Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään, miten suhtautuu omaan koiraansa ja miten se suhtautuminen näkyy treenaamisessa. Viimeistään tänään tajusin, että menen edelleen vähän turhan paljon Nemon ehdoilla ja kuvittelen liikaakin, mitä se missäkin kohdin pystyy tekemään (esim. vireen suhteen).
Sadun vikassa tottiksessa murskattiin aivan täysin nämä mun mielikuvitelmat ja vietiin Nemo kahdesti samana treenikertana ihan maksimeihinsa seuraamisessa - ja meni loistavasti!
Ekalla kiekalla alkuun taas perusrutiinit "tottis"-sanan kanssa, siitä palkkaus sivulta ja jo seuraavasta sivulletulosta pitkä seuruupätkä käännöksillä. Näissä vaadittiin kontaktin pitoa eli joka kerta, kun kontakti tippuu pikku nipautus hihnasta, ja heti kontaktin jälkeen kehu! Nemo teki seuruukaavion melko matalassa vireessä, mutta teki, ja sai palkaksi vasta lopussa leikkinsä.
Nemon kanssa totuus on, että sillä ei tule seuraamisessa koskaan olemaan hyvin korkeaa virettä (esim. mallia belgit), mutta juuri siksi Nemolta pitää alhaisessakin vireessä vaatia riittävän hyvää tekemistä.
Toisella kiekalla ajattelin taas itse, että pitäisikö ottaa muuta kuin seuruuta, kun Nemo ei vaikuttanut olevan ihan hereillä (nukkui autossa). Mutta juuri tämä on se, mitä nyt pitää harjoitella eli koiralta vaaditaan tekemistä, vaikka olisi miten unessa.
Niinpä tokalla kerralla vielä lisää seuraamista. Ensin taas pelkkä palkkaus sivulta ja seuraavasta irroituksesta seuruupätkä, jossa käännöksiä, täyskäännöksiä, juoksussa käännöksiä, hidasta käyntiä, seuruun jatkamista istumisesta ja maahanmenosta yms. Tässä pätkässä sama, eli heti kontaktin tippumisesta nippaus ja kontaktista kehu. Samoin kehuja käännösten jälkeen ja muutoinkin kehuja melko runsaskätisesti.
Erittäin hyvä treeni etenkin minulle, koska nyt tiedän, mihin Nemo pystyy ja osaan siltä myös vaatia. Teknisesti seuruu on hyvää, täyskäännökset tosin vähän väljiä.
Satu sanoi meille rehellisesti, että ensi kertaa meidän treeniä nähtyään oli ajatellut: "Ei s**tana!". Nyt kuitenkin tekeminen on ihan erilaista, joten hirveästi ollaan menty eteenpäin!
Pitää muistaa tehdä kuitenkin paljon ihan pelkkää palkkaa tottis-sanasta, tottis-sanan jälkeen sivulletulosta ja parin askeleen liikkeellelähdöistä sekä irrotuksista yms. Sitten vaihtelevia seuruupätkiä ja pitkiä haastavia pitkiä pätkiä vuorotellen.
Nyt kuitenkin Nemon yleisilme seuruussa on todella paljon parantunut ja sen sijaan, että kontaktin tippumisen jälkeen vire entisestään laskisi, se päinvastoin jopa nousee.
Luoksetuloon voi myös vauhtia vaatia. Vauhtiluoksetuloissa lelu esiin vasta vähän matkaa liikkeellelähdöstä ja kehu, kun kiihdyttää hyvään vauhtiin. Nyt siis vaan vaaditaan isompia tehoja, koska Nemo siihen todellakin pystyy, mutta treenataan edelleen iloa ja onnistumisia ruokkien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti