Ruutuuun!

Eilen käytiin aamulenkillä Ahvenistolla. Nemon lempparipaikka, kun yleensä aina pääsee myös uimaan. Sää oli niin hieno, ettei Nemolta viitsinyt kieltää uimisen riemua. Nemppa pääsikin kahteen otteeseen uimaan. Toisen kerran hyppeli veteen laiturilta. Pari kertaa molskahti ihan uppeluksiin, mutta tuli pintaan kuin koho ja lähti keppinsä perään. Ihan kahjo vesipeto!

Tänään ei taaskaan menty jälkitreeneihin, kun ei saatu Harrilta kyytiä. Ehkä ei haittaa, koska ulkona sataa eikä jälkien tekeminen sateessa ole mitään kovin ihmeellistä. Sen sijaan käytiin treenailemassa tokoa. Ensin tehtiin Nemon lempiliike "ruutuuun!", joka meni tosi hyvin. Ajattelin vaikeuttaa ja laitoin ruudun eteen merkin. Lähetys merkiltä ruutuun oli ihan priima jo ekalla kerralla. Tehtiin vielä toinen ja tämäkin yhtä hieno! Hyvä Nemo! Lisävaikeutena se, että merkin takana seisoi lapsilauma, joka seurasi meidän menoa. Ei paljon haitannut.

Siirryttiin vähän reunempaan tekemään seuruuta ja jäävät sekä kaukkarit m-i-m-i. Kaukkareissa ei mitään ongelmaa. Seuruussa tein nyt paljon palkkausta heti lähdön jälkeen, että kontakti on ihan ekasta askeleesta lähtien. Tehtiin pidempää pätkää, käännöksiä ja kaarteita. Tää tuntuu palkan kanssa niin helpolta liikkeeltä! Jäävissä tein eka makuun ja siihen avo-sivullesiirtymisen. Meinasin tehdä saman seiso-käskyn kanssa, mutta juuri silloin siihen meidän viereen tuli kaksi poikaa, joista toinen on mun oppilas. Pojat kysyivät: "Miten toi sun koira tottelee noin hyvin?". Meinasin sanoa, että koska se saa koko ajan nakkia, mutta sanoin, että koska me on treenattu! :).

Pojat oli Nemosta ihan innoissaan, joten värväsin itselleni tosi helposti kahden lapsen henkilöryhmän. Nemo vähän mulkoili lapsia, mutta kierteli ympyrää ihan hyvässä kontaktissa. Annoin vielä poikien heitelle Nempalle narulelua kentällä, tulipahan samalla vähän totuttelua alakouluikäisiin lapsiin. Ainakin Nemolle sellainen kokemus, ettei niissä ole mitään pelättävää, kun niiltäkin saa nakkia. Pojista oli hurjan kivaa antaa Nemolle palkka noudosta, jonka se aina palautti mulle eikä yhtään kertaa pojille.