Loppuviikko tarjosi meille monenlaista - niin hyvässä kuin pahassakin. Torstaina suunnattiin Nemon kanssa jälleen Marin tokokurssille. Lähdin hyvissä ajoin, koska tiesin, että loppumatka pientä hiekkatietä pitkin ja parkkeeraus miniparkkikselle tulevat olemaan haastavia.
Noh, niinpä ne kaikki pahimmat pelot sitten käyvät toteen, vaikka miten koittaa välttää. Kävipä niin, että pikkuhiekkatiellä tuli vastaan puimuri. Fiksu kuski päättää, että peruutanpas alta pois tuohon tienlaidan pihaan ja "KRUNKS!" perä edellä kiveen - eikä ihan mihinkään pikkukiveen.
Olipa huippufiilis mennä treeneihin. Tuli pikkaisen kallis treenireissu... Pienen itseni kasaamisen jälkeen sitten vaan sinne kentälle. Alkuun tunnaria. Siinä kokeiltiin oman jemmausta ja loput kapulat rivissä (Mari niiden vartijana). Nemppa oli alussa ihan pihalla, lopussa jo sitten vähän käytti nenääkin. Ideana, että ensin etsitään omaa jemmasta (= nenän aukaisu) ja sitten oma riviin ja nostatetaan se sieltä.
Omissa treeneissä pitää ruveta rakentamaan rutiinia siihen, että käännyn selin ja lähetän kauempaa. Voisi yhdistellä tätä treeniä ja Lentsulta saatuja oppeja ja katsoa, mihin niillä päästään.
Tänään Sadun tottikseen. Päästiin kentälle toisen treenaajan kyydillä (kiitos Mikalle!), koska Sami lähti tekemään muuttoa Jyväskylään. Onneksi en rutannut autoa ajokelvottomaan kuntoon, olisi mennyt muuttokin sitten ihan pieleen.
Suvarin tottiskentästä on tullut hirveän kiva paikka Sadun kurssin myötä. Alkuun otinkin kivoja juttuja (olevinaan kivoja) eli seuruuta palkalla, noutoa ja estenoutoa. Seuruu aloitettiin pelkästä "tottista" sanasta, josta vire ylös ja palkka. Sen jälkeen pidempi seuruupätkä ja pari lyhyempää. Näissä vire oli jostain syystä alempi kuin normaalisti.
Noutoa tehtiin vauhtina ja yksi eteen luovutuksella. A-esteellä sitten enemmän ongelmaa. Ensin ylitti, mutta kiersi takaisin. Sen jälkeen jotain ihme palloilua ja meni epävarmaksi. Vaadin kuitenkin hyvän suorituksen ja siitä megapalkka.
Satu kommentoi samaa, minkä alan itsekin jo tunnistaa, että Nemon "en mä nyt tee mitään" -vaiheelle ei annetaan mitään arvoa vaan vaaditaan hyvä suoritus ja siitä megapalkka. Oli vähän nenää maassa ja merkkasi jopa pissipaikan kesken treenin. Just tälläistä tää on, vire nousee ja laskee sitten ihan sekunnissa, kun Nemo lähtee jonnekin huuhaamaan.
Tokalla kerralla päätin kokeilla nakkeja, koska oletin että Nemolla on nälkä. Saatiinkin nakkisuorituksiin heti paljon parempi vire. Alkuun jalkojen pujottelua, josta seuruuta ja palkka. Oikein hyvä vire! Tehtiin myös paikkamakuu häiriössä. Nemolle oli vaikeaa pysyä "tänne"-käskyt paikoillaan, muuten pysyi ihan hyvin.
Se on niin päivästä kiinni, mikä palkka on paras mihinkin treeniin. Todettiin Sadun kanssa, että Nemo on aika vaikea koira lukea ja sen aivoituksista on vaikea ottaa selkoa. On ohjaajaherkkä, mutta sitten toisaalta sitä omaa "teen mitä huvittaa" -luonnettakin löytyy.
Satu kommentoi kuitenkin, että hänestä on ollut mukavaa seurata meidän kehittymistä kuluneiden viikkojen aikana. Ja itsekin eron huomaa! Vielä on yksi tottiskerta jäljellä, minkä jälkeen jäädään odottelemaan hallikauden alkua.
perjantai 30. elokuuta 2013
maanantai 26. elokuuta 2013
Jälkeä jälleen
Ohjattuja jälkitreenejä on jäljellä tälle syksylle enää kaksi kertaa tämän maanantain jälkeen. Hyvin ollaan päästy treenaamaan sekä jälkeä että esineruutua tänä kesänä ja syksynä.
Huhmaristontiellä ensimmäinen asia autosta nousemisen jälkeen oli liiskaantunut kyy. Onneksi niitä lieroja ei kuitenkaan metsässä näkynyt - edelleenkään. Esineruutu normimittojen mukaan. Kolme esinettä, joista kaksi takakulmissa ja yksi keskellä edessä. Nempan lähetin oikeasta reunasta ja nosti takaa esineen. Jätin taas siihen.
Jälki oli n. 300 m pitkä, kolme kulmaa ja melko mutkittelevaa suoraa. Janalle lähti ihan ok, nosti takajäljen ja seurasi sitä jäljelle. Alussa jäljesti tosi tarkasti, sitten lähti tarkistelemaan ja mä sekosin taas jäljen suunnassa täydellisesti. Onneksi meillä on joku, joka tietää, missä jälki menee - nimittäin Nemo! Ekan kulman meni ympyränä ja tokassa oikaisi. Kepit 6/8. Ihan ok jäljestystä.
Jäljen seuranneelta saatiin kommenttia, että voisi laittaa lisää haasteita matkaan, esim. alkaa treenaamaan piikkejä.
Päästiin myös Jankk:n tokoryhmään "Tavoitteena TVA", joka treenaa Jankk:n hallissa koko syyskauden ajan. Saatiin hallipaikka myös meidän omasta seurasta eli syksylle olisi luvassa kaksi hallitreeniä viikkoon, aika luksusta. Toisella kerralla voisi ottaa enemmän tottista ja toisella tokoa.
Treeniä siis pukkaa, mikä on pelkästään hyvä asia. Nemo ei ole oikein sopeutunut vielä meidän työrytmeihin, ja parina päivänä on rääpinyt milloin roskat roskiksesta, milloin namipussit pöydiltä alas. Selvästi on poitsu tottunut kesärytmeihin, jolloin sai treeniä monta kertaa samana päivänä.
Huhmaristontiellä ensimmäinen asia autosta nousemisen jälkeen oli liiskaantunut kyy. Onneksi niitä lieroja ei kuitenkaan metsässä näkynyt - edelleenkään. Esineruutu normimittojen mukaan. Kolme esinettä, joista kaksi takakulmissa ja yksi keskellä edessä. Nempan lähetin oikeasta reunasta ja nosti takaa esineen. Jätin taas siihen.
Jälki oli n. 300 m pitkä, kolme kulmaa ja melko mutkittelevaa suoraa. Janalle lähti ihan ok, nosti takajäljen ja seurasi sitä jäljelle. Alussa jäljesti tosi tarkasti, sitten lähti tarkistelemaan ja mä sekosin taas jäljen suunnassa täydellisesti. Onneksi meillä on joku, joka tietää, missä jälki menee - nimittäin Nemo! Ekan kulman meni ympyränä ja tokassa oikaisi. Kepit 6/8. Ihan ok jäljestystä.
Jäljen seuranneelta saatiin kommenttia, että voisi laittaa lisää haasteita matkaan, esim. alkaa treenaamaan piikkejä.
Päästiin myös Jankk:n tokoryhmään "Tavoitteena TVA", joka treenaa Jankk:n hallissa koko syyskauden ajan. Saatiin hallipaikka myös meidän omasta seurasta eli syksylle olisi luvassa kaksi hallitreeniä viikkoon, aika luksusta. Toisella kerralla voisi ottaa enemmän tottista ja toisella tokoa.
Treeniä siis pukkaa, mikä on pelkästään hyvä asia. Nemo ei ole oikein sopeutunut vielä meidän työrytmeihin, ja parina päivänä on rääpinyt milloin roskat roskiksesta, milloin namipussit pöydiltä alas. Selvästi on poitsu tottunut kesärytmeihin, jolloin sai treeniä monta kertaa samana päivänä.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Toko on kivaa!
Viikonloppuna ehtii kyllä tekemään paljon. Eilisen näyttelyn jälkeen käytiin nimittäin vielä Jyväskylässä, jossa siivoiltiin kolmisen tuntia asuntoa, ja ajeltiin yömyöhään takaisin Hämeenlinnaan. Nemon lauantai oli siis kohtuullisen tylsä, joten tänään sitten paljon kivaa.
Aamulla käveltiin Ahvenistolla pitkä aamulenkki, joka sisälsi myös uintia. Illalla sitten tokoa mentaliteetilla "Toko on kivaa!". Nemon treenivire on kehittynyt hurjan paljon viime viikkojen aikana. On alkanut lenkeillä vetää kentälle, jolla ollaan käyty paljon treenaamassa. Aina surettaa, kun kävelläänkin vain ohi eikä pääsekään treenaamaan.
Tänään tehtiin paljon kivoja juttuja. Paikallaan istumistreeniä sen aikaa, kun laitoin ruudun kasaan. Aloitettiin seuruulla, jossa oikein kiva vire ja tekemisen meininki. Tein pari eripituista pätkää ja pelkkää palkkaa sivulletulosta. Sen jälkeen pari lähetystä ruutuun ja sieltä vapautus lelupalkkaan. Ajatuksena se, että alkaisi yhdistää ruutuun menon jälkeen luoksetuloon vauhtia.
Ruudun jälkeen tehtiin pari luoksetulon seis-stoppia. Näissä lelun heitto hämynä samaan aikaan käskyn kanssa toimi tosi hyvin. Merkkiä tehtiin myös. Niissä tosi hyvä vire ja asento ihan merkin takaa. Loppuun vielä yksi vauhtinouto.
Ihan eri vireellä ollaan kyllä saatu vietyä treenejä läpi, kun hoksasin käyttää enemmän lelupalkkaa saaliina. Hauska katsoa, kun Nemo vetää kiekkaa lelunsa kanssa. Sain onneksi tilattua vielä Nemon lempparileluja pari kappaletta Mustista ja Mirristä. Lelun valmistus on lopetettu eikä leluja saa siten enää kohta mistään.
Aamulla käveltiin Ahvenistolla pitkä aamulenkki, joka sisälsi myös uintia. Illalla sitten tokoa mentaliteetilla "Toko on kivaa!". Nemon treenivire on kehittynyt hurjan paljon viime viikkojen aikana. On alkanut lenkeillä vetää kentälle, jolla ollaan käyty paljon treenaamassa. Aina surettaa, kun kävelläänkin vain ohi eikä pääsekään treenaamaan.
Tänään tehtiin paljon kivoja juttuja. Paikallaan istumistreeniä sen aikaa, kun laitoin ruudun kasaan. Aloitettiin seuruulla, jossa oikein kiva vire ja tekemisen meininki. Tein pari eripituista pätkää ja pelkkää palkkaa sivulletulosta. Sen jälkeen pari lähetystä ruutuun ja sieltä vapautus lelupalkkaan. Ajatuksena se, että alkaisi yhdistää ruutuun menon jälkeen luoksetuloon vauhtia.
Ruudun jälkeen tehtiin pari luoksetulon seis-stoppia. Näissä lelun heitto hämynä samaan aikaan käskyn kanssa toimi tosi hyvin. Merkkiä tehtiin myös. Niissä tosi hyvä vire ja asento ihan merkin takaa. Loppuun vielä yksi vauhtinouto.
Ihan eri vireellä ollaan kyllä saatu vietyä treenejä läpi, kun hoksasin käyttää enemmän lelupalkkaa saaliina. Hauska katsoa, kun Nemo vetää kiekkaa lelunsa kanssa. Sain onneksi tilattua vielä Nemon lempparileluja pari kappaletta Mustista ja Mirristä. Lelun valmistus on lopetettu eikä leluja saa siten enää kohta mistään.
lauantai 24. elokuuta 2013
Tervakoski KV
Flunssa meinaa painaa päälle, mutta silti urheiltiin Nempan kanssa Tervakosken kehässä. Bortsuja oli ilmoitettu 19, ja uroksia oli luokissa tosi vähän. Meille kävi taas perinteisesti, että yhtäkkiä tajusin, että meidän pitäisi olla jo kehässä. Onneksi koira oli valmis, namit vaan pikapikaa taskuun.
Avoimessa luokassa koiria oli kaksi. Aloitus oli taas hankala, kun toinen koira juoksi ihan perässä, mikä häiritsi Nemoa. En meinannut saada ravaamaan oikein millään. Muuten sitten ihan ok esiintymistä ja seisomiset sujuivat kivasti.
Tuomari Leila Kärkäs arvioi koirat tarkkaan, ja Nemosta sanoi seuraavaa:
"Hyvät mittasuhteet omaava, vahva uroksen pää, voimakas otsa. Taittokorvat, hyvä ilme, aavistuksen lyhyt kuono. Olkavarsi saisi olla viistompi, hyvä takaosa ja luusto. Hyvä rintakehä. Erinomainen eturinta. Hyvä ylälinja. Liikkeessä voisi olla enemmän ulottuvuutta, etenkin etuaskel jää hieman lyhyehköksi, kapea takaa. Hyvä karva ja käytös."
Näillä kommenteilla irtosi ERI ja AVK1, mutta SA jäi saamatta lyhyen liikkeen vuoksi.Tykkäsin kyllä siitä, että tuomari arvosteli eri osa-alueet tarkasti. Sinänsä taas harmillista, ettei SA:ta saatu, koska PU-kehässä olisi ollut paljon koiria, jotka eivät voi vastaanottaa SERTiä. Olisi voinut olla meille siinä mielessä hyvä näyttely. Sivusta kuulin vähän kommentteja, ettei tuomarin linja liikkumisesta ehkä aina pitänyt samaa linjaa.
Mutta jossittelu nyt näyttelyissä sinänsä on turhaa, koska tuomari saa olla mitä mieltä haluaa. Nempalla tuntuu olevan sellainen karma, ettei mistään näyttelystä saa SERTiä :).
Vielä ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon. Kävin nimittäin ostamassa uuden näyttelyhihnan (hieno musta nahkahihna) ja -pannan. Näitä täytyy vieä tämän vuoden puolella päästä kokeilemaan. Harkinnassa ovat Tuuloksen RN ja Jyväskylä KV.
Seuraaviin näyttelyihin pitää vielä katsoa tuota liikkumista. Nemo on kehässä aina alkuun hankala, kun meinaa mennä ylikierroksilla. Nyt oli vielä jostain syystä tosi paljon Samin perään. Mutta sai siellä täydellisesti juosseista koirista monet EH:ta eli ei se täydellinen näyttelyravi aina kaikkea ratkaise.
Avoimessa luokassa koiria oli kaksi. Aloitus oli taas hankala, kun toinen koira juoksi ihan perässä, mikä häiritsi Nemoa. En meinannut saada ravaamaan oikein millään. Muuten sitten ihan ok esiintymistä ja seisomiset sujuivat kivasti.
Tuomari Leila Kärkäs arvioi koirat tarkkaan, ja Nemosta sanoi seuraavaa:
"Hyvät mittasuhteet omaava, vahva uroksen pää, voimakas otsa. Taittokorvat, hyvä ilme, aavistuksen lyhyt kuono. Olkavarsi saisi olla viistompi, hyvä takaosa ja luusto. Hyvä rintakehä. Erinomainen eturinta. Hyvä ylälinja. Liikkeessä voisi olla enemmän ulottuvuutta, etenkin etuaskel jää hieman lyhyehköksi, kapea takaa. Hyvä karva ja käytös."
Näillä kommenteilla irtosi ERI ja AVK1, mutta SA jäi saamatta lyhyen liikkeen vuoksi.Tykkäsin kyllä siitä, että tuomari arvosteli eri osa-alueet tarkasti. Sinänsä taas harmillista, ettei SA:ta saatu, koska PU-kehässä olisi ollut paljon koiria, jotka eivät voi vastaanottaa SERTiä. Olisi voinut olla meille siinä mielessä hyvä näyttely. Sivusta kuulin vähän kommentteja, ettei tuomarin linja liikkumisesta ehkä aina pitänyt samaa linjaa.
Mutta jossittelu nyt näyttelyissä sinänsä on turhaa, koska tuomari saa olla mitä mieltä haluaa. Nempalla tuntuu olevan sellainen karma, ettei mistään näyttelystä saa SERTiä :).
Vielä ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon. Kävin nimittäin ostamassa uuden näyttelyhihnan (hieno musta nahkahihna) ja -pannan. Näitä täytyy vieä tämän vuoden puolella päästä kokeilemaan. Harkinnassa ovat Tuuloksen RN ja Jyväskylä KV.
Seuraaviin näyttelyihin pitää vielä katsoa tuota liikkumista. Nemo on kehässä aina alkuun hankala, kun meinaa mennä ylikierroksilla. Nyt oli vielä jostain syystä tosi paljon Samin perään. Mutta sai siellä täydellisesti juosseista koirista monet EH:ta eli ei se täydellinen näyttelyravi aina kaikkea ratkaise.
Seuraavissa näyttelyissä voisi pitää namia ehkä himppasen alempana, niin pää lasketuisi alemmas. Muuten mielestäni meiltä ihan hieno seisotussuoritus :).
torstai 22. elokuuta 2013
Torstain tokoa
Sainpas meille taas ohjattua tokotreeniä! Tänään osallistuttiin ekan kerran Mari Kiurun tokokoulutukseen. Kentälle meno laittoi mun ajotaidot taas uuteen testiin, koska loppupätkä kentälle oli todella kapeaa hiekkatietä ja itse parkkipaikka olemattoman kokoinen epätasainen hiekkapläntti, jossa jo valmiiksi neljä autoa. Se että sain viimeisenä tulijana ylipäätänsä auton mihinkään parkkeerattua oli jo suoritus!
Alussa kentällä pyörivät nuoremmat koirat, mutta Mari kävi haastattelemassa meiltä ongelmakohtia. Koulutuksessa aion keskittyä nyt niistä pahimpiin: kaukoihin ja tunnariin.
Kaukoja jumpattiin ja katsottiin, miltä ne näyttävät. Jälleen kun on eri kouluttaja, ovat myös vinkit erilaisia - mutta olin näistä ihan samaa mieltä. Tarkoittaa siis sitä, että uusiksi menee!
Kaukkarit pitäisi saada takapainotteisimmiksi. Palkkaan edestä, jolloin pyrkii myös eteenpäin. En ole opettanut Nemolle edes liikkeenä sitä, miten mennään suoraan maahan, niin että paino menee taaksepäin.
Kooste vinkeistä:
Kaukot
Tunnari
Kauhian vaikeaa treenata, kun koko ajan on epävarma siitä, miten liikkeitä pitäisi opettaa. Koitetaan kuitenkin aina imeä uutta tietoa ja miettiä, mikä meille voisi toimia. Omaa epävarmuutta lisää sekin, että Nemo meinaa ahdistua joistakin treeneistä helposti, jolloin pitäisi löytää ne tavat opettaa, joilla se ei ahdistuisi ja liikkeestä tulisi kiva ja toimiva. Haasteita riittää!
Alussa kentällä pyörivät nuoremmat koirat, mutta Mari kävi haastattelemassa meiltä ongelmakohtia. Koulutuksessa aion keskittyä nyt niistä pahimpiin: kaukoihin ja tunnariin.
Kaukoja jumpattiin ja katsottiin, miltä ne näyttävät. Jälleen kun on eri kouluttaja, ovat myös vinkit erilaisia - mutta olin näistä ihan samaa mieltä. Tarkoittaa siis sitä, että uusiksi menee!
Kaukkarit pitäisi saada takapainotteisimmiksi. Palkkaan edestä, jolloin pyrkii myös eteenpäin. En ole opettanut Nemolle edes liikkeenä sitä, miten mennään suoraan maahan, niin että paino menee taaksepäin.
Kooste vinkeistä:
Kaukot
- Käskyttäminen koiran edestä, unohdetaan jalasta pito. Palkataan suoritukset, joissa pysyy paikoillaan.
- Namit pois näkyvistä -> palkka heitetään tai annetaan taskusta.
- Maahanmenon opettaminen suoraan alaspäin. Palkka enemmän leuan alle.
- Maasta istuminen varmaa osaamista. Ei tarvitse apuja.
- Seisomasta istumisesta oma treenattava liikkeensä. Vaihdetaan käsky ja treenataan omana kokonaisuutenaan.
- Maasta seisomisessa palkka heitetään Nemon etutassujen alle, selvästi taaksepäin suuntautuvasti -> Nemon ei pidä pyrkiä kurkottamaan eteenpäin. Tärkeää sanoa "hyvä" ja heittää nakki mahd. ripeästi, ettei ehdi liikkua.
- Maahan selvä viiva, josta liikkumista tarkkaillaan. Tässä pitäisi olla joku sivustakatsoja, koska itse en välttämättä näe liikkuuko.
Tunnari
- Kun Nemo nostaa väärän, mennään vastaan ja otetaan kapula. Erotetaan selvästi liikkeellä, milloin toimii oikein. Muutoin ei mitään torumista yms. negatiivista ennen uutta lähetystä.
- Paikan vaihto joka kerta harjoituksen jälkeen, maahan jää hajua, mikä sotkee haistelua.
- Oman kapulan vaihto joka treenin jälkeen.
Kauhian vaikeaa treenata, kun koko ajan on epävarma siitä, miten liikkeitä pitäisi opettaa. Koitetaan kuitenkin aina imeä uutta tietoa ja miettiä, mikä meille voisi toimia. Omaa epävarmuutta lisää sekin, että Nemo meinaa ahdistua joistakin treeneistä helposti, jolloin pitäisi löytää ne tavat opettaa, joilla se ei ahdistuisi ja liikkeestä tulisi kiva ja toimiva. Haasteita riittää!
maanantai 19. elokuuta 2013
Viikon korkkaus
Uusi viikko korkattiin jälleen jälkitreeneillä. Sää oli jälkipuuhiin erinomainen: aurinko paistoi, lämpötila oli sopiva, maasto vähän märkää eikä hirveästi tuullutkaan.
Tänään T:n mallinen esineruutu. Nemo meni ruutuun koirista viimeisenä eli hajuja riitti ainakin. Otettiin ilmoittautuminen tuomarille ja treenasin samalla koiran hallintaa ruudun reunalla vapaana. Tätäkin pitäisi treenata paljon enemmän. Nemppa lähti hyvin lähetyksellä ja pyöriskeli ruudussa siksakkia hyvän tovin. Aika tarkkaan kävi katsomassa reunat ja rajat, tutki takaa, mutta ei nostanut vasemmasta kulmasta mitään. Teki töitä koko ajan ihan hyvällä moodilla. Vauhti nyt ei ole mitään hirmuista, vaikka väliin spurttailikin. Toi esineen oikealta takakulmasta. Kolmas esine olisi ollut ihan edessä keskellä.
Jälki oli tänään vaihtelevassa maastossa, jossa pääosin heinää. Mulla iski taas joku uskonpuute ja jo janalta lähetyksessä olin jotenkin hirmu epävarma. Janalla ei edennyt ihan suoraan. Nosti jäljen, kun mentiin vähän lähemmäs. Vaikka musta tuntui, että ollaan ihan hukassa, Nemo ajoi jäljen ihan hyvin. Nosti jäljeltä viisi keppiä, itse nappasin maasta kaksi. Viimeinen keppi oli merkattu. Nemo käveli yli ja stoppaamalla nostatin sitten vikan kepin. Kaiken kaikkiaan kepit 8/8, vaikka ei ihan nappiin mennytkään.
Hyväksikäytin sumeilematta treeneissä Ramia ja pyysin hajustamaan Nemolle tunnareita huomiseksi. Kokeillaan huomenna tunnaria nyt vähän laimeammalla vieraalla hajulla. Tai no, en tiedä miten laimentunutta se hajua on, koska Rami hinkkasi hajuaan joka kapulaan ihan huolella.
Huomenna siis luvassa tunnaria. Aloitin Nemolla myös tyynylle peruutusprojektin (hakee takajalkojen alle tyynyn). Kokeillaan, oisko tästä mitään apua kaukkareihin.
Tänään T:n mallinen esineruutu. Nemo meni ruutuun koirista viimeisenä eli hajuja riitti ainakin. Otettiin ilmoittautuminen tuomarille ja treenasin samalla koiran hallintaa ruudun reunalla vapaana. Tätäkin pitäisi treenata paljon enemmän. Nemppa lähti hyvin lähetyksellä ja pyöriskeli ruudussa siksakkia hyvän tovin. Aika tarkkaan kävi katsomassa reunat ja rajat, tutki takaa, mutta ei nostanut vasemmasta kulmasta mitään. Teki töitä koko ajan ihan hyvällä moodilla. Vauhti nyt ei ole mitään hirmuista, vaikka väliin spurttailikin. Toi esineen oikealta takakulmasta. Kolmas esine olisi ollut ihan edessä keskellä.
Jälki oli tänään vaihtelevassa maastossa, jossa pääosin heinää. Mulla iski taas joku uskonpuute ja jo janalta lähetyksessä olin jotenkin hirmu epävarma. Janalla ei edennyt ihan suoraan. Nosti jäljen, kun mentiin vähän lähemmäs. Vaikka musta tuntui, että ollaan ihan hukassa, Nemo ajoi jäljen ihan hyvin. Nosti jäljeltä viisi keppiä, itse nappasin maasta kaksi. Viimeinen keppi oli merkattu. Nemo käveli yli ja stoppaamalla nostatin sitten vikan kepin. Kaiken kaikkiaan kepit 8/8, vaikka ei ihan nappiin mennytkään.
Hyväksikäytin sumeilematta treeneissä Ramia ja pyysin hajustamaan Nemolle tunnareita huomiseksi. Kokeillaan huomenna tunnaria nyt vähän laimeammalla vieraalla hajulla. Tai no, en tiedä miten laimentunutta se hajua on, koska Rami hinkkasi hajuaan joka kapulaan ihan huolella.
Huomenna siis luvassa tunnaria. Aloitin Nemolla myös tyynylle peruutusprojektin (hakee takajalkojen alle tyynyn). Kokeillaan, oisko tästä mitään apua kaukkareihin.
lauantai 17. elokuuta 2013
Tokoa Piikkiössä
Nemppa pääsi sateeseen tokottelemaan Leena Välimäen tokokoulutuksessa. Koulutuksen alkuun tehtiin ryhmätreenejä, joissa kierrettiin kolmen hengen ryhmissä eri pisteissä: kaukkarit, zeta ja seuraaminen.
Kaukkareita olen mietiskellyt, että miten saataisiin treeniä kehitettyä. Ongelmana ovat ne takajalat ja se, että jos toista pitää paikoillaan, siirtelee toista. Jumppailin Nemon kanssa lähietäisyydeltä. Käsimerkit pitäisi saada selvemmin treeneihin mukaan eli pitäisi päästä koiran sivulta enemmän eteen. Leena ehdotti, että treenataan ihan läheltä ja jätetään nakki Nemon sivulle, ja saa sen palkaksi aina siirtymästä. Pelkällä namittamisella on tosiaan se vaara, ettei Nemo ajattele mitä tekee, vaan menee vaan nakin perässä. Pitäisi saada enemmän ajatusta peliin.
Kaukkarit ovat ehkä vähän etupainoisia. Takajaloille pitäisi saada enemmän painoa ja Nemo pitäisi saada tietosemmaksi takajaloistaan. Joku ehdotti matonkaistaletta, jolla treenataan tai tyynyä, jolla joutuu vähän tasapainoilemaan. Yhden jalan pito näytti nimittäin paikoin vähän siltä, että paino ei ole jaloilla tasaisesti (toisen pitää paikoillaan, toista siirtelee). Molempia jalkoja pitäisi pitää paikoillaan, mutta se nyt on käytännössä mahdotonta ja muutenkin vähän hankalaa. Pitää koittaa vaan treenailla ja vahvistaa takajalkojen käyttöä ja pitoa.
Muutamalta Tending-koiralta nähtiin tänään todella säpäköitä kaukkareita. Veikkaanpa, että sellaisia me ei edes lähdetä tavoittelemaan. Pääasia, että saadaan hyvä ja varma liike, josta Nemokin tykkäisi.
Zetassa tein lähinnä vain stoppeja eri malleilla, eniten seisomista. Siinä oli ainakin eilisen perusteella eniten hiottavaa. Näihin avuksi lelun heitto taakse samaan aikaan käskyn kanssa. Nemo kyllä sekoili stopeissa ihan huolella jostain syystä, joten mikään ihmeellinen fiilis ei stopeista ei jäänyt.
Seuruussa tehtiin alkuun meidän hetsausaloitusta, joka Leenankin mukaan sopii Nemolle hyvin. Sitten tehtiin vähän siirtymiä, ne menivät ihan mukavasti. Edelleen pitää muistaa oma rintamasuunta ja namin paikka. Meinaa välillä olla liian edessä ja Nemo tulee siksi vinoon.
Väliin tehtiin paikkamakuu. Siinä nyt ei suurempia ongelmia, hyvin pysyi asennossaan.
Lounaan jälkeen jatkettiin omilla ongelmilla. Otin Nemolle tunnaria. Ongelmina ovat olleet epävarmuus koiralla ja ohjaajan epävarmuus, miten edetään. Tehtiin ensin yksi oma lähietäisyydeltä, ja toi oikean. Sen jälkeen otettiin reilusti lisää matkaa ja mukaan lauta, jossa väärät kiinni. Lähetys kapuloille oli hyvä, Nemo ravasi reippaasti, haisteli hyvin ja toi oman. Sen jälkeen kokeiltiin taas irtokapuloita, joista otti vain jonkin ja toi väärän. Sen jälkeen taas paluu laudalle ja toi oman.
Näissä muutoksina pitää nyt tehdä enemmän välimatkalla sekä helpotettuna laudalla. Onnistuneen jälkeen voi kokeilla taas irtona, mutta jos menee pieleen, helpotetaan lautaan tai esim. puutarhaverkkoviritelmään (väärät verkon takana). Väärän nostamiseen ei pidä reagoida mitenkään negatiivisesti, mutta oman tuonnista hirveä kehu. Muutoksena myös se, että en kehu Nemoa, kun se nostaa kapulan vaan vasta sitten kun se tuo sen eteen.
Uutena opin sen, että siirtymä vieraisiin hajuihin kannattaa tehdä vaiheittain eli esim. edellisenä päivänä hajustetut kapulat tämän päivän treeniin jne. Tunnari oli kuitenkin sinänsä ihan hyvällä mallilla eikä Leenan mukaan vaadi enää suuria, ennen kuin olisi valmis liike.
Päivän aikana tuli niin paljon kaikenlaista treenivinkkiä ja ideaa, että varmaan puolet meni ohi. Muidenkin ongelmista oppi paljon ja osa oli samojakin kuin meillä. Meidänkin pitäisi treenata paljon enemmän kehääntuloa ja liikkeiden välejä. Samoin seuruuseen voisi tehdä enemmän pieniä lyhyitä pätkiä, joissa paljon käännöksiä. Joku ehdotti esim. 2 min treeniä, jonka aikana treenataan koko ajan pieniä kivoja pätkiä.
Loppuun tehtiin vielä kivana loppujuttuna luoksetulo häiriökujan läpi sekä ruutu. Sain Nemon tulemaan vauhdilla läpi häiriöistä, mutta jälkikäteen meni tutkimaan naista, jolla oli vinkusiili. Kujassa oli lelua, namia, käskyjä, noutokapulaa ja ties mitä. Ruudussa vähän kankeutta. Haki ekalla kerralla kosketusalustansa, toisella sitten jo ihan hyvä ruutu.
Näillä vinkeillä jatketaan treenailua ja toivottavasti taas edistytään joissakin jutuissa pikkuhiljaa.
Kaukkareita olen mietiskellyt, että miten saataisiin treeniä kehitettyä. Ongelmana ovat ne takajalat ja se, että jos toista pitää paikoillaan, siirtelee toista. Jumppailin Nemon kanssa lähietäisyydeltä. Käsimerkit pitäisi saada selvemmin treeneihin mukaan eli pitäisi päästä koiran sivulta enemmän eteen. Leena ehdotti, että treenataan ihan läheltä ja jätetään nakki Nemon sivulle, ja saa sen palkaksi aina siirtymästä. Pelkällä namittamisella on tosiaan se vaara, ettei Nemo ajattele mitä tekee, vaan menee vaan nakin perässä. Pitäisi saada enemmän ajatusta peliin.
Kaukkarit ovat ehkä vähän etupainoisia. Takajaloille pitäisi saada enemmän painoa ja Nemo pitäisi saada tietosemmaksi takajaloistaan. Joku ehdotti matonkaistaletta, jolla treenataan tai tyynyä, jolla joutuu vähän tasapainoilemaan. Yhden jalan pito näytti nimittäin paikoin vähän siltä, että paino ei ole jaloilla tasaisesti (toisen pitää paikoillaan, toista siirtelee). Molempia jalkoja pitäisi pitää paikoillaan, mutta se nyt on käytännössä mahdotonta ja muutenkin vähän hankalaa. Pitää koittaa vaan treenailla ja vahvistaa takajalkojen käyttöä ja pitoa.
Muutamalta Tending-koiralta nähtiin tänään todella säpäköitä kaukkareita. Veikkaanpa, että sellaisia me ei edes lähdetä tavoittelemaan. Pääasia, että saadaan hyvä ja varma liike, josta Nemokin tykkäisi.
Zetassa tein lähinnä vain stoppeja eri malleilla, eniten seisomista. Siinä oli ainakin eilisen perusteella eniten hiottavaa. Näihin avuksi lelun heitto taakse samaan aikaan käskyn kanssa. Nemo kyllä sekoili stopeissa ihan huolella jostain syystä, joten mikään ihmeellinen fiilis ei stopeista ei jäänyt.
Seuruussa tehtiin alkuun meidän hetsausaloitusta, joka Leenankin mukaan sopii Nemolle hyvin. Sitten tehtiin vähän siirtymiä, ne menivät ihan mukavasti. Edelleen pitää muistaa oma rintamasuunta ja namin paikka. Meinaa välillä olla liian edessä ja Nemo tulee siksi vinoon.
Väliin tehtiin paikkamakuu. Siinä nyt ei suurempia ongelmia, hyvin pysyi asennossaan.
Lounaan jälkeen jatkettiin omilla ongelmilla. Otin Nemolle tunnaria. Ongelmina ovat olleet epävarmuus koiralla ja ohjaajan epävarmuus, miten edetään. Tehtiin ensin yksi oma lähietäisyydeltä, ja toi oikean. Sen jälkeen otettiin reilusti lisää matkaa ja mukaan lauta, jossa väärät kiinni. Lähetys kapuloille oli hyvä, Nemo ravasi reippaasti, haisteli hyvin ja toi oman. Sen jälkeen kokeiltiin taas irtokapuloita, joista otti vain jonkin ja toi väärän. Sen jälkeen taas paluu laudalle ja toi oman.
Näissä muutoksina pitää nyt tehdä enemmän välimatkalla sekä helpotettuna laudalla. Onnistuneen jälkeen voi kokeilla taas irtona, mutta jos menee pieleen, helpotetaan lautaan tai esim. puutarhaverkkoviritelmään (väärät verkon takana). Väärän nostamiseen ei pidä reagoida mitenkään negatiivisesti, mutta oman tuonnista hirveä kehu. Muutoksena myös se, että en kehu Nemoa, kun se nostaa kapulan vaan vasta sitten kun se tuo sen eteen.
Uutena opin sen, että siirtymä vieraisiin hajuihin kannattaa tehdä vaiheittain eli esim. edellisenä päivänä hajustetut kapulat tämän päivän treeniin jne. Tunnari oli kuitenkin sinänsä ihan hyvällä mallilla eikä Leenan mukaan vaadi enää suuria, ennen kuin olisi valmis liike.
Päivän aikana tuli niin paljon kaikenlaista treenivinkkiä ja ideaa, että varmaan puolet meni ohi. Muidenkin ongelmista oppi paljon ja osa oli samojakin kuin meillä. Meidänkin pitäisi treenata paljon enemmän kehääntuloa ja liikkeiden välejä. Samoin seuruuseen voisi tehdä enemmän pieniä lyhyitä pätkiä, joissa paljon käännöksiä. Joku ehdotti esim. 2 min treeniä, jonka aikana treenataan koko ajan pieniä kivoja pätkiä.
Loppuun tehtiin vielä kivana loppujuttuna luoksetulo häiriökujan läpi sekä ruutu. Sain Nemon tulemaan vauhdilla läpi häiriöistä, mutta jälkikäteen meni tutkimaan naista, jolla oli vinkusiili. Kujassa oli lelua, namia, käskyjä, noutokapulaa ja ties mitä. Ruudussa vähän kankeutta. Haki ekalla kerralla kosketusalustansa, toisella sitten jo ihan hyvä ruutu.
Näillä vinkeillä jatketaan treenailua ja toivottavasti taas edistytään joissakin jutuissa pikkuhiljaa.
perjantai 16. elokuuta 2013
Koulutteluja
Meillä on oikea treeniputki meneillään. Eilen käytiin treenaamassa tottista Kirstulan kentällä Hennan ja Sipin kanssa. Kiva oli taas treffailla Hennaa ja nähdä Sipin tottisteluja. Nempan kanssa pientä seuruupätkää ja noutoa vauhtina.
Tänään sitten Sadun kurssilla pääsin iloitsemaan ihan tosissani siitä, että ollaan menty eteenpäin treeneissä. Alkuun taas kentälletuloa ja siitä palkkaa. Tehtiin yksi pidempi seuruupätkä käännöksillä (mamma kääntyi joka käännöksen väärään suuntaan). Välissä aina kehuja vireen ylläpitämiseksi.
Saatiin Sadulta oikein hyvää palautetta. Kontakti on kohdillaan, seuraaminen on suoraa ja käännöksissä on hyvin mukana. Hip hei! Taas iso edistysaskel otettu!
Tein myös voittajan luoksetuloa. Katsottiin ongelmakohdat ja mietittiin niihin ratkaisua. Alkuun pelkkä suora luoksetulo vauhtina. Sen jälkeen seisomisella, sitten maahanmenolla (jättöasento seisomaan). Maahanmeno on tosi nopea, seisomisessa hiippailee eteenpäin eli tätä pitää terästää. Vauhtia näihin treenataan lelulla. Pitää ottaa paljon vaihteluita - pelkkää suoraa, pelkkää seisomista, pelkkää maahanmenoa - ettei oppisi ennakoimaan. Jokaiseen treeniin paljon pelkkiä suoria.
Seisomisen stoppiin pitää kokeilla vaikka lelun heittoa ja sitten tehdä sitäkin ihan taas omana treeninään. Satu totesi, että Nemo on aika ohjaajaherkkä koira, jolloin epäili "seis" käskyn karjaisemisella olevan ehkä jonkinlaista vaikutusta tekemiseen, mutta katsotaan nyt miten etenee.
Toisella kierroksella otin alkuun hyppynoutoa. Töihin paluu näkyi siinä, että unohdin koko hyppynoutokäskyn (eli "hyppy") ja sanoin vain "hae". Saatiin kaksi esteen kiertoa paluussa. Sitten oikealla käskyllä ihan priima suoritus irrotuksineen.
Tämän jälkeen vähän askelsiirtymiä. Ensimmäistä kertaa kokeilin lelun kanssa. Nemppa oli heti juonessa mukana ja esitti Sadulla ihan parasta osaamistaan. Se on mukavaa, kun saa kouluttajan hämmästelemään edistymistä :). Nyt oli kyllä Nemolta ihan supersuorituksia oikealle ja vasemmalle siirtymissä!
Näillä fiiliksillä mennään toivottavasti huomennakin Piikkiön koulutuksessa. Koko päiväksi on luvattu sateita eli saa nähdä, mitä kaikkea pystytään treenailemaan.
Tänään sitten Sadun kurssilla pääsin iloitsemaan ihan tosissani siitä, että ollaan menty eteenpäin treeneissä. Alkuun taas kentälletuloa ja siitä palkkaa. Tehtiin yksi pidempi seuruupätkä käännöksillä (mamma kääntyi joka käännöksen väärään suuntaan). Välissä aina kehuja vireen ylläpitämiseksi.
Saatiin Sadulta oikein hyvää palautetta. Kontakti on kohdillaan, seuraaminen on suoraa ja käännöksissä on hyvin mukana. Hip hei! Taas iso edistysaskel otettu!
Tein myös voittajan luoksetuloa. Katsottiin ongelmakohdat ja mietittiin niihin ratkaisua. Alkuun pelkkä suora luoksetulo vauhtina. Sen jälkeen seisomisella, sitten maahanmenolla (jättöasento seisomaan). Maahanmeno on tosi nopea, seisomisessa hiippailee eteenpäin eli tätä pitää terästää. Vauhtia näihin treenataan lelulla. Pitää ottaa paljon vaihteluita - pelkkää suoraa, pelkkää seisomista, pelkkää maahanmenoa - ettei oppisi ennakoimaan. Jokaiseen treeniin paljon pelkkiä suoria.
Seisomisen stoppiin pitää kokeilla vaikka lelun heittoa ja sitten tehdä sitäkin ihan taas omana treeninään. Satu totesi, että Nemo on aika ohjaajaherkkä koira, jolloin epäili "seis" käskyn karjaisemisella olevan ehkä jonkinlaista vaikutusta tekemiseen, mutta katsotaan nyt miten etenee.
Toisella kierroksella otin alkuun hyppynoutoa. Töihin paluu näkyi siinä, että unohdin koko hyppynoutokäskyn (eli "hyppy") ja sanoin vain "hae". Saatiin kaksi esteen kiertoa paluussa. Sitten oikealla käskyllä ihan priima suoritus irrotuksineen.
Tämän jälkeen vähän askelsiirtymiä. Ensimmäistä kertaa kokeilin lelun kanssa. Nemppa oli heti juonessa mukana ja esitti Sadulla ihan parasta osaamistaan. Se on mukavaa, kun saa kouluttajan hämmästelemään edistymistä :). Nyt oli kyllä Nemolta ihan supersuorituksia oikealle ja vasemmalle siirtymissä!
Näillä fiiliksillä mennään toivottavasti huomennakin Piikkiön koulutuksessa. Koko päiväksi on luvattu sateita eli saa nähdä, mitä kaikkea pystytään treenailemaan.
maanantai 12. elokuuta 2013
Jälkeä pitkästä aikaa
Kolmen viikon tauon jälkeen päästiin jälleen jälkeilemään. Ilma oli viileämpi, mikä oli hyvä asia koirien kannalta.
Ainakin esineruudussa oli Nemossa hyvin potkua ja vauhtia. Kerrankin ihan spurttaili ruudussa. Hauskasti varsinkin, kun meni ruudusta yli, laukkasi pikaisesti takaisin. Hyvällä motivaatiolla ja vireellä esine (lompakko) ylös aika edestä ja siisti luovutus. Toi esineen vauhdilla ilman mitään kannustuskehujakaan. Oli niin hyvää työskentelyä, että jätin yhteen esineeseen.
Melkein heti esineruudun jälkeen mentiin ajamaan jälki. Jäljellä pituutta n. 300 m ja mutkitteli kosteahkossa maastossa. Janalle lähti ihan yllättävän hyvin. Matkaa oli n. 10 m. Alkuun lähti ihan suoraan, sitten pikku mutka, mutta siitä ohjasin sitten oikeaan suuntaan ja nosti jäljen. Ajoi rauhallisesti, mutta taas teki pikku poikkeamia jäljeltä ja kepit 5/8. Ihan tyytyväinen olen jälkeen silti.
Motivaatio ei vissiin ollut jostain syystä parasta A-luokkaa, kun kesken jäljen jäi haistelemaan jotain eläinkarvaa yms. pitkäksi aikaa ja pissasi myös ohimennessään kuusen näreeseen. Oisko pitänyt käyttää ennen jälkeä kunnolla tarpeilla? Jäljen lopussakin meinasi mennä vikasta kepistä ohi, stoppasin että sain palkattua jäljen lopun. Loppuun keppileikkiä.
Tänään tuli pitkästä aikaa taas sellainen fiilis, että joskus vielä tekisi mieli mennä jälkikokeeseen. Jospas talvi treenattais tottista ja katsotaan, missä uomissa ollaan ensi keväänä ja kesänä?
Perjantaina päästään taas Sadun koulutukseen. Lauantaiksi sain varattua myös Leena Välimäen tokokoulutuksen Piikkiöön eli puuhaa on loppuviikollekin luvassa :).
Ainakin esineruudussa oli Nemossa hyvin potkua ja vauhtia. Kerrankin ihan spurttaili ruudussa. Hauskasti varsinkin, kun meni ruudusta yli, laukkasi pikaisesti takaisin. Hyvällä motivaatiolla ja vireellä esine (lompakko) ylös aika edestä ja siisti luovutus. Toi esineen vauhdilla ilman mitään kannustuskehujakaan. Oli niin hyvää työskentelyä, että jätin yhteen esineeseen.
Melkein heti esineruudun jälkeen mentiin ajamaan jälki. Jäljellä pituutta n. 300 m ja mutkitteli kosteahkossa maastossa. Janalle lähti ihan yllättävän hyvin. Matkaa oli n. 10 m. Alkuun lähti ihan suoraan, sitten pikku mutka, mutta siitä ohjasin sitten oikeaan suuntaan ja nosti jäljen. Ajoi rauhallisesti, mutta taas teki pikku poikkeamia jäljeltä ja kepit 5/8. Ihan tyytyväinen olen jälkeen silti.
Motivaatio ei vissiin ollut jostain syystä parasta A-luokkaa, kun kesken jäljen jäi haistelemaan jotain eläinkarvaa yms. pitkäksi aikaa ja pissasi myös ohimennessään kuusen näreeseen. Oisko pitänyt käyttää ennen jälkeä kunnolla tarpeilla? Jäljen lopussakin meinasi mennä vikasta kepistä ohi, stoppasin että sain palkattua jäljen lopun. Loppuun keppileikkiä.
Tänään tuli pitkästä aikaa taas sellainen fiilis, että joskus vielä tekisi mieli mennä jälkikokeeseen. Jospas talvi treenattais tottista ja katsotaan, missä uomissa ollaan ensi keväänä ja kesänä?
Perjantaina päästään taas Sadun koulutukseen. Lauantaiksi sain varattua myös Leena Välimäen tokokoulutuksen Piikkiöön eli puuhaa on loppuviikollekin luvassa :).
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Luonnetta löytyy!
Nemppa pääsi tänään kunnon painetestiin, kun osallistuttiin Hyvinkäällä järjestettyyn luonnetestiin. Aika paljon luonnettahan sieltä sitten löytyi!
Arvostelun pisteet:
Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Pisteitä yhteensä 174. Tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen.
Jännittävää oli sompailla Nemon kanssa testikentällä ja katsoa, miten tilanteisiin reagoi. Testissä nousi jopa esiin seikkoja, jotka osoittivat, että Nemo on jossain määrin kovempikin kuin ajattelin.
Alussa oli hyvin ystävällinen tuomareille, molemmat kävi haistamassa ja moikkaamassa. Leikki myös toisen tuomarin kanssa kepillä kivasti.
Kelkka oli pelottava, siinä sinkoili sinne tänne ja rähisi karvat pystyssä. Kelkkaan tutustumiseen piti käyttää aikaa, mutta tutki kelkkaa nopeasti kiinnostuneena. Samoin molemmat uhat otti vastaan kunnon räkytyksellä. Kahdestaan kohdatussa uhassa rähisi ja sinkoili, ja puikahti jopa mun jalkojen väliin räkyttämään. Palautui näistäkin nopeasti.
Nostettuun vaatteeseen ja tynnyriin reagoi voimakkaasti ja ohi mennessä kiersi haalarin kaukaa. Näitäkin tutki jälkeenpäin ihan kiinnostuneena, mutta aika varautuneena.
Pimeässä huoneessa toikkaroi jostain syystä pitkin seiniä eikä tuntunut etsivän mua aluksi ollenkaan. Ilman mitään apuja hakeutui kuitenkin luokse. Törmäsi matkalla tuomariin, joka oli melkoinen mörkö. Siksi aluksi suhtautui minuunkin mörkönä ja luimisteli kohti, kunnes otti hajun.
Laukaukset testissä jännittivät eniten, mutta niihin ei onneksi reagoinut. Selvästi henkistä kuormaa kertyi, koska Nemo läähätti voimakkaasti loppupuolella, mutta pystyi silti suoriutumaan kaikista tehtävistä.
Ella oli testiä myös katsomassa ja testin jälkeen Nemo pääsi rentoutumaan Sidneyn kanssa kirmaillen. Illalla huomasi kyllä, että oli pääkoppa joutunut rasitukselle. Ihan sippi oli poitsu kotiin päästyään.
Arvostelun pisteet:
Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Pisteitä yhteensä 174. Tuomareina toimivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen.
Jännittävää oli sompailla Nemon kanssa testikentällä ja katsoa, miten tilanteisiin reagoi. Testissä nousi jopa esiin seikkoja, jotka osoittivat, että Nemo on jossain määrin kovempikin kuin ajattelin.
Alussa oli hyvin ystävällinen tuomareille, molemmat kävi haistamassa ja moikkaamassa. Leikki myös toisen tuomarin kanssa kepillä kivasti.
Kelkka oli pelottava, siinä sinkoili sinne tänne ja rähisi karvat pystyssä. Kelkkaan tutustumiseen piti käyttää aikaa, mutta tutki kelkkaa nopeasti kiinnostuneena. Samoin molemmat uhat otti vastaan kunnon räkytyksellä. Kahdestaan kohdatussa uhassa rähisi ja sinkoili, ja puikahti jopa mun jalkojen väliin räkyttämään. Palautui näistäkin nopeasti.
Nostettuun vaatteeseen ja tynnyriin reagoi voimakkaasti ja ohi mennessä kiersi haalarin kaukaa. Näitäkin tutki jälkeenpäin ihan kiinnostuneena, mutta aika varautuneena.
Pimeässä huoneessa toikkaroi jostain syystä pitkin seiniä eikä tuntunut etsivän mua aluksi ollenkaan. Ilman mitään apuja hakeutui kuitenkin luokse. Törmäsi matkalla tuomariin, joka oli melkoinen mörkö. Siksi aluksi suhtautui minuunkin mörkönä ja luimisteli kohti, kunnes otti hajun.
Laukaukset testissä jännittivät eniten, mutta niihin ei onneksi reagoinut. Selvästi henkistä kuormaa kertyi, koska Nemo läähätti voimakkaasti loppupuolella, mutta pystyi silti suoriutumaan kaikista tehtävistä.
Ella oli testiä myös katsomassa ja testin jälkeen Nemo pääsi rentoutumaan Sidneyn kanssa kirmaillen. Illalla huomasi kyllä, että oli pääkoppa joutunut rasitukselle. Ihan sippi oli poitsu kotiin päästyään.
lauantai 3. elokuuta 2013
Helsinki RN 3.8.2013
Kävimme pyörähtämässä Tuomarinkartanossa ryhmänäyttelyssä, jonka näin jälkikäteen sanoen olisi voinut vaikka jättää väliin. Sää oli tosi lämmin ja aurinkoinen, ei koirille yhtään mukava. Uroskoiria oli näyttelyssä melko vähän, avoimessa luokassa vain kolme. Näinpä optimistisesti ajattelin, josko tämä näyttely olisi meille se suotuisa ja saataisiin jotain muutakin kuin lämmintä kättä. Mutta ei niin ei.
Tuomarina oli puolalainen Miroslaw Redlicki, joka ei ilmeisesti pitänyt kovin karvakkaista yksilöistä. Nemolle näyttelystä vain H ja arvostelu, joka ei hirveästi imartele:
"Heavy. Strong bone. Round head and skull. Round forehead. Cobby body. Correct hind and front angulation, but action is unsound and unefficien because of overweight."
Ehkä muut kommentit voisin allekirjoittaa, mutta en tuota ylipainokommenttia. Tuomarin käsittelyssä pitää nyt jatkossa olla tarkempi, ettei Nemo pääse velmuilemaan. Tällä kertaa oli jotenkin taas ihan huu haa juuri, kun tuomari tuli katsomaan ja istui. Muuten meni hyvin.
Kolmen viikon päästä käydään Tervakoskella kokeilemassa näyttelyonnea.
Tuomarina oli puolalainen Miroslaw Redlicki, joka ei ilmeisesti pitänyt kovin karvakkaista yksilöistä. Nemolle näyttelystä vain H ja arvostelu, joka ei hirveästi imartele:
"Heavy. Strong bone. Round head and skull. Round forehead. Cobby body. Correct hind and front angulation, but action is unsound and unefficien because of overweight."
Ehkä muut kommentit voisin allekirjoittaa, mutta en tuota ylipainokommenttia. Tuomarin käsittelyssä pitää nyt jatkossa olla tarkempi, ettei Nemo pääse velmuilemaan. Tällä kertaa oli jotenkin taas ihan huu haa juuri, kun tuomari tuli katsomaan ja istui. Muuten meni hyvin.
Kolmen viikon päästä käydään Tervakoskella kokeilemassa näyttelyonnea.
perjantai 2. elokuuta 2013
Sadun koulutus
Sadun koulutuksessa saatiin Nemosta irti taas kivasti tehoja. Alkuun kentälletulo tuttuun tapaan. Ennen kuin olin ehtinyt mitään sanoakaa, Nemo oli siirtyi jo itse sivulle - ja siitä suoraan palkka ja isot hippalot. Tehtiin pari lyhyttä seuruupätkää ja yksi pidempi. Sadun kommentti oli: "Tuolta koiralta en ole vielä tuollaista seuruuta nähnytkään". Eli hyvin puree tämä virekuuri, jatketaan samaan malliin.
Otin samalla innolla vielä pari vauhtinoutoa, joissa Nemolla ihan mieletön draivi. Itse kun kokeilin lelua palkkana noudosta, ei irrottanut kapulasta ollenkaan vaan tarjosi vain minulle eteen. Tällä kertaa saatiin pari tosi nopeat palautukset ja irrotukset.
Tokalla kerralla otin ideariihenä vähän kaukkareita mietintään. Alkuun selittelin ja demonstroin Sadulle meidän "controll"-treeniä. Tästä päädyttiin siihen, että ruvetaan treenaamaan kaukkareita ihan läheltä käsimerkkeihin yhdistettynä. Ideana, että esim. maahan piirretään viiva, jolle takajalat laitetaan ja tarkkailen takajalkojen liikkumista. Olen nyt vain jumpannut niin, että Nemo on mulla jalkojen välissä. Tästä pitäisi päästä pikkuhiljaa etiäpäin.
Sitten tehtiin vielä askelsiirtymätreeniä. Näissä pitää kiinnittää huomiota siihen, että oma kroppa pysyisi eteenpäin. Nemoa pitää koittaa ohjailla nakilla (pieni kaarre kädellä sivulla), niin että saisi perusasennon suoraan. Yllättävän vaikeaa koittaa pitää oma keho suoraan ja samalla arvioida Nemon asennon suoruus. Taaksepäin pakittaminen sujuu jo ihan hyvin.
Huomenna mennäänkin sitten pyörähtämään Helsingin ryhmänäyttelyyn. Katsotaan, millainen arviointi ja sijoitus sieltä on luvassa. Kolmena päivänä olen käynyt Nemon turkkia läpi ja leikellyt turkista takkuja ja rastoja pois. Varsinkin peppukarvoihin irtoavat karvat rastaantuvat helposti. Pitänee ostaa joku pohjavillaharja, jolla karvan saisi hyvin irti. Samoin jalkojen välissä on rastaa, joka pitäisi oikeastaan leikata kokonaan pois.
Maanantaina jatketaan sään salliessa jälkikurssin parissa ja keskiviikolle olisi luvassa luonnetesti, kunhan nyt vain saataisiin ne tarkemmat tiedot tapahtumasta... Juuri tänään yksi treeniryhmäläinen sanoi saaneensa kutsun kokeeseen Hyvinkäälle koetta edeltävänä päivänä. Nice.
Otin samalla innolla vielä pari vauhtinoutoa, joissa Nemolla ihan mieletön draivi. Itse kun kokeilin lelua palkkana noudosta, ei irrottanut kapulasta ollenkaan vaan tarjosi vain minulle eteen. Tällä kertaa saatiin pari tosi nopeat palautukset ja irrotukset.
Tokalla kerralla otin ideariihenä vähän kaukkareita mietintään. Alkuun selittelin ja demonstroin Sadulle meidän "controll"-treeniä. Tästä päädyttiin siihen, että ruvetaan treenaamaan kaukkareita ihan läheltä käsimerkkeihin yhdistettynä. Ideana, että esim. maahan piirretään viiva, jolle takajalat laitetaan ja tarkkailen takajalkojen liikkumista. Olen nyt vain jumpannut niin, että Nemo on mulla jalkojen välissä. Tästä pitäisi päästä pikkuhiljaa etiäpäin.
Sitten tehtiin vielä askelsiirtymätreeniä. Näissä pitää kiinnittää huomiota siihen, että oma kroppa pysyisi eteenpäin. Nemoa pitää koittaa ohjailla nakilla (pieni kaarre kädellä sivulla), niin että saisi perusasennon suoraan. Yllättävän vaikeaa koittaa pitää oma keho suoraan ja samalla arvioida Nemon asennon suoruus. Taaksepäin pakittaminen sujuu jo ihan hyvin.
Huomenna mennäänkin sitten pyörähtämään Helsingin ryhmänäyttelyyn. Katsotaan, millainen arviointi ja sijoitus sieltä on luvassa. Kolmena päivänä olen käynyt Nemon turkkia läpi ja leikellyt turkista takkuja ja rastoja pois. Varsinkin peppukarvoihin irtoavat karvat rastaantuvat helposti. Pitänee ostaa joku pohjavillaharja, jolla karvan saisi hyvin irti. Samoin jalkojen välissä on rastaa, joka pitäisi oikeastaan leikata kokonaan pois.
Maanantaina jatketaan sään salliessa jälkikurssin parissa ja keskiviikolle olisi luvassa luonnetesti, kunhan nyt vain saataisiin ne tarkemmat tiedot tapahtumasta... Juuri tänään yksi treeniryhmäläinen sanoi saaneensa kutsun kokeeseen Hyvinkäälle koetta edeltävänä päivänä. Nice.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)