Sadun tottiksessa jatkettiin viime viikolla aloitettua "tottista"-sanan sisäänajoa. Aloitettiin samalla tavalla kuin viimeksi: koira kentälle normikävelyllä, pysähdys, koiran nimi, sana tottista ja palkka heti perään. Ero viime kertaan oli ilmiömäinen. Nemo alkoi selvästi jo kentälle tullessa odottamaan, mitä tuleman pitää. Oli paljon paremmin kuulolla ja otti kontaktin nopeasti. Tuli jopa perusasentoon ilman käskyä.
Erittäin hyvä juttu oli kyllä nähdä edellinen toimintamalli ja tämä uusi rinnakkain. Aivan huima ero! Alettiin jo vähän rakentaa seuraavia vaiheitakin. Eteenmenoa tehtiin "tottista"-sanan jälkeen niin, että alkuun perusasentoon, kehu, lelun heitto Sadulle joka vei sen kentän päähän ja siitä eteenmenon lähetys.
Samoin seuruuta tehtiin pari askelta samalla alulla, mutta palkka heti parin askeleen jälkeen. Nyt oikeasti ymmärsin tuon "tottista"-sanan idean ja oivalsin, miten sitä Nemon koulutuksessa voisi käyttää. Tuntuu vähän kuin olisi löytänyt taas uuden puuttuvan palasen meidän koulutuspalapeliin :). Uskon kyllä vahvasti siihen, että kun Nemon mielenkiinto saadaan siirrettyä kentällä olemiseen ja vire tällä sanalla ylös, päästään varmasti aika pitkälle.
Muistutuksena vielä itselle se, että koskaan ei ole väärin palata takaisin alkeisiin - päinvastoin pohjien vahvistaminen lisää motivaatiota. "Tottista"-sanaa voisi alkaa käyttää nyt kaikessa treenaamisessa, etenkin silloin, kun tehdään seuruuta tokossa tai tottiksessa. Jos tekee esim. jääviä (sana alussa), voi jäävän tai liikkeelle lähdön jälkeen toistaa sanan "tehdään tottista", jolla vire saadaan taas ylös ja koira odottamaan innokkaasti palkkaamista.
Lelun irrottaminen tehtiin taas niin, että rauhallinen "irti"-käsky ja lelu käteen, nopea sujautus taskuun. Koiraa pitää muistaa palkata myös suoraan lelun irrottamisen jälkeen. Uutena tuli myös se, että käytiin Nemon kanssa kävelemässä lelun kanssa pidempään ennen autoon vientiä eli sai pitää lelua niin pitkään kuin halusi. Jos tiputti lelun, lähdettiin autoon ja hain lelun myöhemmin (Nemolle ajatus, että minä en omista lelua palkkauksen jälkeen).
Tokossa voisin alkaa käyttää siis "tottista"-käskyä alussa myös (kun aina aloitetaan seuruulla) ja eri liikkeisiin lisätä oman sanansa esim. "tehdään ruutu", jotta Nemo tietää mitä tehdään ja osaa siihen virittäytyä. Vanhoja tuttuja juttuja, joita en ole vaan itse osannut vielä liittää meidän palettiin.
Mietin ennen treenien aloitusta Sadun kanssa, että varsinkin tottiksessa minä itse teen liikkeistä ja seuruusta vaikeaa, koska pelkkä ajatus kaavion läpikäymisestä ahdistaa. Nyt kun itsekin saan heti alkuun hyvän vireen itselle ja koiralle, uskon, että myös BH-kaavion treenaaminen alkaa sujua rennommin. Tottiskaavio ei ole voittamaton mörkö vaan haaste, jota kohti mennään pikku pätkä ja palkkaus kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti