Valmennusryhmän treenit

Teemana Nemon kanssa Jankk:n valmennusryhmän treeneissä oli rikkoa rutiineja. Voittajaa on tahkottu jo hyvä tovi, ja kuten Matin kanssa viime sunnuntaina todettiin, treenaus on pitkälti hyvin liikekeskeistä.

Näinpä pyysin Annea ja Erjaa avukseni ideoimaan meille ns. kuuntelu-/ratatreenin. Alkuun tehtiin suora luoksetulo ja pysäytykset tuolin kiertona pari kertaa. Siitä ohjaus merkille, jossa kaukoja. Jättö merkille, josta luoksetulo toiselle merkille leluun. Tästä pitkän matkan lähetys ruutuun hypyn kautta. Ruudussa kapula eli takaisin hyppynoutona.

Ja näin se rata sujui:

Alussa lähti kierto-käskystä merkille, josta palasi ja siitä tuolin kierto. Emäntä sähläili vähän pysäytysten ja palkkausten kanssa. Kiertotreenissä pitää kiinnittää huomiota palkkaukseen eli nopeammin lelun heitto selän taakse. Pysäytyksissä Nemo jäi vaanimaan eli näissä pitää olla tarkkana. 

Luoksetulossa meillä on ongelman juuri tuo kyttääminen ja vauhti. Kiertoja pysäytyksillä ollaan tehty paljon samoin kuin kiertoa ja suoraa luoksetuloa. Ollaan tehty hetsattuja luoksetuloja. Metsässä juioksee hurjaa vauhtia mun ja miehen väliä. Vaan kun tehdään kisamaisesti, kaikki vauhti hiipuu ja kyttääminen alkaa... Koitan nyt yhdistää luoksetuloa eri liikkeisiin, jotta saataisiin taas Nemon ajatusmalleja rikottua. Voisi tehdä enemmän myös vetoketjuna ja välissä pysäytyksiä.

Kierron jälkeen ohjaus merkille oikein hieno, mutta mitkä ihmeen kaukot? Merkillä? Ei tässä mitään kaukoja tehdä! Nemo on nähtävästi kontekstisidonnainen koira, ja megavarma maahan-istu-maahan oli nyt megavaikea. Ratatreenissä pitää helpottaa heti, jos ei onnistu, joten menin sitten nostamaan ylös lähempää.

Luoksetulo leuun oli hieno, tosin Nemo lähti omimaan leluaan hanakasti. Pitää vaihtaa lelu nopeammin nakkiin, kun "kiitos"-sana ei toiminut tai olla topakampi käskyn kanssa ilman että vire laskee.

Noutoruutu hypyllä oli ihan superhieno! Erja kävi laittamassa kapulan ruutuun hypyn jälkeen. Paluussa meinasi mennä hypyn ohi, mutta käskyllä tuli hypyn läpi. Tosi kiva uudenlainen treenimuoto, jossa saatiin rutiinit rikki ja paljon kivaa leikkiä ja treeniä ihan huomaamatta.

Toisella kiekalla otin Nemolle ohjatun, tunnaria ja askelsiirtymiä. Aluksi sain noottia siitä, että olen jättänyt merkin treneistä pois sekaantumisen pelossa. Nemo tarjoaa merkkiä niin helposti kaikkeen, kun sitä jauhaa. Annen mielestä meille taas kannattaa merkkiä ottaa eli laittaa koira kuuntelemaan,

Näinpä siis ohjattu (jota ollaan treenattu aktiivisesti reilu vuosi sitten). Alkuun merkille lähetys, josta lähti heti noutoon. Pyysin takaisin, mitä ei kuulemma saisi tehdä ikinä ruudulla eikä ohjatussa. Toisella kerralla vein merkille, siitä hieno vasen. Seuraavalla kerralla jo paljon parempi merkki ja nyt oikea. Vauhti ei ollut ihan megaa, mutta hyvin teki vuoden tauon jälkeen.

Tunnarissa tehtiin edelleen helppoa. Nyt oma Brion puukapuloiden seassa. Heti, kun Nemolle laittaa tunnariin jotain vierasta, käyttää hyvin nenää. Tosin meni epävarmaksi ja haisteli oman kolmesti ennen kuin toi. Pitää vaan muistaa lennättää palkka vasta, kun on tuonut jo pikku matkan. Sama kuin esineruudussa, tarvitsee/odottaa kehua tuodakseen. Eli sama palkkausvika molemmissa. Puree tunnarikapulaa edelleen. Enemmän oman pitoa niin, että itse olen kyykyssä, jotta kapulan asento suussa mahd. takana sekä oman tuontitreeniä.

Askelsiirtymissä treenailtiin merkkien lomassa ja toinen koira häiriönä kentällä. Ongelmana näissä  suoruus eli etenkin vasemmalle liikkuessa jää vinoon, välillä paikka myös turhan edessä. Muuten siirtymät sujuvat ihan hyvin.

Voittaja on kyllä kettumainen luokka, kun koostuu niin monesta pikkuosasesta. Liikkeitä onpaljon, joten vire ja puhtaus korostuvat kokeessa. Näiden liikkeiden kisakuntoon saattaminen on osoittautunut ihan järkyttäväksi ikuisuusprojektiksi. Mutta eipäs se auta kuin treenailla ja koittaa ymmärtää, että varmasti suurin osa meidän ongelmista on minun ihan itse luomiani, turha hirveästi syytellä koiraa.

Treeneistä tarttui myös ideoita muiden treeneistä. Yksi kiva treeni oli ruudun suunnat eli kaksi ruutua kentän päissä, merkki keskellä ja siitä ohjaillaan ruutuun eri suunnista.

Kokeneemmassa porukassa on siinä mielessä hassua treenata, että kokeneemmat vetävät erilaisia treenejä niin luontevasti ja suurella varmuudella. Itse tulee kentälle melko epävarmana siitä, mitä nyt oikeasti pitäisi treenata. Ihan puhtaasti kisa- ja koirakokemuksen puutetta. Varmasti silloin, kun opettaa liikkeitä kolmannelle tai neljännelle koiralle, varmaan osaa jo suunnitella ja ideoida treenit paremmin. Mutta toisaalta näissä treeneissä onkin sitten mahdollista nähdä paljon erilaisia koirakoita ja treenaamista, jolloin itse voi saada ideanpoikasen tai kaksikin.

Paikalla ja palkalla on väliä

Päästiin ensimmäistä kertaa koko ajaksi Jankk:n tokon valmennusryhmän treeneihin. Pari ekaa kertaa jäi välistä vauvauintien takia. En viitsinyt jättää vuoden vikoja uintikertoja väliin, kun olen saanut muutenkin "vuoden lintsariäiti"-palkinnon koulutusten ja talkoiden takia eli varmaan puolet uinneista ollut muualla.


Täräytin tällekin koulutuskerralle ne meidän ongelmaliikkeet: tunnarin, kaukot ja ruudun. Jutustelu Annen kanssa oli erittäin valaisevaa ja alkuun murrettiin treenirutiineja. Tunnareissa on ollut hallissa jotain hämminkiä. Nemo ahdistuu hallissa, tekee tosi vaihtelevasti ja epävarmasti. Olen aina koittanut aloittaa tällä liikkeellä, jotta ajatus olisi "oman" etsinnässä.


Tänään tehtiinkin ensin iloista höntsytreeniä. Ruutua läheltä ja palkka nyt kosketusalustalle. Ideana, että pysyy ruudussa paikoillaan, vaikka Nemppa tämän jo hyvin haltsaa. Sen jälkeen kivaa temputtelua ja sosiaalista palkkaa.


Sitten tunnari. Nyt oma piilossa kartioiden ja lasten palikoiden alla. Sitten yksi väärä. Helppoa, kivaa, varmaa onnistumista. Vire oli ihan eri luokkaa ja liike onnistui. Hallissa siis alkeisiin ja omia pikku hiljaa mukaan, kun varmuus kasvaa. Palkkaus itse peruuttaen ja lelu esiin, jotta ei ehtisi jäyskyttää.


Tunnarissa on ollut ongelmana, että osaa muualla, mutta ei hallissa. Anne muistutti, että koirat eivät osaa liikkeitä samalla lailla kaikissa paikoissa. Jos osaa pihalla, ei tämä siirry automaattisesti esim. halliin. Hyvä pitää tämäkin taas mielessä.


Tokalla kiekalla tehtiin kaukoja. Näitä on jumpattu aamujumppana ja hyvässä kuosissa alkavat jo olla eli takajalat pysyvät jo vähän paikoillaan. Tehtiin peruuttamalla, nostot seisomaan kauempaa, muutoin vartalo- ja käsiavuin taaksepäin "työntäen". Uutena palkan suunta eli namin heitto taakse, että syytä eteenpäin valumiseen ei olisi. Palkan suunnalla on iso merkitys tässä liikkeessä!


Seuraamiseen katsottiin käännöksiä. Näissä paljon palkkaa käännöksen jälkeen, sihinää yms. jännitettä luovaa, että pysyy terävänä. Nemo osoitti, että ohjaajalla ei ole väliä, kunhan leikkiä saa. Hienosti seurasi Annenkin sivulla!


Tehtiin myös nouto ja luoksetuloa. Luoksarissa pitää tehdä pelkkää suoraa intoluoksetuloa, jotta edelleen vauhti vahvistuisi!


Anne vinkkasi myös vireongelmiin kokeessa jonkin vireennostosanan opettamisen. Oppisi yhdistämään sanan hyvään vireeseen ja sosiaaliseen palkkaan. Näitä vireennostosanoja on ehdotettu aiemminkin, mutta en ole taaskaan osannut toteuttaa tätä käytännössä.


Palkkauksessa turvaudun usein liikaa leluun ja namiin. Enemmän pitäisi haastaa koiraa palkkautumaan vain minun kanssa leikkimisestä, tönimisestä yms. ilman lelua. Tänään Nemo oli harvinaisen intopintona ja sain sen hyppimään vasten ja ilakoimaan ilman lelupalkkaakin. Palkalla ja palkkausmetodilla on väliä. Pelkkä lelun odottelu ei välttämättä kanna kokeen loppuun asti vaan väliin pitäisi saada jotain virettä nostavaa.


Kiva oli saada pitkästä aikaa kehuja ja taas kunnon palautusta maanpinnalle. Hyvään koesuoritukseen ei ole oikotietä ja treenaaminen sujuu parhaiten leikin ja ilon kautta.  :)

Seesteistä treeniä

Isänpäivän päätöksenä meillä oli tokotreenit. Paikalla vain kaksi koirakkoa minun ja Nemon lisäksi, joten hyvin oli aikaa ja tilaa treenata. Koutsi oli lomailemassa eli tehtiin omatoimitreenit.


Aloitus jälleen paikkaistumisella ja -makuulla. Nämä tiuhasti palkattuna, koska ollaan viimeksi tehty pidempää palkkausväliä. Nemolla valui kuola rinnuksille ja tassuja pitkin... Ainakin odotti innolla palkkaansa.


Viime kertojen heikot treenit ovat jääneet selkärankaan raapimaan sen verran, että tänään teemana oli "luottotreenit" eli uskon palautus heikosti menneisiin liikkeisiin. Aloitin tunnarilla hallin reunassa.


Vääriä isompi kasa sikin sokin. Ensin oman piilotusta agisäkkeihin pari kertaa, sitten vienti väärien reunalle, sitten sekaan. Ei niin mitään ongelmaa haistelussa, tuonnissa vähän pureskeli. Mahtaako mun mieliala tai tunnetila vaikuttaa Nemoon niin paljon, että välillä sössii tämänkin tuhat kertaa treenatun liikkeen vai mikä on, kun välillä on ihan pihalla? Olinko vähän jännittynyt yksin treenatessani ja tänään rennompi? Kuka tietää.


Ruutuun pääsyä odotellessani tein vähän seuraamista ja hyppynoutoa. Treenien alussa tein ns. "tarjontaseuraamista" eli kävelin koira vapaana ja nakki, kun tulee seuraamaan - bravo Nemo, alkaa mennä jakeluun! Seuraamisessa aika kovaa häiriötä ja hain tarkoituksella haastavia paikkoja perusasennossa oloon. Kun se vire on hyvä ja palkkaa tulee, ei mikään ympärillä hirveästi kiinnosta. Luottotreenejä nämäkin eli luotin siihen, että hyvin sujuu ja koira pysyy hallinnassa.


Hyppynouto metallilla. Tässä treenikohteena suora eteentulo ja siitä sivulle suoraan ilman kiertoa. Uudehkoa "viereen"-käskyä pitää vielä treenata. Olen taas saanut itseni hienoon solmuun, kun tämä käsky oli tarkoitus ottaa noutoihin ja luoksetuloon ilman eteentuloa. Nyt päätin, että Nemo tulee kuitenkin ensin eteen (kuten pk-puolella) ja nyt uusi käsky on ehkä turha. No, tuleepahan takapäätreeniä. Ainoa ongelma on, että tarjoaa edelleen kiertoa ja tulee sivulle 3/5 toistosta vinoon...


Ruudussa ideana eteenmeno ja ruudun spottaus. Jo ekalla pelkällä "edessä"-lähetyksellä töksäytti itsensä nauhojen sisään, mutta melko vinolla juoksulla ja kohtuu hitaasti. Sitten kosketusalusta ja tästä ihan nappisuoritus, otin sivulletuloon asti ja tämäkin tosi hyvä. Tein vielä pari kertaa ruudun hakua alustalla ja ilman. Ilman alustaa oli selvästi vaikeampi, joten paikan löytämistä pitää treenata lisää.


Luoksaria suorana pari kertaa. Palkkasana kentän puolivälin jälkeen, jos tuli hyvällä vauhdilla - ja Nemohan tuli! Suoraa luoksaria tehdään nyt kuurina, stopit kiertona ja yhdistämistreenejä harvakseltaan.


Koska kenttä oli täysin vapaa, otettiin tästä ilo irti ja pidettiin loppuun kunnon leikkikekkerit. Näitä tulee niin vähän hallissa tehtyä, että ihan hävettää. Pitää muistaa tehdä enemmän ja rakentaa myös tätä kautta tunnetilaa treenaamiseen hallissa ja ylipäätään mun kanssa puuhaamiseen.


Kauhean kiva ja seesteinen olo oli ajaa kotiin, kun kaikki meni hirveen hirveen hyvin! Peurojakaan ei tielle eksynyt tällä kertaa (viime viikolla jäi melkein alle), joten en loppumatkasta saanut mitään äkillistä sydäri-/paniikkikohtaustakaan. Så allt gick särskilt bra! :)

Tottistelua

Sadun tottisten vika kerta piti sisällään onnistumisia, leikkiä ja riemua. Aloitettiin seuraamisilla. Tällä kertaa lelu piilossa. Tehtiin useita suhteellisen pitkiä pätkiä, joissa vauhdinvaihteluja (juoksua ja hidasta käyntiä) sekä juosten kääntymisiä, täyskäännöksiä.


Vielä viime vuonna en olisi uskaltanut lähteä Nemolle tekemään noin pitkää seuruutreeniä, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Kontakti pysyi todella hyvin ja vire nousi pilviin kehuista ja pakotteesta. Olen aina pitänyt pakotteita huonona asiana, "koiranpieksentänä", mutta yllättävää kyllä pikku nyppäisy hihnasta nostaa Nemon vireen todella hyvin. Kontakti tippuu usein käynnistä juoksuun siirtyessä, joten tässä pitää olla tarkkana. Muuten voisi sanoa, ettei ollut juurikaan huomautettavaa (paitsi ohjaajalle tiukemmat käännökset). Hieno Nemo! Palkaksi sai pitkänkaavan leikit ja pallonheitot.


Nemo on alkanut omia lelua itselleen, sen voitettuaan ja "irti"-käskyille lotkauttaa korviaan. Tänään otettiin taas tiukempi ote. "Irti"-käskyllä pikku näpy kuonoon ja sen jälkeen saman tien vapautus leluun. Tätä ei tarvinnut tehdä kuin kerran. Loput kerrat irrotti moitteetta ja palkkasin paljon suoraan irrotuksesta leluun. Lelulla on hyvä luoda jännite tekemiseen irrotuksen jälkeen, kun sen laittaa nopeasti taskuun ja samalla käsky "sivu", jolloin Nemppa viuhahtaa kivasta lelun imussa perusasentoon.


Toisella kiekalla tehtiin perusasentoon tuloa lelulla ja yksi hetsattu luoksetulo. Palkaksi taas pitkä leikkipätkä, temputtelua ja pallon heittelyä.


Jotenkin nykyisin tottiksen treenaaminen tuntuu niin ihanan simppeliltä tokoon verrattuna. Tiedän missä mennään, mikä mättää ja mitä sille pitäisi tehdä - ja vieläpä miten pitäisi tehdä! Tottiskaavio on niin paljon helpompi hahmottaa pikku paloina, joita treenailla ja rakentaa kuin esim. tokon voittajaluokka, jossa on sen sentiljoona liikkuvaa osaa.


Nemolle kannattaa tottikseen tehdä paljon vaihtelevia treenejä (esim. seuraamiseen välillä temputteluja, kiertoa, pidempää pätkää, palkkaa perusasennosta, vauhdinvaihteluja). Tärkeää vaatia hyvä kontakti vaikka lelu piilossa tai tehdään koemaisempaa palkattomampaa pätkää. Mustavalkoisuus eli tehdään aina samalla tavalla ja myös se, mitä vaaditaan myös tehdään.


Treenauksessa vain mielikuvitus on rajana. Tänään Outin koira teki hallintatreeninä tällaisen treenin: ohjaaja heitti noutokapulan, sen jälkeen täyskäännös ja henkilöryhmään, jonka jälkeen nouto. Pitää koittaa olla treenien kanssa luova ja koittaa keksiä kaikenlaisia tällaisia jippoja, joilla koira ja ohjaaja pidetään hereillä ja mielenkiinto yllä.

Fyssari ja treeniahdistus

Keskiviikkona vein Nemon ensimmäistä kertaa elämässään fyssarille. Sain ajan Tamara Merenvallalle Helmeen tänne Tervakoskelle. Etäisyys oli meille hyvä, koska otin koko revohkan mukaan ja vaunuilla surrailtiin perille n. 15 minuutissa.


Fyssarikäynti meni hyvin ja Nemo antoi availla ja käydä läpi kroppaansa tosi hienosti. Oulakin  jaksoi olla hienosti. Onneksi otin turvakaukalon mukaan, niin sai siinä keinua ja tuhlata energiaansa samalla kun katseli mitä Nemolle tehdään. Varasin ajan Nemolle varmistaakseni, ettei sen takapäässä (joka menee aina helposti jumiin) ole isompaa probleemaa, joka vaikuttaisi esim. hyppyyttämiseen. Halusin myös tsekata vasemman etujalan, jota pitää jostain syystä välillä istuessa koholla (ihan uusi tapa). Mistään ei löytynyt mitään erityistä. Tamaran mukaan Nemo oli jopa harvinaisen vähäjuminen ja fyysisesti muuten hyvässä kunnossa. Kuulemma kropasta tunsi, että koira juo paljon vettä, koska lihakset olivat sopivan irtonaisia ja kimmoisia. Jännää, että tuollainenkin näkyy kropasta niin helposti. Hyvä siis, että kaikki on ok ja kropan kunto hyvä.


Tänään sain poikkeuksellisesti nauttia yksin koko hallikentällä treenaamisesta, kun muu treeniporukka, kouluttaja mukaan lukien, ei päässyt tulemaan.


Aloitin tunnarilla, jossa on ollut nyt massiivisia ongelmia hallissa. Pihalla ei mitään ongelmaa, mutta hallissa ei vaan kulje. Tein alkuun oman piilotusta monta kertaa - ensin agisäkkien sekaan, sitten kartioiden alle. Näissä ei mitään ongelmaa. Lisäsin Matin ohjeiden mukaan väärät riviin taakse, oman piiloon kartioiden alle eteen. Ekalla kertaa mälväsi kaikki väärät kieritellen läpi ja sitten etsi oman. Tänään ongelmana oli tuonti. Nosti oman, mutta koitin olla kehumatta, jolloin hylkäsi oman kokonaan ja lähti pööpöilemään omiaan. Sitten oli pakko tehdä niin, että kun löysi oman, sihahdin ja pallo lensi taakse (normipalkka nakit unohtui jääkaappiin...). Tällä sain sen yhden kohtuuonnistuneen ja jätin siihen. Ainakaan tällä ei ehtinyt mälläämään kapulaa, saati puremaan sitä halki.


Ilmeisesti hallissa on liikaa hajuhäiriöitä tai jotain, koska menee niin päin prinkkalaa. Pitää koittaa nyt joka kerta, kun vaan halliin pääsen tehdä yksi onnistunut tunnari, että itsevarmuus vahvistuisi. Oman nostosta kehuminen on nähtävästi ongelma jo nyt. Ilman kehua menee epävarmaksi ja kaikki menee pieleen, tosin pihalla kestää kehumatta olemisenkin...


Palauttelevana tästä tunnarishow´sta tein ruudun. Ja sepäs se vasta pieleen menikin. Alkuun lähti tunnarikapuiden paikkaan, sen jälkeen eteni ruutua kohti ja käännös, sitten hidas lähetys ruutuun ja paikkakin vinoon. Ruutukaan ei toimi nähtävästi hallissa. Lisää "edessä"-treeniä, kosketusalustan ja lelun vientiä yms., että hahmottaa eteenmenon. Jännä, että hallissa tämäkin on niin vaikea liike, pihalla ihan superliike...


Heivasin Nempan autoon ja jäin penkille pohtimaan, mitäs sitten tehtäis. Ajatuksena oli treenata vaan noita kahta, mutta niistä jäi niin kökkö maku suuhun, että jotain onnistunuttakin olisi kiva saada tehtyä. Siispä noudot - ja nämä kulki ihan mahtavasti! Puinen tasamaana, metalli esteellä. Metallissa olen pitänyt maalarinteippiä ohuen kerroksen, jottei ole niin kylmä. Nemo on alkanut hylkiä metallia jostain syystä, joten siihen on tehty paljon leluleikkiä nostoon. Koklasin koemaisena luoksarin, pysäytykset ok, vauhtia pitäisi saada lisää väleihin.


Loppuun vielä seuraamista. Lyhyitä pätkiä, loppuun kierroilla. Koklasin kiertoa ekaa kertaa seuruutreeniin ja toimi ihan kivasti.


Pikkaisen on kyllä puskemassa päälle sellaista pientä treeniahdistusta, kun tuntuu, että näitä voittajan liikkeitä on hinkattu jo pari vuotta, mutta samat ongelmat on edelleen... Pientä edistystä on tapahtunut sentään kaukoissa, joita jumpataan aamujumppana. Takajalkojen pito on mennyt jo ihan hyvin jakeleen, haastavin vaihto on ylös-maahan-ylös, jossa tuppaa liikkumaan. Edelleen teen parin metrin päästä, varmat siirrot kauempaa.


Ei se auta kuin vain pitää hymy huulilla, unohtaa kaikki vertailut muihin koiriin ja keskittyä etenemään ihan omaan tahtiin rennosti. Vähän joutuu ehkä venyttämään pinnaa kärsivällisyyden kanssa, mutta hiljaa (=etanamaisesti madellen) hyvä tulee. :)
Talvi on varattu tämän tokon kanssa tuskastelulle ja keväällä aloitellaan taas tottistreenaamista intensiivisemmin. Jotain pikkutreenejä tottista pitää kyllä tehdä välissäkin. Lauantaina olin henkilöryhmässä hakukokeen tottisosiossa. Sitä asettaa riman itselleen aina aika korkeaksi, kun ei tiedä kisaamisesta ja tuomaroinnista mitään. Kun katseli lauantain kokeen muutamaa tottissuoritusta, tuli sellainen oli, ettei meillä ole seuraamisessa hädänpäivääkään. Jos sillä, että koira laahustaa koko kokeen noin puoli metriä perässä tai estää ohjaajaa niin, että ohjaaja käytännössä "ontuu", saa yli 70 pistettä... Ei muuta kuin se hyppy kuntoon!

BH-koe

Suuri mörkö on lopultakin kukistettu. Osallistuimme tänään oman seuran järjestämään BH-kokeeseen ja läpäisimme sen. BH-kokeeseen osallistuminen on pyörinyt epämääräisenä tavoitteena mielessäni jo vuosia, mutta en ole uskaltanut kokeeseen mennä. Olen koittanut rakentaa Nemolle hyvää virettä, joka kantaisi läpi pitkän ja tylsän kokeen. Olen halunnut mennä kokeeseen vasta sitten, kun olen oikeasti melko varma, että tekeminen on edes kohtuullista.


Viime viikot treenattiin ahkerasti virettä, palkattiin ja iloittiin hienoista suorituksista. Itse kokeessa tämä treeni ei kyllä sitten ikävä kyllä juuri näkynyt.


Meille oli arvottu kisanumero 4 ja paikkamakuu ensin. Se yksi iso asia, jota kokeeseen olisi pitänyt saada treenattua enemmän: paikkamakuusta pitkään palkattomaan seuruuseen lähteminen. Paikkamakuuseen siirtyminenkään ei mennyt ihan oppikirjan mukaan. Ajattelin viedä Nemon rennosti, mutta veti jotkut ihme kiepit päälle ja siinä rytäkässä astuin vahingossa Nemon tassun päälle ja ulahti. Nilkutti pikkaisen makuuseen. Jo tässä ajattelin, että nyt menee loistavasti... Nemo pysyi kuitenkin maassa hienosti eikä tassu onneksi sen pahemmin vaivannut.


Siirtymässä suorituspaikalle koitin palkita ja hetsata virettä ylös. Kuitenkin heti hihnaseuruun alussa oli ihan zombivaihteella. Välillä teki tosi hienoa seuraamista ja sit taas yks kaks jätätti tai kontakti tippui. Plaah! Henkilöryhmässä haisteli henkilöä, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Vapaana seuraaminen samaa koomavaihetta, jossa pari eloon heräämistä välissä.


Nemo otti selvästi pulttia mun jännityksestä (vaikka koitin miten olla jännittämättä). Toisaalta jännitys sitten taisi kasvaa entisestään, kun huomasin Nemon vireen laskevan. Jäävissä liikkeestä istuminen oli erinomainen, mutta liikkeestä seisomisessa jätätti paljon juuri ennen käskyä ja jouduin taistelemaan liikkeen alas. Luoksetulo yllättävän nopea, varmaan Nemon mielestä ainoa kiva juttu kokeessa. Sivulletuloa on treenattu joka aamu edestä suoraan sivulle - Nemo tuli vinoon eteen ja kiersi selän takaa sivulle.


Tälläinen suoritus olisi ollut ihan ok, jos Nemo olisi vaikka 2-vuotias ja treenaus vielä vaiheessa. Seuruuta ja virettä on kuitenkin hinkattu niin paljon, että nyt olen vähän tyytymätön tähän suoritukseen. Toisaalta enemmänkin olisi voinut treenata palkkaamattomuutta. Nemon mielentila on tosi tuttu tokokokeista, ja tähän koetunnetilaan pitää löytää lääke. Muuten toko- tai pk-kisaamisesta sen pidemmälle on ihan turha edes haaveilla.


Kaupunkiosuus oli enää pelkkä muodollisuus. Pieni lenkki Rengon kylmäasemalla ei kenenkään koiran läpipääsyä estänyt. Pääasia kuitenkin, että BH on nyt suoritettu eikä sitä tarvitse enää "mörköillä". Tämän kokeen perusteella olen taas viisaampi, ja tiedän mitä treenataan jatkossa. Ohjaaja aloittaa zen-mielenhallintatreenit ja koira vireenkestotreenit :).

Hyppytekniikkakurssi

Tämä viikonloppuna vietettiin hyppytekniikkaan perehtyen Jankk:n järjestämällä Ulla Kaukosen hyppykurssilla. Toukokuussa käydystä Vappu Alatalon kurssista jäi sen verran karvas jälkimaku, että halusin ehdottomasti vielä toisen mielipiteen Nemon tekniikasta hypätä. Kurssi olikin aivan erinomainen ja palaute hyvää, kannustavaa ja tarkkaa.


Kurssin aikana avautui ihan uusia näkökulmia hyppäämiseen ja tekniikan rakentamiseen. Itse PK- ja tokoharrastajana suodatin kurssilta niitä ohjeita, jotka meitä eniten hyödyttävät. Ulla suuntasi Nemon hyppytreenejä myös sen mukaan, mikä tavoitteemme on eli se metrinen, mikä oli todella mukavaa.


Lauantaina käytiin läpi hyppytekniikan perusteita eli esimerkiksi etäisyyden arviointia, ponnistuspaikan valintaa, painonsiirtoa, korkeutta ja ilmalentoa sekä alastuloa. Hyppääminen on yllättävän monista osista koostuva kokonaisuus, jossa eri asioita olisi hyvä harjoitella erikseen. Sunnuntaina puhuttiin enemmän yleisesti harjoittelun käytännöistä sekä pentujen ja nuorten koirien opetuksesta.


Lauantaina aloitettiin koirien tsekkauksella. Nemolla on edelleen n. 2kg ylimääräistä sekä lanne himppa liian laskeutuva takajalkoihin nähden eli takaosa ei ole aivan optimaalinen hyppäämiseen. Seisoo paljolti takajalat alla, kuten on näyttelyissä hyvin huomattu. Täystyrmäystä minkäänlaiseen hyppäämiseen ei tällä kertaa kuitenkaan tullut. Ulla suositteli Nemolle fyssaria, kun mainitsin jatkuvista selkä- ja jalkajumeista. Fyssarilta saisi myös ohjeita takajalkojen ja muun kropan tukilihasten vahvistamiseen.


Harjoitteita rakennettiin monia ja niistä valittiin kullekin koiralle sopivat. Lauantaina Nemo teki Set point-sarjaa (tasapaino ja painonsiirto) nousevalla okserilla sekä perussarjaa. Set pointista kommentoitiin, että ilman okserin takaestettä hyppäsi takapainoisemmin, takaesteen kanssa etupainoisesti. Perussarjassa käytti kohtuullisesti takapäätä, mutta saisi käyttää enemmän. Ennen hyppytreenien aloittamista olisi fyssarin kanssa hyvä käydä läpi, ettei takana ole jumeja, jotka vaikuttavat hyppäämiseen.


Sunnuntaina hypittiin taas kahta erilaista harjoitetta: askeleen pidennystä ja liikkuvaa hyppyä. Askeleen pidennyksessä suhteutti askeleet esteisiin ihan hyvin, ei pudotellut rimoja.


Toiseen sarjaan tehtiin monta toistoa siirtämällä viimeistä estettä muutamia kertoja eteenpäin ja vaihdettiin tilalle kangaseste ja tokoeste ja lopuksi siirto lähemmäs. Näissä hypyissä Nemo alkoi väsyä, ja sitä sai kannustaa ja kutsua vireen tippuessa. Hyppi sarjat kuitenkin ihan hyvin. Esteiden vaihdolla ei ollut vaikutusta. Etäisyydenarviointi oli ihan hyvää. Palkkasin kaikki hypyt lelulla, koska silloin vire oli parempi.


Kurssilta sain myös paljon ideoita koiran jumpaamiseen ja muutamia muita hyppytreenejä, joita voidaan kokeilla myöhemmässä vaiheessa. Ennen hyppytreenien aloittamista pitää kuitenkin karistaa vielä ne pari kiloa pois, jotta etupää ei rasitu ja kroppa olisi painoltaan hyppäämiseen optimaalinen.


Ajatus harrastavasta kotikoirasta siirtyi nyt urheilijaan eli Nemon treenaamiseen, jäähdyttelyyn ja ruokintaan pitäisi enemmän suhtautua kuin urheilijaa treenatessa. Monipuolista liikuntaa ja oheistreenejä, pikkujumppia lihastuen parantamiseksi. Ei varmaan tekisi kuntokuuri pahitteeksi emännällekään :).


Lopputulemana kurssin anti meille oli se, että hyppääminen onnistuu kyllä, mutta metrisen hyppäämistä ei tietenkään voi taata. Pienin askelin treenejä tekemällä koiralle tulee varmuutta hyppäämiseen, jolloin korkeampikaan este ei enää tuota niin paljon ongelmia. Hyvät treenivinkit on ainakin taskussa tulevaa hyppytreenausta ajatellen, vaikka sitä metristä ei koskaan ylitettäisikään.

Hirvarimetsässä

Syksyn parhaimpiin puoliin eivät ainakaan kuulu hirvikärpäset, jotka ovat taas kansoittaneet metsät. Mä suorastaan vihaan noita niskavilloissa kipittäviä ällötyksiä. Torstain jälkitreeneissä ketutti kyllä aivan muut asiat kuin hirvarit. Mielummin olisin ottanut niskaan kasan hirvareita kuin aivan täysin pieleen menneen jäljen.


Jäljentekijä oli melko kokematon ja ilmeisesti jäljen alussakin oli jotain häikkää, koska tien janamerkin jälkeen oli päätejanamerkin jälkeen linjassa vielä kolmaskin merkki (mitä ihmettä?). Ongelma tuli kuitenkin siitä, että meidän janan vieressä oli vielä jokin ihme merkki, joka ei meidän jäljelle kuulunut. Nemo ei nostanut jälkeään vaan ampaisi väärälle merkille ja nosti väärän jäljen kepin (ohjaajalta pääsi toinenkin mitä ihmettä-lausahdus).


Sitten ei enää omaa jälkeä meinannutkaan löytyä, mutta jotain ihme kautta kiskoi oman jäljen vikalle kepille (kolmas mitä ihmettä?). Meidän jälki tehtiin ilmeisesti paikkaan, jossa oli juuri ollut toinen jälki, joka oli osin jäänyt häiriöksi. Jälkiryhmästä ei kukaan jälkeä paikkaan ollut tehnyt. Himppasen meni tämä nyt pieleen. Esineruudussa oli kuitenkin pätevä, tehtiin toinen kerta niin, että katsoi Riian noudot eka ja sitten hyvin ladattuna ruutuun. Toimii.


Perjantaille halusin sitten korvaavan treenin nollakseni torstain möhläilyt. Sami kävikin polkemassa meille 630m jäljen, neljä kulmaa. Jälki vanheni tunnin. Oula-Poula oli mukana jälkeilemässä, joten kovin pitkään ei viitsitty metsässä aikaa viettää. Kävimme metsäautotiellä kävelemässä Oula kantorinkassa ja puskista kuului läheltä sellaista rytinää, että pelkäsin jo hirven tai peuran tulevan sieltä päälle. Ei onneksi kuitenkaan tullut.


Nemppa ajoi jäljen aika ilmavainulla, olisi saanut ajaa tarkemminkin. Kepit ilmaisi ihan kivasti, tosin 4. kepin jouduin "vaatimaan", kun meni sivusta ohi. Kulmat ajoi kohtuullisen tarkasti. Edelleen on vaikea koira lukea, kun vetää kulmista ohi levinneelle hajulle tosi vahvasti ja korjaa vasta myöhemmin. Ensi kerralla saisi olla taas vanhempi jälki. Katsotaan, jos tälle syksylle vielä ehditään ajamaan.

Treeniä, treeniä, treeniä

Viime aikoina meikäläisen arki on pyörinyt lähinnä kahden asian ympärillä: vauvan hoitamisen ja koiran treenaamisen. Päivisin vauvaa, iltaisin koiraa. Näiden yhteen sovittamisessa on ollut omat haasteensa, sillä Oulalla on "äitiriippuvuus"-kausi menossa (kiihdytyskonttaamisen ja spiderman-kiipeämiskauden lisäksi). Kun lähden Nemon kanssa treenaamaan, kotona alkaa huuto. Koita siinä nyt rentoutuneesti viettää muutama tunti silloin tällöin muualla.


Silläkin uhalla, että kotona alkaa jossain välissä poissaoloni aikana taukoamaton huutomyrsky, olen viettänyt 2-3 iltaa viikossa koiratreeneissä. Treenejä on lisääkin luvassa: jälkitreenejä, hyppykurssia, Sadun tottiksia, kennelkerhon hallivuoroa ja Jankk:n treenivuoroa.


Sullon lähes pakkomielteisesti (ja erittäin huonoa omatuntoa kokien) kalenteriin kaikki mahdolliset koulutukset ja treenivuorot. Toki on mukavaa saada välillä omaa aikaa, mutta jotenkin koen ahdistusta, jos päästän yhdenkään mahdollisen koulutusmahdollisuuden tai kurssin lipsahtamaan ohi. Syy tähän on varmaankin se, että minulla on valtava hinku päästä taas kisamaan. Tokoa, rally-tokoa, pk-puolta. Ihan sama, kunhan pääsisi johonkin kisaamaan. Viime tokokisasta on aikaa reilu vuosi ja välissä on ollut pitkä aika treenaamattomuutta ja toisaalta epätoivoista tokon voittajaluokan liikkeiden kasaan rääpimistä ja tottiskaavion loputtomalta tuntuvaa hinkkaamista.


Nyt on vain tullut sellainen fiilis, että kaikki epäkuosissa olevat liikkeet laitetaan nyt kasaan ja BH-kokeen kaaviota hinkataan tasan niin kauan, että sujuu. BH-koe läpäistään lopultakin. Tämä syksy on se ponnistuslauta, jolla ponnistetaan kisakevääseen, korkataan voittajaluokka ja aletaan todella miettiä osallistumista jälkikisoihin. Tavoitteita ei saavuteta ilman treeniä ja parasta treeniä saa, kun treenaa muiden joukossa. Kun joku suunnittelee treenin puolesta ja katsoo virheet, korjaa ja ehdottaa.


Suurin kanto kaskessa ei varmaan olekaan ohjaajan motivaatio. Sen sijaan kysymys kuuluu: Miten saadaan Nemo haluamaan samaa kuin emäntänsä? Nemon kanssa treenatessa iskee välillä melkoisia ahdistuskohtauksia nimenomaan liikkeissä, joihin tarvittaisiin potkua ja sähäkkyyttä, kuten luoksetulossa. Hetsattuna hyvässä vireessä tekee kuin unelma, ilman hetsausta "normivireessä" lähinnä lönkyttää. Välillä tuntuu, että koirassa nyt vain ei ole sitä potkua, jota tarvittaisiin. Tietysti on hyvä katsoa myös peiliin: Mitä olen itse Nemolle opettanut? Onko luoksetulon vireeseen kiinnitetty jatkuvasti tarpeeksi huomiota? Suurin osa koulutusmokista ovat todennäköisesti omaa käsialaani.


Näillä tavoitteilla tämä syksy vaatiikin aivan erityisiä ponnistuksia, jotta keväällä päästäisiin korkkaamaan jonkinnäköistä kisaa. Avain onnistumiseen lienee kuitenkin se, että treenataan ilolla ja koiran ehdoilla. Liika puurtaminen murentaa Nemon motivaation. Nemo pitää huijata treenaamaan hyvin. Ongelmakohtia pitää treenata rauhassa, mutta tehokkaasti ja eteenpäin pyrkien. Haastetta pitää heittää soppaan lisää, liikkeitä rohkeasti yhteen. Mitään kympin suoritusta joka liikkeestä ei lähdetä edes tavoittelemaan.


Tavoitteena on puhkaista lopultakin reikä tähän jäätyneeseen treenitilanteeseen, jossa mikään ei etene mihinkään. Varsinkin tällainen tilanne on pk-jäljellä. Jälkiä on poljettu pentuiästä lähtien kilometritolkulla, tottistreenejä läpytelty satoja, esteitä tahkottu loputtomiin, ja se mitä olen saavuttanut on vain suuri epävarmuus siitä, tuleeko tästä koirasta ikinä mitään. Tuhlaanko vain aikaani?
Tokossa tilanne on sentään valoisampi, koska tiedän että kisaamaan päästään, kunhan vain pari liikettä vielä tehdään varmemmaksi. Kaunista meno ei välttämättä ole, mutta tulos se 0-tuloskin on. Tyhjää parempi :). Sittenpähän ollaan taas kisaputkessa, askel edempänä kuin nyt. Ohjaajan pitää nyt vain pitää pää kylmänä, asettaa ne tavoitteet ja pitää niistä kiinni.

Jäljet ja Sadun tottikset

Meidän jälkipäivä on parina viime viikkona ollut keskiviikko. En ole jaksanut Suvariin asti lähteä jälkeä tekemään, ja sainkin treenit sovittua kätevästi Vähikkälään. Viime viikolla poljettiin jälkiä Marin kanssa, tällä viikolla Ella-kasvattajan.

Marin kanssa tehtiin hetsattua esineruutua ja jälki oli n. 300 m, kolme kulmaa ja kuusi keppiä. Esineruutu kohtuullinen, sain nostamaan kaksi esinettä. Jälki meni plörinäksi. Nempalla oli liian nälkä, mistä johtuen kaahotti jäljen menemään ihan hölmönä, kepeistä nosti 3 ja minä yhden. Kulmissa oikaisi.

Ellan kanssa tehtiin esineruutu "näyttönä" eli ihana ja taitava narttukoira ensin etsimään. Nemo ulvoi ja ulisi kuin mikäkin susi ruudun reunalla - en tosin tiennyt ulvooko nartun vai esineiden vuoksi. Vastaus: esineiden. Paras esineruutu ikinä. Haki esineen hyvin takaa jyrkästä ylämäestä ja vielä toisen edestä. Teki hyvin töitä häntä tötteröllä.

Jälkikin oli ihan mukava, tosin kulmissa sekoili jälleen. Pitäisi treenata kulmia enemmän vaikka nurmella. Yhden kepin merkkasi, mutta ei nostanut. Koppasin kepin matkaan itse, muut toi käteen eli 6/6.

Häntä tötteröllä painettiin tänään myös Sadun tottiksessa. Aloitettiin henkilöryhmällä, siitä intoluoksetulo ja sitten pitkä 50 askeleen suora edes takaisin. Täyskäännökseen lisää treeniä emännälle ja koiralle. Vauhdinvaihtelut otettiin uusiksi, kun kontakti tippuili. Lopulta ihan hyvä.

Tokalla kiekalla tuomarille meno, sen jälkeen kaikki noudot putkeen ja palkka A:lta. Tuomarille menoon pitää treenata "mukana"-juttu nyt kuntoon. Nemolla ei ole käsitykstä paikan pidosta näissä tilanteissa, lähtee helposti liitämään. Vinkkinä jatkoon tuomarille tuloon, että koiran voi jättää himppasen vinoon, jos meinaa muita koiria tuojotella. Nemo nyt ei onneksi ketään syö, mutta voi syöksähtää kuitenkin.

Noudoissa ensin jatkoheitto (kapula tuli taas juosten takaisin, jes), sitten hyppynouto ja siitä n. 20 metrin siirtymä A:lle eli "mukana"-treeni. Hieno nouto myös A:lta. Liiat käskyt "hyppy" ja "kiipee" takaisintuloissa voi kuulemma jo unohtaa. Varmasti tekee.

Nemppa näytti myös sitä perimmäistä, hieman piilossa ollutta luonnettaan leikkiessä. Satu nappasi Nemon leikkimään ja kiskoi lelua Nemo oman jalkansa takana. Nemo ajatteli "voi prkl, tuolle en häviä" ja kiskoi ihan tuhannen takaa. Toisaalta sitten, kun lopeteltiin ja Nemo meni Sadulle lelua lällyttämään ja Satu meinasi ottaa kiinni, nosti jo ylähuulia - mun lelua et vie!

Tuossa koirassa on tuollaista jännää pientä pirulaismaista luonnetta, joka pitää kaivaa ja vaatia esiin. Mun pitää ohajaajana opetella tiukempaa otetta tekemiseen, vaatimista. Yllättävää kyllä, mitä enemmän vaadin, mitä tiukemmin annan pakotteen tai tartun leluun, sen paremmin Nemo tekee.

Alan pikku hiljaa oppia käsittelemään tuota karvakasaa ja ymmärtämään Nemon perimmäistä luonnetta. Pitää oppia käyttämään niitä metodeja ja tehdä sellaisia harjoituksia, joilla Nemon pieni "demonipuoli" pääsee esille. Perhetilanteen muutos on ollut avain myös muutokseen koirassa: ei juuri mitään huomiota kotona muutoin kuin treenatessa. Nyt Nemo tekee mitä vain huomion ja leikin eteen! Näin sen olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tottista ja Tervakosken KV 2014

Sadun tottiksessa paukutettiin menemään seuruuta ja noutoja. Nempan fiilis treenaamiseen on kyllä jo tosi hieno - vetää autosta kentälle. Nemolla oli eilisissä treeneissä kunnon porsastelupäivä, sillä varasteli lelua jo ihan kainalosta! Alkuun seuruupätkä 50 askelta ja täyskäännös (tässä tapauksessa Nemon palkkaus, kun varasti itse lelun), sitten vielä ne 30 askelta vauhdin vaihtoineen. Tehtiin myös täyskäännöstreeniä lelulla eli Nemo kiepauttaa itsensä ympäri. Tässä Nemppa napsi jo sormetkin suuhun ja veri lensi. Porsas! Tällaista draivia olen sille seuraamiseen hakenut eli nyt ei auta valittaa, jos välillä sormiin sattuu :).


Toisella kiekalla aloitus jatkoheitolla, siitä seuruuseen ja henkilöryhmään. Hyvä kontakti seuruussa, henkilöryhmää piti vähän mulkoilla. Muuten hienoa kiemurtelua. Sen jälkeen hyppynouto n. 60 senttisellä esteellä. Ekan heiton kiersi takaisin, sitten tosi hyvä edestakainen nouto. Tämän jälkeen vielä A:ta ja hieno nouto 650g kapulalla.


Ilta vierähtikin sitten mukavasti Nemon tukkaa auki repiessä. Aamulla raahasin koiran ja häkin Tervakosken pallokentälle alle kilometrin päähän etuovelta. Bortsuja oli ilmoitettu 26, mutta mun silmään koiria pyöri kehässä vähemmän.


Avoimissa uroksia oli viisi. Muuten meni hienosti, mutta juoksutuksissa taas pari pyrähdystä. Nemo sai EH:n ja seuraavanlaisen arvostelun:


"Good size. Good proportion. Too fat. Very good coat. Head has good propotion. Nice face. Well set neck. Good topline. Good front. In movement narrow behind, movements are not good, too fat. Movement dont´t settle down." Tuomarina Gabor Hargitai Unkarista.


Arvio on yhdistelmä parista viime näyttelyarvostelusta: huono takaliike ja liian lihava. No, näyttelyt ovat onneksi tuomarilaji eikä tuomarin kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Oli kuitenkin ihan kiva käydä näyttelyssä taas pitkästä aikaa. Ei kyllä tullut hirveää himoa mennä kohta taas uudestaan, ehkä vuoden päästä sitten taas.

Ikuiset bh-kurssilaiset

Kolmas kerta bh-kurssilla toden sanoo. Nyt sinne mennään, nimittäin BH-kokeeseen. Koekin on jo varattu lokakuulle eli nyt vaan treenataan ahkerasti. Tällaiselle superjännittäjälle koe on siinä mielessä armollinen, että järjestetään kerhon kentällä ja tuomari on kuulemma lepsu. Kaupunkiosuus Rengon keskustassa eli Middle of nowhere.

Tiistaina startattiin kurssi seuruutreeneillä ja paikkamakuilla. Tänään jatkettiin jäävillä, seuruulla ja henkilöryhmällä. Treeneissä koitan pitää yllä hyvää virettä, siispä palkkaus lelulla ja seuruissa lelu kainalossa.

Paikkamakuu 6,5 minuuttia oli hyvä. Jäävät ok, luoksetuloon lisää vauhtia. Kokeiltiin saalispalkkaa eli koira hihnassa apparilla ja ohjaaja kiertää puolikaarta lelu maata viistäen. Käsky maahan ja siitä palkkaus leluun. Toimi hyvin. Muutenkin Nemppa oli intona leikkiin. Treeneissä hankalin osuus on lelun irrottaminen ja treenien jatkaminen :).

Toisella kiekalla täyskäännöstä ja henkilöryhmää. Täyskäännnös niin, että Nemo kiepauttaa itsensä ympäri. Tämä laitetaan treenaukseen. Sivu-sanan ja vartaloavut häivytetään ja tilalle pelkkä "ssss" merkkinä käännöksestä.

Henkilöryhmä ok, pari kontaktinmenetystä, muuten meni hyvin.

Korrien koulutus vol. 3

Monnissa Paukunharjun majalla treffattiin lauantaina laaja kirjo Maccabee-kasvatteja ja heidän omistajiaan. Ellan järkkäämä Korrien koulutus oli kiva monin tavoin: pääsi näkemään tuttujen ja uusien koirien treenejä sekä sai paljon uusia hyviä vinkkejä treenaamiseen.


Ennen koulutusta koitin miettiä valmiiksi, mihin juttuihin tarvittaisiin apuja. Tilanne oli siinä mielessä ongelmallinen, että viime koulutuksen jälkeen (syksy 2013) ei olla paljon ehditty treenaamaan voi-juttuja, eikä siis edistyttykään kovin kummoisesti.


Päätin ottaa samoja vanhoja ongelmaliikkeitä: seuraamista, luoksetuloa, tunnaria, metallinoutoa sekä ruutua. Näistä etenkin seuraamiseen toivoin jonkinlaisia "virkistysjuttuja" eli miten seuruuseen saisi parempaa kontaktia vaihtelevammilla treeneillä.


Ryhmä jaettiin puoliksi ja ohjaajat vaihtoivat kouluttajaa puolivälin jälkeen. Me aloitettiin Pekan opissa.


Nemolle tein ensin jatkoheiton, josta ideana oli lähteä seuraamaan. Eka heitto meni ihan pieleen, kun kentälle porhalsi koira toiselta puolelta. Toisella heitolla parempi suoritus. Palkkasana kuitenkin vähän myöhemmin, kun kapula jo suussa. Seurautin ilman hihnaa ja korjaussanana "äp". Pekan mukaan Nemo vastaa "äp"-sanaan hyvin. Seuraamista pitäisi tehdä enemmän ilman hihnaa, jotta saisin paremman henkisen otteen koiraan. Varsinkin vapaana seuruussa olen tosi epävarma ja hermoilen, koska Nemo jätättää niin helposti, mistä alan himmaamaan ja vetämään koiraa mukana.


Tehtiin seuraamiseen häiriötreenejä. Pekka tuli rapsuttelemaan Nemoa ja kehuin, kun piti kontaktin. Sitten härnättiin omalla lelulla. Viimeisessä vaiheessa seurautin Nemoa häiriölelun ohi. Vaikeita häiriöitä, mutta Nemo tsemppasi hyvin. Pekka kehotti käyttämään lelupalkkaa näissäkin (yleensä nakki), koska se on mitä Nemo odottaa. Häiriötreenejä pitää tehdä enemmän!


Sitten tehtiin luoksetuloa kierron kanssa. Seurautus taaksepäin, täyskäännös, liikkeestä maahanmeno, ohjaaja menee tuolin yms. eteen, kutsu ja kun koira tulee lähetetäänkin kiertämään palkaksi. Menolla ongelmana on nopeus ja vire luoksetulossa, joten kiertoa pitää treenata paljon ennen kuin palkkautuu siitä. Suora lelun näyttö toiminut nyt paremmin.


Riitan puolella aloitettiin tunnarilla. Tässä ollut pari kk taukoa, ja tein liikkeen edellisenä päivänä viimeksi. Saatiin joka kerralla oikein hyvä haistelu ja oman tuonti. Aloitettiin oman piilotuksella, viimeisessa kapulat parissa rivissä päällekkäin. Hyvin meni. Nyt enemmän kisamaisempia treenejä.


Kaukkareissa katsottiin ylös-taa - vaihtoa. Tässä etenkin takajalkojen liikkumista. Riitan mielestä pieni liike on enemmän painonsiirtoa ja ihan ok. Uutena aletaan treenata luopumista. Nemo jätetään seisomaan, nami naaman eteen ja kun antaa olla (ei koita tulla eteenpäin), palkkasana ja nami suuhun. Namia viedään pikku hiljaa lähemmäs kuonoa. Ideana, että tällä Nemo ei ole tulossa eteenpäin vaikka nami olisikin mulla. Tällä saataisiin etäisyyttä. Kaukoihin voisi käyttää myös takapalkkaa ja namikuppeja molemmilla sivuilla.


Metallinoudossa tein jatkoheiton malliksi, miten noutaa. Nemo meni kapulalle hyvin, mutta kantoi sen hitaasti takaisin. Ei tykkää metallista suussa. Tähän saatiin vinkiksi noutoleikki. Leikitään lelulla, metallikapula lentää, otetaan lelu ja huomio kapulaan, kun nostaa kunnolla palkkaus heti leluun. Tätä voisi ensin tehdä puukapulalla, sitten metskulla jossa vähän teippiä ja myöhemmin puhtaalla metallilla. Metalliin myös vauhtinoudot ja kiertoleikit hyviä.


Tiinalta sain vielä vinkin opettaa kapulan kanto reunasta, jolloin olisi tukevammin suussa. Jos ottaa keskeltä kehutaan vaimeammin, jos ottaa seunasta megapalkkaus.


Ruutuun mennessä Nemo alkoi olla jo kuumuuden vuoksi aika väsynyt. Juoksi ruutuun aika veltosti ja vinoon. Ruutu oli tyhjä, ja jostain syystä haki paikan vasemmasta reunasta. Lähempää saatiin ihan hyvä paikanhakuja. Tarjosi itse sitten ilman käskyäkin ruutuun menoa. Tähän vinkiksi lisää tyhjään ruutuun menoja läheltä eli harjoitellaan oikean paikan hakua.


Muita koulutuspoimintoja:


- Ketjuttaminen kisamaisessa treenissä: tehdään tylsästä/vaikeasta liikkeestä kiva palkkaamalla siitä muutaman liikkeen jälkeen esim. seuraaminen, luoksetulot, nouto ja ruutu / kaukot -> vikasta megapalkka. Koira oppii odottamaan palkkaa liikkeestä.


- Koiralle kuuntelutreenejä esim. heitetään noutokapula ja lähetetään ruutuun, merkiltä lähettäminen toiselle merkille ennen ruutua.


- Liikkeestä pysäytykset kierrolla. Kierron jälkeen pysäytys, minkä jälkeen lähetetään kiertämään toista kautta uudestaa.


- Pk: henkilöryhmä loppuhuipennus, koira odottaa palkkaa ryhmästä.


Koulutuksen jälkeen vielä vähän kahviteltiin ja Nemo pääsi moikkaamaan Siiri-siskoaan. Kiva oli nähdä koiruuksia ja turista omistajien kanssa! Nyt pitäisi vaan muistaa treenata näitä uusia juttuja!

Aplodien arvoista

Helteinen heinäkuu on varmistanut, ettei ainakaan olla hirveästi päästy treenaamaan. Nemon elämä on ollut viime viikoila äärimmäisen tylsää. Vain pikkulenkit aamulla ja päivällä, illalla auringon jo laskettua sitten vähän pidempi lenkki. Järjettömän kuumia päiviä on piisannut eikä tuolla Nemon turkilla (kuten ei oikein millään turkilla) kannata lähteä auringon porotukseen. Sisällä makoilee milloin missäkin. Välillä tulee tarkistamaan lauman jäsenten määrän. Nemo on jo todennut, ettei olohuoneeseen kannata jäädä tai muuten on pian pikku käsi nykimässä perskarvoja. Oulan ja Nemon suhde on oikein sopuisa, Nemo välttelee Oulaa ja kunnioittaa vauvan leikkialuetta.


Jälkitreenit ovat olleet täysin tauolla koko heinäkuun ajan. Muutamat pallokenttätokot on käyty vetämässä 22-23 aikaan. Näissä olen rohkeammin lähtenyt yhdistämään voittajan liikkeitä. Samalla sabluunalla ollaan maalailtu eli jatkoheiton perään suoraan seuruuta, siitä ruutuun ja luoksetulo. Pääosin ollaan saatu erittäin hyvällä vireellä treenejä. Viimeisimmässä treenissä luoksetulo tökki, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan vain yhdellä pysäytyksellä.


Tänään käytiin pitkästä aikaa Sadun tottiksessa. Sadun kanssa pähkäiltiin vähän Nemon tämän hetkistä tilannetta sekä kotona että kentällä. Se ettei huomiota liikene enää kotona on vaikuttanut treeneihin erittäin myönteisesti. Nemo on edistynyt hurjasti ja tehnyt kentillä ennennäkemättömiä suorituksia.


Sen sijaan eräs ongelma on säilynyt: ohjaajan suhtautuminen koiraan. Olen liimannut päähäni tietynlaisia mielikuvia Nemosta, jotka hallitsevat suhtautumistani koiraan ja sen treenaamiseen. Olen iskostanut päähäni noin neljän vuoden ajan, että Nemon kanssa on mahdoton saada pitkää ja hyvää suoritusta esim. seuraamisessa, kun sen motivaatio ei kestä. Pidän Nemoa herkkänä koirana, joka lopettaa tekemisen, jos sille sanoo kovemmin virheestä.


No, juuri tämänlaista tekemistä Nemo onkin pääosin elinvuosiensa aikana mulle esittänyt, mutta nyt kaikki päähän liimautuneet negatiiviset ajatukset revittiin irti. Nemo osaa, tekee ja pystyy, kun siltä VAATII. Olen ollut Nemon kanssa vähän liian löysä, antanut sen itse päättää mitä tehdään ja miten. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa tuntuu kuin joutuisin suorastaan ostamaan Nemolta palveluja.


Tämään mulla oli kuitenkin treenikiekoilla vieressä ihan toisenlainen koira. Tehtiin nimittäin Nemon pisimmät seuruukuviot perättäisillä kiekoilla, ja kumpikin näistä meni oikein hyvin. Lähtökohtana treeniin se, ettei Nemolle anneta liinaa ja löysää, jos kontakti tippuu, pikku nipsaus kaulapantaan ja kehu. Tätähän on haettu ja ties miten pitkään, mutta mä olen ihminen joka uskoo vasta kun itse näkee.


Ensimmäisellä kiekalla pitkä pätkä seuruuta käännöksillä, täyskäännöksillä, vauhdinvaihteluilla ja edellämainitut vielä juoksussa ja hitaassa käynnissä sekä stopeilla. "Pakotteita" eli kevyitä nippaisuja liinasta joutui käyttämään jonkin verran, mutta hienosti teki loppuun asti. Toisella kiekalla samanmoinen massiivinen seuruu, siitä suoraan A-esteen ylitykseen, lelun luovutuksesta suoraan seuraamiseen, josta jäävät (istumaan ja maahan) ja siitä luoksetulo. Palkka siis vasta luoksetulossa äärimmäisen monen mutkan takana. Tämäkin onnistui! Sadun mukaan oli niin mainio suoritus, että pyysi muilta treenaajilta meille aplodit! Hyvä Nemo! :)


Nyt pitää alkaa ajatella treenausta ihan eri tavalla. Treeneissä vaaditaan ja palkataan etenkin seuruussa, edelleen luodaan hyvää treenivirettä ja mielentilaa. Mun itse pitää luopua turhasta paapomisesta ja panikoimisesta Nemon kanssa. Olen ollut vähän epävarma, mihin Nemo oikeasti pystyy etenkin seuruussa, joten siksi olen ollut myös kentällä treenatessa jonkin verran epävarma. Tämähän ei voi olla heijastumatta koiraan.


Nemo on myös tosi herkkä mun mielentiloille. Viime aikoina olen ollut ehkä turhan kärttyinen usein Nemppaa kohtaan etenkin ryhmälenkeillä, kun meinaa vetää. Nemo ottaa kaiken negatiivisen itseensä, olipa se sitten kohdistettu häneen tai ei. Sadun mielestä meidän suhteessa on tällä hetkellä vähän kitkaa, ja tähän pitää panostaa. Lisää siis laatuaikaa vain Nemon kanssa!


Jännää, kun asioiden tajuaminen itse on niin vaikeaa. Mutta nyt on olo, että taas ollaan päästy iso askel eteenpäin ja lähemmäs sitä tavoitetta ehjän pk-kaavion suorittamisesta. Tänään sain hyvää osviittaa, että tämäkään "mörkö" ei ole mahdoton, joten lisää treeniä vaan ja kohti BH-koetta! :)

Vauhtia ja virettä

Sadun tottiksessa käytiin treenailemassa vauhtia ja virettä. Kaksi kiekkaa teimme jälleen. Ensimmäisellä kiekalla aloitettiin tutulla sabluunalla: jatkoheitto ja siitä seuraamiseen. Pikku seuruupätkän jälkeen henkilöryhmään. Alussa kontakti hyvä, mutta henkilöryhmään tullessa tippui. Otimme pari uutta kiekkaa ja näissä parempi tekemisen meininki. Pitää muistaa vaatia ja kehua, kun seuraa hienosti. Lelu vielä intoa tuomassa kainalossa. Henkilöryhmää ei olla treenattu käytännössä ollenkaan, mutta tähänkin vaan treenillä mielleyhtymä, että on superkivaa.


Toisella kierroksella otettiin sama idea eli ensin virettä nostava liike, joka yhdistetään ns. tylsempään. Nyt ensin A:n ylitys, josta luoksetulo. Nemo innostui lelusta niin paljon, ettei ekalla kerralla muistanut A.ta ylittää. Tokalla kokeilulla sitten nappisuoritus. Siitä Nemo kiinni pannasta ja juoksin kentän päätyyn, käsky jo juostessa, jonka jälkeen käännös ja palkka. Oli nopein luoksetulo ikinä!! :) Luoksetulosta vielä lelun varastus ja siitä taas seuraamiseen.


Seuruuta on joka välissä, koska se on se juttu, mihin nyt koitetaan löytää lääke eli parantaa mielentilaa ja tehdä seuraamisesta kivaa ja kannattavaa. Kiva on kyllä treenata nyt, kun Nemolla on intoa kuin pienessä kylässä. Taas kun muistelee niitä lähtökohtia viime syksynä, jolloin Nemo "seuraa" sanan jälkeen lähinnä katseli taivaan lintuja. Jälkiviisas on hyvä olla, mutta tällaista treeniä olisi pitänyt tehdä enemmän ihan pennusta lähtien järjestelmällisesti. No, näillä mennään eteenpäin mitä meillä nyt on.

Pallokenttätokoa

Muutamina iltoina ollaan käyty tokoilemassa lähikentällä. Sami vispaa Oulaa vaunuissa ja me treenataan Nemon kanssa. Näissäkin treeneissä vire on pääsääntöisesti ollut tosi hyvä, Nemo näyttää ihan eri koiralta.


Tänään aloitin taas jatkoheittonoudolla. Tämä on jotenkin hauska, kun Nemo palauttaa kapulaa niin tohkeissaan, vaikka palkkana on "kiitos" ja seuraamista. Palautusnopeus on nyt ihan hirmuisen hyvä! Pari pätkää seuruuta, joista toinen pidempi käännöksillä ja vauhdinvaihteluilla.


Seuruusta palkan varastus ja lähetys ruutuun. Tämäkin oikein hyvä. Ekalla heitin lelun ruutuun, tokalla kerralla kisamaisesti sivulle ja palkkaus sivulta. Tässäkin tulovauhti tosi hyvä. Toisella kerralla ruutuun lähetyksessä oli hyvä häiriö, kun ruudun takana käveli mies virvelinsä kanssa.


Loppuun vielä metalli jatkoheitolla. Tässä ajattelin vapauttaa nopeasti, jos tuo hyvällä vauhdilla. Vapauttikin, mutta sitten kääntyi hakemaan kapulan ja toi luokse. Metalliinkin vaan paljon vauhtinoutoja. Nemo ahdistuu kaiken maailman  läheltä tuonneista ja pitotreeneistä metallilla. Voisi koittaa ottaa luovutuksen eteen lelu ensin edessä esillä ja vapauttaa siitä.


Sami päätti tukea meitä treenauksissa ostamalla Nemolle tänään viisi uutta raatolelua. Näihin Nemo oli hulluna jo pentuna, mutta olen löytänyt oikean tavan käyttää vinkukarvaisia leluja vasta nyt - ja hyvin näyttää purevan! Nemo jaksaisi leikkiä vaikka miten pitkään, mitä aiemmin ei tehnyt. Jätte bra! :)

Alkukesän puuhailut

Alkukesä oli meille aika kiireinen. Muutimme Tervakoskelle ja totuttelimme viikon verran uuteen kämppään ennen kuin lähdimme viikoksi reissuun Kolille. Treenit ovat alkukesän aikana jääneet ihan minimiin. Aikaa menee hurjasti 5kk möyryninja Oulan hoitoon, jolloin Nemon kanssa ei ole tullut lähdettyä juuri treenaamaan.


Kesäkuun vaihteessa kävimme Vapun hyppykurssilla. Kurssilta hain ideoita Nemon hyppytekniikan rakentamiseen, mutta palaute olikin sitten lähinnä lannistavaa: 3-4kg liian painava koira, jolla on huonot kulmaukset ja liian pitkä selkä. Vappu kehotti välttämään kaikenlaista Nemon hyppyyttämistä ja hankkimaan paremman koiran, jos meinaa hyppylajeja treenata. Ei ihan sitä palautetta, jota metrisen treenaamisen kaipasin...


Ollaan käyty Sadun tottiksissa, joissa ollaan saatu hurjan hyviä suorituksia. Nemolle alettiin rakentamaan intoa seuruuseen viime syksynä, ja nyt ollaan jo päästy seuruussa kivasti eteenpäin. Edelleenkään vire ei kestä kovin pitkiä pätkiä, mutta lyhyitä pätkiä ollaan saatu ihan maksimivireessä.


Nemppa on innostunut treenaamisesta ihan eri tavalla nyt, kun ei kotona saa huomiota entiseen tapaan. Satun treenikerralla 4.7. tehtiin seuruuta liikeyhdistelminä. Alkuun jatkettu noutoheitto, suoraan vapautus noutoon (pannasta kiinni) ja paluussa "kiitos"-sanan jälkeen suoraan seuraamiseen. Tällä kerralla kesti samalla treenivuorolla myös toisen pidemmän pätkän, jossa Satu teki painetta kävelemällä meidän toisella puolella. Tokalla treenivuorolla tehtiin pitkästä aikaa eteenmeno ja A lelun noudolla, molemmat hyviä lelupalkkauksella.


Viime tiistaina 10.7. tehtiin seuruu taas jatkoheiton perään ja tehtiin muutamia lyhyempiä pätkiä. Nemppa on niin innoissaan leikkimisestä, että lelua on tosi vaikea vaparastaa. Irroituksissa on nyt käytetty seuraavia:"Irti"-käsky (lelu löysällä), lelun kääriminen kainaloon, siirtyminen koiran sivulle ja siitä seuraamiseen. Leikin yhteydessä (lelu löysällä) pikku nippaisu peppukarvoista, että irrottaa. Sormien tunkeminen leukojen väliin ja siitä varastus.


Tällä kerralla kokeiltiin toisella vuorolla myös sellaista, että A-esteen noudosta lelulla lähdettiin heti seuraamiseen. Ei toiminut ihan moitteettomasti, koska vire oli vähän huonompi (Nemolla oli ilmeisesti taas liian nälkä). Ideana on siis tehdä liikeyhdistelmiä (virettä nostava liike ensin) mistä suoraan seuruuseen. Edelleen tärkeää vaihtelu: palkka tottis-sanasta, sivulletulosta, askeleen seuruusta, pidemmästä seuruusta - koskaan Nemo ei tiedä, mitä tulee. Hoetaan vielä "hyvä"-sanaa vähän joka väliin, etenkin käännösten jälkeen, että saadaan pidettyä vire ylhäällä ja sitten palkka ja megaleikit.


Eilen käytiin jälkitreeneissä. Esineruudussa kapea ja syvä ruutu, jossa 1 lelu keskellä ja 1 takana. Ideana nopeat noudot ja irtoamiset. Tehtiin syklinä eli edellisen jälkeen heti uusi koira, tätä kaksi kiekkaa. Nemolle hetsaukset molempiin. Molemmilla kerroilla lähti innokkaasti etsimään, mutta ekalla kerralla jäi jostain syystä pyörimään oikeaan reunaan. Toi lelun kuitenkin. Esineruutua pitäisi treenata paljon enemmän. Meni aiemmin paremmin. Nyt tuntuu, että on latautunut jälkeen  ja melkein pettyy, kun mennään ruutuun.


Jälki oli hyvä. Lyhyt ja helppo, kun kaksi viimeisintä jälkeä on menneet ihan pieleen. Viime jäljellä alkoi hirveä rankkasade ja jäljellä pomppi peura. Sitä edellisessä oikaisi puoli jälkeä vikalle kepille. Nyt hyvää ajoa, kepit 7/8. Yksi keppi jäi ilmeisesti oikaistun kulman jälkeen, kun ei ajanut jälkeä ihan päältä.


Kesällä ja syksyllä jatketaan jälkitreenejä ja Sadun tottistreenejä. Syksylle saattaa tulla myös BH-kurssi, jonne osallistuttaisiin mielellään. Onneksi on ohjattuja treenejä, niin tulee lähdettyä treenailemaan :).

Janaa

Torstaina pyörähdettiin jälleen jälkitreeneissä. Päätin Nemon kanssa treenailla tällä kertaa pelkkää janaa, ja Kimmo teki meille ystävällisesti jälleen pari lyhykäistä jälkeä. Nemolla oli taas kunnon meno päällä ja kiskoi metsään tosissaan. On tajunnut janalla etenemisen yllättävän fiksusti. Kokeilin eteenpäin lähetystä niin, että pyrähdin rinnalla muutaman askeleen verran. Hyvin nosti jäljen. Ekalta minijäljeltä kepit 2/2 ja toiselta 1/2. Lopussa jostain syystä oikaisi tielle eikä nostanut vikaa keppiä. Tällä jäljellä selvitti kuitenkin kulmat oikein hyvin. Ensi viikolla jatketaan.

Kevään korkkaus

Kevät on jo pitkällä ja olemme aloitelleet jälleen myös pk-treenejä.


Viikko sitten perjantaina käytiin Sadun tottiksessa. Satu ihasteli sitä, miten paljon innokkaampi Nemo on nyt treenaamaan kuin viime keväänä. Edelleen on paljon töitä tehtävänä nimenomaan vireen kanssa. Tehtiin seuraamista, jäävät sekä eteenmeno ja toisella kerralla vähän noutoa jatkoheitolla sekä luoksetulo.


Satu sanoikin, että Nemo on koira, joka ei koskaan tule tekemään täyttä kisasuoritusta täydessä vireessä. Treenin kautta pyritäänkin siis suorituksiin, joissa Nemo käyttää mahdollisimman paljon tehojaan. Maksimipisteet tottiksesta olisivat n. 70-80, mikä olisi meille jo ihan huippusuoritus! Katsotaan, jos joskus sinne asti päästäisiin. Tämän vuoden ainoa pk-tavoite on läpäistä lopultakin se typerä BH-koe.


Tiistaina kävin Eevan ja Riitta-Liisan kanssa Kirstulassa treenaamassa tokoa. Nemolla pelkkää intotreeniä: kontaktinpitoa, luoksetuloa ja ruutua. Lopuksi vielä höntsäystä A-esteen yli (hurjan kiva este!) ja paikallaolot.


Eilen kävimme ajamassa ensimmäisen jäljen. Ohjeena oli n. 400 m, kohtuullinen jana ja 8 keppiä. Eka ja vika keppi merkattu. Jälki oli oikein hyvin muistissa ja janakin sujui kohtuullisesti. Nemo saisi edetä vielä suorempaan, mutta selvästi etsi jälkea innokkaasti. Ajoi jälkeä oikein hyvin ja tarkasti.


Maasto oli märkä, joten hajua oli hyvin. Kepeistä nosti 6/8. Tyytyväinen olen suoritukseen, sillä Nemo teki töitä todella itsenäisesti. Jäljellä oli kaksi ojan ylitystä, jotka Nemo ratkaisi helposti. Itse jouduin kyllä miettimään, että miten näistä mennään yli. Paikoin oli myös sellaista risukkoa, että Nemo sai pomppia tosissaan päästäkseen eteenpäin. Kiitos Kimmolle haastavasta jäljestä! Tästä on hyvä jatkaa.


Tänään jatketaan jälleen Sadun opissa. Sadun tottisten tavoitteena olisi koittaa hioa pk-kaaviota pikku hiljaa kasaan ja katsoa, jos niistä joskus ihan oikea pk-suorituskin muodostuisi. Jäljenajon puolesta olisi ihan kiva mennä kokeisiin, mutta pk-tottis on vielä aivan hajallaan. Katsotaan rauhassa tottista vielä ilman suurempia kisatavoitteita.


Loppukuusta mennään Vappu Alatalon hyppykurssille, joka toivottavasti antaa vinkkejä siihen, miten Nemolle saataisiin hyvä tekniikka metrisen ylittämiseen.

Viimeiset Matin treenit

Eilen oli viimeinen kerta Matin treenejä. Taas huomasin, että mun pitää treeneissä tehdä todella paljon töitä hyvän vireen eteen. Palkkaamiseen muilla keinoilla kuin lelulla ja nakilla pitää kiinnittää erityisesti huomiota.


Aloitettiin paikkaistumisella ja -makuulla. Istuminen nyt niin, että menin piiloon. Häiriötä hallissa ei juuri ollut, Nemo menetti mielenkiintonsa ja meni maihin. Paikkamakuu sitten oikein hyvä. On nyt pysynyt suorassa.


Tehtiin hippaa ja istu-maahan -treenejä (ohjaaja peruuttaa ja palkka lentää taakse sekä koiran peruuttaa) kaikki samaan aikaan. Nemppa on dieetillä, joten on saa vähemmän ruokaa. Intoa oli treenata, kun oli selvästi nälkäinen, ja palkkana pitkästä aikaa nakkeja. Onnistui hyvin muiden ohjaajien kättelyt ja ohittelut koira kontaktissa.


Silti vire meinaa laskea tosi herkästi, ja palkkauksen kanssa piti olla tarkkana. Matti havainnoi, että Nempan vire laskee aika herkästi, jos menee koiraa kohti ja taputtelee kyljistä. Parempi metodi olisi peruuttaa koirasta poispäin ja antaa tilaa. Samalla Nemo saa näin itse päättää esim. hyppääkö vasten. Samoin kehuja pitää käyttää paljon. Sosiaalista palkkausta pitää hyödyntää treeneissä ja koittaa kehittää sitä, jotta saadaan toimiva palkkamuoto myös kisoihin.


Tein myös päätöksen, että Nemo tulee tästä eteenpäin luoksetuloissa ja noudoissa suoraan sivulle. Tehtiin pari hyppynoutoa niin, että ohjasin palautuksen suoraan sivulle. Hyvin Nemppa hogasi homman jujun ja saatiin heti hyviä suorituksia. Itsestäkin tuntui ihan kivalta muuttaa konseptia - vaihtelu virkistää.


Noutoihin treenattiin myös kapulan nostoa kiertäen. Kapula isomman purkin taakse piiloon niin, että Nemo joutui kääntämään kroppansa ennen kapulan nostoa. Tämäkin on ollut mielessä, mutta en ole saanut aikaseksi treenata. Voisi tätäkin alkaa tekemään.


Matti vinkkasi myös, että naksutin voisi olla yksi keino vireen ylläpitoon treeneissä.


Treenattava ei ainakaan lopu kesken :). Jälleen kun näin jälkiviisaana miettii, olisi kannattanut kiinnittää huomiota palkkaukseen jo aiemmin. Lisäksi sivulletulot olisi voinut korjata jo aiemmin suoraan sivulle, kun Nemo sitä jo luontaisestikin jo tarjoaa. Pääasia kuitenkin, että edistytään vaikka sitten etanan vauhtia.

Korrien koulutus osa 2

Uusia ideoita treenaamiseen haettiin taas Riitan opista. Taidettiin viimeksi olla Riitan toko-oppilaina lokakuussa. Nemppa oli ensimmäinen ja neljäs koira, joten saatiin treenipäivä pulkkaan jo ennen puolta päivää. Tehtiin 2x20 min, joiden aikana käytiin läpi meidän tämänhetkisiä ongelmakohtia. Riitta muisti meidät ja kysyi heti, ollaanko treenattu. Sanoin, että vähänlaisesti, mutta nyt aletaan taas treenaamaan.


Aloitin huvikseni tunnarilla. Tehtiin kisamainen kellotaulusetti. Oli kuitenkin Nemolle vielä liian vaikea, liian iso steppi siitä miten ollaan treenattu. Tehtiin sitten oman piilotus agisäkkien sekaan ja sen jälkeen vietiin oma yhdessä kapulakasaan. Nyt sitten ihan hyvä suoritus. Alkuun vielä oman piilotusta, sitten vientiä lähemmäs vääriä - hallissakin. Voisi vaihdella välillä, että tekisi kartioiden alle piilottelua ja oman piilottamista alkuun (nenän avaus).


Nemo pureskelee aika paljon kapulaa edelleen. Tässä vinkkinä, että tuonnissa (kun tuo omaa), vapautus ja lelu tai nami lentää taakse eli tuontivauhti nopea. Sitten oman pitoa kuurina esim. 2 viikkoa aamuin illoin.


Seuruuseen kysyin vinkkejä treenien monipuolistamiseen ja vireeseen yleensä. BH-koetta varten treeni-idea voisi olla tämä: ensin tottista-virittely ja leikki, lelun ottamisen jälkeen mennään yhdessä pieni matka (kuvitteellinen tuomarille meno), siinä muutama sekunti - n. 30s. odotusta ja sitten palkka. Tästä pidennetään matkaa ja kontaktin kestoa pikku hiljaa. Seuraamiseen ja liikkeiden väliin Riitta suositteli sosiaalista palkkaa ja sen arvoa pitääkin alkaa lisäämään palkkausmuotona.


Perusasentoon tuloon sähäkkyyttä saadaan esim. kiertoharkalla. Kierretään joku kohde ja sitten ohjaajan takaa ja taas kierto kohteeseen. Välillä pysäytys sivulle ja ohjaus, että kiertää takaa läheltä. Tähän treeniin Nemo syttyikin tosi kivasti.


Samaa voi käyttää seuraamiseen eli kesken seuruun jokin kierto ja siitä seuraamisen jatko tai perusasennossa hetken odotuksen jälkeen palkka. Seuraaminen pitää nimenomaan pitää yllätyksellisenä leikkinä, jossa koko ajan pitää olla valppaana. Kehääntuloja pitää myös treenata ihan omana treeninään ja saada jo kehään menoon hyvä ilme ja koira virittymään tekemiseen.


Toisella treenikerralla otettiin yksi kehääntulo ja sitten muita voi-liikkeitä. Ruutuun otetaan treenisysteemiksi jännite. Avustaja vie lelun ruutuun ja hoetaan "edessä, edessä". Siitä lähetys. Sitten sama, mutta ennen lähetystä pikku pätkä seuruuta ja siitä lähetys. Myöhemmin yhdistetään eri liikkeitä ja siitä lähetys ruutuun. Ruutuun voi laittaa lelun jo valmiiksi palkaksi, jotta on jännitteenä myös muihin liikkeisiin ja saa sieltä megapalkan.


Tein yhden ruudusta sivulletulonkin nyt kääntyen ruudusta vasemmalle ja siitä kutsu - Nemo teki superhienon sivulletulon. Eikä olla edes treenattu tätä nyt kovinkaan paljon! Jes!


Luoksetulossa vinkiksi vauhtiin saatiin myös hyödyntää kiertotreeniä. Jännitteeksi (takamagneetti) voi käyttää lelua, jolle koira vapautetaan pysäytyksen jälkeen. Myöhemmin lelun voi siirtää takapalkaksi suoraan luoksetuloon. Tällöin siis kahden lelun luoksari, jossa välillä tullaan suoraan lujaa etuleluun, välillä pysäytys ja takapalkka. Vetoketjuleikkiä Riitta suositteli myös.


Ihan kivasti saatiin siis uusia treeni-ideoita. Juuri tällaista leikkimäistä otetta liikkeisiin lähdinkin hakemaan. Riitta sanoi, että hyvin ollaan menty eteenpäin ja Nemo leikkii oikein kivasti. Tottis- ja tokokisoja varten treenattavaa on kyllä hirveästi edelleen. Kiva saada jotain uutta treenipalettiin mukaan, esim. nuo kierrot eri liikkeissä vireen ylläpitäjinä.


Kesällä päästään todennäisesti taas Sadun tottiskurssille, jossa ajattelin konseptiksi "kohti kisakuntoa"-treenejä. Tavoitteena, että loppusyksystä tekeminen olisi jo ihan kohtuullista tottista. Toivottavasti saadaan tänäkin vuonna myös jälkipaikka. Jankk:n voi-evl-kurssille ollaan myös ilmoittauduttu eli treenejä keväälle ja kesälle on ainakin tulossa. Katsotaan, jos saataisiin treenattavaa-listaa lyhennettyä näiden kurssien ja treenikertojen myötä ja kehitystä tapahtumaan.

Yksiulotteinen ohjaaja

Eilisten treenien antina itselleni oli se, että huomasin jälleen kerran olevani aika yksiulotteinen ohjaaja. Nemon kanssa treenaamisen pitäisi olla vaihtelevaa ja yllätyksellistä, mutta en osaa toteuttaa tätä käytännössä.


Treenit aloitettiin taas paikkaistumisella ja -makuulla. Paikkamakuussa otin maahanmenon uudestaan, kun meni eka vinoon. Sitten pysyikin hienosti suorassa.


Tämän jälkeen tehtiin kartioiden kiertoa kahdeksikkona. Tässä ideana pitää vauhti samana, mutta koiran pitäisi itse lisätä vauhtiaan ulkokaarella ja hidastaa sisäkaarella. Itselläni yläkropan käyttö käännöksissä oli tosi vaikeaa, varsinkin ulkokaarella. Tätä pitää treenata.


Tämän jälkeen tehtiin vanhanajan idaria neliönä. Jokaisella sivulla aloituksessa yksi koira. Lädettiin kiertämään rinkiä ja käskettiin sivun puolivälissä koira seisomaan, istumaan ja maahan. Tämän jälkeen vielä käskytettynä muutama sivu. Nemppa teki liikkeet ihan kivasti ja oikein.


Mitä kauemmin kuitenkin tehtiin, sitä enemmän vire laski ja seuruihin lähdöissä jätätti. Olisi varmaan pitänyt palkata paremmin välissä lelulla tai nostaa virettä muuten. Lopussa otti häiriötä koirakosta, joka tuli reippaammin perästä. Itse ei päästy eteenpäin, kun edellä olevalla koirakolla oli vähän ongelmia. Itselle pitäisi saada myös terävämmät 90 asteen kulmat käännöksiin. Nyt ovat vähän pyöreitä.


Tämän jälkeen kartioiden kiertoa kellotaulumaisesti. Ohjaaja ja koira keskellä ja siitä lähetys halutulle kartiolle ja sen kierto. Meillä meni niin, että Nemo lähti aina väärälle eli ei katsonut mun lähetystä yhtään. Vinkkinä tähän koiranpuoleisen jalan siirto eteenpäin ja saman puolen käsi hieman ohjaamaan. Siitä rauhallinen lähetys tai hetsaus "missä merkki" ja "höpö höpö", jos menee pieleen. Sitten vaan uusi lähetys. Ideana opettaa koira etenemään suoraan haluttuun suuntaan esim. ruutua kohti.


Tässä yritin Matin mielestä auttaa Nemoa liikaa ohjaamalla enkä antanut koiran itse ratkaista ongelmaa.


Yleisesti Matti toivoi multa muutenkin iloisempaa tekemistä ja korkeampia äänenpainoja. Treenien pitäisi olla vaihtelevia ja yllättäviä eli seuraaminen leikkinä (hippa yms.). Lisäksi pitäisi palkatessa pakittaa koirasta poispäin eikä mennä koiraa kohti.


Treeniajan päättymisen jälkeen Matti halusi vielä nähdä, peruuttaako Nemo. Peruuttaahan se. Peruutuksista tehtiin sitten kaukkareiden istumista ja maahanmenoa, josta nostoa seisomaan. Näissä siis liike taaksepäin ja paino takajaloilla. Tätä voisi alkaa treenaamaan nyt paljon pihalla. Saadaan jo valmiiksi vähän välimatkaa ja käsimerkit käyttöön, ohessa jatketaan kuitenkin namiharjoittelua läheltä.


Lauantaina luvassa onkin sitten Korrien koulutus, jonne pitää miettiä hyvä treenaamisen kohteita. Vireen nostoon treenissä olisi ainakin ihan hyvä saada vihjeitä.

Treenimuistio Matin treeneistä 23.3.

Eilisen treenit herättivät taas ajatuksia meidän tämänhetkisestä voi-liikkeiden osaamisesta ja asioista, jotka kannattaisi tehdä toisin.


Ennen virallisen treenin alkua tein muutaman pätkän seuruuta lelupalkalla. Ihan hyvävireistä tekemistä, kestää jo aika pitkänkin pätkän. Lopussa sitten taas vire laski, joten sai huomauttaa muiden koirien seuraamisesta (kentällä samaan aikaan n. 4 muutakin koiraa).


Paikkaistuminen oli jälleen hyvä. Paikkamakuussa taas himppa vino asento, muuten ihan hyvä. Sain tosin palautetta siitä, että koirani tuijottaa paineistavasti muita koiria, yleensä vasemmalla olevaa. Voi kuulemma joku kerta vielä joku koira tulla sieltä päälle. Jaah, pitäisiköhän tällekin nyt sitten tehdä jotain?


Sama setti kuin viimekin kerralla: luoksetulo (1 pysäytys), seuraaminen ja ruutu.


Luoksarissa tein maahanmenon. Lähti kohtuullisen ok, mutta maahanmenon jälkeen lönkytti loppumatkan. Meidän pitää tehdä nyt vaan paljon suoria  luoksetuloja vauhtina, pysäytys vain jos vauhti hyvä. Nemo ei saa määrätä itse, millä vauhdilla tulee. Päädyttiin siihen, että tuskin kannattaa opettaa alusta asti uutta sivulletuloa, koska hyvällä vireellä tekee moitteettomasti. Panostus siis vireeseen.


Pysäytyksiin pitää treenata nopeutta. Vinkiksi saatiin heittää lelu eteen, vapauttaa koira ja käskeä se matkalla maahan tai seis. Edelleen kierron yms. kanssa hyvä treenailla, mutta tärkeää että vauhti ja vire on aina korkea.


Seuraaminen meni ihan kohtuullisesti, vaikken viritellyt tai palkannut lelulla. Heti kun vire laskee, alkaa tosin tulemaan enemmän väljyyttä mm. käännöksiin, joissa pitää nyt olla tarkkana. Jatkossa tehdään seuruuta enemmän "lennosta" ilman perusasentoa. Palkka aina hyvästä vireestä.


Ruutu oli taas yhtä säätöä. Nemo lähti taas luoksetulon merkille, josta käskin uudestaan ruutuun - jäi ihan eteen. Käskin uudelleen ja väänsi itsensä taas etunauhalle. Pitkiä lähetysmatkoja pitää treenailla nyt paljon. Ruutua treenataan nyt enimmäkseen bongaamisen ja vauhdin näkökulmasta eli pitkä matka ja lelu ruudun takana. Aina suora ja vauhdikas ruudulle meno. Pysäytys ja paikka Nemolla on aika hyvin hallussa silloin, kun tietää minne menee.


Tein myös kokeeksi koemaisen ruudusta sivulletulon, josta tosi hyvä suoritus (ei olla tehty näin oikeastaan ollenkaan). Tähän myös vauhtia esim. paljastamalla lelu käskyn jälkeen tai kutsu nameille.


Ruutua pitää muistaa käyttää jatkossa palkkana eri liikkeiden jälkeen ja palkata hyvin ruudussa.


Tunnari tehtiin laudalla. Ensimmäinen lähetys oli hyvä, mutta vahingossa kehuin ja luoksetuonnissa. Näin ei saa tehdä, koska koira oppii muuten, että äippä tietää aina oikean kapulan ja alkaa odottamaan myös kehua heti. Siispä toinen otos, jossa otti kapulan ihan silmillä haistelematta muita. Palautetuksessa myös pureskelua.


Tehtiin sitten "jemmatunnari" eli oma piiloon merkkikartion alle ja viereen paljon tyhjiä kartioita. Nemo haisteli tosi hyvin oman tyhjien joukosta ja kuopi sen esiin. Tätä voisi alkaa myös treenailemaan, kun liikkeen osaa noin muuten. Tällä metodilla voidaan treenata myös hallissa. Muiden kartioiden alle voidaan laittaa väärät ja myöhemmin ottaa kartiot päältä pois.


Koutsilta saatiin sellainen kommentti, että Nemo on yllättävän flegmaattinen bortsuksi. Sille pitää rakentaa vauhti ja virettä joka liikkeeseen. Mutta tämähän on jo tiedetty ties miten pitkään, joten ongelmaan pitää vaan treeneissä keskittyä paljon.


Yksi tärkeä pointti, joka vaatii huomiota, on edelleen Nemon hallinta. Edelleen meinaa lähteä muille maille, kun silmä välttää. Varsinkin, jos Nemo ei tee mitään ja toinen tekee jotain kivaa.


Koutsin mukaan tarraan Nemoon vähän paniikinomaisestikin eli en luota koiraan (enkä kyllä luotakaan) ja aika helposti myös nippaisen Nemoa, jos meinaa singota. Vinkiksi tähän sain antaa ensin jonkin varoitusmerkin (polkaisu, murahdus) ennen nippausta. Pitää vahvistaa tuota yhdessä tekemistä ja hallintaa.


Paljon me jo osataan, mutta joka jutussa (ihan perusjutuissakin, kuten perusasennossa ja hallinnassa) on edelleen hionnan paikkoja. Mutta se kai koirankouluttamisen suola onkin, että koskaan ei ole täysin valmista :).

Valaistumisen hetkiä

Joskus on hyvä huomata, miten sokea sitä on omalle treenaamiselleen. Kuvittelee, että liikkeet ovat hyvällä mallilla, ja sitten joku osoittaa miten paljon kaikenlaista hiottavaa onkaan. Iltatreeneissä koin oikeita valaistumisen hetkiä - ja vieläpä aika monia.


Aloitettiin harjoitus paikkaistumisilla ja -makuilla. Istuminen oli tosi hyvä meidän treenimäärillä. Meinasin jäädä lähemmäs ja palkata, mutta vetäjä käski mennä kauemmas. Piti luottaa vaan koiraan, ja ihan hyvin meni. Paikkamakuussa meni heti lonkalle, mutta pysyi samassa asennossa.


Sen jälkeen koirakko kerrallaan luoksetulo ja ruutu. En ole tehnyt kisaluoksaria oikeastaan ollenkaan, kun pysäytykset ja vauhti eivät ole oikein kohdillaan. Meni niin kuin ajattelin - seisominen istumisena, maahanmeno ok, mutta vauhti ihan löntystelyä.


Luoksetuloa pitää tehdä vaan vauhtina ja palkka ainoastaan hyvästä vauhdista, pysäytykset vain jos vauhti ok. Kuulemma käskyihin pitäisi saada eroa eli toinen painokkaammin yms. Luoksetulossa Nemo tuli aika väljästi eteen ja siitä hitaasti vinoon sivulle - mikä mallisuoritus! Tähän ohjeena alkaa tekemään luoksetulot suoraan sivulle.


Sivulletuloja katsottiin ihan erikseenkin. Muuten siirtymät ihan mallikkaita, mutta pitää tehdä nyt selvä linjaus siihen, että tullaan aina suoraan sivulle (ei takaa kiertoa). Olisi ollut helpompi, jos olisi tämänkin opettanut alustalähtien fiksummin.


Ruudussa kisamatka. Ekoilla lähetyksillä Nemo lähti luoksetulon merkeille ja teki "merkin" luoksetulon lähtöpisteelle. Ollaan tehty lähempää, joten Nemo haki ruutumerkkejä lähempää ja meni sinne, missä ollaan tehty viimeksi. Lopulta lelu ruutuun ja nyt onnistunut lähetys. Ruudussa voisi leikkiä lelun kanssa enemmän ja käyttää ruutua myös palkkana esim. seuraamisesta.


Saatiin vinkiksi treenata suoria lähetyksiä ruutuun esim. merkkien kierroilla kellomaisesti. Ensin esim. lähetys klo 12 (ohjaaja kääntyy 90 astetta), sitten  klo 3, 6 ja 9. Sitten esim. joka tuntiin. 180 säteestä siirrytään pienempään säteeseen. Tätä eteenlähetystä pitää treenata esineruutuunkin, joten sinänsä hyvä treeni opettaa, että sinne mennään mihin ohjaaja näyttää. Vartaloapua (esim. koiranpuoleisen jalan tuonti eteenpäin ja oman kropan kääntö) voisi käyttää enemmän.


Sitten tehtiin seuruuta ohjattuna. Eka kerta aikoihin, kun ei aloitettu "tottis"-hetsauksella. Ihan kohtuullista seuraamista, mutta vire saisi olla parempi. Esim. lopussa tehtiin pari askelta ja stoppi- settejä, Nemo istui ehkä vasta neljännellä stopilla.


Ohjeistettiin ajattelemaan seuruuta kivana leikkinä. Tehtiin "hippaa" eli kuljeskellaan vaan ja joka kerta kun koira seuraa hyvin, "jes" ja nami maahan ja ohjaaja menee karkuun. Tätä pitäisi (ja olisi pitänyt) tehdä Nemon kanssa tosi paljon. Nyt aika aika paljon haahuamaan, joten ei ollut ihan superkiinnostunut seuraamaan - tähän pitäisi saada muutos! Itse pitäisi käyttää myös koiranpuoleista jalkaa enemmän liikkeillelähdöissä.


Vetäjä laittoi toisen treenaajan olemaan mun koira eli piti seurauttaa tätä naista. Koirani yllättäen jätätti, mistä vetäjä huomautti Sitten ohjaaja käski naisen seurauttamaan mua, kuten olin äsken tehnyt - jäin jälkeen. Mitä tästä opimme? Käännökset selvemmiksi! Enemmän vartaloapuja ja huomiota käännöksiin, jotta koiran on helpompi ennakoida niitä ja pysyä mukana. Nemo makasi koko tämän ajan, kun mami leikki koiraa, hienosti suorassa paikkamakuuasennossa.
Näillä vinkeillä taas eteenpäin.

Hilluntaa hallissa

Saatiinpa Nempan kanssa vielä muutamalle kerralle hallipaikka Jankk:n sunnuntain myöhäisryhmästä. Tänään kouluttaja oli sairaana, mutta paikalla oli muutama ryhmän treenaaja. Mitään organisoitua treeniä ei tehty vaan vapaata puuhastelua oman koiran kanssa.


Aloitin seuruutreenillä. Alkuun pelkkä "tottis" -palkkaus. Seuraavalla kerralla lyhyt suora. Kolmas startti pidempi pätkä, jossa käännöksiä, nopeudenvaihdoksia ja askelsiirtymiä. Askelsiirtymien kohdalla vire pikkaisen meinasi laskea, mutta taas suoralla nousi heti kehaisun jälkeen. Pitääpäs alkaa tekemään seuraamista nyt taas kuurina kisanomaisesti, mutta palkkauskohtia ja kestoa vaihdellen. Pitää opiskella noita seuruukaavioita voittajan koevideoista Youtubesta, ja käyttää niitä oman treenin inspiraationa.


Tämän jälkeen tein metallinoutoa pari kertaa vauhtipalkalla suorana ja kerran noutona. Metskua ollaan treenailtu pitkällä eteiskäytävällämme ja Nemosta on ollut huisin hauskaa!


Toisella treenisetillä otin alkuun ruutua. Näissä ihan hyviä ja nopeita ruutuunmenoja, paikkakin ihan kohtuullinen (ehkä himppasen edessä). Kerran taisi pööpäillä omiaan, muuten ruudussa meni sinne minne pitikin.


Luoksetulossa pari suoraa luoksaria leluun ja pari "seis"-käskyn jälkeen vapautettuna takapalkkaan. Hyvin oli muistissa "lelu"-vapautussana. Pysähtymisiä pitää treenailla, ekalla kerralla meni maihin. Käsimerkillä (lelu "lentää"), pysähtyi hyvin. Pitää miettiä sitä, otanko käsimerkin vai suullisen käskyn käyttöön jatkossa.


Suora nouto oli ihan kiva. Palautti kapulan suoraan ja piti hyvin. Vapautin edestä, koska on alkanut varastaa sivulletuloa.


Muut treenaajat lähtivät jo puolelta, joten saatiin treenata rauhassa puolisen tuntia tyhjällä kenttäpuoliskolla. Loppuun tein vielä kaukkarijumppaa. Tein seiso-istu ja seiso-maahan -vaihtoja. Kivasti Nemo on hogannut takajalkojen pitoa paikoillaan. Olen tehnyt jumppaa ihan läheltä, namit edessä (ei kädessä) ja ohjannut käskyt suullisella käskyllä ja käsimerkillä. Meni niin kivasti monet vaihdot, että alan taa uskoa siihen, että joskus saadaan tästäkin liike kasaan :).


Hyvin saatiin treenattua liikkeet läpi korkeassa vireessä ja hyvällä tekemisen meiningillä. Paljon on vielä treenailtavaa liikkeissä ennen kuin voidaan alkaa treenata enemmän kokeenomaisesti. Tavoitteena on, että päästäisiin kesän aikana korkkaamaan voittajaluokan kisat. Kun laittaa konkreettisen tavoitteen, on pakko muistaa se viikoittainen treenaaminen!

Treenailuja pitkästä aikaa

Perjantaille oli vapaana paikka Kennelkerhon vuorolla Jankk:n hallissa. Kiva oli treenailla taas pitkästä aikaa. Tehtiin vähän seuraamisia, luoksetuloa takapalkalla ja ruutua. Oli vähän ruosteessa niin ohjaaja kuin koirakin, mutta koitetaan taas terästäytyä treenien suhteen tässä kevään kuluessa.


Tänään kävin kokeilemassa tunnaria pihalla. Hyvin on mennyt oman etsiminen jakeluun ja Nemppa toi hienosti oman monta kertaa väärienkin joukosta. Ongelmana tunnarin treenaamiselle on väärien hajustaminen. Keväälle en ilmoittautunut mihinkään ryhmään, joten on vaikeaa saada vieraanhajuisia kapuloita treeneihin, kun ei ole treeniseuraa. Perjantaina pyysin paria treenaajaa hajustelemaan kapuloita meille tämän päivän treeniä varten.


Pitäisi tehdä taas "treenattavaa" -lista ja alkaa harjoittelemaan viikoittain liikkeitä. Varsinkin kaukkareiden kanssa pitäisi alkaa tehdä taas hommia. Varmaan BH-kokeeseen osallistumista pitäisi miettiä ja alkaa treenailemaan kaavioita. PK-puolelta pitäisi treenata myös hyppyä, mutta ensin pitäisi pudottaa koiralta pari kiloa pois :). Innolla odotan jo kesäkautta ja jälkiryhmän starttaamista. Kiva olisi käydä kevään aikana myös erinäisissä viikonloppukoulutuksissa, mutta saa nähdä, miten saadaan koulutuspäivät sumplittua sitten tuon pikkuäijän suhteen.

Uusi perheenjäsen

Nempan blogi on viettänyt pitkään hiljaiseloa. Syy tähän on se, että saimme tammikuun puolivälissä perheenlisäystä pienen pojan muodossa. Nemon kanssa treenailut ovat jo pidemmän aikaa olleet tauolla. Ensin treenejä haittasi loppuraskauden isohko maha, jonka kanssa en oikein taipunut treenaamaan enää oikein mitään. Sen lisäksi sairastelin jatkuvasti, joten treenejä jäi välistä tästäkin syystä.


Vauvan maailmaantulo oli Nemolle aika haastavaa aikaa, koska jouduin viettämään sairaalassa kymmenen päivää vaikean raskausmyrkytyksen ja keisarileikkauksen vuoksi. Nemppa-rassu joutui olemaan paljon yksikseen, mutta onneksi selvisi näistä päivistä hienosti. Itseäni harmitti kotiinpääsyn jälkeen, etten pystynyt aluksi Nemoa edes lenkittämään sektiohaavan vuoksi.


Nyt onneksi olen jo päässyt lenkkeilemään melkein normaalisti, mutta treenaamista ja riehuntapalkkoja olen vielä vältellyt. Tavoitteena on kuitenkin päästä hallillekin silloin tällöin kevätkauden aikana treenailemaan, jottei pääse osaaminen kummaltakaan täysin ruostumaan. Onneksi Nemo on saanut sitten muulta taholta oikein hyvää lenkityspalvelua ja frisbeen jahtausta monta kertaa viikossa lähikentällä. Kuulemma sivulletulot ovat Nempalla automaatistuneet ja itse asiassa sisälläkin saattaa tulla sivulle, jos vaikkapa toinen pitää vauvaa sylissä paikalla seisten. Jotain edistystä sentään :).


Nemo on ottanut uuden tulokkaan vastaan oikein hyvin. Himppaisen on mustasukkainen vauvalle annetusta huomiosta, mutta muuten käyttäytyy ihan kuten ennenkin. Vauvan itkuun reagoi kipittämällä vauvan vierelle ja jos vain mahdollista, koittaa nuolla ja "lohduttaa" vauvelia. Ihanan rauhallinen Nemo on kuitenkin pikkuisen läheisyydessä, ei hypi eikä hillu ympärillä. Vaunulenkkejä en ole vielä aloitellut yhdessä Nemon kanssa, sitäkin pitää ihan treenailla ja varmaan opettaa joku "vierellä" -käsky yms., jotta saadaan lenkit sujumaan.


Pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa taas treenailemaan. Kaikenlaista voi treenata sisälläkin, kun vauva päivisin nukkuu. Ulkona kentät ja pihat ovat himppa jäässä, joten ihan kaikkia juttuja, esim. noutoja, ei tällä hetkellä pystytä edes treenaamaan.