Tänään päästiin lopultakin yhteistreeneihin Suvipielisiin. Harri nappasi meidät Ahveniston koulun pihalta puoli kuudelta ja pörryyteltiin siitä jälkimaastoihin. Harri on töissä poliisikoiralaitoksella ja matkalla sainkin varsin laajan selostuksen poliisikoirien kouluttamisesta hajutunniste-erottelun osalta.
Kun koko ryhmä oli kasassa Suvipielisten kentällä joskus puolen tunnin odottelun jälkeen, jakaannuttiin pienempiin ryhmiin ja painuttiin maastoihin. Minä ja toinen "aloitteleva" päästiin erään labbis-miekkosen matkaan. Jäljet meille tehtiin valmiiksi ja samaan aikaan poljettiin toisen aloittelevan kanssa esineruutu.
Jälkimaasto oli sata kertaa parempaa kuin viimeksi, mistä olin iloinen itseni kannalta. Jos nyt en takertuisi joka tikkuun ja kepukkaan jälkiliinani kanssa.
Tein Nemolle esineruudun kolmantena koirana. Nemo oli seuraillut edelliset suoritukset sivusta, joten sillä oli kunnon draivi ruutuun, kun oma vuoro koitti. Painui hyvin taakse (haahuili siellä kyllä taas aika pitkään), mutta toi takakulmasta esineen hyvin. Nemo juoksi kohti ja olin jo lähettämässä uudestaan, kunnes metrin päässä hogasin, että sillähän on esine suussa. Yhtään ei tarvinnut kannustaa. Jätin suosiolla yhteen, kun oli niin hyvä työskentely ja innokas tuonti. Edelleenkään ei tajua mun lähetyksistä mitään, mutta näyttää se osaavan itsekin etsiä oikeita kohtia. Nyt oli kiva, että ruutu oli Nemon nenään "puhdas" eli kukaan narttu ei ollut ehtinyt lirittää sinne. Saatiin hyvä onnistuminen ilman liian isoja häiriöitä.
Jälki meni myös oikein kivasti. Pituutta oli ehkä n. 300m ja 10 keppiä, joista Nemo nosti 8. Jälki mutkitteli kivasti pienessä tilassa, saatiin ainakin kolme kulmaa. Haahuili ennen janaa aika paljon ympäriinä ja janalta otti takajäljen, mistä ohjasin oikeaan suuntaan. Alussa olin epävarma, lähtikö Nemo janalta oikein, mutta mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän aloin luottaa koiraan. Keppejä oli kivan tiheästi, joten sain hyvin vahvisteita siitä, että jäljellä ollaan. Nemppa oli vähän laiska tuomaan löydöksiään käteen, mutta toi ne kuitenkin lopulta. Laitoin aina palkkaleikin ja -purkin (kissanruokaa ja palvikinkkua) jälkeen Nemon rauhoittumaan ja siitä lähetys.
Kulmat meni kaikki älyttömän siististi ja korjasi jälkeä tosi vähän eli ajoi aika päältä. Jälki oli ollut sateessa hautumassa melkein tunnin, mutta ei paljon menoa haitannut. Labbis-mies vähän ihmetteli rauha-hommaa, kisoja ajatellen kuulemma voi viedä kallisarvoisia minuutteja. Nemo lähti yhdellä lähetyksellä väärin, muilla lähti heti jäljelle. No, mennään tällä paketilla nyt ainakin toistaiseksi. Voihan sitä välillä kokeilla, miten Nemo ajaa ilman välirauhoja.
Muuten jälki oli tosi hyvä, paitsi että Nemo joutui jäljen alussa odottamaan aika kauan kun mamma selvitteli jälkiliinaansa. Olevinaan se oli ihan selvä jo ennen jäljelle lähtöä, no eipäs ollut. Pikkaisen noloa repiä jälkiliinaa auki, kun kaksi ihmistä odottaa vieressä. Nemo joutui muutenkin odottamaan tosi paljon hihnan päässä, kun mulla ei ollut mitään paikkaa, minne sen olisin voinut laittaa. Harri lähti eri porukkaan, joten yhtään vapaata häkkiä ei ollut. Ensi kerralla varmaan pakko ottaa oma kevythäkki mukaan, mutta hyvin Nemo rauhoittui munkin lähelle hihnassa ja osasi siinäkin relata.
Oli varmaan Nemolle aika jännä reissu, kun ensin piti mennä häkkiin, jossa oli toinen koira alla (ei muuten ole ihan helppoa nostaa koiraa niin ylös ja ottaa sieltä pois). Sitten mentiin vielä toiseen vieraaseen pakettiautoon, jossa piti istua jaloissa. Treenien lopuksi venailtiin vielä hyvä tovi vesisateessa, kun Harri unohti, että sen piti viedä meidän kotiinkin. Oli lähtenyt ajamaan kotia ja Pirjo soitti, että tulepas takaisin. Että oisko aika hankkia se oma ajokortti, ettei tarvitse koiran kanssa venailla vesisateessa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti