisteltiin makkarat ja tehtiin muuta iltapalaa, Nemo nautti Ceasar-aterian ja rouskutteli ydinluutaan. Sai se pari lihapullaakin.
Yö meni kuitenkin hyvin ja rauhallisesti. Nemo nukahti ensimmäisenä, se oli menossa jo telttaan ennen kuin se oli pystyssäkään. Heräsin yöllä kerran katsomaan, miten koiralla menee (nukkui sykkärällä Samin rinkan vieressä) ja käärin makuupussiani Nempan ympärille. Tuskinpa vielä näillä keleillä teltassa paleli, mutta ajattelin lämmittää varmuuden vuoksi.
Lauantaiaamuna ajatuksena oli käydä päiväretkellä katsomassa Helvetinkurua ja kävellä sinne ja takaisin kymmenisen kilsaa. Reitti oli kuitenkin niin märkä ja mutainen, että päätettiin vaihtaa retkimaisemaa autolla. Ennen lähtöä Nemo löysi sitten IHANAN kasan mätiä kaloja ja pyöriskeli niissä aivan innoissaan. Multa meinasi lentää aamupala pihalle, kun kävin katsomassa, missä se kävi pyörimässä. Nemppa sai sitten uuden lempinimen: kalacollie. Ikinä ei ole missään sonnassa pyörinyt, mutta nyt sitten löysi tämän. Onneksi mukana oli fleksi, joka antoi mahdollisuuden viiden metrin hajurakoon maastossa.
Helvetinkurua kiertää n. 4 km pitkä luontopolku, joka käytiin kiepsaisemassa ympäri. Matkalla nähtävyyspaikalle huomasin, että Nemolla roikkui järkyttävän kokoinen kakkapökäle karvoissa kiinni. Sami koitti sitä kepillä sohia pois, mutta oli niin tiukassa, ettei lähtenyt. En viitsinyt paperillakaan sitä ruveta kaivamaan, joten annettiin olla. Toivottavasti sama pökäle ei ollut vielä karvoissa teltassa nukkumisen aikaan...
Helvetinkurun nähtävyydeltä jatkettiin polkua katsomatta sen kummemmin mihin oltiin menossa. Päädyttiin mutapolulle, jota rämmittiin 1,6 km. Nemo kahlasi ihan suossa ja ties missä ja oli lopulta aivan musta. Ihmeteltiin, että onpas tämä toinen puoli polkua vähän huonokuntoinen (toinen puoli oli leveä sorapolku). Lopulta tajuttiin, että mentiin ihan vikasuuntaan ja rämmittiin takaisin. Ja sitten meillä olikin vasta likainen koira!
Mentiin katsomaan Helvetinkurun maja, mutta siellä oli niin paljon muita matkaajia (mm. ne partiolaiset), joten otettiin vain vähän evästä. Nemo bongasi järven ja hyppäsi saman tien uimaan. Siinä tilanteessa oli ihan hyväkin, koska Nemo oli oikeasti todella likainen! Ilmeisesti ei vielä marraskuussakaan ole uimakausi ohi. Ehkä Nemolla oli jo itselläkin sellainen olo, että voisi vähän peseytyä.
Paluumatkalla nähtiin auton ikkunasta myös Suomen luonnossa aika harvinaisia otuksia, nimittäin strutseja. Joku on saanut hyvän idean ryhtyä keskelle ei mitään strutsifarmariksi. Kiva reissu oli, mutta ehkä ensi kerralla Nemo voisi koittaa sotkea itseään vähän vähemmän. Tämä olikin jo aika mones luontoreissu Nemon kanssa. Luonnossa liikkuminen on kyllä mukavaa koirankin kanssa, joten Nemo pääsee seikkailemaan metsään varmasti jatkossakin.
Yö meni kuitenkin hyvin ja rauhallisesti. Nemo nukahti ensimmäisenä, se oli menossa jo telttaan ennen kuin se oli pystyssäkään. Heräsin yöllä kerran katsomaan, miten koiralla menee (nukkui sykkärällä Samin rinkan vieressä) ja käärin makuupussiani Nempan ympärille. Tuskinpa vielä näillä keleillä teltassa paleli, mutta ajattelin lämmittää varmuuden vuoksi.
Lauantaiaamuna ajatuksena oli käydä päiväretkellä katsomassa Helvetinkurua ja kävellä sinne ja takaisin kymmenisen kilsaa. Reitti oli kuitenkin niin märkä ja mutainen, että päätettiin vaihtaa retkimaisemaa autolla. Ennen lähtöä Nemo löysi sitten IHANAN kasan mätiä kaloja ja pyöriskeli niissä aivan innoissaan. Multa meinasi lentää aamupala pihalle, kun kävin katsomassa, missä se kävi pyörimässä. Nemppa sai sitten uuden lempinimen: kalacollie. Ikinä ei ole missään sonnassa pyörinyt, mutta nyt sitten löysi tämän. Onneksi mukana oli fleksi, joka antoi mahdollisuuden viiden metrin hajurakoon maastossa.
Helvetinkurua kiertää n. 4 km pitkä luontopolku, joka käytiin kiepsaisemassa ympäri. Matkalla nähtävyyspaikalle huomasin, että Nemolla roikkui järkyttävän kokoinen kakkapökäle karvoissa kiinni. Sami koitti sitä kepillä sohia pois, mutta oli niin tiukassa, ettei lähtenyt. En viitsinyt paperillakaan sitä ruveta kaivamaan, joten annettiin olla. Toivottavasti sama pökäle ei ollut vielä karvoissa teltassa nukkumisen aikaan...
Helvetinkurun nähtävyydeltä jatkettiin polkua katsomatta sen kummemmin mihin oltiin menossa. Päädyttiin mutapolulle, jota rämmittiin 1,6 km. Nemo kahlasi ihan suossa ja ties missä ja oli lopulta aivan musta. Ihmeteltiin, että onpas tämä toinen puoli polkua vähän huonokuntoinen (toinen puoli oli leveä sorapolku). Lopulta tajuttiin, että mentiin ihan vikasuuntaan ja rämmittiin takaisin. Ja sitten meillä olikin vasta likainen koira!
Mentiin katsomaan Helvetinkurun maja, mutta siellä oli niin paljon muita matkaajia (mm. ne partiolaiset), joten otettiin vain vähän evästä. Nemo bongasi järven ja hyppäsi saman tien uimaan. Siinä tilanteessa oli ihan hyväkin, koska Nemo oli oikeasti todella likainen! Ilmeisesti ei vielä marraskuussakaan ole uimakausi ohi. Ehkä Nemolla oli jo itselläkin sellainen olo, että voisi vähän peseytyä.
Paluumatkalla nähtiin auton ikkunasta myös Suomen luonnossa aika harvinaisia otuksia, nimittäin strutseja. Joku on saanut hyvän idean ryhtyä keskelle ei mitään strutsifarmariksi. Kiva reissu oli, mutta ehkä ensi kerralla Nemo voisi koittaa sotkea itseään vähän vähemmän. Tämä olikin jo aika mones luontoreissu Nemon kanssa. Luonnossa liikkuminen on kyllä mukavaa koirankin kanssa, joten Nemo pääsee seikkailemaan metsään varmasti jatkossakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)