Hanna puhui viime viikonloppuna siitä, että joka treeniin pitäisi olla tarkasti suunniteltuna mitä tekee ja kuinka monta kertaa. Laatu on tärkeämpää kuin määrä. Niinpä meidän "postit"-treenilapussa (joka oli mentaalisessa muodossa mun päässä) luki tälle kerralle: lyhyttä seuruupätkää lämppäriksi ja leikkiä lelulla, kahden ihmisen kierto BH-koemaisesti molempiin suuntiin ja hyppytreeniä agiviritelmillä. Kerrankin pysyin ihan prikulleen treenisuunnitelmassa.
Virittelin Nemon kentälle tultua lelulla (ja pääsin taas ärähtämään siitä, ettei sinkoa yhtään kun on vapaana). Tehtiin muutamia seuruupätkiä käännöksillä lelu treeniliivin takataskussa. Oli oikein terävää.
Nemo esitti näpsäkkää seuruuta myös henkilöryhmässä. Nyt laitoin lelun vielä kainaloon. Todella nätisti meni mutkittelut molempiin suuntiin (tein ensin kasikon alhaalta ylös, sitten vielä ylhäältä alas). Tein ihan henkilöiden vierestä menevää seuruuta ja pysähdyin eri kohdissa. Kontakti ei tippunut kertaakaan. Tämä oli Nemoa parhaimmillaan!
Loppuun hyppytreeniä. Askartelin taas agiesteillä ne 10 sentin raot esteen molemmin puolin. Ensin n. 5 cm matalammalta muutama hyppy, sitten nostin 5 cm (eli n. 50 senttiin) ja siitä lisää hyppyjä. Yhden kerran kolautti takajalat rimaan menossa, mutta muuten meni ihan jees. Se sama täti, joka avuliaasti konttaili aiemmin häiriönä, mainitsi myös agiesteillä tehtävän pompputreenin. Pitääkin ensi viikkoon mennessä selvittää, mitkä ne välitykset ja esteiden korkeudet on ja treenailla sitäkin. Harmi vaan, että hallitreenejä on enää kahdet jäljellä eli kovin paljon ei hyppytekniikkaa ehditä treenailemaan.
Viereisellä kentällä labukka treenaili tunnaria (oman ja vieraiden kapuloiden sekaan oli ripoteltu myös vieraita leluja). Oli mielettömän säpäkkää tekemistä! Siitä sitten vaan Nemolle treenailemaan samanmoista intoa tunnariin.
Ollaan muuten tunnaria nyt pari kolme kertaa treenattu iltatreeninä. Työhuoneesta on tullut tunnarihuone. Olen tehnyt "kasamallin" kanssa ja varioinut tätä eri metodeilla. Muutaman kerran on tuonut väärän, muuten oman. Edelleenkään ei haistele kapuloita niin tarkasti kuin haluaisin (yleensä haistaa paria kolmea kasaa ennen kuin poimii oman). Meinaa ottaa vaan sen, mikä on yksikseen välittämättä, miltä se haisee. Tässä olen tehnyt samaa kuin jäljellä. Ennen lähetysta otetaan rauha ja muutenkin tosi samanlainen mentaliteetti kuin jäljellä eli hillityt, mutta runsaat kehut ja palkat.
Metallikapula on myös tilattuna ja saadaan se treenattavaksi ensi viikon kuluessa. Metallinouto tuskin tulee olemaan Nemolle mikään vaikea juttu opettaa. Kunhan meno ei ole tällaista enää kuin Ellan nappaamassa kuvassa, kun Nemo on n. 5-6 viikoinen. :)
Kuva: Ella Lamusuo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti