Loppuviikko tarjosi meille monenlaista - niin hyvässä kuin pahassakin. Torstaina suunnattiin Nemon kanssa jälleen Marin tokokurssille. Lähdin hyvissä ajoin, koska tiesin, että loppumatka pientä hiekkatietä pitkin ja parkkeeraus miniparkkikselle tulevat olemaan haastavia.
Noh, niinpä ne kaikki pahimmat pelot sitten käyvät toteen, vaikka miten koittaa välttää. Kävipä niin, että pikkuhiekkatiellä tuli vastaan puimuri. Fiksu kuski päättää, että peruutanpas alta pois tuohon tienlaidan pihaan ja "KRUNKS!" perä edellä kiveen - eikä ihan mihinkään pikkukiveen.
Olipa huippufiilis mennä treeneihin. Tuli pikkaisen kallis treenireissu... Pienen itseni kasaamisen jälkeen sitten vaan sinne kentälle. Alkuun tunnaria. Siinä kokeiltiin oman jemmausta ja loput kapulat rivissä (Mari niiden vartijana). Nemppa oli alussa ihan pihalla, lopussa jo sitten vähän käytti nenääkin. Ideana, että ensin etsitään omaa jemmasta (= nenän aukaisu) ja sitten oma riviin ja nostatetaan se sieltä.
Omissa treeneissä pitää ruveta rakentamaan rutiinia siihen, että käännyn selin ja lähetän kauempaa. Voisi yhdistellä tätä treeniä ja Lentsulta saatuja oppeja ja katsoa, mihin niillä päästään.
Tänään Sadun tottikseen. Päästiin kentälle toisen treenaajan kyydillä (kiitos Mikalle!), koska Sami lähti tekemään muuttoa Jyväskylään. Onneksi en rutannut autoa ajokelvottomaan kuntoon, olisi mennyt muuttokin sitten ihan pieleen.
Suvarin tottiskentästä on tullut hirveän kiva paikka Sadun kurssin myötä. Alkuun otinkin kivoja juttuja (olevinaan kivoja) eli seuruuta palkalla, noutoa ja estenoutoa. Seuruu aloitettiin pelkästä "tottista" sanasta, josta vire ylös ja palkka. Sen jälkeen pidempi seuruupätkä ja pari lyhyempää. Näissä vire oli jostain syystä alempi kuin normaalisti.
Noutoa tehtiin vauhtina ja yksi eteen luovutuksella. A-esteellä sitten enemmän ongelmaa. Ensin ylitti, mutta kiersi takaisin. Sen jälkeen jotain ihme palloilua ja meni epävarmaksi. Vaadin kuitenkin hyvän suorituksen ja siitä megapalkka.
Satu kommentoi samaa, minkä alan itsekin jo tunnistaa, että Nemon "en mä nyt tee mitään" -vaiheelle ei annetaan mitään arvoa vaan vaaditaan hyvä suoritus ja siitä megapalkka. Oli vähän nenää maassa ja merkkasi jopa pissipaikan kesken treenin. Just tälläistä tää on, vire nousee ja laskee sitten ihan sekunnissa, kun Nemo lähtee jonnekin huuhaamaan.
Tokalla kerralla päätin kokeilla nakkeja, koska oletin että Nemolla on nälkä. Saatiinkin nakkisuorituksiin heti paljon parempi vire. Alkuun jalkojen pujottelua, josta seuruuta ja palkka. Oikein hyvä vire! Tehtiin myös paikkamakuu häiriössä. Nemolle oli vaikeaa pysyä "tänne"-käskyt paikoillaan, muuten pysyi ihan hyvin.
Se on niin päivästä kiinni, mikä palkka on paras mihinkin treeniin. Todettiin Sadun kanssa, että Nemo on aika vaikea koira lukea ja sen aivoituksista on vaikea ottaa selkoa. On ohjaajaherkkä, mutta sitten toisaalta sitä omaa "teen mitä huvittaa" -luonnettakin löytyy.
Satu kommentoi kuitenkin, että hänestä on ollut mukavaa seurata meidän kehittymistä kuluneiden viikkojen aikana. Ja itsekin eron huomaa! Vielä on yksi tottiskerta jäljellä, minkä jälkeen jäädään odottelemaan hallikauden alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti