Eläinlääkärissä

Tilasin Nemolle eläinlääkäriajan ja kävin tsekkauttamassa koirasta muutaman mietityttäneen asian. Päällimmäisenä mielessä oli se, ettei poitsulla ole sitä esinahantulehdusta. Nemo on nuollut vehjettään todella paljon ja siitä erittyy jatkuvasti kellertävää nestettä sen verran, että osa on sitten turkissakin.

Lääkärin mukaan uroskoirille on ihan normaalia, että vehkeestä tulee "touhutippaa". Nemo on sukupuolisesti vain niin aktiivinen, että nestettä erittyy koko ajan. Se nyt ei yllätä ketään, että poitsu sai "sukupuolisesti aktiivisen" leiman. Nemon elämä on pihalla yhtä nuuhkimista, naksuttelua ja kuolaamista. Ja silloin kun Nemo naksuttelee suutaan, se on hetken aivan totaalisesti tämän maailman ulottumattomissa jossain ihanassa hajujen maassa. No pääasia, ettei ole tulehdusta. Vähän mietin jo välillä, että voiko Nemon satunnainen "apaattisuus" johtua jonkinlaisesta kivusta esim. pippelin alueella. Mutta onhan koirallakin päivänsä, joskus ollaan virkeitä, joskus vähemmän virkeitä.

Toinen asia, jota kävin näyttämässä olivat Nemon tassut. Niissä on jatkuvaa punoitusta, vaikka olen niitä Malasebilla pessytkin. Lääkäri vahvisti epäilyni siitä, että punoitus tulee todennäköisesti ruuasta. Näin ollen jätän tästä lähtien Frolocit pois ja alan etsiä sellaista ruokamerkkiä, joka ei punoitusta aiheuttaisi. Barffaaminen olisi varmasti tehokas tapa päästä punoituksesta eroon, mutta itselläni ei ajatus riitä niin pikkutarkkaan ruokintaan.

Kolmantena pyysin vielä katsomaan Nemon anaalit ja tyhjentämään ne. Nemppa on hilannut peppuaan pitkin lattioita, joten ajattelin tämänkin sitten hoitaa samalla. Tosi hienosti Nemo seisoi ja antoi ronkkia anaalinsa ja vielä peräpäänsäkin, kun lääkäri tunnusteli eturauhasen (ja sekään ei yllätä, että eturauhanen oli kooltaan aika iso).

Lääkäri suositteli lämpimästi kokeilemaan hormonipiikkiä ja katsomaan, miten vaikuttaa Nemoon. Tervakosken näyttelyn takia en sitä kuitenkaan ottanut nyt. Pitää myös miettiä tokon kisaamista pidemmällä aikavälillä, että mennäänkö kokeisiin, sillä varoaika aineella oli puoli vuotta. Kastraatiota lääkäri suositteli myös, mikä voisi olla meille paras vaihtoehto. En yhtään laittaisi pahitteeksi vaikka Nemo vähentäisi pihalla haisteluja ja naksutteluja ja saisi vähän paremman keskittymiskyvyn. Mietitään näitä.

Hassu sattuma oli, että lääkärilläkin oli bortsu 1,5-vuotias narttukoira. Juteltiin sitten vähän koirien eroista, kun hänen koiransa oli sekoitus työ- ja näyttelylinjoista. Hassun erilaisia luonteita saa kyllä samaan rotuun jalostettua. Nemo oli kuulemma ihan kennelinsä oloinen (tarkoitti varmaan karvan määrää ;).