Tämä viikonloppuna vietettiin hyppytekniikkaan perehtyen Jankk:n järjestämällä Ulla Kaukosen hyppykurssilla. Toukokuussa käydystä Vappu Alatalon kurssista jäi sen verran karvas jälkimaku, että halusin ehdottomasti vielä toisen mielipiteen Nemon tekniikasta hypätä. Kurssi olikin aivan erinomainen ja palaute hyvää, kannustavaa ja tarkkaa.
Kurssin aikana avautui ihan uusia näkökulmia hyppäämiseen ja tekniikan rakentamiseen. Itse PK- ja tokoharrastajana suodatin kurssilta niitä ohjeita, jotka meitä eniten hyödyttävät. Ulla suuntasi Nemon hyppytreenejä myös sen mukaan, mikä tavoitteemme on eli se metrinen, mikä oli todella mukavaa.
Lauantaina käytiin läpi hyppytekniikan perusteita eli esimerkiksi etäisyyden arviointia, ponnistuspaikan valintaa, painonsiirtoa, korkeutta ja ilmalentoa sekä alastuloa. Hyppääminen on yllättävän monista osista koostuva kokonaisuus, jossa eri asioita olisi hyvä harjoitella erikseen. Sunnuntaina puhuttiin enemmän yleisesti harjoittelun käytännöistä sekä pentujen ja nuorten koirien opetuksesta.
Lauantaina aloitettiin koirien tsekkauksella. Nemolla on edelleen n. 2kg ylimääräistä sekä lanne himppa liian laskeutuva takajalkoihin nähden eli takaosa ei ole aivan optimaalinen hyppäämiseen. Seisoo paljolti takajalat alla, kuten on näyttelyissä hyvin huomattu. Täystyrmäystä minkäänlaiseen hyppäämiseen ei tällä kertaa kuitenkaan tullut. Ulla suositteli Nemolle fyssaria, kun mainitsin jatkuvista selkä- ja jalkajumeista. Fyssarilta saisi myös ohjeita takajalkojen ja muun kropan tukilihasten vahvistamiseen.
Harjoitteita rakennettiin monia ja niistä valittiin kullekin koiralle sopivat. Lauantaina Nemo teki Set point-sarjaa (tasapaino ja painonsiirto) nousevalla okserilla sekä perussarjaa. Set pointista kommentoitiin, että ilman okserin takaestettä hyppäsi takapainoisemmin, takaesteen kanssa etupainoisesti. Perussarjassa käytti kohtuullisesti takapäätä, mutta saisi käyttää enemmän. Ennen hyppytreenien aloittamista olisi fyssarin kanssa hyvä käydä läpi, ettei takana ole jumeja, jotka vaikuttavat hyppäämiseen.
Sunnuntaina hypittiin taas kahta erilaista harjoitetta: askeleen pidennystä ja liikkuvaa hyppyä. Askeleen pidennyksessä suhteutti askeleet esteisiin ihan hyvin, ei pudotellut rimoja.
Toiseen sarjaan tehtiin monta toistoa siirtämällä viimeistä estettä muutamia kertoja eteenpäin ja vaihdettiin tilalle kangaseste ja tokoeste ja lopuksi siirto lähemmäs. Näissä hypyissä Nemo alkoi väsyä, ja sitä sai kannustaa ja kutsua vireen tippuessa. Hyppi sarjat kuitenkin ihan hyvin. Esteiden vaihdolla ei ollut vaikutusta. Etäisyydenarviointi oli ihan hyvää. Palkkasin kaikki hypyt lelulla, koska silloin vire oli parempi.
Kurssilta sain myös paljon ideoita koiran jumpaamiseen ja muutamia muita hyppytreenejä, joita voidaan kokeilla myöhemmässä vaiheessa. Ennen hyppytreenien aloittamista pitää kuitenkin karistaa vielä ne pari kiloa pois, jotta etupää ei rasitu ja kroppa olisi painoltaan hyppäämiseen optimaalinen.
Ajatus harrastavasta kotikoirasta siirtyi nyt urheilijaan eli Nemon treenaamiseen, jäähdyttelyyn ja ruokintaan pitäisi enemmän suhtautua kuin urheilijaa treenatessa. Monipuolista liikuntaa ja oheistreenejä, pikkujumppia lihastuen parantamiseksi. Ei varmaan tekisi kuntokuuri pahitteeksi emännällekään :).
Lopputulemana kurssin anti meille oli se, että hyppääminen onnistuu kyllä, mutta metrisen hyppäämistä ei tietenkään voi taata. Pienin askelin treenejä tekemällä koiralle tulee varmuutta hyppäämiseen, jolloin korkeampikaan este ei enää tuota niin paljon ongelmia. Hyvät treenivinkit on ainakin taskussa tulevaa hyppytreenausta ajatellen, vaikka sitä metristä ei koskaan ylitettäisikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti