maanantai 21. lokakuuta 2013

Omaa etsimässä ja muita treenailuja

Viime viikko vierähti vauhdikkaasti syysloman merkeissä. Mökkeiltiin viikko Keski-Suomessa. Lomalla en paljon jaksanut treeneihin panostaa, lähinnä leikittiin pihapiirissä ja käytiin lenkeillä hiekkatiellä edestakaisin. Parina päivänä käytiin myös lenkillä Leivonmäen kansallispuistossa. Joutsniemen nokassa Nemo osoitti taas aikuismaisuutensa ja keksi iloisen "jahtaan aaltoja" -leikin. Himppasen pölkyn näköistä, kun koira juoksee edestakaisin pärskeitä jahtaamassa. Samalla paikalla törmättiin myös tyttöbortsuun, joka oli kuitenkin niin ujo, ettei antanut Nemon edes haistella.

Illalla käytiin treenailemassa tokoa hallilla. Aikaa oli 20 min ja otin alkuun tunnaria. Hallissa tunnariin on vähän liikaa häiriötä eikä alkuun meinannut onnistua ollenkaan. Haisteli vieraita, mutta ei löytänyt omaa viltin alta. Lopulta saatiin oikea suoritus, kun oma vietiin vähän kauemmas esteiden sekaan piiloon. Edelleenkään en oikein tiedä, mitä tuon tunnarin kanssa tekisi. Pitää koittaa treenailla ulkona vielä säiden salliessa rauhallisessa paikassa. Turhauttava liike. Pitänee kysäistä sunnuntaina Korrin Riitalta, mitä vinkkejä hänellä olisi liikkeeseen.

Nemolla oli hyvä tekemisen vire, kun ei olla yli viikkoon tehty mitään. Saatiinkin ihan kiva pitkä ohjattu seuruupätkä. Edelleen täyskäännöksiä pitää treenata enemmän, muuten ei paljon mitään sanottavaa. Tämä on meille iso edistysaskel, että Nemo on oikeasti seuraamisessa mukana!

Pyysin vinkkejä ruudusta sivulletuloon. Ensin varmaan treenaillaan vaan sivulletulon tekniikkaa ja sitten vauhtia lelun kanssa.

Ruutuun lähetykset eivät alussa ihan priimaa, jostain syystä Nemo otti häiriötä etunauhasta ja stoppasi siihen. Sitten parempaa paikanhakua, kun laitoin kosketusalustan taakse. Kiva liike se ainakin on, Nemon nopein juoksuvauhti on varmaankin ruututreeneissä :).

Ihan treenien lopuksi tehtiin vielä n. 3 min paikkaistuminen. Jäin taas lähelle ja palkkasin tiheästi. Nemo on alkanut paikallejätöissä kuolaamaan. Jotenkin koomista katsoa, miten kuolavanat valuvat turkkia pitkin tasaisina nauhoina - nakit on niin hyviä!

Pitänee ottaa taas itseä niskasta kiinni ja alkaa treenailemaan säännöllisemmin mm. kaukoja. Niistäkään ei ole oikein mitään hajua, mitä niiden kanssa nyt sitten tekisi. Kohta alkaa ulkona treenaaminen olla jo hankalaa, joten pitää käyttää viimeiset mahdollisuudet tehokkaasti hyödyksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti