Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde

"Hyvin" nukutun yön jälkeen voi sanoa, että Nemosta nousee ihan uusi puoli esiin vanhempieni luona vieraillessa. Viime vierailukerroilla meno on ollut samantyylistä, mutta tällä kerralla mentiin kyllä ihan naurettavuuksiin: Nemo suhtautui Niloon (vastikään leikattuun urokseen) kuin kiimaiseen narttuun. Koko ilta hillitöntä lutkimista, nuuhkimista, nylkyttämistä ja ulisemista (!?). Ihan älyvaapaata toimintaa. Samaa meininkiä koko ilta ja yö. Nilo ravasi myös pitkin alkuyötä tökkimässä lelulla naamaan ja Nemo kipitti perässä. Kahden aikaan yöllä totesin, että Nemo pöllöilee vielä ylhäällä silmät kiiluen ja aivot ihan narikassa saalistamassa Nilon takapäätä. Onpa fiksua toimintaa, Nemo! Loppuyön vietti visusti makkarissa.

Pikkaisen keitti Nemolla nyt jostain syystä yli ja oli ihan sama, millä keinoin sen nappaa niskasta pois ja mitä sille sanoo, on kohta on taas nylkyttämässä. Kyllä pojat vähän jotain painivatkin ja Nilokin alkoi jo onneksi antaa Nemolle hammasta, mutta muuten oli ihan pönttöä toimintaa.

Ajatuksen oli lähteä kotiinpaluun jälkeen hallitreeneihin, mutta se ajatus kariutui nopeasti. Nemo makasi neljän aikaan vielä ihan reporankana ja sen takapäässäkin oli outoa jäykkyyttä. Ajattelin ensin jotain lihasjumia, mutta meni nopeasti ohi. Ilmeisesti oli vähän liikaa treeniä nylkytyslihaksille samalle illalle.

Tehtiin tälle illalle myöhemmin kuitenkin vähän "kontrollia" eli liiketreeniä voittajan kaukkareihin sekä tunnaria. Tunnaria ollaan tehty nyt parin viikon ajan ja yllättävän nopeasti on tajunnut homman jujun. Ainoastaan parikymmentä toistoa takana ja tällä hetkellä näyttää siltä, että on tajunnut aika hyvin idean. Tänään 5 toistoa kapulat eri lailla aseteltuina ja joka kerta otti oman tökkimättä tai nostamatta muita. Hämmentävää, miten nopeasti tässä edettiin, kun vertaa tilanteeseen ennen Saarijärven koulutusta, jolloin Nemo lähinnä ahdistui tunnarin harjoittelusta. Kysehän olikin vaan enemmän siitä, että oppi yhdistämään hajuntunnistuksen yhteen kapulaan eikä suhtaudu tunnarikapuloihin noutokapuloina.

Yleensä Nemo on tosi fiksu poika, mutta osaa se olla melkoinen hormonihirviökin, jolloin ei ole mitään käsitystä mistään tottelemisesta tai aivotoiminnasta. Oikea Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Ei vierailla Espoossa kovin usein, joten tätä Hyde-puolta esiintyy onneksi hyvin harvoin.  

Tulevia juttuja

Onpas mukavaa, kun aurinko paistaa. Kevät alkaa pikku hiljaa voittaa ja suoraan sanoen odotan jo kuola valuen, milloin päästään taas jälkimetsään. Ennen jälkikauden avauksia olisi kuitenkin tarkoitus puuhailla vielä yhtä sun toista.

Jostain päähänpistosta ilmoitin Nemon vapunaaton BH-kokeeseen Talin kentälle Helsinkiin. Kenttä on itselle merkityksellinen, koska aloitin aikoinani koirankoulutukseen tutustumista tällä kentällä Nellin kanssa. Kenttä sijaitsee Vermon raviradan takana. Tuskinpa niin iso nurmikenttä ehtii sulaa vappuun mennessä kokonaan. Voi olla mielenkiintoista suorittaa tottiskaavioita lumisohjossa. Ajattelin kuitenkin ilmoittautua jo nyt, sillä jos menee pieleen, ehtii vielä kesän aikana suorittaa sen uudestaan.

BH-koetta silmällä pitäen tiivistetään seuruu- ja henkilöryhmätreeniä sekä lenkeillä entistä tarkemmin suoritetaan ohitukset toisten koirien ohi. Ajatuksissa on myös käydä pari kertaa Hämeenlinnan keskustassa pörräilemässä ja tekemässä kontaktitreeniä isossa häiriössä.

Eilen sain toisenkin päähänpiston ja ilmoitin Nemon viime tipassa Hyvinkään ryhmänäyttelyyn 27.4. Nemolla on niin mahtavan pitkä turkki (joka mm. laahaa pitkin maata kaulan alta, kun haistelee pissejä), että ajattelin lähteä esittelemään sitä venäläistuomari Irina Poletaevalle. Kiva päästä pitkästä aikaa näyttelyyn. Varasin näyttelyn oikeastaan sen takia, että koitan kovasti uskotella itselleni, ettei BH-koetta tarvitse stressailla (eikä sitten ehdikään, kun edeltävä viikonloppu tehdään muuta). Aikaa näyttelyn ja kokeen väliin jää kolme päivää.

Viikkoa ennen näyttelyä meillä on vielä kolmas AVO-koe, joten huhti-toukokuulle ainakin tapahtumia riittää. Ihan kiva niin. Harkinnassa on myös SBCAK-erkkari ja pari muutakin näyttelyä aion laittaa kalenteriin. Tänä vuonna ei harmi kyllä päästä Maccabee-leirille, kun on samaan aikaan veljen ylppäreiden kanssa.

Kesäkuussa me ollaan melko pitkälti reissussa. Juhannusviikko vietetään Ruotsissa Åressa, josta meille on varattuna kiva mökki koko viikoksi. Tämän jälkeen olisi tarkoitus vielä piipahtaa Norjassa vaeltamassa ja tutkimassa kansallispuistoja, joten kesä-heinäkuussa ollaan pari kolme viikkoa tien päällä. Siksi ajattelinkin laittaa kaikki kokeet kevääseen ja alkukesään, että voidaan lomailla rauhassa ja loman jälkeen katsoa sitten taas aikatauluja, milloin treenaillaan mitäkin.

Tänään alkoi myös parin ekstravapaapäivän mittainen pääsiäisloma. Ollaan tänään illalla menossa pyörähtämään vahemmillani Espoossa. Nemppa on varmaan taas ihan riemuissaan, kun pääsee leikkimään Nilon kanssa. Nemo pääsi muuten eilenkin hetkeksi leikkimään kultsunartun kanssa metsässä. Kultsun omistaja oli kysynyt Samilta, että minkä rotuinen Nemo on. Sami vastasi, että bordercollie. Siihen kultsun emäntä oli sanonut, että oli ajatellutkin bortsua, mutta ei ollut ollut varma, kun Nemolla on niin paljon karvaa :). Poitsulla ei liiemmälti tuota sosiaalista elämää ole muiden koirien kanssa, joten ihan kiva, että pääsee välillä leikkimään toisten koirien kanssa.

Jankkilassa

Päräytettiin Nempan kanssa Jankkilaan treenailemaan tottista. Yllättävän kivaa aloittaa viikonlopun vietto koiratreeneillä. Niin harvoin pääsee halliin treenailemaan.

Hanna puhui viime viikonloppuna siitä, että joka treeniin pitäisi olla tarkasti suunniteltuna mitä tekee ja kuinka monta kertaa. Laatu on tärkeämpää kuin määrä. Niinpä meidän "postit"-treenilapussa (joka oli mentaalisessa muodossa mun päässä) luki tälle kerralle: lyhyttä seuruupätkää lämppäriksi ja leikkiä lelulla, kahden ihmisen kierto BH-koemaisesti molempiin suuntiin ja hyppytreeniä agiviritelmillä. Kerrankin pysyin ihan prikulleen treenisuunnitelmassa.

Virittelin Nemon kentälle tultua lelulla (ja pääsin taas ärähtämään siitä, ettei sinkoa yhtään kun on vapaana). Tehtiin muutamia seuruupätkiä käännöksillä lelu treeniliivin takataskussa. Oli oikein terävää.

Nemo esitti näpsäkkää seuruuta myös henkilöryhmässä. Nyt laitoin lelun vielä kainaloon. Todella nätisti meni mutkittelut molempiin suuntiin (tein ensin kasikon alhaalta ylös, sitten vielä ylhäältä alas). Tein ihan henkilöiden vierestä menevää seuruuta ja pysähdyin eri kohdissa. Kontakti ei tippunut kertaakaan. Tämä oli Nemoa parhaimmillaan!

Loppuun hyppytreeniä. Askartelin taas agiesteillä ne 10 sentin raot esteen molemmin puolin. Ensin n. 5 cm matalammalta muutama hyppy, sitten nostin 5 cm (eli n. 50 senttiin) ja siitä lisää hyppyjä. Yhden kerran kolautti takajalat rimaan menossa, mutta muuten meni ihan jees. Se sama täti, joka avuliaasti konttaili aiemmin häiriönä, mainitsi myös agiesteillä tehtävän pompputreenin. Pitääkin ensi viikkoon mennessä selvittää, mitkä ne välitykset ja esteiden korkeudet on ja treenailla sitäkin. Harmi vaan, että hallitreenejä on enää kahdet jäljellä eli kovin paljon ei hyppytekniikkaa ehditä treenailemaan.

Viereisellä kentällä labukka treenaili tunnaria (oman ja vieraiden kapuloiden sekaan oli ripoteltu myös vieraita leluja). Oli mielettömän säpäkkää tekemistä! Siitä sitten vaan Nemolle treenailemaan samanmoista intoa tunnariin.

Ollaan muuten tunnaria nyt pari kolme kertaa treenattu iltatreeninä. Työhuoneesta on tullut tunnarihuone. Olen tehnyt "kasamallin" kanssa ja varioinut tätä eri metodeilla. Muutaman kerran on tuonut väärän, muuten oman. Edelleenkään ei haistele kapuloita niin tarkasti kuin haluaisin (yleensä haistaa paria kolmea kasaa ennen kuin poimii oman). Meinaa ottaa vaan sen, mikä on yksikseen välittämättä, miltä se haisee. Tässä olen tehnyt samaa kuin jäljellä. Ennen lähetysta otetaan rauha ja muutenkin tosi samanlainen mentaliteetti kuin jäljellä eli hillityt, mutta runsaat kehut ja palkat.

 

Metallikapula on myös tilattuna ja saadaan se treenattavaksi ensi viikon kuluessa. Metallinouto tuskin tulee olemaan Nemolle mikään vaikea juttu opettaa. Kunhan meno ei ole tällaista enää kuin Ellan nappaamassa kuvassa, kun Nemo on n. 5-6 viikoinen. :)

Kuva: Ella Lamusuo

Tottiskoulutus Saarijärvellä

Perjantaina otettiin suunnaksi Saarijärvi ja määränpääksi Saarijärven Lannevedeltä vuokrattu mökki. Otettiin ilo irti Nemon koulutuksesta ja päätettiin viettää koko viikonloppu Saarijärvellä. Perillä Nemo oli taas hyvin utelias tutkimaan uusia paikkoja ja tunnetusti etsi nopeasti kaikki ahtaimmat paikat ja sängynalustat, joiden alle oli hyvä mönkiä nukkumaan. Kätevintä tälläisissa syrjäisissä mökeissä on se, että iltapissit voi hoitaa vain avaamalla oven eikä tarvitse lähteä itse -26 asteeseen tarpomaan :).

Lauantaina ajeltiin Tehovastuksen hallille kymmeneksi. Sami pakkasi mukaan sukset ja hiihtotamineet ja minä Nemon treenikamppeet. Sami lähti koirahallin parkkikselta hiihtämään ja ajatuksena oli, että käyn sen sitten seitsemän tunnin päästä jostakin nappaamassa matkaan.

Koulutukseen oli ilmoittautunut n. 8 treenaavaa koirakkoa ja muutama kuunteluoppilas. Osa treenaajista oli aiemmin tuttuja, osa ihan uusia kasvoja. Alkuun Hanna kävi jokaisen koirakon kanssa, mikä kukakin haluaa treenata ja sitten ruvettiin treenailemaan. Jokaiselle koiralle oli aikaa käytössä noin 10-15 min kerrallaan ja kullekin koiralle 2-3 treenisettiä päivän aikana.

Nemon "treenattavaa"-lista oli aika pitkä, mutta päätin valita niistä henkilöryhmän ja tunnarin tärkeimmiksi. Ekalla omalla vuorollamme otettiinkin henkilöryhmää. Tässä huomasin, että BH-koetta ajatellen pitää harjoitella enemmän itsekseen kääntymistä (askelten paikat) ja lisäksi harjoitella Nemon kääntämistä. Jostain syystä oikean reunan käännös (Nemo kiertää henkilön puolella) oli tosi vaikea, kun en meinannut saada käännettyä sitä tiiviisti vaan puski käännöstä paljon ulospäin.

Mietittiin ihan porukalla myös sitä, miten pk-kokeissa ja BH-kokeessa henkilöryhmää kierretään ja tästä opinkin sitten myös reitin, millä henkilöryhmä kierretään oikein. Tätä treenasin ilman koiraa ja koiran kanssa. Yllättävän vaikeaa hahmottaa, kummalta puolelta henkilöt kierretään ja minne lopetetaan. Positiivista oli, että Nemon kontakti pysyi lelu kainalossa ihan kohtuullisesti (ottaen huomioon, että viimeksi ollaan treenattu tätä syksyllä) eikä välittänyt mitään ihmisistä. Tämä oli itselle tärkeä tieto, koska tästäkin olin tosi epävarma.

Meidän treenivuoron jälkeen muutkin halukkaat pääsivät ilman koiraa harjoittelemaan BH-kokeen kiertokuvion. Jos taas joku ulkopuolinen olisi käynyt katsomassa siinä kohtaa treeniä, olisi varmaan ajatellut, että mitä ihmettä noi ihmiset kiertelee toisiaan? :)

Ekan ja toisen treenikierroksen välissä tehtiin porukalla paikkamakuu, jossa jätettiin koiria eri kohtiin hallia ja Hanna antoi erinäisiä käskyjä ja käveli häiriönä koirien edessä. Itse otin etäisyyttä Nemoon hallin leveyden verran ja olin välillä selin ja välillä kasvot koiraan päin. Nemo pysyi ihan oikeassa asennossa koko ajan.

Hami vaan, että paikkamakuun palkkauksen jälkeen, kun olin Nemoa ottamassa kiinni, ehti singahtaa yhden ärisevän holskun luo, mutta pysähtyi kiellolla ja vähän Nemolle sitten lakia luin tästä. Poitsu-pirulainen meinasi vaan nostella häntää hyökkäystyyliin heti tämän lainluvun jälkeen toisellekin koiralle, että sain sitä toistamiseen laitta ruotuun. Nemo rähinöi niin harvoin (ja yleensä enemmän provosoituu toisesta), että unohdan olla varuillani vieraiden urosten seurassa. Pitää tämä muistaa ja löylyttää Nemo joka kerta, jos tuollaista yrittää. Eihän me nyt tuollalailla sinkoilla ja toisille rähistä!

Toisella omalla treenivuorollamme tehtiin tunnaria, vaikka Hanna sanoi, että yleensä ei tottiskoulutuksessa kouluta tokoa. Onneksi Hanna teki poikkeuksen, koska tähän liikkeeseen me oikeasti tarvitaan apua! Ensinnäkin olin opettanut tunnaria ihan päin prinkkalaa ja onneksi Hannalla oli parempi ja Nemolle mieluisampi tapa käytössä.

Kokeiltiin "kasamallia" eli väärät kasoissa eri paikoissa ja viedään oma niiden lomaan (keskelle rinkiin tai kehälle tai sitten riviin). Hajusteena minun oma haju ja Nemon oma kuola. Tämä lähtikin sujumaan tosi hyvin eikä Nemo paineistunut niin paljon kuin meidän treenissä. Tämä malli vapautti Nemoa selvästi ja tykkäsi tästä paljon enemmän. Nemo haki kuin ihmeen kaupalla ensimmäiset ihan oikein (haisteli vääriä kasoja ja valkkasi sitten oman), mutta lopussa unohti välillä haistelua ja toi väärää kaadetusta kasasta tai jopa kolme väärää kapulaa levynä. Välillä meni ihan suoraan omalle (ilmeisesti opetteli laskemaan, että se mitä on yksi, on oma). Hämättiin Nemoa nakilla, että Hanna sai vaihdeltua oman paikkaa salassa, että Nemo ei oppinut hakemaan aina samasta paikasta omaa.

Tunnaria aletaan nyt sitten treenailemaan urakalla ja katsotaan, tajuaako Nemo lopulta, mikä tässä on ideana. Ostin Hannalta lisää tunnareitakin, että päästään treenaamisessa kunnolla vauhtiin. Tunnaritreeni sopii meidän viikotreeneihin hyvin, kun Nemo nytkin treenaa esineiden etsimistä sisällä pari kertaa viikossa. Ongelmana on, että yhdistää tunnarikapulan vahvasti noutoon (=kaikki pitää tuoda). Myös kapulan pureskelun poisjättämistä pitää treenailla.

Treenipäivä kesti siis kymmenestä viiteen ja hassua oli, että Sami ilmestyi viiden pintaan itse hallin pihaan eikä sitä tarvinnut hakea mistään. Oli hiihdellyt Pyhähäkin kansallispuistoon ja sai sieltä kyydin hallille lumikenkäilijöiltä. Nemo oli ihan riemuissaan, kun näki Samin koulutuksen jälkeen. Harvoin kuulee, että se ihan inisee innosta!

Oli ehdottomasti hyödyllinen koulutus eli kannatti ajaa pe ja su reilut neljä tuntia suuntaansa saamaan uutta oppia. Otin koulutuksen yliaktiivisen opiskelijan asenteella ja kirjailin vihkoon ylös kaikkia muitakin hyödyllisiä vinkkejä, joita koulutuksesta sain. Kiitos Hannalle hyvistä koulutusvinkeistä!

Oli tosi piristävää käydä pitkästä aikaa taas ihan kunnon ohjatussa koulutuksessa, jossa pääsi seuraamaan muidenkin koirakoiden puuhailuja. Oli myös ihan mukavaa kuulla, että Hannankin mielestä Nemon seuruun ilme ja taso on parantunut. Tämä oli meille monta pitkää vuotta treenivaiva nro 1 ja tuntuu kivalta, että nyt voi miettiä jopa jo jotain muutakin kuin pelkkää seuruuta, vaikka tottakai seuruussakin on vielä paljon hommaa.

Hiihtolenkki järven jäällä

Ollaan talven aikana löydetty uusi harrastus, nimittäin hiihtäminen. Isäntä on tähän lajiin ihan hurahtanut ja kilometrejä on Samilla takana suunnilleen 500! Nemokin on päässyt osalliseksi tästä meidän uudesta harrastuksesta. Ollaan pari kertaa aiemminkin käyty yhdessä hiihtelemässä, tämä taisi olla kuudes tai seitsemäs kerta.

Työpäivän jälkeen käytiin koko konkkaronkka Alajärven jäällä hiihtämässä kuutisen kilometriä. Lähtö oli mitä mainioin, Nemo pinkoi aivan kahjona menemään ja veti mua ihan hurjaa vauhtia perässä (ei tarvinnut hiihtää yhtään) - ja sitten yks kaks väänsi tortut keskelle luistelulatua! Onneksi oli pussi mukana.

Alussa Nemppa oli kiinni fleksissä, joka roikkui mun vyötärölaukussa. Lopun aikaa pääsi juoksemaan vapaana. Kyllä tukka hulmusi ja kovaa, kun poitsu pinkoi jäällä menemään. Kun kirmasi liian kauas, Sami lähti hiitämään ladulta sivuun ja Nemo pinkoi Samin kiinni hurjaa vauhtia.

Käytiin paistelemassa makkaraa saaressa olevalla kodalla ja Nemo sai etsiä myös makkaranpaloja maastosta. Muuten keli oli ihan hyvä, mutta tuuli melko kovaa eli näpeillä oli kylmä varsinkin paluumatkalla. Paluumatkalla meidät ohitti vapaata hiihtänyt nainen ja Nemolle iski joku ihme vimma lähteä juoksemaan nainen kiinni. Sain ihan stopata ja käskeä istumaan, ettei oltais oltu toisen hiihtäjän takalistossa kiinni alta aikayksikön.

Loppumetreillä Nempan meno alkoikin jo näyttää siltä, ettei paljon enää jäällä juokseminen kiinnosta. Varmaankin tassujen lumipaakut syynä tähän. Oli kuitenkin ilo katsella poitsun kirmaamista ja selvästikin nautti suuresti olostaan. On talvessa jotain hyviäkin puolia. Ensi vuonna voisi ottaa valjakkohiihdon ihan treeniohjelmaan mukaan (eli mamman pitää opetella myös hiihtämään paremmin).

Juoksulenkki ei näytä kuitenkaan tuntuvan enää missään, ainakin siihen malliin lähtee lelujalkapallosta paloja ja leluhiiri lentelee pitkin lattiaa. Hassua, että Nemolla on edelleen vähän sellaista iltavimman poikasta kuin oli pentuna. Paljon on Nemosta tunnistettavissa ihan samoja piirteitä kuin kolmisen vuotta sitten. Hullaantuu esimerkiksi edelleen vinkuleluista ja käsittelee niitä ihan samalla tavalla kuin pentunakin.

Luonnetestejä katsomassa

Pörhäytettiin Nempan kanssa tänään Tuusulaan katsomaan siskojen luonnetestejä. Nemolle olisi ollut paikka tässä samaisessa testissä, mutta peruin paikan, sillä päätin viedä sen vasta syksymmällä. Ehtii poitsu vielä kehittää luonnettaan ennen testiin osallistumista.

Tosi kiva oli nähdä siskojen testit ja paljon huomasin olevan sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia Nemon kanssa. Molemmat siskot esim. nuohosivat maassa selällään ennen testiä, mitä Nemo tekee vain kotona, kun on tosi tosi tylsää. Oli kuitenkin kiva huomata, että molemmat siskot olivat tosi reippaita ja suhtautuivat uusiin juttuihin tosi rennosti ja palautuivat nopeasti.

Uhkaa siskot sietivät hyvin ja molemmat olivat lähinnä sen näköisiä, että "mikä tolle tädille nyt tuli?". Innokkaasti ryhtyivät heti kaveeraamaan uhkatilanteen jälkeen. Pisteitä molemmille parin sadan huitteille eli jopa yllättävänkin kovat pisteet. Nemon olen itse kategoroinut sinne 140-160 pisteen huittelle, joten jännä nähdä aikanaan, miten sitten sujuu ja minkä arvioinnin saa. Toisella siskolla luonnetestin läpimeno jäi kiinni paukuista. Nemollekaan ei olisi pahitteeksi treenailla laukauksia ennen luonnetestiin vientiä.

Autosta testien jälkeen Nemon ulos otettuani huomasin, että oli vähän hämillään ja sen oloinen, että oli pikkaisen kerännyt painetta laukauksista. Käyttelin rauhassa tarpeilla ja sitten olikin jo unohtanut koko jutun. Parastahan oli, että autojen luona oli kasvattaja Ella, jonka syliin oli ehdottomasti päästävä!

Käytiin testien jälkeen Ellan pihalla ja takametsässä juoksuttamassa Nemoa ja Siiriä. Nemo oli ihan liekeissä, kun sai juoksuseuraa. Ei hirveästi koittanut hypätä selkään, mutta kuono oli vähän väliä hännän alla. Kahvittelun ajaksi otin Nemon Siirin kaveriksi Ellan kämppään sisälle aidan taakse ja tietysti poitsu meni ihan sekaisin nartuista (etenkin eräästä, jolla oli juuri ollut juoksut). Lopulta kävikin niin, että kun tämä ihana juoksunarttu oli Ellan paijattavana, Nemolla meni hermot ja hyppäsi aidan yli ja arkun kannen kautta nartun luo. Enpä ole ikinä aiemmin kuullut Nemon pitävän yllä sellaista ulinaa ja harmituspuhinaa kuin tänään. Mutta poika se on siinä kuin muutkin, ihanalta tuoksuvat nartut vievät aivot mennessään.

Oli tosi kiva treffailla Nempan siskoja ja heidän omistajiaan sekä Ellaa taas pitkästä aikaa! Mukavaa oli myös nähdä Ellan toisesta pentueesta yhden nartun suoritus, kovin erilaisia keskenään olivat kaikki kolme suoritusta.

Pk-puolen treenailua

Nempan kanssa hurruuteltiin Janakkalaan treenailemaan. Meinasin ihan rehellisesti sanottuna unohtaa koko treenit, vasta töiden jälkeen muistin, että tänäänhän olisi treenipäivä.

Ajatuksena oli aloittaa pk-puolen treenaaminen eli projekti "Pk-kisakuntoon 2013" starttasi tänään. Ei kyllä ole vielä hajua, onko meillä mitään saumoja osallistua vielä tänä vuonna mihinkään pk-kokeisiin, mutta treenaillaan siihen malliin, että oltaisiin kisoihin menossa :).

Alkuun lämmittelin Nemoa pitkähköillä seuruupätkillä, joista välipalkkana nakkia. Se on jotenkin hassua, miten Nemolla on yks kaks loksahtanut paloja paikalleen ja seuruukin näyttää olevan jo ihan kivaa. Tosin tänään töiden jälkeen huomasin, että poitsu oli jälleen oksentanut tyhjää mahaa (tekee niin enää harvemmin, mutta kuitenkin jonkun verran) ja kaksi kuivunutta limalätäkköä oli olkkarin matossa Nälkä kurni mahassa, koska eilinen iltaruoka ei kelvannut jostain syystä. Niinpä jaksoi jokaisen nakkipalan eteen tehdä hommia.

Päätreeniksi ajattelin hyppytekniikkaa ja niinpä näpräsin parista agiesteestä ja hypystä meille hyppyvirityksen. Sain tähän vinkkiä eräältä pk-puolen treenaajalta, jonka mukaan tämä "keskieurooppalainen treenimalli" on ihan tehokas hypyn opettamiseen. Tällä metodilla tehtiin hyppyä joku kerta Jyväskylässäkin.

Hyppy oli matala ja agiesteet n. 15 cm päässä samalla korkeudella. Eipä näyttänyt olevan Nemolle kovin vaikeaa, mutta Mari jonka värväsin meidän nakkihemmoksi totesi, että hyppää vaan sen verran kun on pakko. No, niin se Nemppa tekeekin. Mutta tätä hyppytreeniä koitan jatkella ja toivottavasti tällä saataisiin hyvä lopputulos ja tekniikka kuntoon.

Loppuun vielä yhden ihmisen kiertoa eli Marin jalkojen ympäri seuruuttamista. Tässä huomasin, että Nemoa oli tosi vaikeaa kääntää tiukasti vasemmalle, kun meinasi edistää koko ajan. Aiemmin ei ole mitään edistämistä ollut, joten pitääpäs tuotakin seurailla, ettei ota tavaksi.

Paljon paljon olisi hommaa, jota tässä pk-kokeisiin (tottikseen) tähdätessä pitäisi tehdä. Suurin huolenaihe on hyppy, kun se metrinen on niin korkea! Innolla Nemo kyllä hyppää, mutta tekniikka ja rohkeus pitäisi saada rakennettua. Seuruu on mennyt eteenpäin sen verran, että en ihan hirveästi pelkää sen puolesta enää, tosin siinäkin pitää hirveästi vahvistaa motivaatiota. Paukkutreeniä pitäisi myös saada sekä enemmän henkilöryhmätreeniä. Tule tule kevät, että päästään kunnolla treenaamaan!

Ps. Varasin Nemolle koepaikan 21.4. Lempäälän kokeeseen. Aikaa jää väliin aika paljon, mutta tarkoitus olisi tässä välissä treenailla vähän monipuolisemmin tottista sekä alkaa harjoittelemaan jo voittajankin juttuja.

Janakkalan tokokoe 3.3.2013

Tänään käytiin kokeilemassa avo-onneamme Janakkalassa ja onni oli jälleen ihan myötäinen. Ennen koetta kartturia jännitti tosi paljon ja epävarmuus siitä, milloin mentäisiin paikkamakuuseen kalvoi mieltä.

Paikkamakuu alkoikin sitten tosi yllättäen ja juoksutin Nemon kehään suoraan autosta, mutta alkupaniikista huolimatta koe meni ihan mainiosti:

Paikkamakuu: 10. Tosi vaikeaa oli taas kehäänmeno ja Nemo meinasi varastaa alasmenon. Oli sellainen fiilis, että jotain keksii tällä kertaa ja paluussa olikin vähän mutkalla ja ilm. nenäkin käynyt maassa. Paikalla pysyi silti.

Seuruu vapaana: 9. Sain hyvin viriteltyä Nemon ennen omaa vuoroamme ja onneksi vire pysyi myös seuruussa. Käännöksessä pientä väljyyttä ja kontakti taisi tipahtaa kerran. Muuten oikein mainio suoritus.

Maahanmeno liikkeestä: 8,5. Seuruussa taas puutteita, muuten ok.

Luoksetulo: 9. Yllättävän hyvä suoritus. Hyvä vauhti ja stoppi ihan ok. Kivaa oli, että viimeinen luoksaripätkäkin vauhdikkaasti. Nätisti eteen ja säpäkästi sivulle.

Liikkeestä seisominen: 8. Seilasi seuruun puolivälissä jossain ihan muualla kuin olisi pitänyt. Annoin tosi painokkaan käskyn ja jäikin seisomaan ok. Istui hyvin käskystä.

Noutaminen: 10. Oi mikä vauhti ja tekemisen into! Tää oli tosi hyvä lukuunottamatta sitä, että kaarsi vasemmalta ja pikkaisen vino luovutus. Irrotus käskyllä (ei jäyskyttänyt) ja tosi rempseästi sivulle.

Kauko-ohjaus: 10. Ei mitään huomautettavaa.

Hyppy: 6,5. Nemo vähän nukahti ja jäi arpomaan hyppy-käskyn jälkeen, nyökäytin päätä ja meni yli - ja hyppäsi jonnekin tosi kauas. Vaikka sanoin "istu"-käskyn, hiippaili esteelle ja nenä esteeseen kiinni (mikä siinä on, että estettä pitää sniffailla AINA kokeessa?). Toisella käskyllä istuminen ja muuten sitten tosi reippaasti loppuun.

Kokonaisvaikutus: 8. Himppa parempi hallinta koiraan kuin viime kokeessa. Edelleen meinaa lähteä ilman lupaa palkkapurkille (en ehtinyt palkkausta viime kisojen jälkeen muuttaa). Kehui nyt paljon hillitymmin lähinnä paijaamalla kaulasta.

Kokonaispisteet 179, AVO1-tulos ja sijoitus 2/8. Tuomarina oli Juha Kurtti.

Palkaksi kokeesta saatiin taas pieni pussi ruokaa, ruusuke ja Nemolle kangaslelu. Juoksutin Nemon autosta kuvaa, kun jotenkaan en ajatellut, että taas päästään kolmen kärkikastiin.

Ihan kiva koe ja oikein tyytyväinen olen Nemon tekemiseen, etenkin vapaana seuruu ilahdutti. Keskiväliin koetta meni ihan ok, sen jälkeen alkoi taas vire laskemaan ja palkkapurkille pääsyn kyttääminen alkaa -> lisää kokeenomaista treeniä. Kisaillaan nyt meille se TK2, kun kerran avo:n liikkeet kulkevat näin hyvin. Seuraavaa koetta en ole vielä miettinyt, mutta aika pian koitan senkin käydä kokeilemassa.