Viimeisimmät ohjatut jälkitreenit on vedetty enemmän tai vähemmän sateisessa säässä. Sateessa Nemon turkki käppyröityy krepeille pohjavillaa myöten ja on ulkonäöltään suunnilleen lampaasta tai myskihärästä seuraava. No, eipä kreppiturkki jäljenajoon vaikuta.
Viime jäljet on tehty Huhmaristoon. Melko samaa kaavaa eli kulmatreeniä. Ekassa 5 kulmaa, 8 keppiä (nosti 7). Toka 5 kulmaa ja kepit 6/6. Jäljeltä menee välillä sivussa, mutta keppimotivaatio on hyvä. Kulmista menee yli, mutta korjaa itse. Nemon lempijuttu, kun saa tehdä töitä itsekseen eikä tartte välittää mitään hihnan toisesta päästä. Kepeiltä pikkasen ryntää, mutta hommaan liinalla ja tarkentaa sitten jäljenajoa. Janat olleet yllättävän hyviä. Ei ole treenattu erikseen ollenkaan tänä vuonna.
Esineisiin pitää tehdä taas motivaatiota. Molemmissa ruuduissa jouduin kutsumaan pois, kun lähti ihan "diipadii"- moodilla. Hetsaukset ei toimineet. Viimeisimmällä kerralla käveli oikein reteesti esineen yli. Pikkaisen pitää nykyisin huomauttaa lajista riippumatta siitä, että ollaan tekemässä töitä nähtävästi. Selvempi rutiini tähänkin. Esinettä ensin puskaan ja vire ylös. Oon nostattanut kahta, toinen aina parempi nosto ja palautus. Vaihtelua tähänkin treeniin.
perjantai 31. heinäkuuta 2015
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Jälki nro 3 ja Annen ekat treenit
Jälkirintamalla ollaan eletty hiljaiseloa. Viimeisimmät jälkiryhmän treenit jäivät välistä osanottajien vähäisen lukumäärän vuoksi. Näinpä korvattiin tämä treenikerta ihan omin päin.
Sami kävi polkemassa Vähikkälässä fillarilla meille perjantaina jäljen. Sami keksi yhdistää pyörälenkki jäljentekoon. Siinäpä jälki vanhenee sopivasti, kun ukko polkee kotiin pidempää reittiä :). Jälki oli Nemon kolmas tälle kaudelle. Hirveän vähän on tehty...
Lähdettiin koko kööri ajamaan jälkeä. Oula nukkui päikkärinsä autossa, kun minä ja Nemo ajattiin jälki pois. Pituutta n. 750m, viisi kulmaa, 8 keppiä. Jana oli aika hyvä. Eteni suoraan ja nappasi jäljen yhdellä korjauksella. Ajoi jälkeä hyvin ekalle kulmalle, jossa oikaisi ja jäi vähän matkan päähän haistelemaan. Luulin, että on keppi ja kehotin etsimään. Lopulta laajensi etsintäaluetta ja lopulta kieppasi kauas sivuun ja palasi takaisin kulmaan haistamaan maata kulmamerkin alta. Siitä nappasi hajun ja lähti ajamaan eri suuntaan kuin oli mennyt aiemmin.
Muuten jälki meni tosi hyvin, paitsi neljännellä kulmalla, kun luulin jäljen jo päättyneen. Aloin itse liikaa ohjaamaan, kun luulin että on vika keppi. Päästin Nemon jatkamaan jälkeä, kun mitään ei löytynyt ja niinpä Nemo eteni vähän matkaa ja teki toisen kulman (kulmamerkki tippunut maahan). Kepit nosti hyvin. Yksi jäi pitkän heinikon alle. Kepit siis 7/8.
Tosi kiva oli ajaa pidempi jälki ja huomata, että koiraan voi luottaa. Itselle vielä lisää itseluottamusta hommaan, etten pilaa Nemon työntekoa omalla arpomisellani.
Tänään starttasi Annen tokoryhmä. Tähänkin yhdistettiin perheilyä, sillä Sami ja Oula hyppäsivät kyytiin ja ulkoilivat treeniajan. Treenipaikka olikin hallilla (ajoin suoraan kentälle). Jätin Samin ja Oulan kentän läheisiin metsiin möyryämään. Treenien loppuessa Oula potkiskeli leluautoa hallin parkkipaikalla. No, voi sen ajan käyttää noin neljän kilsan rämpimiseenkin pitkin peltoja ja tienpientareita.
Ryhmässä treenaa Nemon lisäksi toinen bc, kelpie ja pitkäkarvainen collie. Melko samantasoisia luokkia treenataan, mutta muut koirat ovat Nemoa paljon nuorempia.
Nemon treeninä oli tänään tunnarin pitoa, kaukoja peruuttaen ja tunnarin haistelua. Tunnarin pidossa tehtiin erilaisia pito-ja palautustreenejä. Tosi hyvin piti useamman pätkän, yllätyin ihan itsekin. On vähän pakottava liike, mutta musta Nemo teki sen ihan hyvällä moodilla. Tehtiin pitoa seurauttaenkin, tämäkin sujui. "Pidä"- käskytreenit nyt erikseen, haistelutreeniä myös erikseen vähän aikaa.
Peru-kaukot oli tosi kivan näköisiä tänään. Ongelmana on ollut ylös-nousun venytys ja se, ettei siitä saa maahan puhtaasti. Nyt Nemo on tajunnut tätäkin, ja ajatus on paremmin taaksepäin. Annelta sain hyvin idean yhdistää "peru + maahan" seisomiseen. Tästä saisi oman käskyn "perumaa" ja myöhemmin "pemaa". Nyt toimi tosi nätisti! Taas yllätyin, miten kivasti teki vaihdot. Ehkä se kuukausitolkulla jankkaaminen alkaa nyt näkyä :).
Oman haistelua erikseen hallissa. On ollut hallissa vaikeampaa, nyt meni hyvin. Ensin kaksi kapulaa, oma ja väärä sekä nakkia. Oli alkuun vähän hämillään, kun oli vain kaksi. Hyvin toi oman. Sitten vähän useamoi kellomaisesti, mutta tässä nosti ensin väärin. Korjasi kuitenkin itse. Selvästi on jo hogannut, mitä pitää tehdä, ja korjaa itse virheensä. Jes!
Loppuun vielä paikkaistuminen ja makuu häiriöllä. Tehtiin viimeiseksi vielä paikkaistuminen, johon yhdistettiin maahanmeno ja luoksetulo. Vähän Nemo on näissä ollut hämillään ja tulee luokse hitaammin, mutta tulee kuitenkin. Jonkinlaista epävarmuutta sillä on tietyissä tilanteissa. Pitää vaan treenata monipuolisesti.
Sanoin Annelle, että ottaa mun koiran hallintataidot nyt erityissyyniin. Nemo on vähän sellainen, että tykkäisi toimia yksin ja itse. Irtautuu musta helposti, menee pööpöilemään omiaan. Näihin laitetaan nyt kertakaikkisesti piste. Uskon, että vaatimalla, saan siitä vielä luotettavamman treeneissä. Jotenkin olen ollut sen kanssa liian lepsu edelleen. En ole saanut sitä tekemään töitä mulle ja siihen moodiin, että hakeutuu viereen tekemään töitä.
Tänään kuitenkin treenit meni tosi hyvin. Silloin kun Nemo on oikeassa vireessa ja odottaa palkkaansa, se keskittyy hyvin muhun ja tekemiseen. Ns. vapaa-aikoina esim. halliin tullessa tai vapaammin liikkuessa, se sen sijaan tekee omia ratkaisujaan.
Anne mainitsi tänään, että koirien tuijottaminen voisi olla merkki epävarmuudesta. Sekin on mahdollista, kun noita vieraiden koirien päällekarkauksia on meillekin sattunut. Nemo lautautuu tuijotuksessa jotenkin sellaiseen vireeseen, etten saa siihen enää mitään kontaktia. Samoin, jos toinen leikkii kentällä, Nemon on vaikeaa maata rauhassa. Silloin, kun otan sen kontaktiin, kestää vieraan koiran luoksekutsut yms. paremmin, mutta räksyttävien koirien ohituksia ei kestä näinkään.
Sami kävi polkemassa Vähikkälässä fillarilla meille perjantaina jäljen. Sami keksi yhdistää pyörälenkki jäljentekoon. Siinäpä jälki vanhenee sopivasti, kun ukko polkee kotiin pidempää reittiä :). Jälki oli Nemon kolmas tälle kaudelle. Hirveän vähän on tehty...
Lähdettiin koko kööri ajamaan jälkeä. Oula nukkui päikkärinsä autossa, kun minä ja Nemo ajattiin jälki pois. Pituutta n. 750m, viisi kulmaa, 8 keppiä. Jana oli aika hyvä. Eteni suoraan ja nappasi jäljen yhdellä korjauksella. Ajoi jälkeä hyvin ekalle kulmalle, jossa oikaisi ja jäi vähän matkan päähän haistelemaan. Luulin, että on keppi ja kehotin etsimään. Lopulta laajensi etsintäaluetta ja lopulta kieppasi kauas sivuun ja palasi takaisin kulmaan haistamaan maata kulmamerkin alta. Siitä nappasi hajun ja lähti ajamaan eri suuntaan kuin oli mennyt aiemmin.
Muuten jälki meni tosi hyvin, paitsi neljännellä kulmalla, kun luulin jäljen jo päättyneen. Aloin itse liikaa ohjaamaan, kun luulin että on vika keppi. Päästin Nemon jatkamaan jälkeä, kun mitään ei löytynyt ja niinpä Nemo eteni vähän matkaa ja teki toisen kulman (kulmamerkki tippunut maahan). Kepit nosti hyvin. Yksi jäi pitkän heinikon alle. Kepit siis 7/8.
Tosi kiva oli ajaa pidempi jälki ja huomata, että koiraan voi luottaa. Itselle vielä lisää itseluottamusta hommaan, etten pilaa Nemon työntekoa omalla arpomisellani.
Tänään starttasi Annen tokoryhmä. Tähänkin yhdistettiin perheilyä, sillä Sami ja Oula hyppäsivät kyytiin ja ulkoilivat treeniajan. Treenipaikka olikin hallilla (ajoin suoraan kentälle). Jätin Samin ja Oulan kentän läheisiin metsiin möyryämään. Treenien loppuessa Oula potkiskeli leluautoa hallin parkkipaikalla. No, voi sen ajan käyttää noin neljän kilsan rämpimiseenkin pitkin peltoja ja tienpientareita.
Ryhmässä treenaa Nemon lisäksi toinen bc, kelpie ja pitkäkarvainen collie. Melko samantasoisia luokkia treenataan, mutta muut koirat ovat Nemoa paljon nuorempia.
Nemon treeninä oli tänään tunnarin pitoa, kaukoja peruuttaen ja tunnarin haistelua. Tunnarin pidossa tehtiin erilaisia pito-ja palautustreenejä. Tosi hyvin piti useamman pätkän, yllätyin ihan itsekin. On vähän pakottava liike, mutta musta Nemo teki sen ihan hyvällä moodilla. Tehtiin pitoa seurauttaenkin, tämäkin sujui. "Pidä"- käskytreenit nyt erikseen, haistelutreeniä myös erikseen vähän aikaa.
Peru-kaukot oli tosi kivan näköisiä tänään. Ongelmana on ollut ylös-nousun venytys ja se, ettei siitä saa maahan puhtaasti. Nyt Nemo on tajunnut tätäkin, ja ajatus on paremmin taaksepäin. Annelta sain hyvin idean yhdistää "peru + maahan" seisomiseen. Tästä saisi oman käskyn "perumaa" ja myöhemmin "pemaa". Nyt toimi tosi nätisti! Taas yllätyin, miten kivasti teki vaihdot. Ehkä se kuukausitolkulla jankkaaminen alkaa nyt näkyä :).
Oman haistelua erikseen hallissa. On ollut hallissa vaikeampaa, nyt meni hyvin. Ensin kaksi kapulaa, oma ja väärä sekä nakkia. Oli alkuun vähän hämillään, kun oli vain kaksi. Hyvin toi oman. Sitten vähän useamoi kellomaisesti, mutta tässä nosti ensin väärin. Korjasi kuitenkin itse. Selvästi on jo hogannut, mitä pitää tehdä, ja korjaa itse virheensä. Jes!
Loppuun vielä paikkaistuminen ja makuu häiriöllä. Tehtiin viimeiseksi vielä paikkaistuminen, johon yhdistettiin maahanmeno ja luoksetulo. Vähän Nemo on näissä ollut hämillään ja tulee luokse hitaammin, mutta tulee kuitenkin. Jonkinlaista epävarmuutta sillä on tietyissä tilanteissa. Pitää vaan treenata monipuolisesti.
Sanoin Annelle, että ottaa mun koiran hallintataidot nyt erityissyyniin. Nemo on vähän sellainen, että tykkäisi toimia yksin ja itse. Irtautuu musta helposti, menee pööpöilemään omiaan. Näihin laitetaan nyt kertakaikkisesti piste. Uskon, että vaatimalla, saan siitä vielä luotettavamman treeneissä. Jotenkin olen ollut sen kanssa liian lepsu edelleen. En ole saanut sitä tekemään töitä mulle ja siihen moodiin, että hakeutuu viereen tekemään töitä.
Tänään kuitenkin treenit meni tosi hyvin. Silloin kun Nemo on oikeassa vireessa ja odottaa palkkaansa, se keskittyy hyvin muhun ja tekemiseen. Ns. vapaa-aikoina esim. halliin tullessa tai vapaammin liikkuessa, se sen sijaan tekee omia ratkaisujaan.
Anne mainitsi tänään, että koirien tuijottaminen voisi olla merkki epävarmuudesta. Sekin on mahdollista, kun noita vieraiden koirien päällekarkauksia on meillekin sattunut. Nemo lautautuu tuijotuksessa jotenkin sellaiseen vireeseen, etten saa siihen enää mitään kontaktia. Samoin, jos toinen leikkii kentällä, Nemon on vaikeaa maata rauhassa. Silloin, kun otan sen kontaktiin, kestää vieraan koiran luoksekutsut yms. paremmin, mutta räksyttävien koirien ohituksia ei kestä näinkään.
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Maaritin koulutus vol. 3
Sunnuntaina hain ideoita ja inspiraatiota Maaritin koulutuksesta. Tykkään Maaritin koulutustyylistä hirmuisesti. Selkeää ja napakkaa, mutta samalla perusteellista palautetta.
Treeniteemoina olivat kaukot, ohjattu sekä tunnari. Kaukoja tehdään paljon peruuttamalla. Tässä tulee etäisyys mukaan samalla ja on Nemolle mieluinen tapa treenata. Maarit sanoikin, että ilme oli hyvä, kun ei ole tasapaksua jankkaamista paikaltaan. Nakin heitto nostaa virettä. Maahan-ylös -vaihdotkin sujuivat pääosin hyvin ilman eteenpäin valumista.
Treenaillaan nyt samaan aikaan tekniikkaa läheltä etäisyyttä kasvattaen ja peruuttaen. Maaritin mukaan Nemon tekniikka on eri ihan edestä tehtynä, on paljon rennompi vähän etäämpänä. Häiriöt olisi hyvä ottaa treeneihin mukaan ja treenailtava eri ympäristöissä peru-treeniä. Katsottiin vähän käsimerkkejä selkeämmiksi. Sain myös uusia vinkkejä takajalkojen paikallapitoon lähietäisyyden treeneihin.
Ohjattu tehtiin kisamaisena. Kohtuullisen hyvä kapuloille meno. Jännästi menee kapuloille vähän hitaammin, mutta kiihdyttää sitten takaisintulossa. Tässä palkkaus oli mulla nappi, vasta siiten kun oli jo itse kiihdyttänyt vauhtia.
Tunnarissa halusin katsoa etenkin tuontia.Alkuun tehtiin oman piilotus erikseen, sitten väärien keskelle jättäen Nemo lähelle kapuloita ja itse kauemmaksi. Näissä haistelu hyvä, nakin heitto taakse tuotti kohtuuhyvät tuonnitkin. Tehtiin pitoharjoituksia nakkipussi naaman edessa (fokusoituu palkkaan, unohtaa kapulan).
Maarit suositteli siirtymistä treeneissä myös suoraan sivulletulotreeniin, jotta oppii palkan oikean paikan.
Tänään sain kentälle häiriöksi perhetutut, jotka tulivat vieraaksi Kuopiosta. Treenattiin Nemon ohelle vähän flättiä ja mopsia :). Nemolle tein alkuun häiriöseuruuta (meni kivasti), tunnarin (nyt myös palautus oli aika kiva), kaukoja häiriökujan läpi ja ohjatun (molemmat suunnat ok). Seuruuttelu tunnarikapula suussa toimi hyvin, ei mälvännyt kapulaa.
Treeniteemoina olivat kaukot, ohjattu sekä tunnari. Kaukoja tehdään paljon peruuttamalla. Tässä tulee etäisyys mukaan samalla ja on Nemolle mieluinen tapa treenata. Maarit sanoikin, että ilme oli hyvä, kun ei ole tasapaksua jankkaamista paikaltaan. Nakin heitto nostaa virettä. Maahan-ylös -vaihdotkin sujuivat pääosin hyvin ilman eteenpäin valumista.
Treenaillaan nyt samaan aikaan tekniikkaa läheltä etäisyyttä kasvattaen ja peruuttaen. Maaritin mukaan Nemon tekniikka on eri ihan edestä tehtynä, on paljon rennompi vähän etäämpänä. Häiriöt olisi hyvä ottaa treeneihin mukaan ja treenailtava eri ympäristöissä peru-treeniä. Katsottiin vähän käsimerkkejä selkeämmiksi. Sain myös uusia vinkkejä takajalkojen paikallapitoon lähietäisyyden treeneihin.
Ohjattu tehtiin kisamaisena. Kohtuullisen hyvä kapuloille meno. Jännästi menee kapuloille vähän hitaammin, mutta kiihdyttää sitten takaisintulossa. Tässä palkkaus oli mulla nappi, vasta siiten kun oli jo itse kiihdyttänyt vauhtia.
Tunnarissa halusin katsoa etenkin tuontia.Alkuun tehtiin oman piilotus erikseen, sitten väärien keskelle jättäen Nemo lähelle kapuloita ja itse kauemmaksi. Näissä haistelu hyvä, nakin heitto taakse tuotti kohtuuhyvät tuonnitkin. Tehtiin pitoharjoituksia nakkipussi naaman edessa (fokusoituu palkkaan, unohtaa kapulan).
Maarit suositteli siirtymistä treeneissä myös suoraan sivulletulotreeniin, jotta oppii palkan oikean paikan.
Tänään sain kentälle häiriöksi perhetutut, jotka tulivat vieraaksi Kuopiosta. Treenattiin Nemon ohelle vähän flättiä ja mopsia :). Nemolle tein alkuun häiriöseuruuta (meni kivasti), tunnarin (nyt myös palautus oli aika kiva), kaukoja häiriökujan läpi ja ohjatun (molemmat suunnat ok). Seuruuttelu tunnarikapula suussa toimi hyvin, ei mälvännyt kapulaa.
Lapin reissu
Päivitykset laahaavat vähän perässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :). Kesäkuun aikana meidän retkeilyhullu perhe kävi koluamassa taas luontokohteita sankoin mitoin. Nemo on meidän "Kansallispuistokoira". Tavoitteena on, että Nemo ehtisi elämänsä aikana käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Tällä kolmen viikon reissulla saatiin taas pari uutta kansallispuistoa plakkariin.
Ajelimme Kuopion kautta viikoksi Kuusamoon ja retkeilemään rakkaassa, mutta aina yhtä kiehtovassa Oulangan kansallispuistossa. Kiertelimme Kiutaköngästä, käväisimme Pienellä Karhunkierroksella (jossa oli sattumalta neljä muutakin bortsua lenkkeilemässä) ja kävimme kurkkimassa Kanjonia.
Kuusamon reissulla uutena tutustumiskohteena oli Riisitunturin kansallispuisto, jossa reippailimme reilun 10 km mittaisen Riisin Riettaan. Tällä reissulla totesimme myös, ettei Nemolla taida olla paljon erottelukykyä riistan hajuille, kun seurasimme kilometrien ajan tuoreita karhun jälkiä, joihin Nemo ei reagoinut mitenkään.Itse kyllä kuikuilimme vähän väliä sivuillekin, jottei vaan satuttaisi kontion kanssa nokakkain.
Ajelimme Kuopion kautta viikoksi Kuusamoon ja retkeilemään rakkaassa, mutta aina yhtä kiehtovassa Oulangan kansallispuistossa. Kiertelimme Kiutaköngästä, käväisimme Pienellä Karhunkierroksella (jossa oli sattumalta neljä muutakin bortsua lenkkeilemässä) ja kävimme kurkkimassa Kanjonia.
Kuusamon reissulla uutena tutustumiskohteena oli Riisitunturin kansallispuisto, jossa reippailimme reilun 10 km mittaisen Riisin Riettaan. Tällä reissulla totesimme myös, ettei Nemolla taida olla paljon erottelukykyä riistan hajuille, kun seurasimme kilometrien ajan tuoreita karhun jälkiä, joihin Nemo ei reagoinut mitenkään.Itse kyllä kuikuilimme vähän väliä sivuillekin, jottei vaan satuttaisi kontion kanssa nokakkain.
Nemo Riisitunturilla
Kuusamosta jatkettiin pohjoisemmaksi Lapin lumoaviin maisemiin Luostolle. Pyhä-Luoston kansallispuistossa kiersimme Karhunjuomalammen lenkin (suosituin) sekä Aapasuon luontopolun. Varsinkin Iso-Kurun lenkki oli hyvin vaikuttava kokemus kiviseinämineen ja satukirjamaisine lampineen ja vesiputouksineen. Tällä reissulla saimme nauttia myös hyttys- ja mäkäräispilvistä, jotka laskeutuivat erityisen sakeina Nemon päälle. Paussit oli paikoin syytä pitää lyhyinä, jotteivat ötökät olisi syöneet Nemon naamaa kokonaan. Kultakeron huipullekin porhallettiin ja sieltä myös muutama märäkäinen löydettiin.
Iso-Kurun kivikkoa
Tunturiaapa ja tunturit
Säät olivat pääsääntöisesti koiran kanssa retkeilyyn sopivia. Ei hirveitä hellepäiviä, vaikka aurinkoista välillä olikin. Nemolle hyvää liikuntaa tuo tuntureille kapuaminen. Porojakin kohdattiin ihan Nemonkin kanssa. Niistä Nemo ei välitä vieläkään oikein mitään. Möllöttää melko kiinnostuneena ja valppaana, mutta pysyy pehva maassa, jos niin käsketään. Albiinoporokin osui reitille. Liekö harvinainenkin?
valkaistu poro
Nemppa on reissuilla yleensä helppo. Autoilu käy sen pääkopalle kovin samoin kuin metsissä samoaminenkin, joten nukkuu hyvin paikassa kuin paikassa. Sen uskaltaa esim. kauppareissujen ajaksi jättää vieraaseenkin paikkaan. Muutamaaan paikkaan on tosin naarmuja vetänyt sänkyjen alle, kun sen pitää päästä mahdollisimman pieneen paikkaan nukkumaan. Mitä pienempi sängynalusta, sen parempi. Sohvat ja sängyt on kielletty reissussakin.
Paluumatkalla yövyttiin pari yötä Rovaniemellä ja yö leirintäalueella Oulussa. Nemo nukkui leirintäalueilla yöt autossa, koska teltta oli vähän ahdas. Hyvin uni oli maittanut sielläkin. Usein pyysi iltaisin itse autoon, koska halusi päästä eroon hyttysistä. Reissun aikana treenit jäivät kokonaan, koska Nemo otti jo tarpeeksi pulttia uusista asioista. Kiva reissu oli kaikin puolin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)