Niin se aika hurahtaa ja Nemo täytti keskiviikkona 5 vuotta. Mitään ihmeellistä ei puuhailtu. Nemo sai uuden narupallolelun, Dentastixin ja vähän frisbeeleikkiä. Koitin huomioida Nemoa normipäivää enemmän.
Tänään käytiin Christa Enqvist-Pukkilan koulutuksessa. Alunperin mun ei pitänyt koulutukseen mennä korkeahkon hinnan takia, mutta kun vapaata treenipaikkaa tarjottiin, päätin mennä.
Otin tavoitteeksi selventää vähän päätäni muutamasta asiasta, joiden kanssa olen soutanut ja huovannut lähiaikoina. Alkuun juteltiin treenien alkurutiineista. Näissä halusin selvyyttä, miten vire kannattaisi nostaa ennen treenejä. Nemon vire nousee lelulla parhaiten ja olen koittanut aloittaa treenit nyt ilman lelua leikkimällä. Tällöin vire nousee vaihtelevasti, ei niin hyvin kuin lelulla.
Mietin myös, pitäiskö ottaa joku virittelysana, jolla treeni aloitetaan. Christa neuvoi aloittamaan treenin lelupalkkauksella jostain pikkujutusta, siitä sosiaalinen leikki ja taas lelu. Pitää muistaa muutenkin, ettei palkkana olisi aina pelkkä lelu vaan välillä esim. kehut.
Yleisesti Christa muistutti, että virettä kannattaa ylläpitää tiheällä palkkauksella, onnistumisilla ja palkatonta treeniä tehdä pikku paloina hitaasti edeten - etenkin, jos koiralla on vireongelmia.
Aloitettiin treeni katsomalla leikkihetken jälkeen perusasentoa. Päätin aiemmin muuttaa sivulletulon tokoon niin, että tulee suoraan sivulle ilman eteentuloa. Tämä aiheutti päänvaivaa muutamissa liikkeissä, kuten noudoissa, ongelmia pk:n kanssa. Pitääkö opettaa eri tavalla tokoon ja tottikseen?
Christan mukaan tokossa voi olla kahdenlainen sivulletulo eli noudoissa eteen ja muissa suoraan sivulle. Tämä tieto helpotti mun pähkäilyjä taas kummasti.
Nemon peruasennot eivät ole ihan kunnossa "viereen"-käskyllä. Asento on turhan edessä aika usein vähän vino. Perusasentoa treenaitiin heittämällä ensin nakki eteen ja siitä "viereen". Sitten tehtiin kierrolla ja nakilla, lopuksi kierrolla ja lelulla. Viimeisellä eniten virettä, tarjosi stoppeja hanakasti ja välissä unohti, mitä oli tekemässä ja haahuili jossain ihan muualla.
Pitää tehdä kiertoa nyt ihan vain suorana, jotta saadaan vauhtia ja stopit unohtuu. Lelu esille, kun on kierron jälkeen tullut vähän matkaa kovaa ja palkka vain suoraan hyvistä toistoista. Jos tulee virhe, korjataan samantien uudella käskyllä eikä palkata. Kierto-viereen -treeni auttaa samalla myös luoksetuloon.
Nemo kiersi sivulle paremmin kauempaa. Edestä sivulle siirtyminen oli hankalampaa, kun Nemolla on vähän jäykkä ja pitkä kroppa. Edestä tullessa jääkin eniten vinoon.
Koulutus oli meille ihan hyödyllinen ja ehkä nyt saan taas ajatukset järjestykseen. Nemon kanssa pitäisi muistaa vaan leikkiä kahdestaan enemmän, jotta saadaan meidän suhdetta vahvistettua ja jaksaa tehdä paljon toistoja ja perustreeniä.
Christa mainitsi, että mulla on uros, jolle asioista pitää huomauttaa. Christa sanoi, että Nemo on lelun kanssa ihan eri koira kuin ilman lelua. Nemo ikävä kyllä haluaa päättää itse, miten hän tekee (malliesimerkki luoksetulon vauhti). Tähän mun on ollut jotenkin vaikea puuttua. Kun kiellän tai korjaan, tulee ensi kerralla vielä hitaammin (paitsi jos läväytän lelun esiin alkumatkasta).
Mulla on vähän samaa ongelmaa kuin toisellakin koulutuksessa olleella bortsun omistajalla. En uskalla paljon kovistella, kun pelkään, että Nemo menee rikki, lannistuu ja lopettaa tekemisen kokonaan. Tämä onkin sitten antanut Nemolle sen väylän, jota se häpeilemättä hyödyntää - teen miten itse huvittaa.
Mutta eipä se auta kuin treenata ja koittaa nyt puuttua jotenkin Nemon sluibailuun. Seuraavaksi koostankin jokaisen treeniliikkeen palasiksi, joita ruvetaan nyt järjestelmällisesti tekemään silmällä pitäen virettä ja perusasentoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti