perjantai 28. kesäkuuta 2013

Sadun tottiskurssin antia

Päästiin tänään Sadun tottiskurssille toisen ryhmän treeneihin paikkaamaan yhtä poisjäänyttä koirakkoa. Tämä oli aivan erinomaista, koska meiltä on jäänyt välistä käytännössä kaikki kerrat yhtä lukuunottamatta. Tämän päivän treeni oli oikein silmiäavaava. Suuri kiitos Sadulle osuvista kommenteista ja huomioista!

Ensimmäinen palaute tuli aivan heti treenin aluksi. Hetsailin Nemon tottumieni kaavojen mukaan kentän laidalla, mistä sain saman tien noottia. Miksi käyttää koiran energiaa ja virettä ennen kentälle tuloa ja antaa palkkaa tyhjästä? Koska nyt meille on käynyt niin, että kentälle tullessa Nemon vire laskee. Se ajattelee "tullaan tekemään tylsiä juttuja kentälle", jolloin vire on luonnollisesti aika matala eikä ole skarppina vaan haistelee ja haahuilee. Kivat jutut on saanut jo ennen kuin on tehnytkään mitään.

Sama juttu perusasennoissa ja siinä seuraamisessakin - homma on tylsää. Kaikista yrityksistäni huolimatta en ole vieläkään osannut yhdistää oikeaa viretilaa seuruun treenaamiseen. Pitää palata taas askelia taaksepäin - mahtavaa palkkaa pelkästä perusasennosta ja seuruusta ihan parista askeleesta.

Sitten palkkausta lelulla pitää muuttaa myös radikaalisti. Nyt olen palkannut oikealta puolelta ja napannut lelun Nemolta saman tien pois leikin ja irti-käskyn jälkeen. Satu neuvoi laittamaan lelun vasemmalle puolelle ja vetäisy siitä koiraa kohti. Irti-käsky on horjuttanut Nemon luottoa siihen, että saa lelun takaisin. Näin ollen irrotuksissa ei meinaa hellittää lelusta vaan jäyskii sitä ja pitää jopa tassulla paikoillaan. Olen luullut, että on vain normaalia leikkimistä, mutta ilmeisesti on sitä, että Nemo kokee lelun menevän aina karkuun eikä halua siitä luopua. Vinkuleluista kyllä muutenkin luopuu vastahakoisemmin. Treenattiin vinkuputkilelulla.

Irrotuksista tehdään nyt rauhallisia. Rauhallinen irti-käsky ja lelu rauhallisesti käteen. Siitä lelun voi sitten saaliinomaisesti kimpauttaa nopeasti taskuun ja jatkaa treeniä. Paljon enemmän pitää irti-käskyn jälkeen vapauttaa takaisin leluun - palkka irrottamisesta tulee heti.

Seuraamisissa voisi muutenkin kehua Nemoa enemmän. Vielä ei ole siinä pisteessä, että vire pitää ilman kehuja pitkää pätkää - jatkuvaa vahvistusta, että tekee oikein ja hienosti.

Toisella keikalla tehtiin sitten pelkkää kentälle tuloa ja aloitettiin "tottista" sanan yhdistäminen. Tämä juttu on tuttu jo ennestään, mutta koskaan aiemmin ei ole syntynyt yhtä tarkkaa kuvaa siitä, mikä Nemon toiminnassa oikeastaan on pielessä enkä ole uskonut myöskään "tottista" sanan tehoon Nemolla. Mutta tehtiin neljä tai viisi kentälle tuloa - kentälle normisti kävellen ilman mitään ihmeellisyyksiä. Sitten pysähdys kentälle, koiran nimi ja sana "tottista" innokkaasti, mikä jälkeen heti palkka ja hilluminen. Äänenpaino vikoilla konsonanteilla, joihin Nemo selvästi reagoi eniten.

Aloitan taas siis vaihteeksi alusta ja rakennan uutta pohjaa. Sinänsä teknisesti seuruu on ihan kuosissa, mutta ongelmat ovat virepuolelle, joten pysähdytään nyt rakentamaan pelkästään sitä virettä. Mikään kiire ei ole mihinkään, koska mitään kisatavoitteita ei ole asetettu lähitulevaisuuteen.

Tehtiin myös Nemon lempparijuttuja eli A:n ylitystä ja eteenmenoa. A-este meni superhienosti kisaesteellä sekä ylityksinä että noutona. Eteenmeno oli hetsattuna, Satu vei lelun ja Nemo haki sen - oli supernopea nouto!

Eli päivän treenianti tiivistettynä:
  • Hetsaukset kentälle tullessa ja treenien alussa kokonaan pois.
  • Enemmän palkkaa perusasennoista ja lyhyistä seuruista.
  • Palkan paikka ja suunta.
  • Irti-käsky ja luotto siihen, ettei lelua varasteta aina pois.
Tehdään näitä nyt kuurina ja katsotaan, edetäänkö tällä mallilla mihinkään. Jotenkin on aina niin vaikeaa yhdistää omaan treeniin eri treenivinkkejä ennen, esim. tuota "tottis"-sanan käyttöä, ennen kuin joku oikeasti sanoo, mikä koiran toiminnassa on pielessä. Noh, oppia ikä kaikki! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti