Ollaan talven aikana löydetty uusi harrastus, nimittäin hiihtäminen. Isäntä on tähän lajiin ihan hurahtanut ja kilometrejä on Samilla takana suunnilleen 500! Nemokin on päässyt osalliseksi tästä meidän uudesta harrastuksesta. Ollaan pari kertaa aiemminkin käyty yhdessä hiihtelemässä, tämä taisi olla kuudes tai seitsemäs kerta.
Työpäivän jälkeen käytiin koko konkkaronkka Alajärven jäällä hiihtämässä kuutisen kilometriä. Lähtö oli mitä mainioin, Nemo pinkoi aivan kahjona menemään ja veti mua ihan hurjaa vauhtia perässä (ei tarvinnut hiihtää yhtään) - ja sitten yks kaks väänsi tortut keskelle luistelulatua! Onneksi oli pussi mukana.
Alussa Nemppa oli kiinni fleksissä, joka roikkui mun vyötärölaukussa. Lopun aikaa pääsi juoksemaan vapaana. Kyllä tukka hulmusi ja kovaa, kun poitsu pinkoi jäällä menemään. Kun kirmasi liian kauas, Sami lähti hiitämään ladulta sivuun ja Nemo pinkoi Samin kiinni hurjaa vauhtia.
Käytiin paistelemassa makkaraa saaressa olevalla kodalla ja Nemo sai etsiä myös makkaranpaloja maastosta. Muuten keli oli ihan hyvä, mutta tuuli melko kovaa eli näpeillä oli kylmä varsinkin paluumatkalla. Paluumatkalla meidät ohitti vapaata hiihtänyt nainen ja Nemolle iski joku ihme vimma lähteä juoksemaan nainen kiinni. Sain ihan stopata ja käskeä istumaan, ettei oltais oltu toisen hiihtäjän takalistossa kiinni alta aikayksikön.
Loppumetreillä Nempan meno alkoikin jo näyttää siltä, ettei paljon enää jäällä juokseminen kiinnosta. Varmaankin tassujen lumipaakut syynä tähän. Oli kuitenkin ilo katsella poitsun kirmaamista ja selvästikin nautti suuresti olostaan. On talvessa jotain hyviäkin puolia. Ensi vuonna voisi ottaa valjakkohiihdon ihan treeniohjelmaan mukaan (eli mamman pitää opetella myös hiihtämään paremmin).
Juoksulenkki ei näytä kuitenkaan tuntuvan enää missään, ainakin siihen malliin lähtee lelujalkapallosta paloja ja leluhiiri lentelee pitkin lattiaa. Hassua, että Nemolla on edelleen vähän sellaista iltavimman poikasta kuin oli pentuna. Paljon on Nemosta tunnistettavissa ihan samoja piirteitä kuin kolmisen vuotta sitten. Hullaantuu esimerkiksi edelleen vinkuleluista ja käsittelee niitä ihan samalla tavalla kuin pentunakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti