Viikonloppuna tehtiin luontoretki Helvetinjärven kansallispuistoon Tampereen pohjoispuolelle. Ajeltiin paikalle perjantaina (tosin tukkoisen Tampereen läpi) ja yövyttiin teltassa Haukanhiedalla. Ajateltiin, että tässä saadaan viettää iltaa ihan omassa luonnonrauhassa. Vähän meidän jälkeen paikalle pölähti tietenkin puolijoukkueellinen partiolaisia ja armeijamallin kailottajajohtaja, joten ilta kuunneltiinkin sitten telttakiilojen nakutusta maahan ja moottorisahan meteliä. Paisteltiin makkarat ja tehtiin muuta iltapalaa, Nemo nautti Ceasar-aterian ja rouskutteli ydinluutaan. Sai se pari lihapullaakin.
Yö meni kuitenkin hyvin ja rauhallisesti. Nemo nukahti ensimmäisenä, se oli menossa jo telttaan ennen kuin se oli pystyssäkään. Heräsin yöllä kerran katsomaan, miten koiralla menee (nukkui sykkärällä Samin rinkan vieressä) ja käärin makuupussiani Nempan ympärille. Tuskinpa vielä näillä keleillä teltassa paleli, mutta ajattelin lämmittää varmuuden vuoksi.
Lauantaiaamuna ajatuksena oli käydä päiväretkellä katsomassa Helvetinkurua ja kävellä sinne ja takaisin kymmenisen kilsaa. Reitti oli kuitenkin niin märkä ja mutainen, että päätettiin vaihtaa retkimaisemaa autolla. Ennen lähtöä Nemo löysi sitten IHANAN kasan mätiä kaloja ja pyöriskeli niissä aivan innoissaan. Multa meinasi lentää aamupala pihalle, kun kävin katsomassa, missä se kävi pyörimässä. Nemppa sai sitten uuden lempinimen: kalacollie. Ikinä ei ole missään sonnassa pyörinyt, mutta nyt sitten löysi tämän. Onneksi mukana oli fleksi, joka antoi mahdollisuuden viiden metrin hajurakoon maastossa.
Helvetinkurua kiertää n. 4 km pitkä luontopolku, joka käytiin kiepsaisemassa ympäri. Matkalla nähtävyyspaikalle huomasin, että Nemolla roikkui järkyttävän kokoinen kakkapökäle karvoissa kiinni. Sami koitti sitä kepillä sohia pois, mutta oli niin tiukassa, ettei lähtenyt. En viitsinyt paperillakaan sitä ruveta kaivamaan, joten annettiin olla. Toivottavasti sama pökäle ei ollut vielä karvoissa teltassa nukkumisen aikaan...
Helvetinkurun nähtävyydeltä jatkettiin polkua katsomatta sen kummemmin mihin oltiin menossa. Päädyttiin mutapolulle, jota rämmittiin 1,6 km. Nemo kahlasi ihan suossa ja ties missä ja oli lopulta aivan musta. Ihmeteltiin, että onpas tämä toinen puoli polkua vähän huonokuntoinen (toinen puoli oli leveä sorapolku). Lopulta tajuttiin, että mentiin ihan vikasuuntaan ja rämmittiin takaisin. Ja sitten meillä olikin vasta likainen koira!
Mentiin katsomaan Helvetinkurun maja, mutta siellä oli niin paljon muita matkaajia (mm. ne partiolaiset), joten otettiin vain vähän evästä. Nemo bongasi järven ja hyppäsi saman tien uimaan. Siinä tilanteessa oli ihan hyväkin, koska Nemo oli oikeasti todella likainen! Ilmeisesti ei vielä marraskuussakaan ole uimakausi ohi. Ehkä Nemolla oli jo itselläkin sellainen olo, että voisi vähän peseytyä.
Paluumatkalla nähtiin auton ikkunasta myös Suomen luonnossa aika harvinaisia otuksia, nimittäin strutseja. Joku on saanut hyvän idean ryhtyä keskelle ei mitään strutsifarmariksi. Kiva reissu oli, mutta ehkä ensi kerralla Nemo voisi koittaa sotkea itseään vähän vähemmän. Tämä olikin jo aika mones luontoreissu Nemon kanssa. Luonnossa liikkuminen on kyllä mukavaa koirankin kanssa, joten Nemo pääsee seikkailemaan metsään varmasti jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti