Sadun tottisten vika kerta piti sisällään onnistumisia, leikkiä ja riemua. Aloitettiin seuraamisilla. Tällä kertaa lelu piilossa. Tehtiin useita suhteellisen pitkiä pätkiä, joissa vauhdinvaihteluja (juoksua ja hidasta käyntiä) sekä juosten kääntymisiä, täyskäännöksiä.
Vielä viime vuonna en olisi uskaltanut lähteä Nemolle tekemään noin pitkää seuruutreeniä, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Kontakti pysyi todella hyvin ja vire nousi pilviin kehuista ja pakotteesta. Olen aina pitänyt pakotteita huonona asiana, "koiranpieksentänä", mutta yllättävää kyllä pikku nyppäisy hihnasta nostaa Nemon vireen todella hyvin. Kontakti tippuu usein käynnistä juoksuun siirtyessä, joten tässä pitää olla tarkkana. Muuten voisi sanoa, ettei ollut juurikaan huomautettavaa (paitsi ohjaajalle tiukemmat käännökset). Hieno Nemo! Palkaksi sai pitkänkaavan leikit ja pallonheitot.
Nemo on alkanut omia lelua itselleen, sen voitettuaan ja "irti"-käskyille lotkauttaa korviaan. Tänään otettiin taas tiukempi ote. "Irti"-käskyllä pikku näpy kuonoon ja sen jälkeen saman tien vapautus leluun. Tätä ei tarvinnut tehdä kuin kerran. Loput kerrat irrotti moitteetta ja palkkasin paljon suoraan irrotuksesta leluun. Lelulla on hyvä luoda jännite tekemiseen irrotuksen jälkeen, kun sen laittaa nopeasti taskuun ja samalla käsky "sivu", jolloin Nemppa viuhahtaa kivasta lelun imussa perusasentoon.
Toisella kiekalla tehtiin perusasentoon tuloa lelulla ja yksi hetsattu luoksetulo. Palkaksi taas pitkä leikkipätkä, temputtelua ja pallon heittelyä.
Jotenkin nykyisin tottiksen treenaaminen tuntuu niin ihanan simppeliltä tokoon verrattuna. Tiedän missä mennään, mikä mättää ja mitä sille pitäisi tehdä - ja vieläpä miten pitäisi tehdä! Tottiskaavio on niin paljon helpompi hahmottaa pikku paloina, joita treenailla ja rakentaa kuin esim. tokon voittajaluokka, jossa on sen sentiljoona liikkuvaa osaa.
Nemolle kannattaa tottikseen tehdä paljon vaihtelevia treenejä (esim. seuraamiseen välillä temputteluja, kiertoa, pidempää pätkää, palkkaa perusasennosta, vauhdinvaihteluja). Tärkeää vaatia hyvä kontakti vaikka lelu piilossa tai tehdään koemaisempaa palkattomampaa pätkää. Mustavalkoisuus eli tehdään aina samalla tavalla ja myös se, mitä vaaditaan myös tehdään.
Treenauksessa vain mielikuvitus on rajana. Tänään Outin koira teki hallintatreeninä tällaisen treenin: ohjaaja heitti noutokapulan, sen jälkeen täyskäännös ja henkilöryhmään, jonka jälkeen nouto. Pitää koittaa olla treenien kanssa luova ja koittaa keksiä kaikenlaisia tällaisia jippoja, joilla koira ja ohjaaja pidetään hereillä ja mielenkiinto yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti