Eilen piti olla Harrin jälkitreenit, mutta ne peruuntuivat. Onneksi päästiin Pirjon jälkiryhmään ja saatiin Nemolle taas vieraanhajuinen jälki tehtyä. Jäljen teki yksi suursnautserin omistaja, joka on meidän kanssa samassa BH-ryhmässä. Itse tein pari janajälkeä puolestaan hänen koiralleen.
Jälki oli n. 400 m pitkä, kaksi kulmaa ja kuusi keppiä. Vanheni reilusti yli tunnin. Jäljen vanhetessa käytiin tekemässä esineruutu. Tosi vaikea ruutu, kun samassa ruudussa oli käynyt jo monta koiraa ennen meitä ja edellinen narttu oli lorauttanut ruutuun parikin kertaa. Nemo tietty haistoi ekana pissit eikä meinannut lähteä niiltä mihinkään (naks naks ja kuola vaan valuu). Esineruudussa jeesannut kävi heiluttamassa esinettä, minkä jälkeen Nemo lähti hyvin taakse. Haahuili takana taas ihan ikuisuuden ennen kuin palasi osoitetulle esineelle ja nosti sen. Edelleen tarvitsee paljon kannustusta esineen tuomiseen. Juuh, ruutua pitää treenailla aika paljon vielä.
Tehtiin jälki melkein heti perään. Lähti janaa kohti hyvin, mutta otti takajäljen. Ohjasin oikeaan suuntaan ja lähti siitä jäljelle ihan hyvin. Pyysin merkatun jäljen, että osaan vaatia tarkkuutta ja vaatia keppien nostot. Nemo ajoi jälkeä ihan ok tarkasti, mutta joka ikisen kepin ohi taisi aluksi mennä ja sain nostatettua ne vain pitämällä liinasta kiinni ja estämällä jatkamisen (kepit 5/6). Sotkeennuttiin liinan kanssa ja sekoiltiin taas kulmissa. Mulla loppui usko koiraan ja lopussa olin tosi epävarma, miten jälkeä ajaa. Perinteiseen tapaan hukkasin välillä merkit ja olin ihan hukassa.
Lopputulemana Pirjon kommentit: 1) Koiralle motivaatiota keppeihin ja 2) Ohjaajalle uskoa koiraan! Koiralle nyt enemmän keppitreeniä ja palkkausta pitää miettiä, mikä herkku olisi kepistä palkkaamiseen se paras. Kissanruokaa ja palvikinkkua ehdoteltiin.
Nemo osaa kyllä jäljestää, mutta en luota itseeni tarpeeksi sen lukemisessa. Vähän ehkä hermoilin normaalia enemmän, kun perässä käveli kuusi silmäparia tutkailemassa meidän puuhasteluja. No, maanantaina jatketaan. Toivottavasti seuraava jälki olisi vähän vähemmän rämeikköisessä maastossa. Musta maasto oli jotenkin hankalaa, tiedä sitten vaikuttiko se Nemon tekemiseen mitään. Varmaan välillä häiritsi Nemoa se, että sotkin liinan puuhun ja pusikoihin ja aikaa meni liinasolmun selvittelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti