Jälkirintamalla ollaan eletty hiljaiseloa. Viimeisimmät jälkiryhmän treenit jäivät välistä osanottajien vähäisen lukumäärän vuoksi. Näinpä korvattiin tämä treenikerta ihan omin päin.
Sami kävi polkemassa Vähikkälässä fillarilla meille perjantaina jäljen. Sami keksi yhdistää pyörälenkki jäljentekoon. Siinäpä jälki vanhenee sopivasti, kun ukko polkee kotiin pidempää reittiä :). Jälki oli Nemon kolmas tälle kaudelle. Hirveän vähän on tehty...
Lähdettiin koko kööri ajamaan jälkeä. Oula nukkui päikkärinsä autossa, kun minä ja Nemo ajattiin jälki pois. Pituutta n. 750m, viisi kulmaa, 8 keppiä. Jana oli aika hyvä. Eteni suoraan ja nappasi jäljen yhdellä korjauksella. Ajoi jälkeä hyvin ekalle kulmalle, jossa oikaisi ja jäi vähän matkan päähän haistelemaan. Luulin, että on keppi ja kehotin etsimään. Lopulta laajensi etsintäaluetta ja lopulta kieppasi kauas sivuun ja palasi takaisin kulmaan haistamaan maata kulmamerkin alta. Siitä nappasi hajun ja lähti ajamaan eri suuntaan kuin oli mennyt aiemmin.
Muuten jälki meni tosi hyvin, paitsi neljännellä kulmalla, kun luulin jäljen jo päättyneen. Aloin itse liikaa ohjaamaan, kun luulin että on vika keppi. Päästin Nemon jatkamaan jälkeä, kun mitään ei löytynyt ja niinpä Nemo eteni vähän matkaa ja teki toisen kulman (kulmamerkki tippunut maahan). Kepit nosti hyvin. Yksi jäi pitkän heinikon alle. Kepit siis 7/8.
Tosi kiva oli ajaa pidempi jälki ja huomata, että koiraan voi luottaa. Itselle vielä lisää itseluottamusta hommaan, etten pilaa Nemon työntekoa omalla arpomisellani.
Tänään starttasi Annen tokoryhmä. Tähänkin yhdistettiin perheilyä, sillä Sami ja Oula hyppäsivät kyytiin ja ulkoilivat treeniajan. Treenipaikka olikin hallilla (ajoin suoraan kentälle). Jätin Samin ja Oulan kentän läheisiin metsiin möyryämään. Treenien loppuessa Oula potkiskeli leluautoa hallin parkkipaikalla. No, voi sen ajan käyttää noin neljän kilsan rämpimiseenkin pitkin peltoja ja tienpientareita.
Ryhmässä treenaa Nemon lisäksi toinen bc, kelpie ja pitkäkarvainen collie. Melko samantasoisia luokkia treenataan, mutta muut koirat ovat Nemoa paljon nuorempia.
Nemon treeninä oli tänään tunnarin pitoa, kaukoja peruuttaen ja tunnarin haistelua. Tunnarin pidossa tehtiin erilaisia pito-ja palautustreenejä. Tosi hyvin piti useamman pätkän, yllätyin ihan itsekin. On vähän pakottava liike, mutta musta Nemo teki sen ihan hyvällä moodilla. Tehtiin pitoa seurauttaenkin, tämäkin sujui. "Pidä"- käskytreenit nyt erikseen, haistelutreeniä myös erikseen vähän aikaa.
Peru-kaukot oli tosi kivan näköisiä tänään. Ongelmana on ollut ylös-nousun venytys ja se, ettei siitä saa maahan puhtaasti. Nyt Nemo on tajunnut tätäkin, ja ajatus on paremmin taaksepäin. Annelta sain hyvin idean yhdistää "peru + maahan" seisomiseen. Tästä saisi oman käskyn "perumaa" ja myöhemmin "pemaa". Nyt toimi tosi nätisti! Taas yllätyin, miten kivasti teki vaihdot. Ehkä se kuukausitolkulla jankkaaminen alkaa nyt näkyä :).
Oman haistelua erikseen hallissa. On ollut hallissa vaikeampaa, nyt meni hyvin. Ensin kaksi kapulaa, oma ja väärä sekä nakkia. Oli alkuun vähän hämillään, kun oli vain kaksi. Hyvin toi oman. Sitten vähän useamoi kellomaisesti, mutta tässä nosti ensin väärin. Korjasi kuitenkin itse. Selvästi on jo hogannut, mitä pitää tehdä, ja korjaa itse virheensä. Jes!
Loppuun vielä paikkaistuminen ja makuu häiriöllä. Tehtiin viimeiseksi vielä paikkaistuminen, johon yhdistettiin maahanmeno ja luoksetulo. Vähän Nemo on näissä ollut hämillään ja tulee luokse hitaammin, mutta tulee kuitenkin. Jonkinlaista epävarmuutta sillä on tietyissä tilanteissa. Pitää vaan treenata monipuolisesti.
Sanoin Annelle, että ottaa mun koiran hallintataidot nyt erityissyyniin. Nemo on vähän sellainen, että tykkäisi toimia yksin ja itse. Irtautuu musta helposti, menee pööpöilemään omiaan. Näihin laitetaan nyt kertakaikkisesti piste. Uskon, että vaatimalla, saan siitä vielä luotettavamman treeneissä. Jotenkin olen ollut sen kanssa liian lepsu edelleen. En ole saanut sitä tekemään töitä mulle ja siihen moodiin, että hakeutuu viereen tekemään töitä.
Tänään kuitenkin treenit meni tosi hyvin. Silloin kun Nemo on oikeassa vireessa ja odottaa palkkaansa, se keskittyy hyvin muhun ja tekemiseen. Ns. vapaa-aikoina esim. halliin tullessa tai vapaammin liikkuessa, se sen sijaan tekee omia ratkaisujaan.
Anne mainitsi tänään, että koirien tuijottaminen voisi olla merkki epävarmuudesta. Sekin on mahdollista, kun noita vieraiden koirien päällekarkauksia on meillekin sattunut. Nemo lautautuu tuijotuksessa jotenkin sellaiseen vireeseen, etten saa siihen enää mitään kontaktia. Samoin, jos toinen leikkii kentällä, Nemon on vaikeaa maata rauhassa. Silloin, kun otan sen kontaktiin, kestää vieraan koiran luoksekutsut yms. paremmin, mutta räksyttävien koirien ohituksia ei kestä näinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti