Ruudun uutuudet

Tällä viikolla tilasin netistä ruutuun uutuuksia: keltaiset merkkikartiot ja pinkin ruutunauhan. Tosi hienot! Tänään lähdettiin niitä testailemaan lähikentälle. Ihan alkuun vireviritystä, sen jälkeen suoraan ruutuun. Ruutuunhan mitään virityksiä ei edes tarvitsisi, mutta ajoin sisään uutta treeninaloitusrituaalia.

Ruutu ei tuottanut tälläkään kertaa suurempi ongelmia. Tein myös ruudusta sivulletuloja nyt niin, että ruudun ohi mennässäni heiluttelin lelua tai taputtelin takataskua ja iskostin Nemoon "jännitettä", jolla pikaisisi ruudusta sivulle. Sivulletulon ohjaaminen on jotenkin vaikeaa, kun koira tulee vinosti takaa, jolloin pitää miettiä miten päin itse on ja miten lelun tarjoaa. Tähän olisi hyvä saada pari treenivinkkiä jostain.

Ruudun jälkeen pari metallinoutoa. Näihin tarvitsisi lisää pontta kapulan nostoon ja palautukseen. Pidot on ihan hyviä metallilla, joskaan ei Nemolle mitenkään mieluisia.

Loppuun vielä merkkiä pitkästä aikaa. Eipä paljon tarvinnut muistutella. Hyvin osasi hakea paikan merkin takaa ja paikkaa myös korjailla, jos en heti palkannut liian vinosta asennosta.

Ihan viimoisena treeninä tein kuutiokävelyä merkin ympärillä vasemmalle. Näissä joka kulmassa hidas 90 asteen käännös, joissa Nemon piti siirtää peppua se 90 astetta myös. Ihan vain pari kertaa ollaan vaan ehditty takapuolitreeniä tekemään, mutta todella hyvin hakee oikeaa paikkaa jo nyt esim. askelsiirtymissä.

Kotona ollaan melkein joka päivä jumpattu kaukkareita "control"-treeninä. Erittäin hyvin on treenin sisäistänyt ja tarjoaa jo innokkaasti eri liikevariaatioita. Alkuun tein vain istu ja ylös, nyt myös maahan ja ylös. Vielä muutamia viikkoja treenataan pelkkiä asennonvaihtoja läheltä ennen kuin alan viemään treeniä ulos. Jostain treeneistä pitää myöhemmin palkata kaksi innokasta pitämään Nemon takajalkoja ja alkaa treenailla siirtymiin etäisyyttä.

Mutta selvää pientä esitystä on taas tapahtunut VOI-juttujen kanssa, mikä on erittäin hyvä asia. Nyt vaan jatketaan ahkeraa treenailua!

Virettä!

"Vire ylös!" -teemalla jatkettiin tänään Sadun tottiksissa. Tämän päivän treeneissä sainkin Nemosta kaiveltua esiin ihan uudenlaista virettä ja tekemisen meininkiä.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin taas pelkkää kentälle tuloa, "tottis"-sanaa ja palkkaa. Rauhallinen irrotus ja lelu nopeasti kainaloon. Mamma treenasi "sivu"-käskyn yhdistämistä lelun nopeaan kainaloonlaittoon. Oli yllättävän vaikeaa. Saatiin kuitenkin pari ihan nappisuoritusta eli hyvää singahdusta perusasentoon, josta samantien palkka. Nemo ohjattiin lelulla sivulle ja siitä tehtiin askeleen parin seuruita ja samantien palkka. Ei tarvitse yhtään miettiä, että kontakti tippuisi.

Toisella kiekalla jatkettiin samaa vireharjoitusta, mutta tehtiin vähän muitakin liikkeitä. Alkuun rauhallinen kentälletulo, "tottista"-sana ja palkka eli vireen nosto. Nemo oli jo tässä vaiheessa hihnan päässä katsekontaktissa muhun siihen tyyliin, että "jokos me tehdään jotain?", kun aiemmin kyyläili taivaan lintuja ja kaikkea muuta mahdollista.

Vireennoston jälkeen nopea siirtyminen hyppynoutoon, joka tehtiin liikkuroituna. Saisi kuulemma tarrata kapulaan voimakkaammin ja palautus olla nopeampi. Luovutusasento oli myös vino. Eli treenataan kapulan noutoa ja vauhtinoutoa sekä pitotreeniä.

Kentällä tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja. Vauhdissa ei ollut mitään huomautettavaa, sen sijaan itse taas tein virheen eli ohjasin Nemon lelun heitolla väärään kohtaan (ei siis suoraan eteen). Parempi olisi pitää lelua samassa kohtaa kuin itse on kääntyä koiran tieltä ja pitää lelua hampaiden ulottuvilla tai jalkojen välissä.

Tehtiin myös muutamia muitakin harjoituksia. Lelun vetoa ylöspäin ja koiran käskemistä istumaan, josta irti käsky ja saman tien palkka. Samaa tehtiin myös maahanmenolla.

Tänään tosiaan sain Nemon ihan tosiaan repimään leluaan ja "irti"-käskyn jälkeen laittoi ihan tosissaan hanttiin eli hilasi mua pitkin kenttää. Häntäkin pysyi yläasennossa, mikä kertoo siitä, että ihan eri viretasolla mentiin kuin mihin on yleensä tottunut. Tänään opin sen, että Nemosta saa kaiveltua ihan hyviäkin tehoja irti, kunhan vaan osaa käyttää lelua palkkana oikein. Näistä lähtökohdista ruvetaan rakentamaan pohjia parempivireiselle työskentelylle.

Hyvä päivä

Hyvä päivä voi sisältää monenlaisia asioita. Tänään meidän hyvä päivä syntyi hyväntekeväisyydestä ja mahtavasti meinneistä maastotreeneistä.

Aamulla vein kolme Nemon palkintopussia paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen edustajalle. Ruuat lähtevät myöhemmin Viroon, jossa jotkut nälkäiset koiraressukat saavat niistä toivottavasti myös hyvän mielen ja täyden massun - ainakin hetkeksi.

Illalla täydennettiin hyvä päivä erinomaisella esineruudulla. Olen tehnyt ruutua vain hetsattuna parit viime viikon, tänään sitten ensimmäinen varsinainen ruutu. Todella innokkaasti teki hommia ja haravoi ruutua tarkasti. Esineistä kaksi toi nopeasti, kolmannessa meni enemmän aikaa. Toi innolla hienoon luovutukseen kaikki kolme esinettä. Ruutu oli L-kirjaimen muotoinen, erilainen kuin yleensä. Saattoi siinä mielessä olla piirun verran vaativampi, kun ei ollut normi laatikko. Hyvin pysyi Nemo silti rajojen sisäpuolella.

Jälki oli vajaan tunnin vanha, kun jo jouduttiin se ajamaan. Alussa oli pikku jekku, koska janan jälkeen muutamien metrien päässä meni jo jälki toiseen suuntaan. Hyvin selvitti kuitenkin alun, vaikka oli vähän kokemattomampi jäljentekijä koittanut alkua vaikeuttaa.

Ajoi jäljen hyvin, vaikka maasto oli paikoin hankalaa. Nemo tökkäili itseään risukkoihin niin, että oksiin jäi karvapalloja. Kepeistä nosti kaikki eli 7/7. Varsinkin toinen kulma oli aivan priima, todella tarkasti ajoi päältä. Hyvin korjaili ja haki jälkeä, kepit toi kaikki tosi kuuliaisesti mulle käteen. Janalle lähetystä pitää vielä treenata, mutta paremmin jo alkaa hahmottamaan suoraan etenemistä.

Tokoa ja jälkeä

Lauantaina treffattiin Ella-kasvattajaa ja Tiinaa Hyvinkäällä tokotreenien merkeissä. Sää oli hyvin oikukas ja osa treeniajasta meni rankkojen sadekuurojen vuoksi odotteluun ja jutusteluun. Päästiin me jotain treenailemaankin.

Nemolla kokeilin huvikseen tunnaria nurmella vieraanhajuisilla väärillä. Vielä ei olla ihan tässä vaiheessa, oli paljon häiriötä ja muutenkin liikaa uutta. Tänään aamulla taas ihan normisti "tunnarihuoneessa" eli työhuoneessa yksi täydellinen suoritus.

Tein myös ruutua nurtsilla. Vähän myös seuruun askelsiirtymiä, joihin pitää ottaa alle nyt paljon takapuolenkäyttötreeniä. Meinaa jäädä siirtymissä vinoon, kun ei osaa peppuaan kääntää. Metallinoutoa hyppynoutona, mikä luonnistui ihan kivasti. Kaukoja pitäisi alkaa tahkoamaan ihan viikko-ohjelmalla, muita osia ollaan ainakin jossain määrin treenailtu.

Pääsin katselemaan Ellan kolmen uuden pennun rallatuksia ja Nemokin pääsi juoksemaan parin ihanan nartun kanssa. Hauska, miten poitsun olemus muuttuu, kun tulee ihania tyttöjä ympärille. On kuin mikäkin sulkiaan pörhistelvä riikinkukko :).

Tänään jälkitreenit. Nemppa ajoi jäljen tänään paljon rauhallisemmin ja tarkemmin, kepeistä nosti 7/8. Esineruudun tein ihan pikkutreeninä. Pyysin tyyppiä hetsailemaan lelua pari kertaa. Jälki meni niin mainiosti, että tein esineruudusta loppuun vaan kivan pikkujumpan.

Puuttuva palapelin palanen löytyi?

Sadun tottiksessa jatkettiin viime viikolla aloitettua "tottista"-sanan sisäänajoa. Aloitettiin samalla tavalla kuin viimeksi: koira kentälle normikävelyllä, pysähdys, koiran nimi, sana tottista ja palkka heti perään. Ero viime kertaan oli ilmiömäinen. Nemo alkoi selvästi jo kentälle tullessa odottamaan, mitä tuleman pitää. Oli paljon paremmin kuulolla ja otti kontaktin nopeasti. Tuli jopa perusasentoon ilman käskyä.

Erittäin hyvä juttu oli kyllä nähdä edellinen toimintamalli ja tämä uusi rinnakkain. Aivan huima ero! Alettiin jo vähän rakentaa seuraavia vaiheitakin. Eteenmenoa tehtiin "tottista"-sanan jälkeen niin, että alkuun perusasentoon, kehu, lelun heitto Sadulle joka vei sen kentän päähän ja siitä eteenmenon lähetys.

Samoin seuruuta tehtiin pari askelta samalla alulla, mutta palkka heti parin askeleen jälkeen. Nyt oikeasti ymmärsin tuon "tottista"-sanan idean ja oivalsin, miten sitä Nemon koulutuksessa voisi käyttää. Tuntuu vähän kuin olisi löytänyt taas uuden puuttuvan palasen meidän koulutuspalapeliin :). Uskon kyllä vahvasti siihen, että kun Nemon mielenkiinto saadaan siirrettyä kentällä olemiseen ja vire tällä sanalla ylös, päästään varmasti aika pitkälle.

Muistutuksena vielä itselle se, että koskaan ei ole väärin palata takaisin alkeisiin - päinvastoin pohjien vahvistaminen lisää motivaatiota. "Tottista"-sanaa voisi alkaa käyttää nyt kaikessa treenaamisessa, etenkin silloin, kun tehdään seuruuta tokossa tai tottiksessa. Jos tekee esim. jääviä (sana alussa), voi jäävän tai liikkeelle lähdön jälkeen toistaa sanan "tehdään tottista", jolla vire saadaan taas ylös ja koira odottamaan innokkaasti palkkaamista.

Lelun irrottaminen tehtiin taas niin, että rauhallinen "irti"-käsky ja lelu käteen, nopea sujautus taskuun. Koiraa pitää muistaa palkata myös suoraan lelun irrottamisen jälkeen. Uutena tuli myös se, että käytiin Nemon kanssa kävelemässä lelun kanssa pidempään ennen autoon vientiä eli sai pitää lelua niin pitkään kuin halusi. Jos tiputti lelun, lähdettiin autoon ja hain lelun myöhemmin (Nemolle ajatus, että minä en omista lelua palkkauksen jälkeen).

Tokossa voisin alkaa käyttää siis "tottista"-käskyä alussa myös (kun aina aloitetaan seuruulla) ja eri liikkeisiin lisätä oman sanansa esim. "tehdään ruutu", jotta Nemo tietää mitä tehdään ja osaa siihen virittäytyä. Vanhoja tuttuja juttuja, joita en ole vaan itse osannut vielä liittää meidän palettiin.

Mietin ennen treenien aloitusta Sadun kanssa, että varsinkin tottiksessa minä itse teen liikkeistä ja seuruusta vaikeaa, koska pelkkä ajatus kaavion läpikäymisestä ahdistaa. Nyt kun itsekin saan heti alkuun hyvän vireen itselle ja koiralle, uskon, että myös BH-kaavion treenaaminen alkaa sujua rennommin. Tottiskaavio ei ole voittamaton mörkö vaan haaste, jota kohti mennään pikku pätkä ja palkkaus kerrallaan.

Voittajaa!

Pitkän tauon jälkeen aloin taas palauttelemaan voi-juttuja mieleen. Eilen käytiin lähikentällä tekemässä paikkamakuuta, ruutua ja metallinoutoa. Jätin Nemon paikkamakuuseen samalla, kun lähdin virittelemään ruutua paikoilleen. Taas pitää palata pikkaisen taaksepäin treeneissä eli pitää vahvistaa paikkamakuuta enemmän omana treeninään lyhyeltä välimatkalta ja tiheällä palkkauksella. Meinaa vire tipahtaa ja sitten lösähtää lonkalle, minkä jälkeen voi sitten tulla haistelua yms. Eli teemme vain innostavia paikkamakuutreenejä vähän aikaa!

Syy paikkamakuun vireen laskuun saattoi olla sekin, että Nemo odotti vaan koko ajan, milloin pääsee tekemään ruutua. Se on Nemosta superkivaa! Juoksee ihan kahjona ruutuun ja takaisin. Laitoin alkuun kosketusalustan, mutta ei sitä paljon katsellut. Otettiin muutama paikanhaku reunoilta. Pari kertaa korjautin Nemoa toisella "ruutuun" käskyllä paikasta, kun meni liikaa oikealle - kieppasi selän kautta, tsekkasi törppien paikat ja haki paikan itse keskeltä.

Metallinouto tehtiin omalla pienemmällä kapullalla eka kertaa kentällä. Saalisvietillä ja noutoinnolla hakee kapulaa innokkaasti, mutta luovutus on hankala. Ei haluaisi pitää kapulaa yhtään hampaiden välissä vaan antaa sen retkottaa takahampaiden päällä. Varsinaista irti-käskyä ei siis voi antaa, kun ei kapulaa pidäkään suussa kunnolla. Treenaamme siis pitoa.

Tänään tehtiin myös tunnaria. Sekin on hurjan kivaa! Tein ihan helpot kaksi toistoa, joissa molemmissa haisteli hyvin ja toi oman. Ihanaa, että tämä on hyvin muistissa, koska ennen lomaa tehdyissä toistoissa sekoili ihan omiaan.

Jotenkin toko tuntuu Nemon kanssa vaan paljon luontevammalta puuhalta. Itsekin olen siitä innostuneempi, mikä heijastuu Nemoonkin. Tokossa itsellä on varmempi fiilis, mitä tehdään, joten sekin vaikuttaa Nemonkin tekemiseen. Kun mennään treenirepun kanssa kentälle, ei Nemoa tarvitse juuri hetsailla - vetää kentälle. Vire nousee heti, kun näkee ruutumerkit tai kolistelen sille tunnarikapulalaatikkoa. Pomppii kahjona ja melkein törmäilee seiniin kotona.

Jotenkin olen paljon paremmin onnistunut yhdistämään tokoon sitä virehommaa kuin tottikseen. Nemppa on aika pitkälti sen tyylinen, että tekee mielellään sitä, mikä siitä on kivaa. Jos olen opettanut, että tottis on tylsää, eihän se sitä myöskään mielellään tee.