Keskiviikkona vein Nemon ensimmäistä kertaa elämässään fyssarille. Sain ajan Tamara Merenvallalle Helmeen tänne Tervakoskelle. Etäisyys oli meille hyvä, koska otin koko revohkan mukaan ja vaunuilla surrailtiin perille n. 15 minuutissa.
Fyssarikäynti meni hyvin ja Nemo antoi availla ja käydä läpi kroppaansa tosi hienosti. Oulakin jaksoi olla hienosti. Onneksi otin turvakaukalon mukaan, niin sai siinä keinua ja tuhlata energiaansa samalla kun katseli mitä Nemolle tehdään. Varasin ajan Nemolle varmistaakseni, ettei sen takapäässä (joka menee aina helposti jumiin) ole isompaa probleemaa, joka vaikuttaisi esim. hyppyyttämiseen. Halusin myös tsekata vasemman etujalan, jota pitää jostain syystä välillä istuessa koholla (ihan uusi tapa). Mistään ei löytynyt mitään erityistä. Tamaran mukaan Nemo oli jopa harvinaisen vähäjuminen ja fyysisesti muuten hyvässä kunnossa. Kuulemma kropasta tunsi, että koira juo paljon vettä, koska lihakset olivat sopivan irtonaisia ja kimmoisia. Jännää, että tuollainenkin näkyy kropasta niin helposti. Hyvä siis, että kaikki on ok ja kropan kunto hyvä.
Tänään sain poikkeuksellisesti nauttia yksin koko hallikentällä treenaamisesta, kun muu treeniporukka, kouluttaja mukaan lukien, ei päässyt tulemaan.
Aloitin tunnarilla, jossa on ollut nyt massiivisia ongelmia hallissa. Pihalla ei mitään ongelmaa, mutta hallissa ei vaan kulje. Tein alkuun oman piilotusta monta kertaa - ensin agisäkkien sekaan, sitten kartioiden alle. Näissä ei mitään ongelmaa. Lisäsin Matin ohjeiden mukaan väärät riviin taakse, oman piiloon kartioiden alle eteen. Ekalla kertaa mälväsi kaikki väärät kieritellen läpi ja sitten etsi oman. Tänään ongelmana oli tuonti. Nosti oman, mutta koitin olla kehumatta, jolloin hylkäsi oman kokonaan ja lähti pööpöilemään omiaan. Sitten oli pakko tehdä niin, että kun löysi oman, sihahdin ja pallo lensi taakse (normipalkka nakit unohtui jääkaappiin...). Tällä sain sen yhden kohtuuonnistuneen ja jätin siihen. Ainakaan tällä ei ehtinyt mälläämään kapulaa, saati puremaan sitä halki.
Ilmeisesti hallissa on liikaa hajuhäiriöitä tai jotain, koska menee niin päin prinkkalaa. Pitää koittaa nyt joka kerta, kun vaan halliin pääsen tehdä yksi onnistunut tunnari, että itsevarmuus vahvistuisi. Oman nostosta kehuminen on nähtävästi ongelma jo nyt. Ilman kehua menee epävarmaksi ja kaikki menee pieleen, tosin pihalla kestää kehumatta olemisenkin...
Palauttelevana tästä tunnarishow´sta tein ruudun. Ja sepäs se vasta pieleen menikin. Alkuun lähti tunnarikapuiden paikkaan, sen jälkeen eteni ruutua kohti ja käännös, sitten hidas lähetys ruutuun ja paikkakin vinoon. Ruutukaan ei toimi nähtävästi hallissa. Lisää "edessä"-treeniä, kosketusalustan ja lelun vientiä yms., että hahmottaa eteenmenon. Jännä, että hallissa tämäkin on niin vaikea liike, pihalla ihan superliike...
Heivasin Nempan autoon ja jäin penkille pohtimaan, mitäs sitten tehtäis. Ajatuksena oli treenata vaan noita kahta, mutta niistä jäi niin kökkö maku suuhun, että jotain onnistunuttakin olisi kiva saada tehtyä. Siispä noudot - ja nämä kulki ihan mahtavasti! Puinen tasamaana, metalli esteellä. Metallissa olen pitänyt maalarinteippiä ohuen kerroksen, jottei ole niin kylmä. Nemo on alkanut hylkiä metallia jostain syystä, joten siihen on tehty paljon leluleikkiä nostoon. Koklasin koemaisena luoksarin, pysäytykset ok, vauhtia pitäisi saada lisää väleihin.
Loppuun vielä seuraamista. Lyhyitä pätkiä, loppuun kierroilla. Koklasin kiertoa ekaa kertaa seuruutreeniin ja toimi ihan kivasti.
Pikkaisen on kyllä puskemassa päälle sellaista pientä treeniahdistusta, kun tuntuu, että näitä voittajan liikkeitä on hinkattu jo pari vuotta, mutta samat ongelmat on edelleen... Pientä edistystä on tapahtunut sentään kaukoissa, joita jumpataan aamujumppana. Takajalkojen pito on mennyt jo ihan hyvin jakeleen, haastavin vaihto on ylös-maahan-ylös, jossa tuppaa liikkumaan. Edelleen teen parin metrin päästä, varmat siirrot kauempaa.
Ei se auta kuin vain pitää hymy huulilla, unohtaa kaikki vertailut muihin koiriin ja keskittyä etenemään ihan omaan tahtiin rennosti. Vähän joutuu ehkä venyttämään pinnaa kärsivällisyyden kanssa, mutta hiljaa (=etanamaisesti madellen) hyvä tulee. :)
Talvi on varattu tämän tokon kanssa tuskastelulle ja keväällä aloitellaan taas tottistreenaamista intensiivisemmin. Jotain pikkutreenejä tottista pitää kyllä tehdä välissäkin. Lauantaina olin henkilöryhmässä hakukokeen tottisosiossa. Sitä asettaa riman itselleen aina aika korkeaksi, kun ei tiedä kisaamisesta ja tuomaroinnista mitään. Kun katseli lauantain kokeen muutamaa tottissuoritusta, tuli sellainen oli, ettei meillä ole seuraamisessa hädänpäivääkään. Jos sillä, että koira laahustaa koko kokeen noin puoli metriä perässä tai estää ohjaajaa niin, että ohjaaja käytännössä "ontuu", saa yli 70 pistettä... Ei muuta kuin se hyppy kuntoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti