Paikalla oli taas aika runsaasti koiria, joten päivä venähti taas n. 6 tunnin mittaiseksi treenisessioksi. Tehtiin pari treeniotosta per koira. Nemolla otin niitä meidän ikuisuusjuttuja pk-puolelta eli seuruuta ja hyppyä.
Koulutus ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut - toisaalta taas erittäin hyvä palautus maanpinnalle. BH-koetta varten tein alkuun seuruupätkää ja henkilöryhmää. Tässä Nemo sitten osoitti taas perimmäisen luonteensa ja osaamisensa. Alussa seuruu tosi hyvää ja terävää, mutta sen jälkeen kontakti putosi ja sitten alkoi taas alamäki.
Jouduin tekemään suunnanvaihteluita yms. kuvioita ihan vain saadakseni koirani innostumaan sivulla olemisesta. Henkilöryhmässä sama meno jatkui. Pelkissä läpimenoissakin jo Nemo jättäytyi ihan omiin maailmoihinsa ja otin juoksuaskelia sen herättelyyn. MUTTA kun ottaa nakkia käteen, niin avot! tulee ihan virheetöntä tekemistä. Sama vanha vaiva - motivaatio ei kestä.
Toisella osuudella aloitin hypyllä. Aluksi tein hyppyä matalalta lähetyksillä nakkialustalle, mutta sitten kouluttaja sanoi, ettei koira käytännössä edes tee töitä hypyn kanssa. Sen jälkeen mentiin estettä lähemmäs ja siitä hyppyjä lähetyksillä nakkialustalle, joka lähempänä estettä. Näin Nemon piti enemmän keskittyä hyppäämiseen. N. 50 cm korkeudelta hyppäytin. Näistä ihan hyviä hyppyjä. Koitetaan nyt tehdä säännällisesti tuota hypytystä, että joskus päästäisiin tästä johonkin etenemään.
Toisen osuuden seuruutuksissa otettiin mukaan terävä kielto "äp" ja liinapakote. Aina kun kontakti tippuu, terävä pikkunykäys yläviistoon vasemmalla kädellä (nykäisy eteenpäin) ja siitä kehu, kun ottaa kontaktin. Taas jännäsin, miten Nemo herkkäilijä tähän reagoi, mutta eipä tuo ollut millänsäkään. Heti nosti nyppäisystä kontaktin ja terävöityi kehustä.
Nemolle pitää vaan tehdä nyt selväksi, mitä siltä vaaditaan. Vähän turhan helposti menee moodiin "ei mua nyt huvita tämä". Nemolle pitää tehdä selväksi, että vaikka ei huvita, niin silti tehdään. Ja sitten palkkaa, palkka, palkkaa ja kaikkea kivaa, kun oikein pinnistää ja ponnistaa tylsistymisestä huolimatta. Pitää mennä niiden Nemon mukavuusalueiden yli ja rakentaa se varmuus, että palkka kyllä tulee, kun vaan jaksaa odottaa. Ja mun pitää lopettaa sen ajattelu, että Nemo olisi muka jotenkin yliherkkä koira kiellloille, kun ei se ole.
Jo perjantain koulutuksessa kävi ilmi, että Nemo tarvitsee kuitenkin vielä multa viestiä siitä, että tekee oikein eli väliin jokin "jes"-tyylinen palaute. Nykyisin laumapalkka on Nemolle jo ihan arvossaan, toisin kuin vielä vuosi sitten. Silloin kehu oli vähän yhtä tyhjän kanssa.
Muuta huomioitavaa:
1) Älä palkkaa tyhjästä! Kaikki palkka, kun katsoo minuun mutta ei varsinaisesti tee käskynalla mitään pitää jättää pois -> palkka vain kun tekee.
2) Kaikki turhan pulinat ja kehut pois. Kehu silloin kun on aihetta eli ei mitään turhia läpinöitä. Tätä vaivaa mulla on ollut aiemminkin, mutta päässyt unohtumaan.
3) Kokeenomaista treeniä, paljon onnistumisia ja intoa!
Viikonlopun tottistreenien saldoksi jäi se, että ihan hyvällä mallilla ollaan, mutta vielä pitäisi venyttää motivaatiota ja luoda lisää intoa tekemiseen. Tänään saatiin kommentti: "Kyllä tuosta vielä ihan hyvä tulee". Pitää muistaa, että 7-vuotias koira on vielä ihan hyvä treenikaveri, joten kiire ei ole mihinkään.
Niinpä mitä todennäköisimmin jätetään keskiviikon BH-koe kokeilematta ja treenataan vielä varmuutta tekemiseen. Mitäpä sitten lähteä Nemoa tylsistyttämään, jos ei vielä ole palikat ihan varmasti ja kunnolla kasassa. Treenataan vielä ja katsotaan vähän myöhemmin koetta uudestaan.
Kuvakin sen kertoo: "On tässä parempaakin tekemistä, kun keskittyä seuraamiseen."
Kuva: Riikka Syrjäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti