Helteinen heinäkuu on varmistanut, ettei ainakaan olla hirveästi päästy treenaamaan. Nemon elämä on ollut viime viikoila äärimmäisen tylsää. Vain pikkulenkit aamulla ja päivällä, illalla auringon jo laskettua sitten vähän pidempi lenkki. Järjettömän kuumia päiviä on piisannut eikä tuolla Nemon turkilla (kuten ei oikein millään turkilla) kannata lähteä auringon porotukseen. Sisällä makoilee milloin missäkin. Välillä tulee tarkistamaan lauman jäsenten määrän. Nemo on jo todennut, ettei olohuoneeseen kannata jäädä tai muuten on pian pikku käsi nykimässä perskarvoja. Oulan ja Nemon suhde on oikein sopuisa, Nemo välttelee Oulaa ja kunnioittaa vauvan leikkialuetta.
Jälkitreenit ovat olleet täysin tauolla koko heinäkuun ajan. Muutamat pallokenttätokot on käyty vetämässä 22-23 aikaan. Näissä olen rohkeammin lähtenyt yhdistämään voittajan liikkeitä. Samalla sabluunalla ollaan maalailtu eli jatkoheiton perään suoraan seuruuta, siitä ruutuun ja luoksetulo. Pääosin ollaan saatu erittäin hyvällä vireellä treenejä. Viimeisimmässä treenissä luoksetulo tökki, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan vain yhdellä pysäytyksellä.
Tänään käytiin pitkästä aikaa Sadun tottiksessa. Sadun kanssa pähkäiltiin vähän Nemon tämän hetkistä tilannetta sekä kotona että kentällä. Se ettei huomiota liikene enää kotona on vaikuttanut treeneihin erittäin myönteisesti. Nemo on edistynyt hurjasti ja tehnyt kentillä ennennäkemättömiä suorituksia.
Sen sijaan eräs ongelma on säilynyt: ohjaajan suhtautuminen koiraan. Olen liimannut päähäni tietynlaisia mielikuvia Nemosta, jotka hallitsevat suhtautumistani koiraan ja sen treenaamiseen. Olen iskostanut päähäni noin neljän vuoden ajan, että Nemon kanssa on mahdoton saada pitkää ja hyvää suoritusta esim. seuraamisessa, kun sen motivaatio ei kestä. Pidän Nemoa herkkänä koirana, joka lopettaa tekemisen, jos sille sanoo kovemmin virheestä.
No, juuri tämänlaista tekemistä Nemo onkin pääosin elinvuosiensa aikana mulle esittänyt, mutta nyt kaikki päähän liimautuneet negatiiviset ajatukset revittiin irti. Nemo osaa, tekee ja pystyy, kun siltä VAATII. Olen ollut Nemon kanssa vähän liian löysä, antanut sen itse päättää mitä tehdään ja miten. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa tuntuu kuin joutuisin suorastaan ostamaan Nemolta palveluja.
Tämään mulla oli kuitenkin treenikiekoilla vieressä ihan toisenlainen koira. Tehtiin nimittäin Nemon pisimmät seuruukuviot perättäisillä kiekoilla, ja kumpikin näistä meni oikein hyvin. Lähtökohtana treeniin se, ettei Nemolle anneta liinaa ja löysää, jos kontakti tippuu, pikku nipsaus kaulapantaan ja kehu. Tätähän on haettu ja ties miten pitkään, mutta mä olen ihminen joka uskoo vasta kun itse näkee.
Ensimmäisellä kiekalla pitkä pätkä seuruuta käännöksillä, täyskäännöksillä, vauhdinvaihteluilla ja edellämainitut vielä juoksussa ja hitaassa käynnissä sekä stopeilla. "Pakotteita" eli kevyitä nippaisuja liinasta joutui käyttämään jonkin verran, mutta hienosti teki loppuun asti. Toisella kiekalla samanmoinen massiivinen seuruu, siitä suoraan A-esteen ylitykseen, lelun luovutuksesta suoraan seuraamiseen, josta jäävät (istumaan ja maahan) ja siitä luoksetulo. Palkka siis vasta luoksetulossa äärimmäisen monen mutkan takana. Tämäkin onnistui! Sadun mukaan oli niin mainio suoritus, että pyysi muilta treenaajilta meille aplodit! Hyvä Nemo! :)
Nyt pitää alkaa ajatella treenausta ihan eri tavalla. Treeneissä vaaditaan ja palkataan etenkin seuruussa, edelleen luodaan hyvää treenivirettä ja mielentilaa. Mun itse pitää luopua turhasta paapomisesta ja panikoimisesta Nemon kanssa. Olen ollut vähän epävarma, mihin Nemo oikeasti pystyy etenkin seuruussa, joten siksi olen ollut myös kentällä treenatessa jonkin verran epävarma. Tämähän ei voi olla heijastumatta koiraan.
Nemo on myös tosi herkkä mun mielentiloille. Viime aikoina olen ollut ehkä turhan kärttyinen usein Nemppaa kohtaan etenkin ryhmälenkeillä, kun meinaa vetää. Nemo ottaa kaiken negatiivisen itseensä, olipa se sitten kohdistettu häneen tai ei. Sadun mielestä meidän suhteessa on tällä hetkellä vähän kitkaa, ja tähän pitää panostaa. Lisää siis laatuaikaa vain Nemon kanssa!
Jännää, kun asioiden tajuaminen itse on niin vaikeaa. Mutta nyt on olo, että taas ollaan päästy iso askel eteenpäin ja lähemmäs sitä tavoitetta ehjän pk-kaavion suorittamisesta. Tänään sain hyvää osviittaa, että tämäkään "mörkö" ei ole mahdoton, joten lisää treeniä vaan ja kohti BH-koetta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti