Heja heja!

Nemppa Neppailijan kanssa käytiin jälleen treenaamassa. Häiriökontaktitreeniä ja -seuraamista, luoksaria ja pysäytyksiä sekä paikkaistumista ja vähän kaukoja.

Häiriötreeni oli oikein kiva siihen nähden, paljonko ollaan tehty. Nemo koittaa olla kuin vasarahai, toinen silmä lelussa, toinen mussa. "Siellä ne lempparilelut lentää, en varppina kato. No jos vähän toisella silmällä..." :). Näitä lisää! Ja mielellään se toinenkin silmä mussa ensi kerralla.

Luoksetulo koemaisena alkuna, mutta lelu puolivälin jälkeen esiin. Hurjan hyvä vauhti! Mietittiin, että onko vauhtia liikaa stoppeihin. Vauhtia olen rakentanut paljon, jotta idea "tänne" käskyssä ois nopeassa vauhdissa. Kokeessa vire kuitenkin himppa tippuu. Pysäytyksiä kahden siivekkeen välissä. Nämä kävi vähän Nemon kunnon päälle. Pysäytykset lähellä ja vaanimista välttäen. Pysäytyksissä parempi palkka taitaa olla nakki, tätä ei vaani. Leluun jää niin kiinni. Ulkona ollaan tehty luoksetuloja suorana ilman pysäytyksiä namillakin hyvällä vireellä. Halliolosuhteissa nakki ei välttämättä koko liikkeen palkkana riitä. Pitää miettiä...

Paikkaistuminen on Nemolle jotenkin ahdistava liike. Tein lyhyitä pätkiä ja kävin vain kopissa maks. 30s. Siinäkin välissä oli jo ehtinyt mennä maihin. Testasin vähän kestävyyttä eli jatkossa sitten pelkkää "tukitreeniä" Nemon hermoille, helppoa ja kivaa. Ei pidä päästää ahdistuneeksi. Mikähän tuossakin liikkeessä taas niin ahdistaa? Kaverilla oli häiriötreenit makuussa vieressä, tästäkö otti pulttia?

Treeniaika meni tosi nopsaan, loppuun ehdin tehdä kaukoja vain pari minuuttia. Ollaan treenattu painonsiirtoa taaemmas ylös-maahan -setissä. Lähellä tekee tasapainoisen nousun, pari askelta kauempana taas venyttää.

Itsellä on ollut viime aikoina vähän motivaatio-ongelmia Nempan treenien suhteen. En ole ehtinyt tai jaksanut treenata niin paljon kuin pitäisi edistymistavoitteeseen treenata. Samojen juttujen jauhaminen on alkanut vähän kyllästyttää, kun sitä taikaniksiä ei tunnu löytyvän. Fiilis on vähän kuin Suomen mäkihyppymaajoukkueella: yritystä on, mutta tulosta ei synny. Mutta edelleen näitä samoja asioita on jauhettu jo niin kauan, ettei enää kannata luovuttaa. Heja heja vaan! Uutena motivaatiokeinona on, että koitan joka liikkeeseen kerätä niin monta eri harjoittelutapaa ylös kuin vain mahdollista ja monipuolistaa treenaamista näin.

Onneksi kohta on kevät ja pääsee treenaamaan pihalle. Paljon helpompaa lähteä itsekseen treenaamaan kuin koittaa saada halliaikaa. Kerta viikkoon treenimäärä ei oikein riitä. Sittenpä se alkaa taas jälkikausi ja pääsee tuulettamaan ajatuksia pk-juttujen kanssa! Esineruutua voisi jo alkaa treenailemaan. Saisi jotain muutakin mietittävää kuin tokoa.