Valaistumisen hetkiä

Joskus on hyvä huomata, miten sokea sitä on omalle treenaamiselleen. Kuvittelee, että liikkeet ovat hyvällä mallilla, ja sitten joku osoittaa miten paljon kaikenlaista hiottavaa onkaan. Iltatreeneissä koin oikeita valaistumisen hetkiä - ja vieläpä aika monia.


Aloitettiin harjoitus paikkaistumisilla ja -makuilla. Istuminen oli tosi hyvä meidän treenimäärillä. Meinasin jäädä lähemmäs ja palkata, mutta vetäjä käski mennä kauemmas. Piti luottaa vaan koiraan, ja ihan hyvin meni. Paikkamakuussa meni heti lonkalle, mutta pysyi samassa asennossa.


Sen jälkeen koirakko kerrallaan luoksetulo ja ruutu. En ole tehnyt kisaluoksaria oikeastaan ollenkaan, kun pysäytykset ja vauhti eivät ole oikein kohdillaan. Meni niin kuin ajattelin - seisominen istumisena, maahanmeno ok, mutta vauhti ihan löntystelyä.


Luoksetuloa pitää tehdä vaan vauhtina ja palkka ainoastaan hyvästä vauhdista, pysäytykset vain jos vauhti ok. Kuulemma käskyihin pitäisi saada eroa eli toinen painokkaammin yms. Luoksetulossa Nemo tuli aika väljästi eteen ja siitä hitaasti vinoon sivulle - mikä mallisuoritus! Tähän ohjeena alkaa tekemään luoksetulot suoraan sivulle.


Sivulletuloja katsottiin ihan erikseenkin. Muuten siirtymät ihan mallikkaita, mutta pitää tehdä nyt selvä linjaus siihen, että tullaan aina suoraan sivulle (ei takaa kiertoa). Olisi ollut helpompi, jos olisi tämänkin opettanut alustalähtien fiksummin.


Ruudussa kisamatka. Ekoilla lähetyksillä Nemo lähti luoksetulon merkeille ja teki "merkin" luoksetulon lähtöpisteelle. Ollaan tehty lähempää, joten Nemo haki ruutumerkkejä lähempää ja meni sinne, missä ollaan tehty viimeksi. Lopulta lelu ruutuun ja nyt onnistunut lähetys. Ruudussa voisi leikkiä lelun kanssa enemmän ja käyttää ruutua myös palkkana esim. seuraamisesta.


Saatiin vinkiksi treenata suoria lähetyksiä ruutuun esim. merkkien kierroilla kellomaisesti. Ensin esim. lähetys klo 12 (ohjaaja kääntyy 90 astetta), sitten  klo 3, 6 ja 9. Sitten esim. joka tuntiin. 180 säteestä siirrytään pienempään säteeseen. Tätä eteenlähetystä pitää treenata esineruutuunkin, joten sinänsä hyvä treeni opettaa, että sinne mennään mihin ohjaaja näyttää. Vartaloapua (esim. koiranpuoleisen jalan tuonti eteenpäin ja oman kropan kääntö) voisi käyttää enemmän.


Sitten tehtiin seuruuta ohjattuna. Eka kerta aikoihin, kun ei aloitettu "tottis"-hetsauksella. Ihan kohtuullista seuraamista, mutta vire saisi olla parempi. Esim. lopussa tehtiin pari askelta ja stoppi- settejä, Nemo istui ehkä vasta neljännellä stopilla.


Ohjeistettiin ajattelemaan seuruuta kivana leikkinä. Tehtiin "hippaa" eli kuljeskellaan vaan ja joka kerta kun koira seuraa hyvin, "jes" ja nami maahan ja ohjaaja menee karkuun. Tätä pitäisi (ja olisi pitänyt) tehdä Nemon kanssa tosi paljon. Nyt aika aika paljon haahuamaan, joten ei ollut ihan superkiinnostunut seuraamaan - tähän pitäisi saada muutos! Itse pitäisi käyttää myös koiranpuoleista jalkaa enemmän liikkeillelähdöissä.


Vetäjä laittoi toisen treenaajan olemaan mun koira eli piti seurauttaa tätä naista. Koirani yllättäen jätätti, mistä vetäjä huomautti Sitten ohjaaja käski naisen seurauttamaan mua, kuten olin äsken tehnyt - jäin jälkeen. Mitä tästä opimme? Käännökset selvemmiksi! Enemmän vartaloapuja ja huomiota käännöksiin, jotta koiran on helpompi ennakoida niitä ja pysyä mukana. Nemo makasi koko tämän ajan, kun mami leikki koiraa, hienosti suorassa paikkamakuuasennossa.
Näillä vinkeillä taas eteenpäin.