Paluu jälkeen

Viime aikoina on tahkottu tokoa sen verran, että lyhkäsen jäljen ajo viikon tauon jälkeen tuntui oikelta paluulta jälkihommien pariin. Luulin, että tänään olisi ollut normijälkitreenit, mutta eipäs ollutkaan. Huomenna on joku jälkikoe Suvipielisten metsissä, joten jälkeä ei sinne tehdä. Oltiin jo Nemon kanssa kamat valmiina noutopaikalla, oli vähän pettymys, kun treenejä ei ollutkaan.

Olin jo niin valmistautunut jäljenajoon, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa se jälki. Sami lähti hippulat vinkuen etsimään meille jonkun jälkimaasto, jonne jäljen voisi tehdä. Ja kylläpä maaston löysikin! Jos oli Suvipielisissä hötteikköä, niin oli kyllä tälläkin jäljellä.

Jälki vanheni pari tuntia (se aika, kun leivottiin Samille muffinsseja töihin). Jäljenajo meni ihan hyvin ja Nemppa nosti kepit innokkaammin kuin viikko sitten. Yhden kepin taisi jättää nostamatta, mutta neljä viidestä oli siinä maastossa ihan hyvä saldo. Kulmasta mentiin taas yli, mutta Nemo korjasi hienosti (kiersi kauas alas ja otti sieltä hirmuspurtin mäkeen jälkeä pitkin -> mamma juoksee mäkeä ylös koiransa perässä ja tavoittelee jälkiliinaa). Tää on ainakin juttu, joka on Nemosta aina hauskaa! Oli kiva tehdä eilisen kokeen jälkeen taas sellaista, mistä Nemo nauttii tosi paljon.

Eilinen koe oli Nemolle vissiin henkisesti aika raskas, sillä oli koko illan ihan flegu. Ei tarjonnut lelua eikä muutenkaan liikehtinyt. Sami joutui iltalenkillä hilaamaan sitä perässä! Onneksi tänään oli taas normaalimpi ja jopa innostui leikkimään. Jännä homma. Pitää alkaa tehdä jotain mielikuvaharjoituksia ennen koetta etten pilaa omalla stressaamisellani Nemon suoritusta.

Siitähän nyt ei tietenkään mihinkään päästä, että häiriötreeniä ja peruskontaktia pitää tehdä lisää. On meillä paljon hionnan paikkojakin, vaikka liikkeet osataankin. Se yhteistyön hiominen - se vasta onkin ikuisuusprojekti! Nemo tosin on nyt jotenkin sekaisin kuin käkikello. Luoksetulon olen itse tyrinyt hyväksymällä välillä lenkeillä suorat sivulletulot ja sotkenut Nemon. Jäävätkin ovat nyt ihan sekaisin, maahanmeno on melkein koko ajan seisominen.

Jospas pidetään hengähdystauko nyt tokosta ja koitetaan syyskuussa sitten uudestaan. Keuruulla olisi 23.9. tuomarina Tuire, joka oli kouluttajana meidän tokovalmennuksessa. Jospas sitä stressais vähemmän, kun tuomari on jo ennestään tuttu :).