Tällä viikolla ollaan eletty extempore-elämää eli lähdetty käymään erinäisissä paikoissa aika lyhyellä varoitusajalla. Maanantai-iltana saatiin päähämme lähteä testaamaan uutta telttaa Evon kansallispuistoon. Valmistautuminen reissulle oli taas huippuluokkaa - ilman karttaa metsään mentaliteelilla "Joo, kyl me löydetään ilmankin". No, ei löydetty.
Evossa ajettiin luontotalolta vähän eteenpäin parkkikselle ja lähdettiin hippaloimaan jotakin polkua pitkin. Rämmittiin kaksi tuntia metsässä pääsemättä mihinkään kunnolliseen yöpymispaikkaan. Lopulta käveltiin takaisin autolle ja lähdettiin etsimään sitä paikkaa, jossa käytettiin koiria pihalla, kun ensimmäisen keran tultiin Hämeenlinnaan. Tämänkin paikan etsimisessä kesti ikuisuus, joten ei ollut kovin voitokas reissu.
Yöpymispaikalla saatiin teltta nopeasti pystyyn ja syötiin iltapala. Nemolle tarjosin kaksi Ceasaria, kun en viitsinyt jauhelihaa raahata mukana. Molemmat pikkuruuat meni alas, mutta houkuttimena piti käyttää savujuustoa. Nemo simahti telttaan ensimmäisenä ja nukkui koko yön hyvin. Laitettiin sille oma makuualusta meidän viereen, kertaakaan ei koittanut päästä teltasta ulos. Koko yön satoi, mutta teltta piti vettä hyvin. Aamulla pari minuuttia heräämisen jälkeen paikalle puuhalsi porukka, joka rupesi väsäämään uutta nuotiopuukatosta. Oletus oli, että tulivat Hämeenlinnan vankilasta. Oli vähän sen näköistä sälliä töissä.
Tiistaina käytiin ensimmäisen kerran BH-treeneissä. Paikalla kolme koiraa. Nemon lisäksi kouluttajan dobermanni ja yksi suursnautseri. Treenit olivat vapaamuotoiset. Yksi paikkamakuussa ja kaksi teki mitä huvittaa. Tein Nemolla lyhyitä seuruupätkiä lelupalkalla eli intoseuruuna. Treenien jälkeen tehtiin A:n ylitystä. Nemolla oli hullun kiilto silmissä, kun näki esteen ja tosi innolla meni aina yli. Keksittiin nyt hyvä tapa saattaa Nemo alas - minä lähetän ja Sami ohjeistaa nakilla A:ta pitkin maankamaralle. Tosi kiva treeni! Tuo systeemi on vaan vähän hankala, kun kukaan ei oikeastaan ohjaa tekemistä ja anna palautetta eli aika oman fiiliksen varassa saa treenit suunnitella ja vetää läpi ja toivoa, että ne edesauttavat kehittymistä jotenkin.
Treenien jälkeen käytettiin Nemoa Loimalahdessa lenkillä, kun äiti soitti, että isäni on saanut sairaskohtauksen ja joutuvat jäämään huoltoasemalle Vihantasalmelle. Olivat tulossa Joensuusta Hämeenlinnaan kattomaan meidän kämppää. Niinpä sitten Nemo kotiin, auton pikatyhjennys ja vanhempia hakemaan. Isä oli ihan hyvässä kunnossa, mutta oli menettänyt tajuntansa ja poliisi oli vienyt ajokortin. Ajettiin vanhemmat ja Nilo Espooseen ja siitä takaisin Hämeenlinnaan. Oltiin kotona yhden jälkeen yöllä. Edellisen telttareissun jäljiltä oli univelkaa, joten yöllä ajaminen ei ollut mitään erityisen kivaa. Mutta vanhemmat tuli pelastettua. Isäni on nyt Jorvin sairaalassa tarkkailussa. Toivotaan, että paranee hyvin ja pääsee pian kotiin.
Lauantaina olisi Raision näyttely. En ole kyllä sekuntiakaan uhrannut siihen valmistautumiseen eli mennään kehään samoilla valmistautumisilla kuin viimeksikin. Pitää vaan nostaa peukut ylös, että Nemo jaksaa olla kehässä kiinnostuneen oloinen eikä haistele maata ympärijuoksuissa. Raisiossa nähdään kaikki Nemon sisarukset pitkästä aikaa, mikä on tosi kivaa! Saa Nemo vähän treffailla siskojaan ja veljeään :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti