maanantai 24. maaliskuuta 2014

Treenimuistio Matin treeneistä 23.3.

Eilisen treenit herättivät taas ajatuksia meidän tämänhetkisestä voi-liikkeiden osaamisesta ja asioista, jotka kannattaisi tehdä toisin.


Ennen virallisen treenin alkua tein muutaman pätkän seuruuta lelupalkalla. Ihan hyvävireistä tekemistä, kestää jo aika pitkänkin pätkän. Lopussa sitten taas vire laski, joten sai huomauttaa muiden koirien seuraamisesta (kentällä samaan aikaan n. 4 muutakin koiraa).


Paikkaistuminen oli jälleen hyvä. Paikkamakuussa taas himppa vino asento, muuten ihan hyvä. Sain tosin palautetta siitä, että koirani tuijottaa paineistavasti muita koiria, yleensä vasemmalla olevaa. Voi kuulemma joku kerta vielä joku koira tulla sieltä päälle. Jaah, pitäisiköhän tällekin nyt sitten tehdä jotain?


Sama setti kuin viimekin kerralla: luoksetulo (1 pysäytys), seuraaminen ja ruutu.


Luoksarissa tein maahanmenon. Lähti kohtuullisen ok, mutta maahanmenon jälkeen lönkytti loppumatkan. Meidän pitää tehdä nyt vaan paljon suoria  luoksetuloja vauhtina, pysäytys vain jos vauhti hyvä. Nemo ei saa määrätä itse, millä vauhdilla tulee. Päädyttiin siihen, että tuskin kannattaa opettaa alusta asti uutta sivulletuloa, koska hyvällä vireellä tekee moitteettomasti. Panostus siis vireeseen.


Pysäytyksiin pitää treenata nopeutta. Vinkiksi saatiin heittää lelu eteen, vapauttaa koira ja käskeä se matkalla maahan tai seis. Edelleen kierron yms. kanssa hyvä treenailla, mutta tärkeää että vauhti ja vire on aina korkea.


Seuraaminen meni ihan kohtuullisesti, vaikken viritellyt tai palkannut lelulla. Heti kun vire laskee, alkaa tosin tulemaan enemmän väljyyttä mm. käännöksiin, joissa pitää nyt olla tarkkana. Jatkossa tehdään seuruuta enemmän "lennosta" ilman perusasentoa. Palkka aina hyvästä vireestä.


Ruutu oli taas yhtä säätöä. Nemo lähti taas luoksetulon merkille, josta käskin uudestaan ruutuun - jäi ihan eteen. Käskin uudelleen ja väänsi itsensä taas etunauhalle. Pitkiä lähetysmatkoja pitää treenailla nyt paljon. Ruutua treenataan nyt enimmäkseen bongaamisen ja vauhdin näkökulmasta eli pitkä matka ja lelu ruudun takana. Aina suora ja vauhdikas ruudulle meno. Pysäytys ja paikka Nemolla on aika hyvin hallussa silloin, kun tietää minne menee.


Tein myös kokeeksi koemaisen ruudusta sivulletulon, josta tosi hyvä suoritus (ei olla tehty näin oikeastaan ollenkaan). Tähän myös vauhtia esim. paljastamalla lelu käskyn jälkeen tai kutsu nameille.


Ruutua pitää muistaa käyttää jatkossa palkkana eri liikkeiden jälkeen ja palkata hyvin ruudussa.


Tunnari tehtiin laudalla. Ensimmäinen lähetys oli hyvä, mutta vahingossa kehuin ja luoksetuonnissa. Näin ei saa tehdä, koska koira oppii muuten, että äippä tietää aina oikean kapulan ja alkaa odottamaan myös kehua heti. Siispä toinen otos, jossa otti kapulan ihan silmillä haistelematta muita. Palautetuksessa myös pureskelua.


Tehtiin sitten "jemmatunnari" eli oma piiloon merkkikartion alle ja viereen paljon tyhjiä kartioita. Nemo haisteli tosi hyvin oman tyhjien joukosta ja kuopi sen esiin. Tätä voisi alkaa myös treenailemaan, kun liikkeen osaa noin muuten. Tällä metodilla voidaan treenata myös hallissa. Muiden kartioiden alle voidaan laittaa väärät ja myöhemmin ottaa kartiot päältä pois.


Koutsilta saatiin sellainen kommentti, että Nemo on yllättävän flegmaattinen bortsuksi. Sille pitää rakentaa vauhti ja virettä joka liikkeeseen. Mutta tämähän on jo tiedetty ties miten pitkään, joten ongelmaan pitää vaan treeneissä keskittyä paljon.


Yksi tärkeä pointti, joka vaatii huomiota, on edelleen Nemon hallinta. Edelleen meinaa lähteä muille maille, kun silmä välttää. Varsinkin, jos Nemo ei tee mitään ja toinen tekee jotain kivaa.


Koutsin mukaan tarraan Nemoon vähän paniikinomaisestikin eli en luota koiraan (enkä kyllä luotakaan) ja aika helposti myös nippaisen Nemoa, jos meinaa singota. Vinkiksi tähän sain antaa ensin jonkin varoitusmerkin (polkaisu, murahdus) ennen nippausta. Pitää vahvistaa tuota yhdessä tekemistä ja hallintaa.


Paljon me jo osataan, mutta joka jutussa (ihan perusjutuissakin, kuten perusasennossa ja hallinnassa) on edelleen hionnan paikkoja. Mutta se kai koirankouluttamisen suola onkin, että koskaan ei ole täysin valmista :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti