Tottiskoulutus Saarijärvellä

Perjantaina otettiin suunnaksi Saarijärvi ja määränpääksi Saarijärven Lannevedeltä vuokrattu mökki. Otettiin ilo irti Nemon koulutuksesta ja päätettiin viettää koko viikonloppu Saarijärvellä. Perillä Nemo oli taas hyvin utelias tutkimaan uusia paikkoja ja tunnetusti etsi nopeasti kaikki ahtaimmat paikat ja sängynalustat, joiden alle oli hyvä mönkiä nukkumaan. Kätevintä tälläisissa syrjäisissä mökeissä on se, että iltapissit voi hoitaa vain avaamalla oven eikä tarvitse lähteä itse -26 asteeseen tarpomaan :).

Lauantaina ajeltiin Tehovastuksen hallille kymmeneksi. Sami pakkasi mukaan sukset ja hiihtotamineet ja minä Nemon treenikamppeet. Sami lähti koirahallin parkkikselta hiihtämään ja ajatuksena oli, että käyn sen sitten seitsemän tunnin päästä jostakin nappaamassa matkaan.

Koulutukseen oli ilmoittautunut n. 8 treenaavaa koirakkoa ja muutama kuunteluoppilas. Osa treenaajista oli aiemmin tuttuja, osa ihan uusia kasvoja. Alkuun Hanna kävi jokaisen koirakon kanssa, mikä kukakin haluaa treenata ja sitten ruvettiin treenailemaan. Jokaiselle koiralle oli aikaa käytössä noin 10-15 min kerrallaan ja kullekin koiralle 2-3 treenisettiä päivän aikana.

Nemon "treenattavaa"-lista oli aika pitkä, mutta päätin valita niistä henkilöryhmän ja tunnarin tärkeimmiksi. Ekalla omalla vuorollamme otettiinkin henkilöryhmää. Tässä huomasin, että BH-koetta ajatellen pitää harjoitella enemmän itsekseen kääntymistä (askelten paikat) ja lisäksi harjoitella Nemon kääntämistä. Jostain syystä oikean reunan käännös (Nemo kiertää henkilön puolella) oli tosi vaikea, kun en meinannut saada käännettyä sitä tiiviisti vaan puski käännöstä paljon ulospäin.

Mietittiin ihan porukalla myös sitä, miten pk-kokeissa ja BH-kokeessa henkilöryhmää kierretään ja tästä opinkin sitten myös reitin, millä henkilöryhmä kierretään oikein. Tätä treenasin ilman koiraa ja koiran kanssa. Yllättävän vaikeaa hahmottaa, kummalta puolelta henkilöt kierretään ja minne lopetetaan. Positiivista oli, että Nemon kontakti pysyi lelu kainalossa ihan kohtuullisesti (ottaen huomioon, että viimeksi ollaan treenattu tätä syksyllä) eikä välittänyt mitään ihmisistä. Tämä oli itselle tärkeä tieto, koska tästäkin olin tosi epävarma.

Meidän treenivuoron jälkeen muutkin halukkaat pääsivät ilman koiraa harjoittelemaan BH-kokeen kiertokuvion. Jos taas joku ulkopuolinen olisi käynyt katsomassa siinä kohtaa treeniä, olisi varmaan ajatellut, että mitä ihmettä noi ihmiset kiertelee toisiaan? :)

Ekan ja toisen treenikierroksen välissä tehtiin porukalla paikkamakuu, jossa jätettiin koiria eri kohtiin hallia ja Hanna antoi erinäisiä käskyjä ja käveli häiriönä koirien edessä. Itse otin etäisyyttä Nemoon hallin leveyden verran ja olin välillä selin ja välillä kasvot koiraan päin. Nemo pysyi ihan oikeassa asennossa koko ajan.

Hami vaan, että paikkamakuun palkkauksen jälkeen, kun olin Nemoa ottamassa kiinni, ehti singahtaa yhden ärisevän holskun luo, mutta pysähtyi kiellolla ja vähän Nemolle sitten lakia luin tästä. Poitsu-pirulainen meinasi vaan nostella häntää hyökkäystyyliin heti tämän lainluvun jälkeen toisellekin koiralle, että sain sitä toistamiseen laitta ruotuun. Nemo rähinöi niin harvoin (ja yleensä enemmän provosoituu toisesta), että unohdan olla varuillani vieraiden urosten seurassa. Pitää tämä muistaa ja löylyttää Nemo joka kerta, jos tuollaista yrittää. Eihän me nyt tuollalailla sinkoilla ja toisille rähistä!

Toisella omalla treenivuorollamme tehtiin tunnaria, vaikka Hanna sanoi, että yleensä ei tottiskoulutuksessa kouluta tokoa. Onneksi Hanna teki poikkeuksen, koska tähän liikkeeseen me oikeasti tarvitaan apua! Ensinnäkin olin opettanut tunnaria ihan päin prinkkalaa ja onneksi Hannalla oli parempi ja Nemolle mieluisampi tapa käytössä.

Kokeiltiin "kasamallia" eli väärät kasoissa eri paikoissa ja viedään oma niiden lomaan (keskelle rinkiin tai kehälle tai sitten riviin). Hajusteena minun oma haju ja Nemon oma kuola. Tämä lähtikin sujumaan tosi hyvin eikä Nemo paineistunut niin paljon kuin meidän treenissä. Tämä malli vapautti Nemoa selvästi ja tykkäsi tästä paljon enemmän. Nemo haki kuin ihmeen kaupalla ensimmäiset ihan oikein (haisteli vääriä kasoja ja valkkasi sitten oman), mutta lopussa unohti välillä haistelua ja toi väärää kaadetusta kasasta tai jopa kolme väärää kapulaa levynä. Välillä meni ihan suoraan omalle (ilmeisesti opetteli laskemaan, että se mitä on yksi, on oma). Hämättiin Nemoa nakilla, että Hanna sai vaihdeltua oman paikkaa salassa, että Nemo ei oppinut hakemaan aina samasta paikasta omaa.

Tunnaria aletaan nyt sitten treenailemaan urakalla ja katsotaan, tajuaako Nemo lopulta, mikä tässä on ideana. Ostin Hannalta lisää tunnareitakin, että päästään treenaamisessa kunnolla vauhtiin. Tunnaritreeni sopii meidän viikotreeneihin hyvin, kun Nemo nytkin treenaa esineiden etsimistä sisällä pari kertaa viikossa. Ongelmana on, että yhdistää tunnarikapulan vahvasti noutoon (=kaikki pitää tuoda). Myös kapulan pureskelun poisjättämistä pitää treenailla.

Treenipäivä kesti siis kymmenestä viiteen ja hassua oli, että Sami ilmestyi viiden pintaan itse hallin pihaan eikä sitä tarvinnut hakea mistään. Oli hiihdellyt Pyhähäkin kansallispuistoon ja sai sieltä kyydin hallille lumikenkäilijöiltä. Nemo oli ihan riemuissaan, kun näki Samin koulutuksen jälkeen. Harvoin kuulee, että se ihan inisee innosta!

Oli ehdottomasti hyödyllinen koulutus eli kannatti ajaa pe ja su reilut neljä tuntia suuntaansa saamaan uutta oppia. Otin koulutuksen yliaktiivisen opiskelijan asenteella ja kirjailin vihkoon ylös kaikkia muitakin hyödyllisiä vinkkejä, joita koulutuksesta sain. Kiitos Hannalle hyvistä koulutusvinkeistä!

Oli tosi piristävää käydä pitkästä aikaa taas ihan kunnon ohjatussa koulutuksessa, jossa pääsi seuraamaan muidenkin koirakoiden puuhailuja. Oli myös ihan mukavaa kuulla, että Hannankin mielestä Nemon seuruun ilme ja taso on parantunut. Tämä oli meille monta pitkää vuotta treenivaiva nro 1 ja tuntuu kivalta, että nyt voi miettiä jopa jo jotain muutakin kuin pelkkää seuruuta, vaikka tottakai seuruussakin on vielä paljon hommaa.