Voittajaa!

Pitkän tauon jälkeen aloin taas palauttelemaan voi-juttuja mieleen. Eilen käytiin lähikentällä tekemässä paikkamakuuta, ruutua ja metallinoutoa. Jätin Nemon paikkamakuuseen samalla, kun lähdin virittelemään ruutua paikoilleen. Taas pitää palata pikkaisen taaksepäin treeneissä eli pitää vahvistaa paikkamakuuta enemmän omana treeninään lyhyeltä välimatkalta ja tiheällä palkkauksella. Meinaa vire tipahtaa ja sitten lösähtää lonkalle, minkä jälkeen voi sitten tulla haistelua yms. Eli teemme vain innostavia paikkamakuutreenejä vähän aikaa!

Syy paikkamakuun vireen laskuun saattoi olla sekin, että Nemo odotti vaan koko ajan, milloin pääsee tekemään ruutua. Se on Nemosta superkivaa! Juoksee ihan kahjona ruutuun ja takaisin. Laitoin alkuun kosketusalustan, mutta ei sitä paljon katsellut. Otettiin muutama paikanhaku reunoilta. Pari kertaa korjautin Nemoa toisella "ruutuun" käskyllä paikasta, kun meni liikaa oikealle - kieppasi selän kautta, tsekkasi törppien paikat ja haki paikan itse keskeltä.

Metallinouto tehtiin omalla pienemmällä kapullalla eka kertaa kentällä. Saalisvietillä ja noutoinnolla hakee kapulaa innokkaasti, mutta luovutus on hankala. Ei haluaisi pitää kapulaa yhtään hampaiden välissä vaan antaa sen retkottaa takahampaiden päällä. Varsinaista irti-käskyä ei siis voi antaa, kun ei kapulaa pidäkään suussa kunnolla. Treenaamme siis pitoa.

Tänään tehtiin myös tunnaria. Sekin on hurjan kivaa! Tein ihan helpot kaksi toistoa, joissa molemmissa haisteli hyvin ja toi oman. Ihanaa, että tämä on hyvin muistissa, koska ennen lomaa tehdyissä toistoissa sekoili ihan omiaan.

Jotenkin toko tuntuu Nemon kanssa vaan paljon luontevammalta puuhalta. Itsekin olen siitä innostuneempi, mikä heijastuu Nemoonkin. Tokossa itsellä on varmempi fiilis, mitä tehdään, joten sekin vaikuttaa Nemonkin tekemiseen. Kun mennään treenirepun kanssa kentälle, ei Nemoa tarvitse juuri hetsailla - vetää kentälle. Vire nousee heti, kun näkee ruutumerkit tai kolistelen sille tunnarikapulalaatikkoa. Pomppii kahjona ja melkein törmäilee seiniin kotona.

Jotenkin olen paljon paremmin onnistunut yhdistämään tokoon sitä virehommaa kuin tottikseen. Nemppa on aika pitkälti sen tyylinen, että tekee mielellään sitä, mikä siitä on kivaa. Jos olen opettanut, että tottis on tylsää, eihän se sitä myöskään mielellään tee.